Lue keskustelun säännöt.
Parisuhde taisi päättyä nyt lopullisesti. En jaksa enää yrittää.
04.08.2018 |
Mitä mieltä olette tästä? Löysin pitkän etsinnän ja vaivan jälkeen mökin muutamaksi päiväksi vuokralle omien verkostojeni kautta. Miesystäväni oli halukas tulemaan sinne myös teini-ikäisen poikansa kanssa pariksi yöksi. Minulla itsellä on kaksi pienempää lasta.
Mies tuli selkeästi viettämään aikaa poikansa kanssa. Yhtään kahdenkeskistä aikaa ei ollut. Jopa soutelemassa käytiin yhdessä ja miehestä oli siinäkin tilanteessa kiva heittää vitsi että " jätetään naiset ja muu painolasti tohon laiturille ". Tosi hauskaa. Varsinkin kun sitä ennen hän oli pojalleen selventänyt, miten mökillä on aina perinteiset roolit ja minä esim saan sitten tiskata. Kaikki jätettiinkin sitten mun korjattavaksi, mikä alkoi vituttaa alkuunsa.
Minä nukuin lasteni kanssa yläkerrassa, mies ja poika alhaalla. Kävi ilmi, että poika piti nukkuessaan niin isoa ääntä etten minä nukkunut silmällistäkään ja toinen lapsenikin heräsi. Yritin usean kertaa ottaa asiaa puheeksi miehen kanssa seur päivänä. Että mun on saatava nukkua seuraavana yönä ennen 4t ajomatkaa, tai en pysty ajamaan lasteni kanssa. Mies lähti pois tilanteista eikä halunnut edes keskustella asiasta. Ehdotin, että poika nukkuisi toisen yön "välieteisessä" joka on suljettava tila. Lopulta ehdotin tätä suoraan pojalle, jolle se oli ok. Mies suuttui. Yöllä pakon edessä alkoi järjestää pojan paikkaa, sadatellen miten tämä on täysin järjetöntä ja tehdään nyt näin että tuo " vinkuna loppuu". Erittäin alentava suhtautuminen muhun. Myöhemmin kuulin mieheltä, että aiheutin hänen mielestään trauman teinille ja kuten mies jo aiemmin sanoikin, minun olisi pitänyt mennä muualle nukkumaan itse. Miehelle ei kuitenkaan tullut esim kauppareissulla mieleen hankkia mulle vaikkapa korvatulppia. Hänelle tuntui olevan aivan sama saanko tuntiakaan unta ennen pitkää ajomatkaa ja että kyse oli mun viimeisistä lomapäivistä ja maksamastani mökistä. Pahoittelin, että traumatisoin hänen teininsä ja sanoin et tämä taisi nyt olla tässä. Miehen mielestä kaikki oli tietysti mun vika, kuten aina. Mies on aiemmin mm pettänyt mua pahasti ja valehdellut ja väittänyt sittemmin ymmärtävänsä, ettei halua menettää mua. Siltäpä vaikuttaa, joo. Rakastan miestä, enkä pääse siitä irti ja hän kohtelee mua kuin paskaa. Hävettää, että roikun tällaisessa suhteessa.
Kommentit (55)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täysin sairas, omien geeniensä jatkumoa palvova narsistinen elukka. Jätä välittömästi. Luulin että noita löytyy enää 60-70-luvulla syntyneistä alistajasukupoövista. Onko elukka ainoa lapsi itse?
Kyllä mun -83 syntyneessä exässä on ihan vastaavia piirteitä.
Ei se maalaissovinistin kasvatus niin paljoa eroa oli se tapahtunut millä luvulla tahansa.
Toki pikantti lisä on sellainen feminismin pintasilaus jolla kusettaa tietynlaisia naisia suhteisiin. En käsitä miksi, on tuolla edelleenkin kaikenlaisia antifeministejä joista valita, mutta ehkä sadistimies saa vielä isommat kiksit jonkun feministin kaasuvalottamisesta.
Tämä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko sinä ihan tolkuissasi? Se kyllä sopi, että mies petti ja valehteli, mutta nyt sinä ruikutat sitä kun mies syytää sinua "erosta".
Miksi ihmeessä sinun pitäisi niin kovasti osoittaa rakkauttasi, vaikka mies on osoittanut hyvin selvästi, että ei rakasta sinua? Miten ns. naisenlogiikkasi tämän yhtälön selittää?
Ole iloinen siitä, että teinin äänekäs nukkuminen paljastui jo nyt eikä vasta sitten, kun muutti teidän yhteiseen kotiinne. Mutta mikähän on se lääketieteellinen ongelma, joka saa jo teini-iässä mekastamaan niin kovasti nukkuessaan?
Vierailija kirjoitti:
Oletko sinä ihan tolkuissasi? Se kyllä sopi, että mies petti ja valehteli, mutta nyt sinä ruikutat sitä kun mies syytää sinua "erosta".
Miksi ihmeessä sinun pitäisi niin kovasti osoittaa rakkauttasi, vaikka mies on osoittanut hyvin selvästi, että ei rakasta sinua? Miten ns. naisenlogiikkasi tämän yhtälön selittää?
Ole iloinen siitä, että teinin äänekäs nukkuminen paljastui jo nyt eikä vasta sitten, kun muutti teidän yhteiseen kotiinne. Mutta mikähän on se lääketieteellinen ongelma, joka saa jo teini-iässä mekastamaan niin kovasti nukkuessaan?
Kuinka ilkeästi kirjoitat teinistä! Häpeä
Löysikö herra ketjuun puolustamaan kullannuppuaan? Kai se on ihan hyvä tapa erota että saa av:lta tietää tulleensa jätetyksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni on jopa myöntänyt että minä olen vaimona rakkaampi kuin lapset, vaikka on hyvin rakastava isä onkin.
.
Tämä kertoo jo kyllä enemmän miehen pakkomielteisestä takertuvuudesta kuin rakkaudesta.
Kenellekään täyspäiselle ei puoliso ole rakkaampi kuin oma lapsi.
Minä jättäisin mieheni heti, jos hän ilmoittaisi rakastavansa lapsia minua enemmän. Kuvio olisi silloin tosi vinossa.
Narsistin mielestä varmaan noin onkin.
Minä ensin, sitten vasta lapset.
Joo, olen rakkaussuhteessa miehen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olithan sinä törkeä sitä teiniä kohtaan
Entä apn lapsi joka ei saanut nukuttua? Teineille ei ollut ongelma mennä muualle nukkumaan.
On törkeää edes huomauttaa asiasta. Ja väärin laittaa tuulikaappiin. Todella ilkeää
Kuvastaa vain inhoa miehen lasta kohtaan
Törkeää oli miehen ja pojan taholta jos tämä yöllinen ääni on jotenkin yleistä eivätkä itse menneet nukkumaan niin että muutkin saisivat.
Olet sitten kultakimpalleen löytänyt :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mieheni on jopa myöntänyt että minä olen vaimona rakkaampi kuin lapset, vaikka on hyvin rakastava isä onkin.
.
Tämä kertoo jo kyllä enemmän miehen pakkomielteisestä takertuvuudesta kuin rakkaudesta.
Kenellekään täyspäiselle ei puoliso ole rakkaampi kuin oma lapsi.
Aika erikoiset peukutusprosentit. Gallupin paikka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni on jopa myöntänyt että minä olen vaimona rakkaampi kuin lapset, vaikka on hyvin rakastava isä onkin.
.
Tämä kertoo jo kyllä enemmän miehen pakkomielteisestä takertuvuudesta kuin rakkaudesta.
Kenellekään täyspäiselle ei puoliso ole rakkaampi kuin oma lapsi.
Aika erikoiset peukutusprosentit. Gallupin paikka.
https://www.vauva.fi/keskustelu/3234837/kumman-pelastaisit-palavasta-ta…
...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni on jopa myöntänyt että minä olen vaimona rakkaampi kuin lapset, vaikka on hyvin rakastava isä onkin.
.
Tämä kertoo jo kyllä enemmän miehen pakkomielteisestä takertuvuudesta kuin rakkaudesta.
Kenellekään täyspäiselle ei puoliso ole rakkaampi kuin oma lapsi.
Minä jättäisin mieheni heti, jos hän ilmoittaisi rakastavansa lapsia minua enemmän. Kuvio olisi silloin tosi vinossa.
Narsistin mielestä varmaan noin onkin.
Minä ensin, sitten vasta lapset.
Joo, olen rakkaussuhteessa miehen kanssa.
Hahaa, tästä tuli mieleen exä joka joskus erehtyi kysymään, että jos pitäisi valita kumpi kuolee, hän vai lapsi. Mies ei ollut lapseni biologinen isä. Vastasin tietysti että toivottavasti tilannetta ei tule mutta jos jompikumpi pitää sanoa niin silloin se olisi mies. Suuttui mokoma verisesti. Kuulemma oli pettymys, miten vähän häntä rakastan puolisona.
Muutenkin niuhotti koko ajan, miten en osaa heittäytyä suhteeseen hänen kanssaan vaikka muutin koko elämäni ja lapsenikin elämän hänen vuokseen. Aina olisi jotenkin enemmän ja puhtaammin pitänyt todistella rakkauttani häntä kohtaan. Vastalahjaksi sain "vitsikästä" naljailua milloin mistäkin; mm.painostani vaikka olin urheilullinen ja normaalipainoinen, nykyisen mieheni mielestä unelmavartaloinen nainen. Viimein hän päätyi käymään vieraissa (koska oli mitä utopistisin perustein varma että minäkin käyn) ja hyvä niin, tajusin viimein erota siitä paskahatusta.
Ap, eroa sinäkin ja ihan puhtaalla omalla tunnolla. Et ole tehnyt tasan mitään väärin.
Ette ilmeisesti asu yhdessä joten mikä ongelma erota? Miksi kulutat aikaasi tuollaiseen "suhteeseen" jossa et koe olevasi onnellinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni on jopa myöntänyt että minä olen vaimona rakkaampi kuin lapset, vaikka on hyvin rakastava isä onkin.
.
Tämä kertoo jo kyllä enemmän miehen pakkomielteisestä takertuvuudesta kuin rakkaudesta.
Kenellekään täyspäiselle ei puoliso ole rakkaampi kuin oma lapsi.
Minä jättäisin mieheni heti, jos hän ilmoittaisi rakastavansa lapsia minua enemmän. Kuvio olisi silloin tosi vinossa.
Narsistin mielestä varmaan noin onkin.
Minä ensin, sitten vasta lapset.
Joo, olen rakkaussuhteessa miehen kanssa.
Hahaa, tästä tuli mieleen exä joka joskus erehtyi kysymään, että jos pitäisi valita kumpi kuolee, hän vai lapsi. Mies ei ollut lapseni biologinen isä. Vastasin tietysti että toivottavasti tilannetta ei tule mutta jos jompikumpi pitää sanoa niin silloin se olisi mies. Suuttui mokoma verisesti. Kuulemma oli pettymys, miten vähän häntä rakastan puolisona.
Muutenkin niuhotti koko ajan, miten en osaa heittäytyä suhteeseen hänen kanssaan vaikka muutin koko elämäni ja lapsenikin elämän hänen vuokseen. Aina olisi jotenkin enemmän ja puhtaammin pitänyt todistella rakkauttani häntä kohtaan. Vastalahjaksi sain "vitsikästä" naljailua milloin mistäkin; mm.painostani vaikka olin urheilullinen ja normaalipainoinen, nykyisen mieheni mielestä unelmavartaloinen nainen. Viimein hän päätyi käymään vieraissa (koska oli mitä utopistisin perustein varma että minäkin käyn) ja hyvä niin, tajusin viimein erota siitä paskahatusta.Ap, eroa sinäkin ja ihan puhtaalla omalla tunnolla. Et ole tehnyt tasan mitään väärin.
Minä olen kai löytänyt jonkun kultakimpaleen. Minulla oli yksi lapsi kun aloin seurustella lapsettomat miehen kanssa. Oltiin kaveriporukalla iltaa istumansa ja joku "leikkimielinen" juttu siinä oli menossa missä oli joku tulipalojuttu. Mies totesi että pelastaisi lapseni sieltä.
Ymmärrän, että on vaikeaa päästää irti, olipa kuinka huono suhde vain. Niin käy harmittavan monelle. Sitä vaan roikkuu siinä, toivoen parasta. Mutta jo nuo pari mainitsemaasi asiaa todistavat, että tuo mies ei ole paranevaa laatua, eikä tosiaankaan aiheuttamansa harmin arvoinen. Nyt valoja päälle ja paskahattu pellolle! Miettikää minkälaisen kuvan parisuhteesta annatte lapsillenne, kaikki jotka samanlaisessa suossa poljette. Parisuhteen perusta on luottamus, rehellisyys, kunnioitus, rakkaus, tasa-arvo jne. Jos ei nuo peruspilarit ole kunnossa niin ei siitä tule mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
0/5
Aina te jaksatte langeta tuon saman tyypin provoihin. Ettekö te jo tunnista tyyliä?
Vierailija kirjoitti:
Mitä mieltä olette tästä? Löysin pitkän etsinnän ja vaivan jälkeen mökin muutamaksi päiväksi vuokralle omien verkostojeni kautta. Miesystäväni oli halukas tulemaan sinne myös teini-ikäisen poikansa kanssa pariksi yöksi. Minulla itsellä on kaksi pienempää lasta.
Mies tuli selkeästi viettämään aikaa poikansa kanssa. Yhtään kahdenkeskistä aikaa ei ollut. Jopa soutelemassa käytiin yhdessä ja miehestä oli siinäkin tilanteessa kiva heittää vitsi että " jätetään naiset ja muu painolasti tohon laiturille ". Tosi hauskaa. Varsinkin kun sitä ennen hän oli pojalleen selventänyt, miten mökillä on aina perinteiset roolit ja minä esim saan sitten tiskata. Kaikki jätettiinkin sitten mun korjattavaksi, mikä alkoi vituttaa alkuunsa.
Minä nukuin lasteni kanssa yläkerrassa, mies ja poika alhaalla. Kävi ilmi, että poika piti nukkuessaan niin isoa ääntä etten minä nukkunut silmällistäkään ja toinen lapsenikin heräsi. Yritin usean kertaa ottaa asiaa puheeksi miehen kanssa seur päivänä. Että mun on saatava nukkua seuraavana yönä ennen 4t ajomatkaa, tai en pysty ajamaan lasteni kanssa. Mies lähti pois tilanteista eikä halunnut edes keskustella asiasta. Ehdotin, että poika nukkuisi toisen yön "välieteisessä" joka on suljettava tila. Lopulta ehdotin tätä suoraan pojalle, jolle se oli ok. Mies suuttui. Yöllä pakon edessä alkoi järjestää pojan paikkaa, sadatellen miten tämä on täysin järjetöntä ja tehdään nyt näin että tuo " vinkuna loppuu". Erittäin alentava suhtautuminen muhun. Myöhemmin kuulin mieheltä, että aiheutin hänen mielestään trauman teinille ja kuten mies jo aiemmin sanoikin, minun olisi pitänyt mennä muualle nukkumaan itse. Miehelle ei kuitenkaan tullut esim kauppareissulla mieleen hankkia mulle vaikkapa korvatulppia. Hänelle tuntui olevan aivan sama saanko tuntiakaan unta ennen pitkää ajomatkaa ja että kyse oli mun viimeisistä lomapäivistä ja maksamastani mökistä. Pahoittelin, että traumatisoin hänen teininsä ja sanoin et tämä taisi nyt olla tässä. Miehen mielestä kaikki oli tietysti mun vika, kuten aina. Mies on aiemmin mm pettänyt mua pahasti ja valehdellut ja väittänyt sittemmin ymmärtävänsä, ettei halua menettää mua. Siltäpä vaikuttaa, joo. Rakastan miestä, enkä pääse siitä irti ja hän kohtelee mua kuin paskaa. Hävettää, että roikun tällaisessa suhteessa.
Todellakin saat hävetä. Olet läheisriippuvainen. Minä en tuommoista sovinistia katsoisi hetkeäkään.
Ilmankos moni on parisuhteessa, kun sietävät mitä tahansa, naiset mieheltä useammin. Vaun todella nyhverö mies jää naisen kanssa suhteeseen, jos nainen käyttäytyy halveksuvasti. Naiset ottavat paskaa niskaansa ja sitten marisevat muille.
Mua vaan ihmetyttää jos sulla on 2 pientä lasta ja olisit halunnut viettää miehen kanssa kahden aikaa.. Olisiko se teini vahtinut näitä lapsia kun te kuhertelette jossain vai?
Tarkoitin ihan vaan esim kahdestaan käytäviä keskusteluja tms huomion osoittamista toiselle.
Jos joku *mmä alkaisi niuhottaa oman lapseni nukkumisesta (=väittää tämän elämöineen yöllä), niin saisi lähtöpassit välittömästi. Mieti sitä ap.
Vierailija kirjoitti:
Jos joku *mmä alkaisi niuhottaa oman lapseni nukkumisesta (=väittää tämän elämöineen yöllä), niin saisi lähtöpassit välittömästi. Mieti sitä ap.
Kuvottava plösö 😁
Kyllä mun -83 syntyneessä exässä on ihan vastaavia piirteitä.
Ei se maalaissovinistin kasvatus niin paljoa eroa oli se tapahtunut millä luvulla tahansa.
Toki pikantti lisä on sellainen feminismin pintasilaus jolla kusettaa tietynlaisia naisia suhteisiin. En käsitä miksi, on tuolla edelleenkin kaikenlaisia antifeministejä joista valita, mutta ehkä sadistimies saa vielä isommat kiksit jonkun feministin kaasuvalottamisesta.