Parisuhde taisi päättyä nyt lopullisesti. En jaksa enää yrittää.
Mitä mieltä olette tästä? Löysin pitkän etsinnän ja vaivan jälkeen mökin muutamaksi päiväksi vuokralle omien verkostojeni kautta. Miesystäväni oli halukas tulemaan sinne myös teini-ikäisen poikansa kanssa pariksi yöksi. Minulla itsellä on kaksi pienempää lasta.
Mies tuli selkeästi viettämään aikaa poikansa kanssa. Yhtään kahdenkeskistä aikaa ei ollut. Jopa soutelemassa käytiin yhdessä ja miehestä oli siinäkin tilanteessa kiva heittää vitsi että " jätetään naiset ja muu painolasti tohon laiturille ". Tosi hauskaa. Varsinkin kun sitä ennen hän oli pojalleen selventänyt, miten mökillä on aina perinteiset roolit ja minä esim saan sitten tiskata. Kaikki jätettiinkin sitten mun korjattavaksi, mikä alkoi vituttaa alkuunsa.
Minä nukuin lasteni kanssa yläkerrassa, mies ja poika alhaalla. Kävi ilmi, että poika piti nukkuessaan niin isoa ääntä etten minä nukkunut silmällistäkään ja toinen lapsenikin heräsi. Yritin usean kertaa ottaa asiaa puheeksi miehen kanssa seur päivänä. Että mun on saatava nukkua seuraavana yönä ennen 4t ajomatkaa, tai en pysty ajamaan lasteni kanssa. Mies lähti pois tilanteista eikä halunnut edes keskustella asiasta. Ehdotin, että poika nukkuisi toisen yön "välieteisessä" joka on suljettava tila. Lopulta ehdotin tätä suoraan pojalle, jolle se oli ok. Mies suuttui. Yöllä pakon edessä alkoi järjestää pojan paikkaa, sadatellen miten tämä on täysin järjetöntä ja tehdään nyt näin että tuo " vinkuna loppuu". Erittäin alentava suhtautuminen muhun. Myöhemmin kuulin mieheltä, että aiheutin hänen mielestään trauman teinille ja kuten mies jo aiemmin sanoikin, minun olisi pitänyt mennä muualle nukkumaan itse. Miehelle ei kuitenkaan tullut esim kauppareissulla mieleen hankkia mulle vaikkapa korvatulppia. Hänelle tuntui olevan aivan sama saanko tuntiakaan unta ennen pitkää ajomatkaa ja että kyse oli mun viimeisistä lomapäivistä ja maksamastani mökistä. Pahoittelin, että traumatisoin hänen teininsä ja sanoin et tämä taisi nyt olla tässä. Miehen mielestä kaikki oli tietysti mun vika, kuten aina. Mies on aiemmin mm pettänyt mua pahasti ja valehdellut ja väittänyt sittemmin ymmärtävänsä, ettei halua menettää mua. Siltäpä vaikuttaa, joo. Rakastan miestä, enkä pääse siitä irti ja hän kohtelee mua kuin paskaa. Hävettää, että roikun tällaisessa suhteessa.
Kommentit (55)
Ei hyvältä kuulosta. Ymmärrän silti miten vaikeaa on lähteä jos kaikesta huolimatta rakastaa. Kokemusta on. Sanon vaan että lähde heti kun voit. Paremmaksi EI tule muuttumaan, usko pois.
Miesystäväsi ei rakasta sinua.
Tiedän, koska olen ollut 18 vuotta rakastavansa parisuhteessa. Mies ei ole mm ikinä pettänyt, eikä myöskään ikinä suostuisi nukkumaan erillään minusta jos olen siis itse paikalla. Mieheni on jopa myöntänyt että minä olen vaimona rakkaampi kuin lapset, vaikka on hyvin rakastava isä onkin.
Huumorissa on aina totuuden siemen, miehesi paljastaa siinä peiteltyjä asioita. Kun ihminen rakastaa, ei puhuta mistään painolasteista. Ikävä totuus on että miehellesi olet ehkä se kumppani jota pidetään kunnes löytää jonkun muun. Vika ei ole sinun eikä epäviehättävyydessä tai muussa. Miesystäväsi on vain ikävä ja itsekäs, käyttää sinua hyväkseen.
Sä olet liian kiltti, ymmärtäväinen, kärsivällinen ja sulla on liian pitkä pinna. Usko nyt itsekin!
Vierailija kirjoitti:
Rakastan miestä
En oikein pysty ymmärtämään että kukaan rakastaisi tuollaista paskahattua.
Arvelen että rakastat jotain mitä ei ole olemassa. Jotain joka näyttää tuolta paskahatulta ja jonka kuvittelet paremmaksi kuin tuo paskahattu on.
Sanon vielä kerran paskahattu koska se on hauska sana.
Paskahattu.
Koeta nyt ryhdistäytyä ja unohtaa tuollaiset paskahatut.
Ohoh, sanoin taas paskahattu.
M
Mieheni on jopa myöntänyt että minä olen vaimona rakkaampi kuin lapset, vaikka on hyvin rakastava isä onkin.
.
Tämä kertoo jo kyllä enemmän miehen pakkomielteisestä takertuvuudesta kuin rakkaudesta.
Kenellekään täyspäiselle ei puoliso ole rakkaampi kuin oma lapsi.
Tämä tapahtumaketju on tosiaan pientä siihen verrattuna, mitä on tapahtunut tässä aiemmin. En viitsi kirjoittaa tänne kaikkea tunnistettavuuden vuoksi. Mutta mua on satutettu niin pahasti, etten tiennyt aiempien kokemusteni perusteella sellaista edes mahdolliseksi. Mies on moittinut mua jo pitkään siitä, etten osoita rakkauttani hänelle tarpeeksi. Että siksi suhde ei kehity. Usein mun tunteet on olleetkin hukassa, mutta hän osaa olla myös hurmaava ja meillä on aina ollut mieletön kemia. Mutta totta, ei hän minua rakasta eikä välitä hyvinvoinnistani. Se on tullut aiemminkin monesti karulla tavalla ilmi. En vaan haluaisi uskoa sitä.
Vierailija kirjoitti:
Mieheni on jopa myöntänyt että minä olen vaimona rakkaampi kuin lapset, vaikka on hyvin rakastava isä onkin.
.
Tämä kertoo jo kyllä enemmän miehen pakkomielteisestä takertuvuudesta kuin rakkaudesta.
Kenellekään täyspäiselle ei puoliso ole rakkaampi kuin oma lapsi.
Minä jättäisin mieheni heti, jos hän ilmoittaisi rakastavansa lapsia minua enemmän. Kuvio olisi silloin tosi vinossa.
Kuulostaa aivan erehdyttävän paljon exältäni tuo mies.
Juokse pakoon hyvä ihminen.
Sä välität hänestä ja hän ei susta p a s k a n vertaa. Onko se oikein?
Olithan sinä törkeä sitä teiniä kohtaan
Kamala mies. Lopeta hyvä nainen tuo suhde.
Täysin sairas, omien geeniensä jatkumoa palvova narsistinen elukka. Jätä välittömästi. Luulin että noita löytyy enää 60-70-luvulla syntyneistä alistajasukupoövista. Onko elukka ainoa lapsi itse?
Vierailija kirjoitti:
Olithan sinä törkeä sitä teiniä kohtaan
Entä apn lapsi joka ei saanut nukuttua? Teineille ei ollut ongelma mennä muualle nukkumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olithan sinä törkeä sitä teiniä kohtaan
Entä apn lapsi joka ei saanut nukuttua? Teineille ei ollut ongelma mennä muualle nukkumaan.
On törkeää edes huomauttaa asiasta. Ja väärin laittaa tuulikaappiin. Todella ilkeää
Kuvastaa vain inhoa miehen lasta kohtaan
Ap.
Susta on elämäsi aikana koulittu sellainen ihminen että alitajuisesti etsit suhdetta jossa ihminen jota rakastat kohtelee sinua kaltoin.
Oli lähtösyy mikä oli, sun ei kannata noilla asetuksilla olla suhteessa tai etsiä suhdetta.
Anna paskahatun lipua alavirtaan, sinä et tuollaisella tee yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olithan sinä törkeä sitä teiniä kohtaan
Entä apn lapsi joka ei saanut nukuttua? Teineille ei ollut ongelma mennä muualle nukkumaan.
On törkeää edes huomauttaa asiasta. Ja väärin laittaa tuulikaappiin. Todella ilkeää
Kuvastaa vain inhoa miehen lasta kohtaan
Miten ihmeessä huomauttaminen olisi törkeää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni on jopa myöntänyt että minä olen vaimona rakkaampi kuin lapset, vaikka on hyvin rakastava isä onkin.
.
Tämä kertoo jo kyllä enemmän miehen pakkomielteisestä takertuvuudesta kuin rakkaudesta.
Kenellekään täyspäiselle ei puoliso ole rakkaampi kuin oma lapsi.
Minä jättäisin mieheni heti, jos hän ilmoittaisi rakastavansa lapsia minua enemmän. Kuvio olisi silloin tosi vinossa.
Narsistin mielestä varmaan noin onkin.
Minä ensin, sitten vasta lapset.
Nro 16 voisi olla miesystäväni. Juuri noin hän ajattelee. Ja nro 17 on oikeassa. Onneksi olen aiemmin kyennyt elämään ihan tasapainoisissa suhteissa, toivottavasti löydän vielä joskus sellaisen ja osaan olla siinä onnellinen.
Ööö...rakastat?
Voisitko ystävällisesti kertoa, että miksi?
Onko hän ollut aikaisemmin erilainen, ja tämä käytös tuli yllätyksenä?