Lue keskustelun säännöt.
Parisuhde taisi päättyä nyt lopullisesti. En jaksa enää yrittää.
04.08.2018 |
Mitä mieltä olette tästä? Löysin pitkän etsinnän ja vaivan jälkeen mökin muutamaksi päiväksi vuokralle omien verkostojeni kautta. Miesystäväni oli halukas tulemaan sinne myös teini-ikäisen poikansa kanssa pariksi yöksi. Minulla itsellä on kaksi pienempää lasta.
Mies tuli selkeästi viettämään aikaa poikansa kanssa. Yhtään kahdenkeskistä aikaa ei ollut. Jopa soutelemassa käytiin yhdessä ja miehestä oli siinäkin tilanteessa kiva heittää vitsi että " jätetään naiset ja muu painolasti tohon laiturille ". Tosi hauskaa. Varsinkin kun sitä ennen hän oli pojalleen selventänyt, miten mökillä on aina perinteiset roolit ja minä esim saan sitten tiskata. Kaikki jätettiinkin sitten mun korjattavaksi, mikä alkoi vituttaa alkuunsa.
Minä nukuin lasteni kanssa yläkerrassa, mies ja poika alhaalla. Kävi ilmi, että poika piti nukkuessaan niin isoa ääntä etten minä nukkunut silmällistäkään ja toinen lapsenikin heräsi. Yritin usean kertaa ottaa asiaa puheeksi miehen kanssa seur päivänä. Että mun on saatava nukkua seuraavana yönä ennen 4t ajomatkaa, tai en pysty ajamaan lasteni kanssa. Mies lähti pois tilanteista eikä halunnut edes keskustella asiasta. Ehdotin, että poika nukkuisi toisen yön "välieteisessä" joka on suljettava tila. Lopulta ehdotin tätä suoraan pojalle, jolle se oli ok. Mies suuttui. Yöllä pakon edessä alkoi järjestää pojan paikkaa, sadatellen miten tämä on täysin järjetöntä ja tehdään nyt näin että tuo " vinkuna loppuu". Erittäin alentava suhtautuminen muhun. Myöhemmin kuulin mieheltä, että aiheutin hänen mielestään trauman teinille ja kuten mies jo aiemmin sanoikin, minun olisi pitänyt mennä muualle nukkumaan itse. Miehelle ei kuitenkaan tullut esim kauppareissulla mieleen hankkia mulle vaikkapa korvatulppia. Hänelle tuntui olevan aivan sama saanko tuntiakaan unta ennen pitkää ajomatkaa ja että kyse oli mun viimeisistä lomapäivistä ja maksamastani mökistä. Pahoittelin, että traumatisoin hänen teininsä ja sanoin et tämä taisi nyt olla tässä. Miehen mielestä kaikki oli tietysti mun vika, kuten aina. Mies on aiemmin mm pettänyt mua pahasti ja valehdellut ja väittänyt sittemmin ymmärtävänsä, ettei halua menettää mua. Siltäpä vaikuttaa, joo. Rakastan miestä, enkä pääse siitä irti ja hän kohtelee mua kuin paskaa. Hävettää, että roikun tällaisessa suhteessa.
Kommentit (55)
Vierailija kirjoitti:
Tarkoitin ihan vaan esim kahdestaan käytäviä keskusteluja tms huomion osoittamista toiselle.
Olen sama kirjoittaja, joka totesi aiemmin miehen muistuttavan exäänsä teinipoikaa myöden.
Ymmärrä ap, että tuo mies ei koskaan anna sulle mitä haluat. Mitään kahdenkeskeisiä keskusteluja tai huomionosoituksia ei tule. Tuo mies on täysi paskahousu, joka on saanut sut koukkuun. Voisin veikata, että kemialla tarkoitat todella hyvää seksiä? Aivan. Siinä minunkin ex oli todella hyvä. Seksi oli aivan mahtavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni on jopa myöntänyt että minä olen vaimona rakkaampi kuin lapset, vaikka on hyvin rakastava isä onkin.
.
Tämä kertoo jo kyllä enemmän miehen pakkomielteisestä takertuvuudesta kuin rakkaudesta.
Kenellekään täyspäiselle ei puoliso ole rakkaampi kuin oma lapsi.
Aika erikoiset peukutusprosentit. Gallupin paikka.
Rakkaus lapseen on erilaista. Terve vanhempi osaa päästää lapsestaan irti ja antaa lapsen itsenäistyä, kun sen aika on - se on rakkautta. Kun rinnalla on rakastava ja rakastettava puoliso on helpompi antaa lapsen elää omaa elämäänsä.
No ensimmäinen ongelma olisi minulle tullut siinä kohtaa jos mies on tulossa mökille lapsensa kanssa ja ei ottaisi osaa kustannuksiin, mökkivuokra ja ruuat. Sen lisäksi miten ruuanlaitto sovitaan, siis miten jaetaan. Sen olisin sopinut ensin ja muussa tapauksessa ei olisi onnistunut tulo mökille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni on jopa myöntänyt että minä olen vaimona rakkaampi kuin lapset, vaikka on hyvin rakastava isä onkin.
.
Tämä kertoo jo kyllä enemmän miehen pakkomielteisestä takertuvuudesta kuin rakkaudesta.
Kenellekään täyspäiselle ei puoliso ole rakkaampi kuin oma lapsi.
Aika erikoiset peukutusprosentit. Gallupin paikka.
Rakkaus lapseen on erilaista. Terve vanhempi osaa päästää lapsestaan irti ja antaa lapsen itsenäistyä, kun sen aika on - se on rakkautta. Kun rinnalla on rakastava ja rakastettava puoliso on helpompi antaa lapsen elää omaa elämäänsä.
Jotkut miehet roikkuvat aikuisissa pojissaan ikuisesti. Sekä he kisesti että fyysisesti. Syitä voi vain arvailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä mieltä olette tästä? Löysin pitkän etsinnän ja vaivan jälkeen mökin muutamaksi päiväksi vuokralle omien verkostojeni kautta. Miesystäväni oli halukas tulemaan sinne myös teini-ikäisen poikansa kanssa pariksi yöksi. Minulla itsellä on kaksi pienempää lasta.
Mies tuli selkeästi viettämään aikaa poikansa kanssa. Yhtään kahdenkeskistä aikaa ei ollut. Jopa soutelemassa käytiin yhdessä ja miehestä oli siinäkin tilanteessa kiva heittää vitsi että " jätetään naiset ja muu painolasti tohon laiturille ". Tosi hauskaa. Varsinkin kun sitä ennen hän oli pojalleen selventänyt, miten mökillä on aina perinteiset roolit ja minä esim saan sitten tiskata. Kaikki jätettiinkin sitten mun korjattavaksi, mikä alkoi vituttaa alkuunsa.
Minä nukuin lasteni kanssa yläkerrassa, mies ja poika alhaalla. Kävi ilmi, että poika piti nukkuessaan niin isoa ääntä etten minä nukkunut silmällistäkään ja toinen lapsenikin heräsi. Yritin usean kertaa ottaa asiaa puheeksi miehen kanssa seur päivänä. Että mun on saatava nukkua seuraavana yönä ennen 4t ajomatkaa, tai en pysty ajamaan lasteni kanssa. Mies lähti pois tilanteista eikä halunnut edes keskustella asiasta. Ehdotin, että poika nukkuisi toisen yön "välieteisessä" joka on suljettava tila. Lopulta ehdotin tätä suoraan pojalle, jolle se oli ok. Mies suuttui. Yöllä pakon edessä alkoi järjestää pojan paikkaa, sadatellen miten tämä on täysin järjetöntä ja tehdään nyt näin että tuo " vinkuna loppuu". Erittäin alentava suhtautuminen muhun. Myöhemmin kuulin mieheltä, että aiheutin hänen mielestään trauman teinille ja kuten mies jo aiemmin sanoikin, minun olisi pitänyt mennä muualle nukkumaan itse. Miehelle ei kuitenkaan tullut esim kauppareissulla mieleen hankkia mulle vaikkapa korvatulppia. Hänelle tuntui olevan aivan sama saanko tuntiakaan unta ennen pitkää ajomatkaa ja että kyse oli mun viimeisistä lomapäivistä ja maksamastani mökistä. Pahoittelin, että traumatisoin hänen teininsä ja sanoin et tämä taisi nyt olla tässä. Miehen mielestä kaikki oli tietysti mun vika, kuten aina. Mies on aiemmin mm pettänyt mua pahasti ja valehdellut ja väittänyt sittemmin ymmärtävänsä, ettei halua menettää mua. Siltäpä vaikuttaa, joo. Rakastan miestä, enkä pääse siitä irti ja hän kohtelee mua kuin paskaa. Hävettää, että roikun tällaisessa suhteessa.
Muita kommentteja vielä lukematta:
Ensinnäkin, tuskin teini traumatisoitui. Trauma on ensinnäkin aika iso sana, eikä kukaan yhdestä yöstä traumatisoidu. Todennäköisesti teini myös tietää olevansa äänekäs nukkuja.
Toiseksi: turhaan häpeät. Kaikki erehtyvät joskus, esim. rakastuvat vääriin ihmisiin tai ihmisiin, jotka tuntuvat oikeilta, mutta osoittautuvat vääriksi.
Kolmanneksi: siitä kyllä olisin sinuna huolissani, kun sanot rakastavasi tuollaista miestä. Sanotko niin vain siksi, että sinusta tuntuu, että sinulla on oltava "joku", vaikka sitten tuollainen turjake. Mies vaikuttaa kuvauksesi perusteella todella tylsältä sekä mökki- että kaupunkiolosuhteissa.
Et voi luottaa miehen sitoutumiseen suhteeseenne, hän ei ota sinua huomioon, hänen vitsinsä ovat todella tyhmiä (laituripuheet), hän tuntuu mielistelevän omaa lastaan, hän on pettänyt sinua … Se "nyt ymmärrän, että haluan olla vain sinun kanssasi" -selitys on suuren luokan klishee ja löytyy Joka Pojan Seliseli-kirjasta. Sanoa voi ihan mitä vaan (niin mies kuin nainenkin), oleellista on miten toimii.
Huolestuttaa tuo teini. Teinin ei kuulu kuorsata niin että muut häiriintyy. Viekää se lääkäriin! (Tämä paljastaa viimeistään jutun provoksi).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai mitä mieltä olen? Että tämä on provo.
The kysymys on dead giveaway!
Sillä oli nenä tukossa. Jotkut näköjään tosiaan elää elämänsä tynnyrissä, kun kaikki on niin vierasta, että aina pitää huudella provoa. Teille voisi sanoa vaan, että totuus on tarua ihmeellisempää ihan oikeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap tässä. Mies ei todellakaan ymmärrä tehneensä mitään väärin. Ja on sitä mieltä, että aiheutin pojalle trauman jonka se muistaa vielä 10v eteenpäin käydessään nukkumaan tyttöystävänsä kanssa. Että näin.
Luin ekat vastaukset, yllättävän ymmärtäviä tälle palstalle. Oletin että saat vastauksia että "perinteinen työjako ainut oikea" ja "kyllä minäkin suuttuisin jos olisin se mies" jne.
Ei, mökillä ei kuulu olla yhtään sen perinteisempää työnjakoa. Mies ilkeilee, piikikästä "huumoria". Onko hänessä mitään hyvää? Sua kohtaan siis?
Parasta kun eroat todella ja pidät päätöksestä kiinni. Sinä ajattelit kauniisti kun järjestit mökinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toki hänessä on hyviä puolia, erittäin koukuttavia sellaisia. Mutta se, että loukkaa toista eikä vaan kykene näkemään käytöksessään mitään vikaa, vaikka kaikki muut sen huomaisivat... Ja tää " kaasuvalottaminen". Se on ihan totaalista henkistä väkivaltaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni on jopa myöntänyt että minä olen vaimona rakkaampi kuin lapset, vaikka on hyvin rakastava isä onkin.
.
Tämä kertoo jo kyllä enemmän miehen pakkomielteisestä takertuvuudesta kuin rakkaudesta.
Kenellekään täyspäiselle ei puoliso ole rakkaampi kuin oma lapsi.
Minä jättäisin mieheni heti, jos hän ilmoittaisi rakastavansa lapsia minua enemmän. Kuvio olisi silloin tosi vinossa.
Narsistin mielestä varmaan noin onkin.
Minä ensin, sitten vasta lapset.
Joo, olen rakkaussuhteessa miehen kanssa.
Hahaa, tästä tuli mieleen exä joka joskus erehtyi kysymään, että jos pitäisi valita kumpi kuolee, hän vai lapsi. Mies ei ollut lapseni biologinen isä. Vastasin tietysti että toivottavasti tilannetta ei tule mutta jos jompikumpi pitää sanoa niin silloin se olisi mies. Suuttui mokoma verisesti. Kuulemma oli pettymys, miten vähän häntä rakastan puolisona.
Muutenkin niuhotti koko ajan, miten en osaa heittäytyä suhteeseen hänen kanssaan vaikka muutin koko elämäni ja lapsenikin elämän hänen vuokseen. Aina olisi jotenkin enemmän ja puhtaammin pitänyt todistella rakkauttani häntä kohtaan. Vastalahjaksi sain "vitsikästä" naljailua milloin mistäkin; mm.painostani vaikka olin urheilullinen ja normaalipainoinen, nykyisen mieheni mielestä unelmavartaloinen nainen. Viimein hän päätyi käymään vieraissa (koska oli mitä utopistisin perustein varma että minäkin käyn) ja hyvä niin, tajusin viimein erota siitä paskahatusta.Ap, eroa sinäkin ja ihan puhtaalla omalla tunnolla. Et ole tehnyt tasan mitään väärin.
Minä olen kai löytänyt jonkun kultakimpaleen. Minulla oli yksi lapsi kun aloin seurustella lapsettomat miehen kanssa. Oltiin kaveriporukalla iltaa istumansa ja joku "leikkimielinen" juttu siinä oli menossa missä oli joku tulipalojuttu. Mies totesi että pelastaisi lapseni sieltä.
Ei toi vielä mitään takaa.
Mun exäni sanoi että mun lapsi oli sille läheisempi kuin vaikka sen siskon lapset, mutta ei sitten kestänyt tämän läheisen lapsen huomiohakuisuutta kun saimme sen yhteisen lapsen.
Ihmiset tuntevat asioita ja sanovat asioita mutta vasta tosipaikan tullen nähdään mitä ne tekevät oikeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni on jopa myöntänyt että minä olen vaimona rakkaampi kuin lapset, vaikka on hyvin rakastava isä onkin.
.
Tämä kertoo jo kyllä enemmän miehen pakkomielteisestä takertuvuudesta kuin rakkaudesta.
Kenellekään täyspäiselle ei puoliso ole rakkaampi kuin oma lapsi.
Minä jättäisin mieheni heti, jos hän ilmoittaisi rakastavansa lapsia minua enemmän. Kuvio olisi silloin tosi vinossa.
Narsistin mielestä varmaan noin onkin.
Minä ensin, sitten vasta lapset.
Joo, olen rakkaussuhteessa miehen kanssa.
Hahaa, tästä tuli mieleen exä joka joskus erehtyi kysymään, että jos pitäisi valita kumpi kuolee, hän vai lapsi. Mies ei ollut lapseni biologinen isä. Vastasin tietysti että toivottavasti tilannetta ei tule mutta jos jompikumpi pitää sanoa niin silloin se olisi mies. Suuttui mokoma verisesti. Kuulemma oli pettymys, miten vähän häntä rakastan puolisona.
Muutenkin niuhotti koko ajan, miten en osaa heittäytyä suhteeseen hänen kanssaan vaikka muutin koko elämäni ja lapsenikin elämän hänen vuokseen. Aina olisi jotenkin enemmän ja puhtaammin pitänyt todistella rakkauttani häntä kohtaan. Vastalahjaksi sain "vitsikästä" naljailua milloin mistäkin; mm.painostani vaikka olin urheilullinen ja normaalipainoinen, nykyisen mieheni mielestä unelmavartaloinen nainen. Viimein hän päätyi käymään vieraissa (koska oli mitä utopistisin perustein varma että minäkin käyn) ja hyvä niin, tajusin viimein erota siitä paskahatusta.Ap, eroa sinäkin ja ihan puhtaalla omalla tunnolla. Et ole tehnyt tasan mitään väärin.
Minä olen kai löytänyt jonkun kultakimpaleen. Minulla oli yksi lapsi kun aloin seurustella lapsettomat miehen kanssa. Oltiin kaveriporukalla iltaa istumansa ja joku "leikkimielinen" juttu siinä oli menossa missä oli joku tulipalojuttu. Mies totesi että pelastaisi lapseni sieltä.
Ei toi vielä mitään takaa.
Mun exäni sanoi että mun lapsi oli sille läheisempi kuin vaikka sen siskon lapset, mutta ei sitten kestänyt tämän läheisen lapsen huomiohakuisuutta kun saimme sen yhteisen lapsen.
Ihmiset tuntevat asioita ja sanovat asioita mutta vasta tosipaikan tullen nähdään mitä ne tekevät oikeasti.
Niin leikkiähän nuo on enkä itse lähtisi vastaamaan kun en tiedä mitä tosipaikan tullen tekisin.
Nyt meillä on myös yhteinen lapsi ja yhtälailla mies molempia rakastaa. Läheisiä lapsia hänellä ei ollut ennen kuin meihin tutustui.
Tuo vastaus vain yllätti minut kun en jotenkin ollut osannut odottaa että mies alkaisi lastani rakastaa niin kuin omaansa vaikka tiesin kyllä että välittää. Tiedän, hölmö ja ennakuuloinen olin.
Kirjoitit että olisit halunnut lähteä suotelemaan kahdestaan..