"Minä hoidan täällä kaiken" - vahvan naisen myytti

Vierailija kirjoitti:

Mä en ainakaan arvosta omaa äitiäni yhtään siitä kaikesta, minkä hän hoiti, koska sen hintana oli viha minua, omaa lastaan kohtaan.

t.kristallikissa

Tässä olet oikeassa. Ylisuorittaminen johtaa isoihin ongelmiin. Lopulta joku maksaa aina sen venymisen hinnan, yleensä ne perheen lapset. Ellei pärjää, niin on oikeus saada apua, ei vain sinnitellä vuodesta toiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ainakaan arvosta omaa äitiäni yhtään siitä kaikesta, minkä hän hoiti, koska sen hintana oli viha minua, omaa lastaan kohtaan.

t.kristallikissa

Tässä olet oikeassa. Ylisuorittaminen johtaa isoihin ongelmiin. Lopulta joku maksaa aina sen venymisen hinnan, yleensä ne perheen lapset. Ellei pärjää, niin on oikeus saada apua, ei vain sinnitellä vuodesta toiseen.

Äläpä muuta virka. Minä jos kuka tiedän kaiken ylisuorittajaäidin uhriksi joutumisesta. Aivan hirveä asema lapselle. Lapsi jää aivan sivuun siinä, ja saa myös syytettä niskaansa kokoajan (ellei ole sivuutettuna) kun äiti haluaa vaikuttaa sille, että pärjää ja on hyvä äiti. Pragaaminen olisi sata kertaa armollisempaa kaikille.

t.kristallikissa

Nytkin vielä koen, että äiti on ennemmin vihainen, etten kysele hänen vointejaan helteillä, kuin ymmärtäisi miten on satuttanut minua. Mun ITSENKIN on ollut vaikeaa työstää sitä, miten hän satutti minua, tarkoittihan hän "hyvää".

t.kristallikissa

Vierailija kirjoitti:

Tämähän lähtee meidän kulttuurista, jossa naisia vastuutetaan ihan ihme asioista. Tälläkin palstalla viimeksi tänään vastuutettiin naisia siitä, millaisille miehille he antavat seksiä. Miehet luistavat vastuusta joka asiassa, aina päätösvalta sysätään naiselle. Onko ihme, että syntyy käsitys siitä, että naisen tulee hoitaa kaikki?

Toisaalta taas miehen tulee kestää kaikki, tunteita näyttämättä. Väittäisinkin siis, että ongelma on yhteinen - se on se perkeleen sisu, jota niin ihannoidaan.

Mun tietääkseni on kyllä jokaisen omalla vastuulla, minkälaisen ihmisen kanssa harrastaa seksiä. Joka tapauksessa sisu ei ole tässä se ongelma, vaan sisu tarkoittaa periksiantamattomuutta. Silloin kun muut jo luovuttaisivat tai menettäisivät uskonsa, niin sisulla painetaan eteenpäin.

kaikkien asioiden ex-päällikkö kirjoitti:

Voisihan sitä heittäytyä saamattomaksi ja laiskaksi, sen jälkeen täällä ei enää liiku mikään ja muututaan alkuihmisiksi.  Mikäpäs siinä, hanskat tiskiin vaan. Alkaa jo muutenkin vi**ttaa tämä koko perheen kaikkien asioiden projektipäällikönä oleminen. Heitetään vaikka noppaa, tai vedetään pitkää tikkua, kuka hoitaa seuraavan kauppareissuun, pyykkirumban ja huolehtii kaikkien muut aikataulut.

Jee, mä jään tähän sohvalle nyt!

Jostain syystä joissain perheissä kotitöistä tulee hirveä ongelma ja koko elämän pilaava asia. Samoin kävi omassa liitossanikin (no oli muitakin syitä tosin). Ahdisti lähes joka päivä, vain koska nainen ei ollut joustava. Nyt kun elämme eri kodeissa ja lapset vuoroviikoin, niin pystyn taas olemaan oma itseni. Teen kotitöitä omaan tahtiini ja omalla tavallani ja kaikki hoituu hyvin.

Älkää ihmeessä pilatko suhdettanne niin typerän asian kuin kotitöiden takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämähän lähtee meidän kulttuurista, jossa naisia vastuutetaan ihan ihme asioista. Tälläkin palstalla viimeksi tänään vastuutettiin naisia siitä, millaisille miehille he antavat seksiä. Miehet luistavat vastuusta joka asiassa, aina päätösvalta sysätään naiselle. Onko ihme, että syntyy käsitys siitä, että naisen tulee hoitaa kaikki?

Toisaalta taas miehen tulee kestää kaikki, tunteita näyttämättä. Väittäisinkin siis, että ongelma on yhteinen - se on se perkeleen sisu, jota niin ihannoidaan.

Mun tietääkseni on kyllä jokaisen omalla vastuulla, minkälaisen ihmisen kanssa harrastaa seksiä. Joka tapauksessa sisu ei ole tässä se ongelma, vaan sisu tarkoittaa periksiantamattomuutta. Silloin kun muut jo luovuttaisivat tai menettäisivät uskonsa, niin sisulla painetaan eteenpäin.

Ei välttämättä paineta eteenpäin sisulla. Vaan sillä tiedosta kauhistuneena, ettei kukaan ole tulossa auttamaan. Kauhu antaa hetkeksi voimia ylittää omat rajat. Jälkikäteen maksettavaksi lankeava lasku vain on kauhea - murtunut mieli. Sen takia moni talvisodasta hengissä kotiin palannut sitten myöhemmin kuolikin päihteiden käyttöön, kun yritti turruttaa pois omia turvattomuuden tunteitaan.

Vierailija kirjoitti:

kaikkien asioiden ex-päällikkö kirjoitti:

Voisihan sitä heittäytyä saamattomaksi ja laiskaksi, sen jälkeen täällä ei enää liiku mikään ja muututaan alkuihmisiksi.  Mikäpäs siinä, hanskat tiskiin vaan. Alkaa jo muutenkin vi**ttaa tämä koko perheen kaikkien asioiden projektipäällikönä oleminen. Heitetään vaikka noppaa, tai vedetään pitkää tikkua, kuka hoitaa seuraavan kauppareissuun, pyykkirumban ja huolehtii kaikkien muut aikataulut.

Jee, mä jään tähän sohvalle nyt!

Jostain syystä joissain perheissä kotitöistä tulee hirveä ongelma ja koko elämän pilaava asia. Samoin kävi omassa liitossanikin (no oli muitakin syitä tosin). Ahdisti lähes joka päivä, vain koska nainen ei ollut joustava. Nyt kun elämme eri kodeissa ja lapset vuoroviikoin, niin pystyn taas olemaan oma itseni. Teen kotitöitä omaan tahtiini ja omalla tavallani ja kaikki hoituu hyvin.

Älkää ihmeessä pilatko suhdettanne niin typerän asian kuin kotitöiden takia.

Oletkohan samanlainen kuin mieheni? Sängyn vieressä iso pino likaisia vaatteita,lakanat vaihtamatta monta kuukautta,kaappien ovet jää auki kun sieltä ottaa jotain, kun tehdään ruokaa jätetään osa mausteista ja välineistä pöydille viikoiksi lojumaan,roskat on viemättä viikon,kylpyhuone pestään kerran 3 vuodessa,wc pestään n.kerran puolessa vuodessa..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämähän lähtee meidän kulttuurista, jossa naisia vastuutetaan ihan ihme asioista. Tälläkin palstalla viimeksi tänään vastuutettiin naisia siitä, millaisille miehille he antavat seksiä. Miehet luistavat vastuusta joka asiassa, aina päätösvalta sysätään naiselle. Onko ihme, että syntyy käsitys siitä, että naisen tulee hoitaa kaikki?

Toisaalta taas miehen tulee kestää kaikki, tunteita näyttämättä. Väittäisinkin siis, että ongelma on yhteinen - se on se perkeleen sisu, jota niin ihannoidaan.

Mun tietääkseni on kyllä jokaisen omalla vastuulla, minkälaisen ihmisen kanssa harrastaa seksiä. Joka tapauksessa sisu ei ole tässä se ongelma, vaan sisu tarkoittaa periksiantamattomuutta. Silloin kun muut jo luovuttaisivat tai menettäisivät uskonsa, niin sisulla painetaan eteenpäin.

Ei välttämättä paineta eteenpäin sisulla. Vaan sillä tiedosta kauhistuneena, ettei kukaan ole tulossa auttamaan. Kauhu antaa hetkeksi voimia ylittää omat rajat. Jälkikäteen maksettavaksi lankeava lasku vain on kauhea - murtunut mieli. Sen takia moni talvisodasta hengissä kotiin palannut sitten myöhemmin kuolikin päihteiden käyttöön, kun yritti turruttaa pois omia turvattomuuden tunteitaan.

Noin se varmaan käytännössä menee sotatilanteessa, mutta sisu-käsitettä voidaan pitää voimavarana nyt rauhan aikana. Jos meinaa usko loppua niin "prrrkele, minähän en luovuta"-asenteella eteenpäin. Jos joku on selvinnyt talvisodasta, niin ei tässä siviilielämässäkään voi mahdottomia esteitä tulla vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kaikkien asioiden ex-päällikkö kirjoitti:

Voisihan sitä heittäytyä saamattomaksi ja laiskaksi, sen jälkeen täällä ei enää liiku mikään ja muututaan alkuihmisiksi.  Mikäpäs siinä, hanskat tiskiin vaan. Alkaa jo muutenkin vi**ttaa tämä koko perheen kaikkien asioiden projektipäällikönä oleminen. Heitetään vaikka noppaa, tai vedetään pitkää tikkua, kuka hoitaa seuraavan kauppareissuun, pyykkirumban ja huolehtii kaikkien muut aikataulut.

Jee, mä jään tähän sohvalle nyt!

Jostain syystä joissain perheissä kotitöistä tulee hirveä ongelma ja koko elämän pilaava asia. Samoin kävi omassa liitossanikin (no oli muitakin syitä tosin). Ahdisti lähes joka päivä, vain koska nainen ei ollut joustava. Nyt kun elämme eri kodeissa ja lapset vuoroviikoin, niin pystyn taas olemaan oma itseni. Teen kotitöitä omaan tahtiini ja omalla tavallani ja kaikki hoituu hyvin.

Älkää ihmeessä pilatko suhdettanne niin typerän asian kuin kotitöiden takia.

Oletkohan samanlainen kuin mieheni? Sängyn vieressä iso pino likaisia vaatteita,lakanat vaihtamatta monta kuukautta,kaappien ovet jää auki kun sieltä ottaa jotain, kun tehdään ruokaa jätetään osa mausteista ja välineistä pöydille viikoiksi lojumaan,roskat on viemättä viikon,kylpyhuone pestään kerran 3 vuodessa,wc pestään n.kerran puolessa vuodessa..

Sängyn vieressä on jonkin verran vaatteita kyllä. Kaapit on kiinni. Laitan välineet paikoilleen, kun olen tehnyt ruokaa. En välttämättä systemaattisesti sillä minuutilla, kun ruoka on valmista. Roskia vien harvemmin kuin joku muu, mutta säännöllisesti. Kylpyhuoneen pesen pari kertaa vuodessa. Lavuaaria ja pönttöä useammin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämähän lähtee meidän kulttuurista, jossa naisia vastuutetaan ihan ihme asioista. Tälläkin palstalla viimeksi tänään vastuutettiin naisia siitä, millaisille miehille he antavat seksiä. Miehet luistavat vastuusta joka asiassa, aina päätösvalta sysätään naiselle. Onko ihme, että syntyy käsitys siitä, että naisen tulee hoitaa kaikki?

Toisaalta taas miehen tulee kestää kaikki, tunteita näyttämättä. Väittäisinkin siis, että ongelma on yhteinen - se on se perkeleen sisu, jota niin ihannoidaan.

Mun tietääkseni on kyllä jokaisen omalla vastuulla, minkälaisen ihmisen kanssa harrastaa seksiä. Joka tapauksessa sisu ei ole tässä se ongelma, vaan sisu tarkoittaa periksiantamattomuutta. Silloin kun muut jo luovuttaisivat tai menettäisivät uskonsa, niin sisulla painetaan eteenpäin.

Ei välttämättä paineta eteenpäin sisulla. Vaan sillä tiedosta kauhistuneena, ettei kukaan ole tulossa auttamaan. Kauhu antaa hetkeksi voimia ylittää omat rajat. Jälkikäteen maksettavaksi lankeava lasku vain on kauhea - murtunut mieli. Sen takia moni talvisodasta hengissä kotiin palannut sitten myöhemmin kuolikin päihteiden käyttöön, kun yritti turruttaa pois omia turvattomuuden tunteitaan.

Noin se varmaan käytännössä menee sotatilanteessa, mutta sisu-käsitettä voidaan pitää voimavarana nyt rauhan aikana. Jos meinaa usko loppua niin "prrrkele, minähän en luovuta"-asenteella eteenpäin. Jos joku on selvinnyt talvisodasta, niin ei tässä siviilielämässäkään voi mahdottomia esteitä tulla vastaan.

Ihmiset käyttäytyvät Suomessa yhä kuin eläisivät sodan keskellä, koska sodan traumatisoivat ihmiset ovat siirtäneet asenteensa ja traumansa eteenpäin. Siksi yhteiskunnallinen ilmapiiri on niin voimakkaasti yksilön itsenäistä pärjäämistä korostava. Henkisellä tasolla sota ei ole vielä päättynyt.