Lue keskustelun säännöt.
"Minä hoidan täällä kaiken" - vahvan naisen myytti
04.08.2018 |
Olisi aika tarkastella tätä sotavuosilta periytyvää ideaalia kriittisesti. Naisiin kohdistuvat liialliset pärjäämisen ja itse selviämisen vaatimukset ovat haitallisia tasapainoisen parisuhteen muodostumiselle. Parisuhteessa on oikeus turvautua toiseen.
Kommentit (30)
Ajatuksia tästä? Väitän tästä syystä tuhoutuneen monia parisuhteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei pelkästään kotona, vaan myös työpaikalla. Meillä on ainakin työpaikalla hirveä kasa naisia ”tekemässä asioita”. Tuloksena on hirveää kälätystä, palaveria, juoksemista... Hyvä kun lounaalle ehtivät kun on kivaa luoda kaaosta.
Sitten reissataan ulkomaille jatkamaan tätä kaaoksen luontia niin, että koko firma on ihan sekaisin.
Luulisi että yhden Suomen suurimman yrityksen osakkeenomistajatkin kiinnostuisivat siitä, kuinka ”suvaitsevalla ja tasa-arvoisella” rekrytointipolitiikalla saadaan tappioita aikaiseksi. Naiset eivät pärjää, heistä ei ole johtajiksi, ainoastaan kaaoksen luojiksi ja oman edun tavoittelijoiksi.
Taidat lähtökohtaisesti suhtautua naisiin vihamielisesti. Ihan eri asiasta puhut kuin mitä aloituksessa käsiteltiin.
Avain on naisella itsellään tunnistaa tilanne ja myöntää se. Ja sen jälkeen hakea apua siihen, ettei tarvitse olla täydellinen tai että muutkin osaavat, opetella arvostamaan toisiakin.
t.kristallikissa
Toki moni voi tarvita palautusta maan pinnalle, että tunnistaa tilanteensa. Maton vetämistä jalkojen alta jne.
t.kristallikissa
Mutta kukapa haluaisi tuollaisen itseään täydellisenä pitävän naisen haukuttavaksi? Ei kukaan. Joten ongelman ratkeaminen ei etene. Ne naiset eivät ikinä tajua hakea apua ollakseen tarvitsevia itse.
t.kristallikissa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Avain on naisella itsellään tunnistaa tilanne ja myöntää se. Ja sen jälkeen hakea apua siihen, ettei tarvitse olla täydellinen tai että muutkin osaavat, opetella arvostamaan toisiakin.
t.kristallikissa
Tietenkin, mutta suomalaisessa yhteiskunnassa suhtaudutaan ylipäätään ihmisten tarvitsevuuteen hyvin kielteisesti. Tai ehkä lasten tarvitsevuutta siedetään nykyään jo hiukan aiempaa paremmin, muttei juuri keidenkään muiden.
Niin. Meillä on aika 50-lukulainen parisuhde. Minä teen kotityöt ja huolehdin lapsen perushoidosta, mies käy töissä. Molemmat tykkäämme tästä systeemistä. Olemme puhuneet, että jos tässä maassa olisi mahdollista elää perusmukavaa elämää yhden ihmisen palkalla, jäisin lopullisesti kotirouvaksi. Valitettavasti se ei kuitenkaan ole mahdollista, joten töihin joudun minäkin palaamaan. Näin saadaan meidänkin perhe upotettua stressin, kiireen, väsymyksen ja riitojen suohon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämähän lähtee meidän kulttuurista, jossa naisia vastuutetaan ihan ihme asioista. Tälläkin palstalla viimeksi tänään vastuutettiin naisia siitä, millaisille miehille he antavat seksiä. Miehet luistavat vastuusta joka asiassa, aina päätösvalta sysätään naiselle. Onko ihme, että syntyy käsitys siitä, että naisen tulee hoitaa kaikki?
Toisaalta taas miehen tulee kestää kaikki, tunteita näyttämättä. Väittäisinkin siis, että ongelma on yhteinen - se on se perkeleen sisu, jota niin ihannoidaan.
Niin.. No kenen pitäisi hoitaa?? Ihmisillä on koti ja lapset ja työ. Ne pitää hoitaa. Jätetäänkö jotain hoitamatta vai mitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avain on naisella itsellään tunnistaa tilanne ja myöntää se. Ja sen jälkeen hakea apua siihen, ettei tarvitse olla täydellinen tai että muutkin osaavat, opetella arvostamaan toisiakin.
t.kristallikissaTietenkin, mutta suomalaisessa yhteiskunnassa suhtaudutaan ylipäätään ihmisten tarvitsevuuteen hyvin kielteisesti. Tai ehkä lasten tarvitsevuutta siedetään nykyään jo hiukan aiempaa paremmin, muttei juuri keidenkään muiden.
Olen kokenut samoin. Mutta mua ei haittaa pätkääkään, mitä joku muu ajattelee siitä, miten tarvitseva mä olen, tajuan kyllä, että jos haukkuu siitä, niin oikeasti näke minun haalivan itselleni jotain sellaista, jota vailla itse on, ja nauran vain partaani, etttä hän ei osaa hakea sitä itselleen, ja itse sallin itseni oppia tarvitsevaksi ja olla sitä. Kyllä moni sitten haluaa tukeakin, jos vain annetaan mahdollisuus, ja itseni tarvitsevuuden määrä ei ole toiselle liikaa. Tai itse ainakin uskon niin.
t.kristallikissa
Voisihan sitä heittäytyä saamattomaksi ja laiskaksi, sen jälkeen täällä ei enää liiku mikään ja muututaan alkuihmisiksi. Mikäpäs siinä, hanskat tiskiin vaan. Alkaa jo muutenkin vi**ttaa tämä koko perheen kaikkien asioiden projektipäällikönä oleminen. Heitetään vaikka noppaa, tai vedetään pitkää tikkua, kuka hoitaa seuraavan kauppareissuun, pyykkirumban ja huolehtii kaikkien muut aikataulut.
Jee, mä jään tähän sohvalle nyt!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin.. No kenen pitäisi hoitaa?? Ihmisillä on koti ja lapset ja työ. Ne pitää hoitaa. Jätetäänkö jotain hoitamatta vai mitä?
Kodinhoito nyt ainakin on ihan turhaa. Siihenkin voi palkata apua, jos ei ole aivan köyhä. Lapsista pitäkööt huolta ne, jotka siitä nauttii, onneksi yleensä edes jompikumpi puoliso, jne.
t.kristallikissa
Vierailija kirjoitti:
Niin. Meillä on aika 50-lukulainen parisuhde. Minä teen kotityöt ja huolehdin lapsen perushoidosta, mies käy töissä. Molemmat tykkäämme tästä systeemistä. Olemme puhuneet, että jos tässä maassa olisi mahdollista elää perusmukavaa elämää yhden ihmisen palkalla, jäisin lopullisesti kotirouvaksi. Valitettavasti se ei kuitenkaan ole mahdollista, joten töihin joudun minäkin palaamaan. Näin saadaan meidänkin perhe upotettua stressin, kiireen, väsymyksen ja riitojen suohon.
Ihan sama juttu. Olen muutaman vuoden kotona "hoitamassa kaikki" ja mies tuo rahan. Saan siitä hyvästä alle 500 euroa rahaa. Meillä siis kolme alle eskari ikäistä. Juuri kuuntelin kuinka rankkaa yhdellä nuorella parilla on, kun saavat vain 1400 euron tulot, lapsettomia, opiskelevat.. Meillä mieheltä viedään 70 000 vuosituloista 35 000 veroihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ainakin olen huomannut tuon pärjäävyyden tuhoavan vaikutuksen. Tyttärelleni olen opettanut, että "älä koskaan yritä olla miehelle äiti tai reilu jätkä".
Vierailija kirjoitti:
Tämähän lähtee meidän kulttuurista, jossa naisia vastuutetaan ihan ihme asioista. Tälläkin palstalla viimeksi tänään vastuutettiin naisia siitä, millaisille miehille he antavat seksiä. Miehet luistavat vastuusta joka asiassa, aina päätösvalta sysätään naiselle. Onko ihme, että syntyy käsitys siitä, että naisen tulee hoitaa kaikki?
Toisaalta taas miehen tulee kestää kaikki, tunteita näyttämättä. Väittäisinkin siis, että ongelma on yhteinen - se on se perkeleen sisu, jota niin ihannoidaan.
Kyllä. Tämä on vaiettu yhteiskunnallinen ongelma. Sisun kääntöpuolesta ei juuri meillä puhuta.
Meidänkin perheelle järjestyi kotipalvelusta apua, kun vaan en enää tehnyt asioita, joita "äidin kuuluu". Nyt joku likka käy lasten ja miehen luona pesemässä lasten tukat ja laittamassa ruokaa.
t.kristallikissa
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin olen huomannut tuon pärjäävyyden tuhoavan vaikutuksen. Tyttärelleni olen opettanut, että "älä koskaan yritä olla miehelle äiti tai reilu jätkä".
Tuo on hyvä ohje! Olet fiksu äiti.
Vierailija kirjoitti:
Meidänkin perheelle järjestyi kotipalvelusta apua, kun vaan en enää tehnyt asioita, joita "äidin kuuluu". Nyt joku likka käy lasten ja miehen luona pesemässä lasten tukat ja laittamassa ruokaa.
t.kristallikissa
Ja siis kun mieskään ei "koittanut suorittaa". Koska teki vain parhaansa, ei yli sen, kuten mullekin on opetettu, että kuuluu aina tehdä. Jostain se yhtälö vain pragaa, esim. suorittajan mielenterveydestä, tasapaino häviää ja ihmisestä tulee vihainen, suorittava kone. Se on lapsille haitaksi. Onneksi miehellä oli pokkaa olla "huonokin isä", eli vain sitä, mitä on, niin saivat apua.
t.kristallikissa
Mä en ainakaan arvosta omaa äitiäni yhtään siitä kaikesta, minkä hän hoiti, koska sen hintana oli viha minua, omaa lastaan kohtaan.
t.kristallikissa
Ei pelkästään kotona, vaan myös työpaikalla. Meillä on ainakin työpaikalla hirveä kasa naisia ”tekemässä asioita”. Tuloksena on hirveää kälätystä, palaveria, juoksemista... Hyvä kun lounaalle ehtivät kun on kivaa luoda kaaosta.
Sitten reissataan ulkomaille jatkamaan tätä kaaoksen luontia niin, että koko firma on ihan sekaisin.
Luulisi että yhden Suomen suurimman yrityksen osakkeenomistajatkin kiinnostuisivat siitä, kuinka ”suvaitsevalla ja tasa-arvoisella” rekrytointipolitiikalla saadaan tappioita aikaiseksi. Naiset eivät pärjää, heistä ei ole johtajiksi, ainoastaan kaaoksen luojiksi ja oman edun tavoittelijoiksi.