Oletko kiinnostuneempi britti- vai jenkkikulttuurista?
Kommentit (21)
Britti. Jenkkien puhe on ihan järkyttävän rumaaa.
Britti. Puhe on kunnollista yläluokan kaskuudessa.
Jenkit vääntävät jotain teksasia.
Jenkit myös erittäin feikkejä, ja läskejä.
Britti, koska vanha historia, sivistys ja käytöstapakulttuuri vetoavat. Amerikkalaisessa elämänmenossa on oma viehätysvoimansa ja sitä on moneen junaan, mutta turhan teennäistä ja pröystäilevää makuuni.
Britti. - Vedän tässä kohtaa isoilla vedoilla kotiinpäin. - Britit ovat osa eurooppaa, kuten Suomikin.... onkhan meillä jotain yhteistä... Toisaalta Jenkit yksin valtavana kansojen "sulatusuunina" on myös hyvin kiinnostava.
Britti aivan ehdottomasti. Kaikki iskee muhun kielestä tapakulttuurin ja huumorin kautta aina musiikkiin/tv-sarjoihin/leffoihin asti. Ainut mistä en brittiläisessä kulttuurissa pidä on kaksinaamaisuus, eli kasvotusten ollaan mielinkielin (se kuuluisa brittiläinen kohteliaisuus...) ja seläntakana saatetaan sitten puhua vaikka mitä. Ja brittiläisen konservatiivisuuden tietyt piirteet on myös miinusta, kuten esimerkiksi sitkeästi pysyvä luokkayhteiskunta jossa syntyperä monesti määrää - tai on ainakin vahvana suunnannäyttäjänä - koko elämän kululle.
Jenkeissä en ole ikinä käynyt mutta on kovin muovinen ja teennäinen kuva siitä. Ja tietty nämä trumpin kannattajat sun muut juntit tulee mieleen, sekä erinäiset uskonnolliset "hihhuliyhteisöt". Ja typerät, lapselliset valmiiksinauretut komediasarjat. Ja surkea terveydenhuoltosysteemi. Jne. jne.
Jenkki. Britit on juntteja. Ryyppää kun ryysyläiset.
No Amerikassa on paljon erilaisia kulttuureja ihan osavaltioittain. Eli Amerikasta, mutta en nyt mistään perus ''jenkki'' kulttuurista, eli siitä, mitä useimmilla tulee ensimmäisenä mieleen USA:sta. Britanniaa olen aina vierastanut ja pitänyt jotenkin harmaana.
Rakastan sitä jenkkejen tyypillistä Red neck kulttuuria! Vielä mä vuokraan sen vanhan Jenkin ja ajan Texasissa roadhouseen ja käännän ruutupaitasten takatukkien päät :DD
Pääasiassa brittipuoli kiinnostaa. Jenkeistäkin löytyy mielenkiintoista, mutta se pitää siivilöidä esiin. Brittikulttuurista kiinnostuneille: suosittelen erittäin vahvasti Eric Claptonin omaelämänkertaa. Todella taidokkaasti, syvällisesti ja elävästi kirjoitettu tarina yhdestä elämästä tähän saakka.
En ole koskaan ollut. Italia ja Ranska ovat mielenkiintoisempia kaikin tavoin.
Britti. Historia on niin mielenkiintoinen ja jotenkin aina kiehtonut itseä. Olen kyllä myös perehtynyt jenkkien historiaan, mutta ei se kolahda samalla tavalla.
Olen vanha anglofiili ja opiskellut pari vuotta brittiyliopistossakin. Jonkinlaisesta rakkaudesta on kyse, mutta koska otsikossa kysytään kumpi kiinnostaa enemmän, vastaan että tällä hetkellä molempi parempi. Olen USA:ssa käynyt vain viikon ajan Miamissa ja LA:ssa ja 2,5 kuukautta NYCissä. Siinä maassa minulla on enemmän vielä kokematta ja näkemättä.
Onks tää kompa?