Se, että lakkaa olemasta entiselle aviomiehelle olemassa eron jälkeen, onko se teistä ihan normaalia?

Kyllä, on toki loukkaavaa, mutta noin se menee. Ette ole enää parisuhteessa. Ja jotta irrottautuminen onnistuu, on välien "katkaisu" usein tarpeen. Toki lasten asiat hoidetaan.

Kyllähän siinä noinkin voi käydä, ja kuulemani mukaan usein käykin. Ikävältähän se varmasti tuntuu, mutta tuollaisia jotkut ihmiset ovat. 

Miehesi on valintansa tehnyt. Koeta päästä yli hänestä. Ansaitset parempaa.

Missä asioissa sinä haluaisit olla tekemisissä kun ei ne välttämättömät riitä?

Et ole hänelle enää muuta kuin lasten äiti; lasten asiat hoidetaan, muuta asiaa ei ole. Oletko koittanut olla muuten yhteydessä vai miksi on joutunut tuollaista sanommaan sinulle?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, on toki loukkaavaa, mutta noin se menee. Ette ole enää parisuhteessa. Ja jotta irrottautuminen onnistuu, on välien "katkaisu" usein tarpeen. Toki lasten asiat hoidetaan.

Minkä takia sitten olen lukenut asiantuntijoiden lausuntoja, joilla on tilanteesta toinen näkemys? Ja mihin edes perustuu se, että mies haluaa katkaista välinsä? Jos hänellä on nyt se "hyvä puoliso" ja minä olin hänelle huono... enkö edes äitinä riitä?

Meillä minä rakastuin toiseen ja lähdin. Suhteemme oli paskaa monta vuotta, mutta kynnys erota oli iso. Rakastuminen toiseen mieheen pakotti eroprosessin alulle viimein. En halua olla missään tekemisissä exän kanssa. Vielä on asioita kesken mm talo myymättä. Kun pääsisi siitä eroon niin olisi helpotus. Lapset jo teini-ikäisiä, joten ei tarvitse heidän takia olla yhteyksissä exään. Ei kyllä exäkään ole lapsiin juuri yhteyksissä.

Minusta on todella omituista, ettei lastensa äitiä kunnioita edes sen vertaa, että pysyisi "väleissä". Jos mies vihaa lasten äitiä, silloin hän vihaaa myös osaa hänen lapsissaan.

Vierailija kirjoitti:

Miehesi on valintansa tehnyt. Koeta päästä yli hänestä. Ansaitset parempaa.

Niin. Olen tilanteen hyväksynyt, enkä ole häneen ollut yhteyksissä tosiaan kuin lasten asioissa. Välillä sitä vain miettii, että ei se tainnut olla rakakutta, vaan jotain aivan muuta.

ap

Vierailija kirjoitti:

Meillä minä rakastuin toiseen ja lähdin. Suhteemme oli paskaa monta vuotta, mutta kynnys erota oli iso. Rakastuminen toiseen mieheen pakotti eroprosessin alulle viimein. En halua olla missään tekemisissä exän kanssa. Vielä on asioita kesken mm talo myymättä. Kun pääsisi siitä eroon niin olisi helpotus. Lapset jo teini-ikäisiä, joten ei tarvitse heidän takia olla yhteyksissä exään. Ei kyllä exäkään ole lapsiin juuri yhteyksissä.

kuulostat äksyltä. Ja itsekkäältä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, on toki loukkaavaa, mutta noin se menee. Ette ole enää parisuhteessa. Ja jotta irrottautuminen onnistuu, on välien "katkaisu" usein tarpeen. Toki lasten asiat hoidetaan.

Minkä takia sitten olen lukenut asiantuntijoiden lausuntoja, joilla on tilanteesta toinen näkemys? Ja mihin edes perustuu se, että mies haluaa katkaista välinsä? Jos hänellä on nyt se "hyvä puoliso" ja minä olin hänelle huono... enkö edes äitinä riitä?

Mitä olet lukenut? Mitä toivot?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehesi on valintansa tehnyt. Koeta päästä yli hänestä. Ansaitset parempaa.

Niin. Olen tilanteen hyväksynyt, enkä ole häneen ollut yhteyksissä tosiaan kuin lasten asioissa. Välillä sitä vain miettii, että ei se tainnut olla rakakutta, vaan jotain aivan muuta.

ap

Olisi kannattanut jutella ja kysellä siltä mieheltä silloin kun vielä olitte yhdessä. Nyt sillä ei ole enää väliä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä minä rakastuin toiseen ja lähdin. Suhteemme oli paskaa monta vuotta, mutta kynnys erota oli iso. Rakastuminen toiseen mieheen pakotti eroprosessin alulle viimein. En halua olla missään tekemisissä exän kanssa. Vielä on asioita kesken mm talo myymättä. Kun pääsisi siitä eroon niin olisi helpotus. Lapset jo teini-ikäisiä, joten ei tarvitse heidän takia olla yhteyksissä exään. Ei kyllä exäkään ole lapsiin juuri yhteyksissä.

suhteenne oli paskaa monta vuotta ja uskalsit lähteä vasta kun löysit toisen... Kuulostat riippuvaiselta ihmiseltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehesi on valintansa tehnyt. Koeta päästä yli hänestä. Ansaitset parempaa.

Niin. Olen tilanteen hyväksynyt, enkä ole häneen ollut yhteyksissä tosiaan kuin lasten asioissa. Välillä sitä vain miettii, että ei se tainnut olla rakakutta, vaan jotain aivan muuta.

ap

Rakkaus voi päättyä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehesi on valintansa tehnyt. Koeta päästä yli hänestä. Ansaitset parempaa.

Niin. Olen tilanteen hyväksynyt, enkä ole häneen ollut yhteyksissä tosiaan kuin lasten asioissa. Välillä sitä vain miettii, että ei se tainnut olla rakakutta, vaan jotain aivan muuta.

ap

Olisi kannattanut jutella ja kysellä siltä mieheltä silloin kun vielä olitte yhdessä. Nyt sillä ei ole enää väliä.

No kyllä me juteltiin paljon. Ja mies puhui aina, että olen hänen elämänsä rakkaus. Sitten jotain, en tiedä mitä, tapahtui. Lähipiiri oli ihmeissään meidän erosta, koska kaikki oli pitänyt meitä aina "parina joka ei koskaan eroa".

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehesi on valintansa tehnyt. Koeta päästä yli hänestä. Ansaitset parempaa.

Niin. Olen tilanteen hyväksynyt, enkä ole häneen ollut yhteyksissä tosiaan kuin lasten asioissa. Välillä sitä vain miettii, että ei se tainnut olla rakakutta, vaan jotain aivan muuta.

ap

Rakkaus voi päättyä

voiko? Onko se rakkautta sitten ollutkaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä minä rakastuin toiseen ja lähdin. Suhteemme oli paskaa monta vuotta, mutta kynnys erota oli iso. Rakastuminen toiseen mieheen pakotti eroprosessin alulle viimein. En halua olla missään tekemisissä exän kanssa. Vielä on asioita kesken mm talo myymättä. Kun pääsisi siitä eroon niin olisi helpotus. Lapset jo teini-ikäisiä, joten ei tarvitse heidän takia olla yhteyksissä exään. Ei kyllä exäkään ole lapsiin juuri yhteyksissä.

suhteenne oli paskaa monta vuotta ja uskalsit lähteä vasta kun löysit toisen... Kuulostat riippuvaiselta ihmiseltä.

Tai ei meillä ollut mitään aviosuhdetta vuosiin. Asuttiin saman katon alla, mutta ei nukuttu yhdessä, ei tehty mitään yhdessä ja viimeisenä vuotena ei edes puhuttu toisillemme, kun mies ei halunnut. Kaikki suhteen näivettyminen tapahtui siksi koska mies ei halunnut avioelämää. Nukkui mielummin sohvalla kuin uudessa parisängyssä. Munaa ei ollut sanoa, että ei halua minua. Niin, että kivittäkää vain. Minähän se pahis olen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä minä rakastuin toiseen ja lähdin. Suhteemme oli paskaa monta vuotta, mutta kynnys erota oli iso. Rakastuminen toiseen mieheen pakotti eroprosessin alulle viimein. En halua olla missään tekemisissä exän kanssa. Vielä on asioita kesken mm talo myymättä. Kun pääsisi siitä eroon niin olisi helpotus. Lapset jo teini-ikäisiä, joten ei tarvitse heidän takia olla yhteyksissä exään. Ei kyllä exäkään ole lapsiin juuri yhteyksissä.

suhteenne oli paskaa monta vuotta ja uskalsit lähteä vasta kun löysit toisen... Kuulostat riippuvaiselta ihmiseltä.

Tai ei meillä ollut mitään aviosuhdetta vuosiin. Asuttiin saman katon alla, mutta ei nukuttu yhdessä, ei tehty mitään yhdessä ja viimeisenä vuotena ei edes puhuttu toisillemme, kun mies ei halunnut. Kaikki suhteen näivettyminen tapahtui siksi koska mies ei halunnut avioelämää. Nukkui mielummin sohvalla kuin uudessa parisängyssä. Munaa ei ollut sanoa, että ei halua minua. Niin, että kivittäkää vain. Minähän se pahis olen.

Niin. Mutta se että teillä on ollut tuo tilanne ei tarkoita, että meillä on ollut sama. Meillä ei ollut mitään noista yllä mainituista ongelmista koskaan.

Minulle kävi niin, mutta ilman lapsia. Eli eksä katosi 20 vuoden jälkeen kuin pieru Saharaan. Sen verran viestitteli, että oli kuulemma ollut onnellinen viimeiseen vuoteen saakka, jolloin oli päättänyt, että haluaa jotain parempaa: kauniimpaa, nuorempaa, varakkaampaa. Laittoi avioeron vireille ja heippa.

Minulla ei siis ollut hänen silmissään ilmeisesti mitään arvoa; liekö koskaan minua rakastanutkaan. Oli rankkaa ja otti päähän, henki meinasi mennä.

Enää en perinteiseen parisuhteeseen aio sortua. Friends with benefits toimii hyvän ystävän kanssa, ja tiedän, että vaikka seksi loppuisi, ystävyys ei (on näet kestänyt jo vuosikymmeniä ja harrastettiin satunnaista seksiä ennen avioliittoanikin).

Romantiikka on yliarvostettua roskaa.

Vierailija kirjoitti:

Minulle kävi niin, mutta ilman lapsia. Eli eksä katosi 20 vuoden jälkeen kuin pieru Saharaan. Sen verran viestitteli, että oli kuulemma ollut onnellinen viimeiseen vuoteen saakka, jolloin oli päättänyt, että haluaa jotain parempaa: kauniimpaa, nuorempaa, varakkaampaa. Laittoi avioeron vireille ja heippa.

Minulla ei siis ollut hänen silmissään ilmeisesti mitään arvoa; liekö koskaan minua rakastanutkaan. Oli rankkaa ja otti päähän, henki meinasi mennä.

Enää en perinteiseen parisuhteeseen aio sortua. Friends with benefits toimii hyvän ystävän kanssa, ja tiedän, että vaikka seksi loppuisi, ystävyys ei (on näet kestänyt jo vuosikymmeniä ja harrastettiin satunnaista seksiä ennen avioliittoanikin).

Romantiikka on yliarvostettua roskaa.

Mä en kyllä näin kyyniseksi ala entisen mieheni takia.

Mä edelleekni uskon vielä rakkauteen ja todellakin uskon,e ttä on olemassa hienoja tyyppejä. Ja vaikka ero tuli, minulla on elämänilo tallella ja varmuus siitä, että vielä löytyy joku minulle sopivampi.