YLI 35 V KUUMEILIJAT toiveissa vauva (2018-2019)

Hei.

Täällä kanssa varovaisesti olisi toivetta saada esikoinen, vaikka ikää on jo 37 vuotta. Ilman ehkäisyä oltu miehen kanssa yli 10 vuotta, mutta ei ole tärpännyt. Tosin, ei se ole ollut mikään valtava toivekaan.

Minulla on reilusti ylipainoa ja kun kyselin, että olisiko mahdollista päästä kunnalliseen lapsettomuushoitoon, oli vastaus, että laihduta ensin.

Kuukautiseni ovat säännölliset, mutta yrityksistäni huolimatta en ole saanut ovulaatiotestitikkuihin positiivista tulosta. Ainoastaan haamuviivan, mikä ilmeisesti viittaa negatiiviseen tulokseen.

Nyt mietin kovasti miten edetä. Kyllä, pudotan painoa koko ajan, mutta mietin mitä muuta voisin tehdä. Yksityiselle kalliisiin hoitoihin minulla ei ole mahdollista lähteä...

Hei, tässä yksi haaveilija. Ennestään on jo kaksi lasta, melki teini-ikäistä, entisestä suhteesta.

Nyt haaveissa kolmas lapsi uudessa parisuhteessa. Jännittää, pelottaa ja samalla super innoissani olen. Kierukka on nyt pois ja katsotaan mitä tuleman pitää.

Kuukautisten alku ja pettymys, itsensä kerääminen jotta ei olisi vastenmielinen kumppani uuteen yritykseen parin viikon päästä. Ei taas jaksaisi. Miten teillä muilla nämä pettymysten päivät?

Oletteko hakeutuneet lapsettomuushoitoihin ja onko tietoa miten suhtauvat kunnallisella puollekla tämmöseen 40-kymppiseen? Sanovatko heti kättelyssä ettei ole mahdollista?

Kuukautisten alku ja pettymys, itsensä kerääminen jotta ei olisi vastenmielinen kumppani uuteen yritykseen parin viikon päästä. Ei taas jaksaisi. Miten teillä muilla nämä pettymysten päivät?

Oletteko hakeutuneet lapsettomuushoitoihin ja onko tietoa miten suhtauvat kunnallisella puollekla tämmöseen 40-kymppiseen? Sanovatko heti kättelyssä ettei ole mahdollista?

Runsaan puolen vuoden yrittelyn jälkeen olen eilen plussan saanut. Ja ikää nyt 36 ja puoli. Esikoistakin yritettiin puol vuotta ennenkuin tärppäs.

Olen tietyllä tavalla nyt shokissa asiasta vielä. En meinaa vielä sisäistää ja ymmärtää sitä et se on totta ja jos kaikki menee niinku pitäs, elokuussa olis toinen lapsi.

Kun katsoin sitä raskaustestii, en ymmärtäny ja uskonu sitä alkuunkaan. Oli pakko lukee ohjeet moneen kertaan.

Ja vielä vähemmän mies uskoo. Hän ei siis usko ollenkaan ja kieltää koko asian. Se tuntuu itestäni rankimmalta. Hän ei mun kaa käsittele asiaa eikä puhu siitä.

Se tekee mut tosi surulliseks ja masentuneeks et hän suhtautuu koko asiaan niin kylmästi ja etäisesti nyt.

Jos eroisin hänestä, pystyisinkö yksin selviytyy haastavan ja ylienergisen taaperon kans ja vaativan työni ja uuden vauvan kanssa?

Miten teillä kuumeillut etenee? Itselläni nyt pari viikkoa myöhässä ja itsenäisyyspäivänä selkeä plussa. Mut ei oikein vielä uskalla riemuita, kun tälleen kypsällä iällä kaikki vähän epävarmempaa. Että alkuraskauden ultraa odotellessa...

Heips!

Meillä on 6kk todella ihana poika joka on niin aurinkoinen tapaus että 🤗 silti tuntuu että toinen puuttuu ja olen kuitenkin 36v ja viime kerralla en tullut 3 vuoteen raskaaksi ja olin vähän menettänyt toivon sen suhteen. Ainoo on että asuin pojan isän kanssa etelässä ja ei minulla ole asuntoa täällä suomessa. Ja nyt olemme pojan kanssa kahdestaan ensi kodissa täällä ja iskä etelässä ja asunto hakemuksia on laitettu nyt vaan soitellaan yksityisiä läpi. Onhan tässä tilanteessa kaikkea mutta silti toivon toista lasta. Meillä oli sosiaali naisten kanssa palaveri jonne miehenikin tuli ja silloin pääsimme viettää viikon yhdessä perheenä.

Heippa. Täällä kanssa haaveillaan. Oon 35v ja mulla on kaksi lasta jo edellisestä liitosta. Oon haavellut viimeiset kuus vuotta vauvasta, mut mies ei oo ollut vielä valmis. No nyt sitten, kun ehkä olis valmis niin pelkään että on liian myöhästä. 🤔 Yritetty on nyt neljä kuukautta ja taas on toiveet korkeella. Sieltä korkeelta on vaan toooosi pitkä matka alas.

Moikka taas! Me hakeuduttiin miehen kanssa heti yksityiselle hoitoon kun en ole neljässä kuukaudessa tullut raskaaksi ja yleensä tosiaan ne Miesten saappaat eteisessä ovat jo pelkästään aiheuttaneet plussan raskaustestiin. Munasarjat tsekattiin ja ovat kuulemma mahtavassa kunnossa, paremmassa kuin monella nuoremmalla. Munarakkuloita näkyi toisella puolella viisi ja toisella kahdeksan ja myös juuri tapahtunut ovulaatio näkyi selvästi. Sain DHEA esihormonia kuitenkin buustaamaan ja ehdotti IVF- hoitoa maaliskuulle ellei ennen sitä tapahdu raskautumista. Toivotaan parasta 🤗

Ja kyllä, joka kuukausi on hirveää itsensä keräilyä kun kuukautiset alkaa 😥 Ja oman kehon kuuntelusta on tullut ihan hysteeristä 🙈

Smirgeline kirjoitti:

Ja kyllä, joka kuukausi on hirveää itsensä keräilyä kun kuukautiset alkaa 😥 Ja oman kehon kuuntelusta on tullut ihan hysteeristä 🙈

Siis eilen olin bongaavinania vaikka mitä oireita iteltäni, paleli, väsytti, päätäsärki, naama täynnä finnejä, rinnatkin ehkä vähän arat, alavatsa nippaili, vatsa oli turpee. .. 😊 Taitaa olla pää loman tarpeessa kun niin väsyttää ja olikohan eilinen jouluruoka laktoositonta 😂 suklaatakin on mennyt, että olisko kukkiva otsa siitä. 🤣

Eihän mulla oo ovulaatiosta ku viikko, et ei kai tässä mitään tuntemuksia kovin vielä pitäs olla. Olihan se ihana joululahja jos plussa tulis. Uskaltaiskohan sitä testiä kokeilla sunnuntaina?

Heippa!



Täällä vanhus vuosimallia -76 😊

Kolmatta kuumeilen uuden elämän äärellä. Minulla on kaksi teini-ikäistä poikaa ja miehellä yksi ala-asteikäinen.

Kuvittelimme, että näin on hyvä, mutta kuinka ollakkaan suhteen edetessä ollaankin tultu tulokseen, että yhteinenkin lapsi olisi upea asia ❤️

Jätin pillerit pois joulukuun luppupuolella, eikä menkkoja ole vielä kuulunut. Toivottavasti tässä ei tartte kovin kauaa ootella kierron tasaantumista, sillä eipä tällä iällä aikaa enää hukattavaksi ole 😞 Hirveästi tietenkin jännittää, onko mun kroppa jo täysin parasta ennen - kamaa. Kun nyt osaisi suhtautua tähän kaikkeen asiallisesti ja rauhassa.



Tulee olemaan vaikeaa. Kuume pompsahti uusiin sfääreihin saman tien, kun tehtiin päätös, että lapsi saa tulla, jos on tullakseen.

Tsemppiä kaikille ja onnea tälle ihanalle matkalle ❤️

Heippa,

täällä myös yksi seniori-ikää lähestyvä kuumeilija uskaltautuu vihdoin julkaisemaan kuumeensa ääneen. Ikää tulee mittariin loppuvuodesta 43, takana reilu 20 vuoden liitto josta 4 lasta ikähaitarilla 10-20v, ja nyt uusi ihana parisuhde kestänyt vuoden verran.

Uusi puoliso on samaa ikäluokkaa, todella lapsirakas mutta elämän sattumusten myötä kuitenkin lapsettomaksi jäänyt. Sanoo tyytyneensä kohtaloonsa mutta on luettavissa että ei olisi yhtään pahoillaan jos tilanne muuttuisi muuksi. Muutama kuukausi on nakuteltu nyt menemään aika huolettomasti pieni salainen toivonkipinä matkassa...

Sanokaa etten ole ihan pimeä kun näillä kilometreillä vielä haluan aloittaa alusta koko rumban! Että kaikki voi myös mennä hyvin ja ihanasti ja etten ole liian vanha vauvan hankintaan...

Pari kertaa olen jo tuntenut vahvasti että nyt olisi tärpännyt, menkat kuitenkin aina lyöneet toiveet alas. Nyt on kp 16/26 ja pari päivää tullut sellaista rusehtavaa tuhrua jonka tietenkin analysoin kiinnittymisvuodoksi. Myös tissit ihmeen kipeenä, niin oiskohan mahdollista... <3

Järki sanoo kuitenkin että tissikivut on kuvitelmaa ja vuoto joku gynekologinen vaiva eikä mitään kiinnittymistä :D

Olen 38. Minulla on yksi vauva jo ja han tayttaa pian 2 vuotta. Lopetin e pillerit vuoden alussa niin etta tana vuonna en ole syonyt yhtaan. Nyt oon kuukautiset paivaa myohassa mutta testi naytti negaa. Ruskeata vuotoa on kylla tiputellut jo viikon. Mutta kuukautisia ei kuulu.

Heippa kaikille!

Täällä yksi vauvakuumeilija lisää 😊Täytän 40v kesällä ja meillä on miehen kanssa neljä lasta ennestään, nuorin lähtee eskariin syksyllä. Reilu vuosi ilman ehkäisyä, yksi raskaus loppuvuodesta, päättyi keskenmenoon rv 12+1. Itselläni PCO tyyppiset munasarjat, haastetta ollut aina tulla raskaaksi. Parhaimmillaan odotettu 8v.Yksi IVF raskauskin takana onnistuneesti.

Tänään ne menkat taas alkoi... 😔Yksi raskaus "onnistunut" karppauksella. Nyt kokeillaan vielä tätä viimeistä oljenkortta. Oma ikä mietitytti ensin kovasti uskaltaako, jaksaako enää mutta kyllä se on tässä vuoden aikana vahvistunut että kyllä!

Kaikille hurjasti Tsemppiä ja onneakin! Ihana olisi kuulla niitä onnistumisia mikä tsemppaa meitä kaikkia eteenpäin 🤗

Vuosi sitten keskenmeno, sen jälkeen piiiitkältä tuntuvaa odottelua  ja välissä karmaisevalta tuntuvat 40 - v synttärit. Nyt pari päivää sitten testasin plussaa ja suuressa toiveessa että tämä kaveri olisi mukanani 9 kuukautta :)

Edellisen kerran ensimmäisillä viikoilla koettu onnellisuus ei tule nyt. Ei uskalla ajatella muuta kuin että keskenmenon tunteita ei ainakaan juuri tällä sekunnilla ole. Itsensä  kuuntelu ja tunnustelu on mukana joka hetkessä. Yritän hengittää syvään, syödä edes jotain mitä pelolta pystyy, ja nukkua vaikka, herään koko ajan kuuntelemaan ja tunnustelemaan tuntuuko miltään....

Paljon uskallusta, rohkeutta ja toivoa kaikille muille jännääjille ja plussan odottajille.

Hei! Mites teillä menee? Mie tein plussatestin tänään, jännittävää 😊

Täällä tämmöinen 37v jolla on jo kaksi teiniä, miehellä ei ole lapsia.

Nykyisen puolisoni kanssa haluaisimme lapsen ja tiedämme joutuvamme hoitoihin omakustanteisesti.

En tiedä kuulunko nyt tähänkään ketjuun, muuta kuin ikäni puolesta 😂

Eli edellisen liiton aikana on poistettu toinen munanjohdin(KU ja repesi pahoin) ja leikkauksen yhteydessä toinen johdin klipsattu..(on muuten ainoita asioita mitä oon katunu, vaikka tuolloin tuntuikin olevan ainoa oikea vaihtoehto).

Ensiviikolla olis kierukan poisto ja samalla kysellä tohtorilta jos se voisi edes verikokeita ym. Määrätä, olisi jo jotain valmiina kun hoitoihin hakeudutaan.

Täällä myös yksi juuri 36 vuotta täyttänyt rouva.. Joskus nuorempana oli kovakin vauvakuume, mutta en kokenut olevani valmis äidiksi eikä tilanne ollut paras mahdollinen. Kolmikymppisenä ajattelin, että en halua lapsia ollenkaan, mutta nyt on alkanut mielessä pyörimään, että entä jos sittenkin? Ihan heti ei pystytä aloittamaan raskaaksi tulemista, kun pitää ensin lopettaa trexan lääkitys ja sitten ehkäisy, tai kenties molemmat yhtä aikaa ja käyttää vaikka kumia siihen asti, kun trexanin varoaika 3kk on ohi..

Ihanaa, muitakin kuumeilevia ikinuoria!

Ikää 38v ja yksi kouluikäinen tytär ennestään. Tämän jälkeen kierukka, josta luovuttu n. 3kk sitten. Nyt suurena toiveena iltatähti perheeseemme. Olemme päättäneet puolisoni kanssa antaa raskautumisaikaa itsellemme parisen vuotta, jonka jälkeen tyydymme siihen mitä olemme jo elämältä lasten osalta saaneet. <3 Hoitoihin en (enää) ole valmis lähtemään, haluamme tämän mahdollisuuden olevan luonnollinen. Takana yksi keskenmeno ennen esikoisen syntymää ja pcos -diagnoosi.

Kierto on ollut kierukanpoiston jälkeen 24-28 päivää. Ovulaatiotestit näyttävät haamua kp 10-12, mutta testin mukaan se tulkitaan negatiiviseksi. Hieman epävarmoin fiiliksin; ovuloinko ollenkaan?! Mielessäni kuvittelen jo kaikki mahdolliset raskausoireet, mutta ne menee puhtaasti toiveajattelun piikkiin. Aivan kuten aiemmissakin kierroissa. :D

Kiirettä toisaalta ei ole, mutta malttamattomuus vie tässä kohtaa järjen edelle.  Naiset! :)