Niin kauan kuin kaikki sujuu helposti ja kivasti, mies jaksaa olla kiva
Mutta heti kun tulee joku pienikin vastoinkäyminen tai joku asia menee toisin kuin suunniteltiin (vaikkapa vieraat tulee myöhässä tms) tai kaupasta onkin loppu jokin tavara mitä hän lähti sieltä hakemaan tai liikenteessä onko kova ruuhka, niin hän ei jaksa olla kiva vaan jotain ihan päinvastaista. En halua nyt valittaa ja haukkua miestä, vaan teen tämän aloituksen siksi, että olisiko jollain vinkkiä, että miten voisin häntä auttaa.
Kommentit (7)
Et mitenkään koska oman käytöksen muuttaminen vaatii motivaatiota eikä miehellä sellaista ole koska hyväksyt hänen käytöksensä.
Vierailija kirjoitti:
Et mitenkään koska oman käytöksen muuttaminen vaatii motivaatiota eikä miehellä sellaista ole koska hyväksyt hänen käytöksensä.
Ei tuo hänen käytös mitenkään vain minuun kohdistu, vaan se on hänen tapa muutenkin. Ap.
Pettymysten sietäminen on asia, jota jo pikkulapsille nykyään opetetaan. Aikuisena sen tavan opettelu on huomattavasti vaikeampaa.
Tuollaiset ihmiset, jotka eivät osaa säädellä yhtään omaa käytöstä...eivät kuulu minun tuttavapiiriini. Saatikka sitten, että viitsisin katsella sitä vuodesta toiseen. puolisona.
Jos sinä jo lähtökohtaisesti näet miehessä asian, joka "pitäisi" muuttaa, niin älä lähde siihen. Toinen pitää hyväksyä sellaisenaan, eikä mitenkään ehdollisena.
Tai näet asian, jota et voi sietää ja mietit nyt jo, että millä keinoin pystyt sen sulattamaan.... Tuhoon tuomittu juttu.
Miten voit auttaa? Lähde menemään ja sano, että tuolla luonteella ei tule olemaan kovin hohdokas parisuhde kenenkään kanssa, ellei opi hillitsemään itseään. Mietipä lapsia isän kanssa, joka menettää malttinsa "eikä ole enää kiva"....
Jos miestä itseään vaivaa asia niin apua on saatavilla. Terapeutilta voi saada apua tällaisiin asioihin. Lisäksi oma-apukin voi toimia, ainakin jos ei mikään väkivaltainen raivohullu sentään ole. Esim. meditaatiosovellus Calmissa on erilaisia ohjelmia impulssien hallinnan opetteluun, rauhoittumiseen stressaavassa tilanteessa tms.
Trine kirjoitti:
Tuollaiset ihmiset, jotka eivät osaa säädellä yhtään omaa käytöstä...eivät kuulu minun tuttavapiiriini. Saatikka sitten, että viitsisin katsella sitä vuodesta toiseen. puolisona.
Jos sinä jo lähtökohtaisesti näet miehessä asian, joka "pitäisi" muuttaa, niin älä lähde siihen. Toinen pitää hyväksyä sellaisenaan, eikä mitenkään ehdollisena.
Tai näet asian, jota et voi sietää ja mietit nyt jo, että millä keinoin pystyt sen sulattamaan.... Tuhoon tuomittu juttu.
Miten voit auttaa? Lähde menemään ja sano, että tuolla luonteella ei tule olemaan kovin hohdokas parisuhde kenenkään kanssa, ellei opi hillitsemään itseään. Mietipä lapsia isän kanssa, joka menettää malttinsa "eikä ole enää kiva"....
Tarkoitin aloituksellani sitä, että miehellä on varmaan ahdistavaa olla omissa nahoissaan kun on tuollainen, ja siksi haluaisin häntä auttaa, jotta hänellä ei olisi paha olo. Ei siksi, että minä haluaisin jotenkin alkaa muuttamaan häntä. Ap.
En usko että sitä voi toinen kauheasti auttaa, lähinnä olla reagoimatta niin että kiihtymys pahenee. Itsekin olin nuorempana kauhean hermostuvainen ja sitten kun hermostuin, minusta tuli ärtyisä ja ilkeä. Jonkinalista synnynnäistä stressiherkkyyttä, ajattelisin. Iän myötä onneksi vähän rauhoittunut niin, että vaikka edelleen pulssi nousee ja ärsyttää, niin voinn nykyisin katsella itseäni ikään kuin ulkoa ja todeta että jaaha, taas ahdistaa ja ärsyttää, enkä pura sitä enää ulospäin.