Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen katkaissut välit tuttaviin ja sukulaisiin työttömyyden takia- muita?
03.08.2018 |
En kertakaikkiaan kehtaa enää tavata ketään tai vastata puhelimeen. Olen ollut jo 2 vuotta työtön eikä opinnoistakaan tule mitään kun ainoina tuloina tt- tuki. Olen yhden lapsen yh joten olemme jääneet lapsen kanssa yksin ja eristyksiin tämän vuoksi. En vain jaksa enää vihjailuja työn etsimisestä ja ihmettelyä kun en ole työllistynyt. Jätän perhejuhlatkin väliin tämän takia. En tunne muita työttömiä ja sukulaiset menesyneitä alallaan. En viitsi esim häissä alkaa selittämään kuinka opinnot eivät ole edistyneet kun Kela on leikannut tt tukea eikä ole varaa bussilippuun. Yhnä on vaikea mennä keikkatöihin joissa epäsäännölliset työvuorot.
Kommentit (42)
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli työttömänä myös paljon häpeän ja nöyryytyksen tunteita. Oli kauheaa kun esim. miehen sukulaisista joku kysyi kahvipöydässä tilanteestani. Oikein siipiorava tunsin olevani heidän silmissään. Ja vanhat ihmiset vielä huruja ja epätahdikkaita ja kysyi uudestaan samaa asiaa ja taivasteli.
Yksi kaveri otti asiakseen löytää mulle töitä, vinkkaili koko ajan haettavia paikkoja ja yritti tarjota omia jämätuntejaan satojen kilometrien päästä. Tekstarissa saattoi kysyä vain ettö mites työnhaku. Tosi piristävää. Välit meni melkein häneen. Toiset ystävät uskoivat kun sanoin että en halua puhua siitä aiheesta, masentava. Hyvä ystävä kyllä on hienotunteinen eikä hiero suolaa haavoihin!
Mulle on ehdotettu että menisin bussikuskiksi tai rekkakuskiksi. Kun sanoin että ei ole kuin b-kortti niin käskettiin ottaa VELKAA että saan c-kortin.
Joo en ota velkaa tommoseen, en ole ihan niin tyhmä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosi surullista se miten inhottavia suomessa osataan olla, jos jollakin menee huonosti.
Vierailija kirjoitti:
Jep, elän täysin eristäytynyttä elämää koska en halua joutua selittelemään elämääni tai työttömyyttäni kenellekään, hävettää liikaa. Tiedän olevani sitä ihmiskunnan pohjasakkaa ilman heidän kommenttejaankin.
Minulla on tismalleen sama tilanne. Yllättäen huomasin miten olen joutunut eristäytymään ja olemaan yksin. En kuitenkaan kestä tätä enään kovinkaan pitkään vaikka kuinka yritän sinnitellä ja selvitä. Yksinäisyys ja ulkopuolisuus syö kaikki voimat ja on tuhat kertaa raskaampaa kuin itse työttömyys.
Minulle kelpaisi kumppaniksi työtön nainen, jos et ole kauhean lihava ja ruma. Terveisin maajussi
Kauanko te tilannettanne häpeävät ja maailmasta eristäytyneet olette olleet työttömänä? Ja miksi häpeätte, jos olette tehneet kaiken työllistyäksenne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksei iltalehdistö tee juttua esimerkiksi tästä ilmiöstä, kaikenmaailman "1000 euroa laskuihin kuussa" -minnojen sijaan?
Pitäisikö vinkata Iltasanomiin? Se tekee muutenkin juttuja Av:n keskusteluista.
Vierailija kirjoitti:
Kauanko te tilannettanne häpeävät ja maailmasta eristäytyneet olette olleet työttömänä? Ja miksi häpeätte, jos olette tehneet kaiken työllistyäksenne?
Minä en häpeä ja olen opiskellut aika paljon, joten on vähän hankala edes määritellä kuinka kauan olen ollut oikeasti työtöntyötön.
En siis häpeä tilannettani, vaan koen hyvin inhottavana se alentavan käytöksen ja tivaamisen. En oikeasti jaksa tehdä niitä mittavia selontekoja asioistani kesken juhlien kaikken kuulleen. Etenkin kun ei olla edes kunnolla ehditty tervehtiä tai mitään, vaan heti syöksytään kimppuun.
Se syyllistäminen. Se on inhottavaa.
Työttömyys on ei toivottu tila useimmille. Se ei ole rentoa lomaa. Se ei ole huoletonta iloa ja keveyttä.
Se on stressaavaa ja epätietoista. Ei työtön voi matkustella ja bilettää. Ei työtön voi suunnitella elämäänsä.
Työttömällä ei kerry eläke. Ei oikein ole kivaa.
Se ärsyttää, kun selkeästi huomaa että toinen uskoo vilpittömästi ja on automaattisesti päättänyt, etten halua töitä, ja en osaa niitä etsiä ja en mitään tee asian eteen, tai en mitään älyä.
Ei se ole minun kohdallani mitään häpeää itseäni kohtaan jos skippaan sukujuhlat. Se on vaan oman mielenterveyden edistämistä (kannattaa pitää itsestään huolta vaikka on arvoton työtön).
Miksi mennä tieten tahtoen tylytettäväksi ja sätittäväksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sinulle työtön nainen kelpaa maajussi kumppaniksi, niin ota yhteyttä maajussillekumppani@suomi24.fi
Yli nelikymppisen työttömän ihmissuhteet kuihtuvat paljon itsestään siihen, että vakavaraiset työssäkäyvät ystävät eivät jaksa loputtomiin ilmaisharrastuksia kimpassa. Tässä iässä moni on tottunut viikonloppulomiin ja konserttikäynteihin ja ruokailuiltoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No et kerro työttömyydestä ja opiskeluista muille. Jos kysyvät niin sanot ettet halua puhua niistä ja ja jos tulee neuvoja. niin sanot että hoidat itse omat asiasi.
Tai et vaan vastaa ja vaihdat puheenaihetta.
Aina vituttaa ihmiset jotka puuttuu muiden asioihin.
Vanhemmat sanoo, että mene töihin, kyllä töitä tekevälle löytyy. Joo en mene sitten yhtään minnekään, ei ole rahaa eikä töitä saa. Viimeksi kun olin työllistettynä, äiti ihmetteli, miksei sopimusta jatkettu. Ja valitti, että teen niin yksinkertaista työtä enkä koulutustani ja kykyjäni (hah) vastaavaa työtä, moitti siis tekemästäni työstä. Itse tykkäsin työstä ja sain parasta palkkaa ikinä. Vahinko vain, ettei työllistämistuki ole ikuinen eikö muita palkata kuin sitä saavia yksi toisensa jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä sanon päin näköä jos joku alkaa mua neuvomaan,
Ei kuulu muille mun työttömyys.
Eniten inhoan näitä jotka ehdottaa että mene sinne tai tänne.
Varsinkin mies sai näitä ehdotuksia.
On korkeasti koulutettu ja ei mene mihinkään paska hommiin.
Joo on nyt töissä ja tietää kyllä mitä töitä hakea.
Itse olen työtoiminnassa ja en kerro etten palkkaa siitä saa. Ei kuilu muille.
En pidä ollenkaan siitä miten sukulaiseni ja varsinkin omat vanhempani puhuvat työttömistä halventavaan ja jopa loukkaavaan sävyyn. Minua myös kuvottaa se miten he pitävät työttömiä yhtenä samankaltaisena massana. Silti he aina ohittavat sen kun parahdan ja muistutan että minä itsekkin olen työtön enkä ole saanut kovasta työnhausta juolimatta työpaikkaa sitten opintojen valmistumisen. Se sattuu suoraan sydämmeen ja riipii niin että alan itkemään aina sukulaisten kanssa keskustellessa. He ovat kamalan ilkeitä, säälimättömiä ja itsekeskeisiä, empatia ja lähimmäisestä välittäminen ovat unohtuneet heiltä kokonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En pidä ollenkaan siitä miten sukulaiseni ja varsinkin omat vanhempani puhuvat työttömistä halventavaan ja jopa loukkaavaan sävyyn. Minua myös kuvottaa se miten he pitävät työttömiä yhtenä samankaltaisena massana. Silti he aina ohittavat sen kun parahdan ja muistutan että minä itsekkin olen työtön enkä ole saanut kovasta työnhausta juolimatta työpaikkaa sitten opintojen valmistumisen. Se sattuu suoraan sydämmeen ja riipii niin että alan itkemään aina sukulaisten kanssa keskustellessa. He ovat kamalan ilkeitä, säälimättömiä ja itsekeskeisiä, empatia ja lähimmäisestä välittäminen ovat unohtuneet heiltä kokonaan.
Sama!
On jotenkin käsittämätöntä (liekö tyhmyyttä ihan) että puhutaan läskeistä/työttömistä/mt-potilaista/yh-äideistä/you name it pilkaten tai vihamielisesti, omalle lapselleen, joka on itse sellainen.
Sitten se änkyröinti kun loukkaannun.
Vierailija kirjoitti:
Yli nelikymppisen työttömän ihmissuhteet kuihtuvat paljon itsestään siihen, että vakavaraiset työssäkäyvät ystävät eivät jaksa loputtomiin ilmaisharrastuksia kimpassa. Tässä iässä moni on tottunut viikonloppulomiin ja konserttikäynteihin ja ruokailuiltoihin.
Moni ei halua käydä konserteissa, matkat tekee moni vaan oman perheen kanssa, sinkut kavereiden kanssa. Me ei käydä ulkona syömässä koska saadaan kotona jopa parempaa.
Moni kiva tekeminen on ihan ilmaista, kyse mielenkiinnoista ja arvoista.
Itse tykkään luontopoluista, kahvittelusta,eläimistä ja kukista. Eikä maksa paljoakaan.
Meillä siis sama onko ihminen töissä vai ei.
Ehkä nyt puhut omista mielenkiinnon kohteista ja luulet ettei toisenlaisia ihmisiä ole.
Voihan sitä vaikka valehdella opiskelevansa jos ei muuta.
Vierailija kirjoitti:
No et kerro työttömyydestä ja opiskeluista muille. Jos kysyvät niin sanot ettet halua puhua niistä ja ja jos tulee neuvoja. niin sanot että hoidat itse omat asiasi.
Tai et vaan vastaa ja vaihdat puheenaihetta.
Aina vituttaa ihmiset jotka puuttuu muiden asioihin.
Se on just näin! Luu kurkkuun kyselijöille. V##tu, että vihaan utelijoita!!!
Itse vastailen nykyään utelijoille tosi tylysti, etteivät toisen kerran kysele. Tyyliin "mitä sinä sillä tiedolla teet", "mikäs sinua siinä niin kiinnostaa", ihanko vaan uteliaisuuttasi kyselet", "kyseletkö kaikilta samat asiat vai olenko minä erityistapaus". On toiminut melko hyvin ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pidä ollenkaan siitä miten sukulaiseni ja varsinkin omat vanhempani puhuvat työttömistä halventavaan ja jopa loukkaavaan sävyyn. Minua myös kuvottaa se miten he pitävät työttömiä yhtenä samankaltaisena massana. Silti he aina ohittavat sen kun parahdan ja muistutan että minä itsekkin olen työtön enkä ole saanut kovasta työnhausta juolimatta työpaikkaa sitten opintojen valmistumisen. Se sattuu suoraan sydämmeen ja riipii niin että alan itkemään aina sukulaisten kanssa keskustellessa. He ovat kamalan ilkeitä, säälimättömiä ja itsekeskeisiä, empatia ja lähimmäisestä välittäminen ovat unohtuneet heiltä kokonaan.
Sama!
On jotenkin käsittämätöntä (liekö tyhmyyttä ihan) että puhutaan läskeistä/työttömistä/mt-potilaista/yh-äideistä/you name it pilkaten tai vihamielisesti, omalle lapselleen, joka on itse sellainen.
Sitten se änkyröinti kun loukkaannun.
Minä aina naurahdan halveksivan pilkallisesti ja sanon "No voi kiitos!" oikein isosti ja selkeästi että arvostelija tajuaa iskeneensä suoraan minuun kun arvostelee jotain ihmisryhmää ja yleistää kaikki samanlaisiksi stereotypioiksi. Kuten siskoni kerran halveksivasti kommentoi yh äitien kasvattamista pojista. Yleensä kommentoija naurahtaa hämillään (ja yrittää nolona sopertaa että enhän minä sinua tarkoita) ja puheenaihe vaihtuu. Mutta tunnelma on pilalla ja jatkossa ei tee mieli enää pitää yhteyttä tai puhua muusta kuin säästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pidä ollenkaan siitä miten sukulaiseni ja varsinkin omat vanhempani puhuvat työttömistä halventavaan ja jopa loukkaavaan sävyyn. Minua myös kuvottaa se miten he pitävät työttömiä yhtenä samankaltaisena massana. Silti he aina ohittavat sen kun parahdan ja muistutan että minä itsekkin olen työtön enkä ole saanut kovasta työnhausta juolimatta työpaikkaa sitten opintojen valmistumisen. Se sattuu suoraan sydämmeen ja riipii niin että alan itkemään aina sukulaisten kanssa keskustellessa. He ovat kamalan ilkeitä, säälimättömiä ja itsekeskeisiä, empatia ja lähimmäisestä välittäminen ovat unohtuneet heiltä kokonaan.
Sama!
On jotenkin käsittämätöntä (liekö tyhmyyttä ihan) että puhutaan läskeistä/työttömistä/mt-potilaista/yh-äideistä/you name it pilkaten tai vihamielisesti, omalle lapselleen, joka on itse sellainen.
Sitten se änkyröinti kun loukkaannun.
Mutta ajattele sitä lyömisten määrää jos olet yhtäaikaa kaikkea tuota (läski, työtön, mt, yh)!! Jos tuosta joku hengissä selviää niin ihme. Ja sitten ihmetellään kun joku päätyy päättämään itse päivänsä. Kauhistellaan että hyväähän tässä tarkoitettiin, yritettiin auttaa.
Alue: Aihe vapaa
Miksei iltalehdistö tee juttua esimerkiksi tästä ilmiöstä, kaikenmaailman "1000 euroa laskuihin kuussa" -minnojen sijaan?