Miksei laihdutettaessa koskaan puhuta roikkuvasta ihosta?

Tuolla aiemmin Cambrige-takaisinlihomisjojoilusta kertonut tässä vastailee vielä siihen että mitä haittaa roikkuvasta ihosta on. Itselleni ei ulkonäkö ole tärkeää, kun en ole edes seksuaalisesti aktiivinen enkä haluakaan olla, ja vaatteilla ongelman pystyy peittämään esim. töissä. Mutta erityisesti häpykummun päälle roikkumaan jäänyt vatsapussukka vaatii kyllä huolellista hoitoa ettei sinne poimuun tule ihottumaa ja sieni-infektioita. Ja nyt helteillä kun hikoaa niin vähän on taas ihottumainen vaikka kuinka pesee, kuivaa ja rasvaa. 

Mutta itse en aio mennä kirurgiseen hoitoon tämän takia, eli ei niin paljon häiritse. Kun ei tuo ulkonäkö kiinnosta ja haitat on suht pieniä, en alkaisi ottaa anestesian riskejä ja tv-ohjelmien perusteella erittäin kivuliasta toipilasaikaa.

Olen ystävättäreni kanssa samanpituinen. Isoimmillani painoin75 kg, ja ystäväni 85 kg. Minulle jäi roikkuva iho ja raskausarvet, ystävälleni ei. Jos ihosi on sitä tyyppiä että se venyy eikä palaudu, ei siihen auta kikkaskolmoset yhtään mitään. Jos ihosi on taas erityyppinen, kuten ystävälläni, niin iho palautuu, vaikka ei tekisi mitään voimaharjoitteluja ja hikilenkkejä, tai laihduttaisi edes hitaasti. Iho joko palautuu tai sitten ei.

Minä näytän edelleen 10 painonpudotuksestani entiseltä ihavalta, toisin kuin ystäväni, josta ei voi koskaan arvata/nähdä hänen olleen mitään muuta elämänsä varrella kuin kivan hoikka.

Paljon on ollut puhetta noista roikkulihoista laihduttamisen jälkeen, varoittaisin erityisesti kasvojen kurtistumisesta. Herran jestas kun äkkilaihdutetaan, ja pidetään laihtunutta kroppaa suurimpana taivoitteena, niin eikö kukaan tosiaan huomaa, että naamaan vaikuttaa todella kuihduttavasti toi nopea laihtuminen.

Mitä iäkkäämpi ja nopeampi laihduttaja sen riutuneemman ja raihnaisemman näköiseksi naama menee. Minusta tästä ei juurikaan puhuta laihduttamisen yhteydessä.Pitäisi kyllä.

sanotaan, että liikunta auttaa estämään ihon roikkumista laihduttaessa. onko tuo totta ja mihin se perustuu?

Olettehassuja kirjoitti:

Ikävä tosiasia mutta kymmeniä kiloja ylipainoiseksi ei kenenkään olisi koskaan pitänyt päätyä. Hälytyskello pitää soida siinä vaiheessa kun ylipainoa on 15kg ihan viimeistään. Ei saa olla sokea omalle lihavuudelle. Se ei voi mennä niin että et muka huomaa lihomista, vaikka terkkari ja lääkäri on sulle ylipainosta sanonut, huomaat sen itse peilissä ja vaa'assa ja sen lisäksi ostat aina isompia vaatteita.

Minä lihosin ensin, koska laihdutimme avokkini kanssa. Parin kilon laihtumisen jälkeen lihosin viitisen kiloa. Sitten avomieheni sairastu mielenterveyden häiriöhin, ja painoa pullahti 15 kiloa lisää, joista olen saanut nyt kymmenkunta kiloa pous.

Kyllä, ne laihdutuskuurit olivat typeriä. Sen sijaan avokkini mielenterveyden häiriölle en pystynyt tekemään mitään, ja minä selvisin ahmimalla. Eihän se hyvä asia ole, mutta pitkäaikaisesti parempi kuin huumeiden tai viinan kanssa läträäminen.

Mä laihdutin 75 kiloa 4 vuodessa ja nahkaa roikkuu joka puolelta. Toki tiesin jo urakan alussa, että näin tulee käymään, mutta ajattelin, että ehkä se lottovoitto sieltä vielä tulee, että ne saa leikkuutettua :D. Eipä ole voittoa tullut ja kyllä nuo roikot todella kamalat on, vaikka en laihdutusta kadukaan, eritoten kesäpukeutuminen on todella hankalaa.

Oon 18v ja pyrkisin laihduttamaan 50kg. (90-kilosesta 40-kiloseksi) Jääkö mulla väkisinkin roikkumaan, vaikka laihduttaisin hitaasti?

Vierailija kirjoitti:

Paljon on ollut puhetta noista roikkulihoista laihduttamisen jälkeen, varoittaisin erityisesti kasvojen kurtistumisesta. Herran jestas kun äkkilaihdutetaan, ja pidetään laihtunutta kroppaa suurimpana taivoitteena, niin eikö kukaan tosiaan huomaa, että naamaan vaikuttaa todella kuihduttavasti toi nopea laihtuminen.

Mitä iäkkäämpi ja nopeampi laihduttaja sen riutuneemman ja raihnaisemman näköiseksi naama menee. Minusta tästä ei juurikaan puhuta laihduttamisen yhteydessä.Pitäisi kyllä.

Jep. Oon laihtunut alkuvuodesta alkaen Cambridgella 83 kilosta 63 kiloon. Olen 44. Ihoa ei roiku kropasta mistään, mutta naama on ihan kamalan näköinen! Se on kuin jollain puliämmällä suoraan ojasta, roikkuva, ränsistyneen ja loppuun asti uupuneen näköinen. Ennen laihdutusta joskus kampaajakin kommentoi että olen ikäisekseni tosi nuoren näköinen, mutta nyt näytän kuusikymppiseltä.

Eikö julkisella puolella leikata roikkuvaa ihoa esim jos laskeutuu häpykummun päälle ja aiheuttaa muita ongelmia?

Tästähän on se joku tv-sarja. Jossa ihmiset, jotka ovat laihtuneet ihan hurjia määriä, minkä seurauksena iho on jäänyt vähän joka puolelle kehoa roikkumaan ja sitten se ylimääräinen iho leikataan pois (ilmeisesti ohjelma maksaa.) Ja seurataan sitä parantumisprosessia ohjelmassa. Monilla lähtöpaino on ollut jotain 200 kiloa, jolloin jo ihan leikattua pelkkää ihoa on ollut 5-10kg parhaimmillaan! Eli aikamoinen taakkahan se roikkuva iho on kantaa mukana. 

En nyt muista yhtään mikä tuon ohjelman nimi on. Joku jenkkisarja, se sama Dr. Now-jotain leikkaa joskus noilta ihon, se sama tyyppi joka on siinä Hengenvaarallisesti lihava - sarjassa myös.

Minulla tipahti paino melkein 30kg, kun sairaus todettiin hiivasyndrooma ja sain siihen sopivan ravintokuurin. Lihon siis väärästä ruoasta, vaikka olisi miten terveellistä.

No, rinnathan tässä sitten roikkuvat. Löysää nahkaa on erityisesti rintojen yläosassa. 

Repsahdin syömään väärin ja sain vähän painoa lisää, jolloin rintoihinkin tuli täytettä, mutta olo oli muuten tukala. Joten nyt elelen riipputissinä, mutta muuten terveenä. Kieltämättä masentaa ilman liivejä roikottaa tissejä. Ehkä käyn joskus tulevaisuudessa kohottamassa povea. EHKÄ.

Mä en ymmärrä miksi pitää alun pitäenkään lihoa niin hervottoman lihavaksi. Eikö tietyssä painossa pitäisi jo hälytyskellojen alkaa soida?

Vierailija kirjoitti:

Oon 18v ja pyrkisin laihduttamaan 50kg. (90-kilosesta 40-kiloseksi) Jääkö mulla väkisinkin roikkumaan, vaikka laihduttaisin hitaasti?

Toivottavasti tämä oli provo.

Tuskin kuitenkaan olet alle 150-senttinen, jolle 40 kilon paino voi sopia.

Muista että vaikka laihuus houkuttaisi, niin anoreksia on vakava mielenterveyden häiriö, johon monet kuolevat.

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä miksi pitää alun pitäenkään lihoa niin hervottoman lihavaksi. Eikö tietyssä painossa pitäisi jo hälytyskellojen alkaa soida?

Epäilen, että et ymmärrä kovinkaan paljon asioita..

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä miksi pitää alun pitäenkään lihoa niin hervottoman lihavaksi. Eikö tietyssä painossa pitäisi jo hälytyskellojen alkaa soida?

Itse lihoin neurolepteillä vaivihkaa 5-kilon tahtia, olin niin lääkezombi, etten kiinnittänyt tähän enkä mihinkään muuhunkaan asiaan yhtään mitään huomiota. Elin ihan sumussa pitkän aikaa. Nämä neuroleptiset lääkkeet myös kasvattivat ruokahaluani siinä määrin, etten kyennyt hillitsemään sitä ollenkaan. Nälän tunne oli päällä ihan koko ajan, ja lääkkeet leikkasivat aivoista pois itsehillinnän. Todella huono yhdistelmä, joka johti painonnousemiseen jopa 110-kiloon, josta olen onnistunut pudottamaan 20-kiloa. Vielä on 30-kiloa matkaa normaalipainoon. Yritä nyt hyvä ihminen ymmärtää, ettei asiat ole aina niin mustavalkoisia kuin kuvittelet. Kukaan ei huvin vuoksi lihota itseään hengenvaarallisiin lukemiin.

Vierailija kirjoitti:

Eikö julkisella puolella leikata roikkuvaa ihoa esim jos laskeutuu häpykummun päälle ja aiheuttaa muita ongelmia?

Jos aiheuttaa kroonista hiivaa tai muita tulehduksia ihopoimuun. Muuten ei leikata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin. Kyllähän se harmittaa kun on tehnyt ison työn laihdutuksessa (-60kg) ja sitten käsivarret hölskyy niin että lompse kuuluu, tosi nättiä... =(

Alasti ei ilkeä mennä edes yksin saunaan. 

Käsivarsiin voi hyvin saada lisää lihasta

No mitäpä sanoisit näin naisella 50cm habasta =D

Jo pienet muutokset muokkaavat käden ulkonäköä paljon parempaan suuntaan

Tämä on juurikin se luulo mikä suurimmalla osalla on, myös niillä laihduttajilla. Itse olen laihduttanut todella suuren määrän ja olen fyysisesti nyt erittäin kovassa kunnossa mutta nahka roikkuu kuin jätesäkki. Mikään ei auta nahkaan kun se on suuren ylipainon ja jojoilun tulos. Alla on kunnon lihakset mutta päällä nahkasäkki - se ei vetäydy ilman veistä. Harmi

Kerro vähän erittäin kovasta kunnostasi. Jos käden ylimääräisen rasvan korvaa lihasmassalla, niin miten ihmeessä nahka voisi silloin roikkua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä laihdutan parhaillaan ja mua pelottaa että tulee sellainen roikkuva nahka. Raskausarpia on jo 😢

Raskausarvethan tulevat lihoessa, ei laihtuessa.

Raskausarvet kertovat ihon vahingoittumisesta. Vahingoittunut iho ei jousta vaan repeilee, eikå repeillyt, arpinen iho välttämättä kutistu.

Heikko sidekudos.

Leikkaamalla siitä eroon pääsee, mutta karmeat riskit siinä on. Hidas laihdutus ja treeni auttaa. Uiminen on hyvä, jos kestää ulkonäkönatsien piikittelyn. Ja sen kestää kun tajuaa ulkonäkönatsit idiooteiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä miksi pitää alun pitäenkään lihoa niin hervottoman lihavaksi. Eikö tietyssä painossa pitäisi jo hälytyskellojen alkaa soida?

Itse lihoin neurolepteillä vaivihkaa 5-kilon tahtia, olin niin lääkezombi, etten kiinnittänyt tähän enkä mihinkään muuhunkaan asiaan yhtään mitään huomiota. Elin ihan sumussa pitkän aikaa. Nämä neuroleptiset lääkkeet myös kasvattivat ruokahaluani siinä määrin, etten kyennyt hillitsemään sitä ollenkaan. Nälän tunne oli päällä ihan koko ajan, ja lääkkeet leikkasivat aivoista pois itsehillinnän. Todella huono yhdistelmä, joka johti painonnousemiseen jopa 110-kiloon, josta olen onnistunut pudottamaan 20-kiloa. Vielä on 30-kiloa matkaa normaalipainoon. Yritä nyt hyvä ihminen ymmärtää, ettei asiat ole aina niin mustavalkoisia kuin kuvittelet. Kukaan ei huvin vuoksi lihota itseään hengenvaarallisiin lukemiin.

Miksi kirjoitat noin? Annat itsestäsi tyhmän vaikutelman, vaikka tekstisi sisältö on fiksua?

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä miksi pitää alun pitäenkään lihoa niin hervottoman lihavaksi. Eikö tietyssä painossa pitäisi jo hälytyskellojen alkaa soida?

Ei soinut, kun masentuneena ei mikään kiinnostanut.