En haluaisi poikalasta
Tuntuu kamalalta. Haluaisin ajatella, ettei syntyvän lapsen sukupuolella ole mitään väliä, mutta huomaan, että haluaisin mieluummin tytön kuin pojan.
En pidä suurimmasta osasta miehiä. Isäni oli hutsu (petturi ja häntäheikki). Oma mieheni on hyvä mies, mutta jotenkin mun maailmankuvassani hän on ainoa sellainen, ihan eri kategoriassa kuin muut miehet. Varsinkin nuoria miehiä ja teini-ikäisiä poikia inhoan.... tiedättehän ne, jotka testosteronihuuruissaan kukkoilevat ja suhtautuvat naisiin rumasti.
Pelkään, että jos saisimme pojan, hänestä tulisikin ukkiinsa eikä isäänsä. Pelkään, että en rakastaisi omaa lastani ja henkisesti kastroisin hänet.
Kommentit (91)
Nyt syntyvillä poikalapsilla tulee aikanaan olemaan kaiken kemikaalikuorman ja vähäisen liikunnan vuoksi niin matalat testosteronitasot ettei juuri kannata olla huolissaan.
Mä aina mietin millainen meidän poika on aikuisena. Mietin että olisin kyllä ylpeä jos hän olisi sellainen komea mies jolla olis vientiä naisten keskuudessa. Esim. tän näköinen:
https://www.google.fi/search?q=miesmalli&rlz=1C9BKJA_enFI798FI798&hl=fi…:
Mielenkiinnolla odotan minkälaisen nuoren miehen tästä meidän nelosluokkalaisesta saan kasvatettua. Joku Robinin tyylinen nuori mies olis varmasti ihanne. Lämmin suhde vanhempiinsa ja hyväkäytöksinen ja komea. Ja lahjakas.
Miksi moni kirjoittaa noin yleistävästi? Eivätköhän nuo ole enemmän luonnekysymyksiä kuin sukupuolesta riippuvaisia?
Noin mäkin tunsin, mutta sain kaksi täydellistä poikalasta, joita rakastan enemmän kuin mitään enkä enää vihaa poikia/miehiä vain siksi, että yksi teki minulle lapsuudessa pahaa :)
"testosteronihuuruissaan kukkoilevat ja suhtautuvat naisiin rumasti."
Tuo on opittua käytöstä, ja malli tulee kotoa.
Vierailija kirjoitti:
Ai. Miksi? Äiti pääsee yleensä poikalapsen kanssa helpommalla kuin tytön.
Pikkutytöt osaa olla todella ärsyttäviä. Tytöistä saa olla enemmän huolissaan, heillä tulee pissis- kausi todennäköisesti, teininä he purkavat kaiken raivon nimenomaan äitiinsä.
Näinpä. Mun tutulla on 3 tyttöä, mulla vaan 1 poika ja välillä nytkin kuuntelen miten paljon helpommalla pääsen poikalapsen kanssa kuin tytön. Heillä vanhin tytöistä menee vasta ekalle mutta nyt jo kamalaa vääntöä esim. pukeutumisen kanssa. Mitä sitten isompana....ja kaikki kuukautisrageemiset.......huoh...... en jaksais! 😓
Pojan kanssa tulee varmaan eteen eri ongelmat mutta onneksi tuo pukeutumishomma sujuu meillä paljon helpommin. Pojalle kelpaa mitkä vaatteet tahansa, ja hän laittaa ne mukisematta päälleen. Ei tartte taistella liian löysistä housuista, väärän värisestä paidasta.....
Mutta mä oon kyllä tyytyväisempi kun meillä on poika eikä tyttöä.
Pojat on äidille helpompia ku tytöt. Paljo helpommalla pääsee pojan kanssa
Minulla on poikalapsi ja todella helpolla olen hänen kanssaan päässyt. Jos vertaan vaikka siihen millaisia minä ja siskoni oltiin meidän äidille varsinkin teini-iässä niin huhhuh...
Nyt on vielä kaiken maailman some/Instagramit joista teinitytöt ja nuoremmatkin ottaa tosi pahasti itseensä ja se lisää varmasti haasteita. 12-vuotiaat tytöt ihailee Kendall Jenneriä ja sitä rataa.. 10v tytötkin haluaa jo iphonen jolla ottaa swlfieitä instaan. Ja tottakai on valtavia itsetunto-ongelmia kun 10v tytöllä ei ole samanlaista p e r s e t t ä kuin Kardashianilla.jepjep
Poika viihtyy hyvin isänsä kanssa "miesten hommissa" ja äiti saa chillata 😂 ihan toista se on tytön kanssa!
Pikkutytöt ovat ärsyttäviä. Ei kukaan jaksa sitä glitter-prinsessojen kälättämista ja kilahteluja, peilin edessä perse pitkällä keimailua, vääntelehtemistä, juonittelua ja söpistelyä. Tytöillä kaikki perustuu niin ulkonäkööön ja vaatteisiin, ettei kukaan järkevä aikuinen voi puolustella sitä arvomaailmaa. Pojat ovat sen sijaan paljon rehdimpiä, rauhallisempia ja helpompia. Poikaa ei kiinnosta se perseen twerkkaus vaan tykkäävät harrastaa urheilua ja liikuntaa. Myös poikien kaverisuhteet ovat suorempia ja rehellisempiä. Tytöillä kaverisuhteissa on aina joku me&muut -asetelma, joka perustuu johonkin niin tärkeään kuin glitter-paidan väriin.
Ihmeellisiä stereotypioita teillä poikalasten äideillä. Mulla on kaksi tyttöä ja ovat oikein helppoja ihania. Persoonallisuudesta kiinni tuo, että millainen lapsi on. Lapsi voi olla haasterllin tai helppo tai jotain siltä väliltä persoonallisuudesta riippumatta. En oikein ymmärrä tuota ap:n näkemystäkään.
Vierailija kirjoitti:
Pojat on äidille helpompia ku tytöt. Paljo helpommalla pääsee pojan kanssa
Jestas mitä roskaa ihmiset kirjoittavat. Riippuu lapsen ja äidin luonteista, ei lapsen sukupuolesta, miten yhteiselämä sujuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai. Miksi? Äiti pääsee yleensä poikalapsen kanssa helpommalla kuin tytön.
Pikkutytöt osaa olla todella ärsyttäviä. Tytöistä saa olla enemmän huolissaan, heillä tulee pissis- kausi todennäköisesti, teininä he purkavat kaiken raivon nimenomaan äitiinsä.
Näinpä. Mun tutulla on 3 tyttöä, mulla vaan 1 poika ja välillä nytkin kuuntelen miten paljon helpommalla pääsen poikalapsen kanssa kuin tytön. Heillä vanhin tytöistä menee vasta ekalle mutta nyt jo kamalaa vääntöä esim. pukeutumisen kanssa. Mitä sitten isompana....ja kaikki kuukautisrageemiset.......huoh...... en jaksais! 😓
Pojan kanssa tulee varmaan eteen eri ongelmat mutta onneksi tuo pukeutumishomma sujuu meillä paljon helpommin. Pojalle kelpaa mitkä vaatteet tahansa, ja hän laittaa ne mukisematta päälleen. Ei tartte taistella liian löysistä housuista, väärän värisestä paidasta.....
Mutta mä oon kyllä tyytyväisempi kun meillä on poika eikä tyttöä.
Mä en ollut koskaan pissis enkä miettinyt pukeutumisia tai kikatellut tyttöporukoissa. Ja olen aina tullut hyvin toimeen naisten kanssa, miksi en tyttärenikin. Oma suhde äitiinikin oli lämmin.
Oikeasti pelkään sitä, että poikani perisi ukkinsa ulkonäön (lue helvetin komea) ja luonteen. Inhoaisin sitä, jos tytöt pörräisi sen ympärillä ja se nauttisi siitä täysillä. Oikeasti tekisi mieli työntää sormet kurkkuun ja oksentaa, jos olisi tuollainen poika.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai. Miksi? Äiti pääsee yleensä poikalapsen kanssa helpommalla kuin tytön.
Pikkutytöt osaa olla todella ärsyttäviä. Tytöistä saa olla enemmän huolissaan, heillä tulee pissis- kausi todennäköisesti, teininä he purkavat kaiken raivon nimenomaan äitiinsä.
Näinpä. Mun tutulla on 3 tyttöä, mulla vaan 1 poika ja välillä nytkin kuuntelen miten paljon helpommalla pääsen poikalapsen kanssa kuin tytön. Heillä vanhin tytöistä menee vasta ekalle mutta nyt jo kamalaa vääntöä esim. pukeutumisen kanssa. Mitä sitten isompana....ja kaikki kuukautisrageemiset.......huoh...... en jaksais! 😓
Pojan kanssa tulee varmaan eteen eri ongelmat mutta onneksi tuo pukeutumishomma sujuu meillä paljon helpommin. Pojalle kelpaa mitkä vaatteet tahansa, ja hän laittaa ne mukisematta päälleen. Ei tartte taistella liian löysistä housuista, väärän värisestä paidasta.....
Mutta mä oon kyllä tyytyväisempi kun meillä on poika eikä tyttöä.
Mä en ollut koskaan pissis enkä miettinyt pukeutumisia tai kikatellut tyttöporukoissa. Ja olen aina tullut hyvin toimeen naisten kanssa, miksi en tyttärenikin. Oma suhde äitiinikin oli lämmin.
Oikeasti pelkään sitä, että poikani perisi ukkinsa ulkonäön (lue helvetin komea) ja luonteen. Inhoaisin sitä, jos tytöt pörräisi sen ympärillä ja se nauttisi siitä täysillä. Oikeasti tekisi mieli työntää sormet kurkkuun ja oksentaa, jos olisi tuollainen poika.
tämä ap
Mulla on molemmille sukupuolille jo nimet Valmiina. Kumpi tahansa kelpaisi. Enemmän pelkään saanko lapsia ikinä ollenkaan...
Vierailija kirjoitti:
Samoja tuntemuksia minulla. Miesvihasta olen kärsinyt pienestä lähtien ja nyt aikuisena mieskokemukseni ovat saaneet minut entistä vihaisemmaksi. Minut on mm pakotettu seksiin, esineellistetty ja kaikin tavoin kiusattu miesten toimesta. Minun on vaikea nähdä hyvää miehissä. Isästä tykkään kovasti. Hän on ainut mies jota kykenen arvostamaan. Seurustelusuhteet (ainakaan tasapainoiset) ei minulta onnistu. En kykene näkemään miehiä edes ihmisinä. Hekään eivät näe minua ihmisenä. En tiedä tuosta lapsiasiasta..ehkä omaan lapseen voi suhtautua neutraalisti.
Olen pahoillani puolestasi. Minulla ei ole noin pahoja kokemuksia. Vain huono isä ja muutama nuoruuden petturipoikaystävä, joiden jälkeen löysin nykyisen, hyvän miehen, jota pidän aivan erityisenä ja ainutlaatuisena. ap
Vierailija kirjoitti:
Ai. Miksi? Äiti pääsee yleensä poikalapsen kanssa helpommalla kuin tytön.
Pikkutytöt osaa olla todella ärsyttäviä. Tytöistä saa olla enemmän huolissaan, heillä tulee pissis- kausi todennäköisesti, teininä he purkavat kaiken raivon nimenomaan äitiinsä.
En usko. En ollut itse pissis ja äitiini minulla on aina ollut hyvät välit. ap
AP, tuohon on tasan yksi ratkaisu:
ÄLÄ TEE LAPSIA! Ikinä! Ihan hirveä asenne sulla ja pojan saanti on aina vähän todennäköisempää kuin tytön. Älä todellakaan tee lapsia, kamala kohtalo olisi pienellä pojalla syntyä ei toivottuna!
Ai. Miksi? Äiti pääsee yleensä poikalapsen kanssa helpommalla kuin tytön.
Pikkutytöt osaa olla todella ärsyttäviä. Tytöistä saa olla enemmän huolissaan, heillä tulee pissis- kausi todennäköisesti, teininä he purkavat kaiken raivon nimenomaan äitiinsä.