Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En ymmärrä, miksi pitäisi elää kauhean vanhaksi?
02.08.2018 |
Miksi nykyäänkin tavoitellaan eliniän pitenemistä? Kun useimpia vanhuksia katsoo, ei se elämä hääviä näytä olevan. Ainakaan jos kunto on heikennyt. Minut saa ainakin vapaasti lopettaa, jos olen vanhana siinä kunnossa, etten enää pysty huolehtimaan itsestäni.
Kommentit (102)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina voi vetää liipaisimesta jos alkaa vituttaa.
Kyllä, mutta tämä pitäisi saada sallittuun muotoon ja laillisesti hoidetuksi muutoin.
Niin kai, mutta en näe asian hoitamista omatoimisesti kovin suurena vaivana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina voi vetää liipaisimesta jos alkaa vituttaa.
Kyllä, mutta tämä pitäisi saada sallittuun muotoon ja laillisesti hoidetuksi muutoin.
Missään tapauksessa ei
Eli kannatat kärsimyksen jalostavuutta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkään en ymmärrä. Kuusikymmentä on hyvä hetki lähteä - kaikki tarpeellinen on nähty ja onan kehon lahoaminen hyvässä vauhdissa. Jää psljon kitumista pois.
Ehkä et ole itse vielä riittävän vanha
Olen minä. Viisikymmentä. Ihmisen pitää olla realisti. On naurettavaa fantasioida ikuisesta elämästä ja terveydestä. Vanhuus on kauheaa. Jokaisella on oikeus lähteä ennen sitä.
Eli annat itsellesi 10v aikaa. Luulisi viiskymppisen ajattelevan että 10v menee tosi nopeasti
Ehkä et vain ole tavannut hyväkuntoisia vanhuksia. Kuuskymppinen ei ole vanhus lainkaan. Vasta 80v on vanhus
Kymmemen vuotta on pitkä aika. Viisikymppiseksi on kokenut sen mikä on oleellista. (Isovanhemmuus ei minulle ole sitä.)
Miten niin kokenut kaiken oleellisen?
Olen itse 50 v ja olen oppinut jotain koko ikäni. En pidä tätä loppuaikuisuutta saati vanhuutta (joskus yli parinkymmenen vuoden päästä) yhtään vähäpätöisempänä.
Ei sen tarvitse mitään tapahtumaa olla. Mutta sitäkin. Teen töitä ja elän omaa elämääni.
Vanhuuden kehitystehtävä on minän eheys. Tekee sovun oman elämänsä kanssa. Olen nähnyt paljon tässä onnistuneita tasapainoisia vanhuksia (yli 90v). Ei heillä ole kiire kuolla. Mutteivat he sitä pelkääkään. Nämä vanhukset ovat olleet ympärivuorokautisessa hpidossa eikä sielläkään elo ole mitään kurjuutta.
En koe tuollaista elämää järkeväksi enkä halua sitä osaksi kokemusmaailmaani.
Et halua minän eheyttä ja tasapainoa
Siis juttusihan ovat täysin höperehtimistä ja omia aivoituksiasi. Vanhuudessa ei ole mitään minäm eheyttä tai tasapainoa, vaan heikentyneitä kognitiivisia taitoja, falskaava muisti ja lahoavaa lihaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä kituminen? Ei ainakaan meidän suvussa kukaan ole "kitunut" viimeisinä vuosinaan. Tarkoitan, että eivät ole olleet missään vaipoissa vihanneksina.
Viime vuonna kuoli kolme iäkästä sukulaista. Yksi sai sairauskohtauksen puutarhassa ja jäi siihen. Kaksi menehtyi keuhkokuumeeseen flunssan jälkitautins. Kaikki olivat yli 85v.
Et ole koskaan kohdannut kituvaa vanhusta koska ”teidän suvussa ei sellaista ole ollut”? Kiva juttu.
Mielikuvasi on väärä. Sairastamisen aika on vain muutama vuosi. Hyvin harva kituu millään lailla.
Pääosa elää kuten edellä hyvää elämää. Ja sitä hyvää elämää on ihan hoidon piirissäkin. Vaikka siellä ollaan vain muutama vuosi jos sitäkään
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina voi vetää liipaisimesta jos alkaa vituttaa.
Kyllä, mutta tämä pitäisi saada sallittuun muotoon ja laillisesti hoidetuksi muutoin.
Niin kai, mutta en näe asian hoitamista omatoimisesti kovin suurena vaivana.
Monelle, joka on uskonut ”vireisiin vuosiin” ja jättänyt asian liian myöhäiseksi, sen toteutus ei enää itse onnistu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkään en ymmärrä. Kuusikymmentä on hyvä hetki lähteä - kaikki tarpeellinen on nähty ja onan kehon lahoaminen hyvässä vauhdissa. Jää psljon kitumista pois.
No oispa karmeaa antaa oma rakas äiti ja lasten lähes kuuskymppinen mummo pois. Niin elämäniloinen ja virkeä ihminen!
Narsismia.
Ai siis, jos 60-vuotias henkilö on terve, toimintakykyinen, virkeä ja nauttii elämästä, on narsismia, ellei toivoisi tämän pian kuolevan? Ja mitä hittoa muutenkin. Suomalaiset ovat keskimääräisesti erittäin hyväkuntoisia ja terveitä vielä 60 - 70-vuotiaina. Siitä eteenpäin monella saattaa olla vähän niin ja näin (mutta ei kaikilla). Oma äitini sairastui 64-vuotiaana. Ei hänellä silti mitään kuoleman kaipuuta ole eikä masennusta. Ihmiset ovat erilaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nämä ruikuttajat olisivat tosissaan niin tietenkin tekisivät itsarin sopivaksi katsomassaan iässä.
Oikeasti kyse on vain siitä että pelkäävät sairauksia ja raihnaisuutta.
Itse olen 54 ja aion elää vielä vuosikymmeniä terveenä ja vireänä.
Siis aivan ehdottomasti pelkään raihnauksia ja sairauksia enkä halua kokea niitä! Miksi ihmeessä haluaisin? Suomalaisella eutanasiakielteisyydellä ja surkealla kivunlievityksellä. Vaippaan paskominen ruumiina vuositolkulla sairaakasängyssä ei ole urheuden osoitus - usko pois!
No eihän siinä sitten mitään. Teet itsarin sitten vaan hyvissä ajoin. Itsemurha on helppo tehdä kivuttomasti. Tuo kivunlievityshöpinä on pelkkä tekosyy.
Ajatteles muuten, voit sairastua jo huomenna. Ehkä kannattaa toteuttaa itsemurha saman tien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkään en ymmärrä. Kuusikymmentä on hyvä hetki lähteä - kaikki tarpeellinen on nähty ja onan kehon lahoaminen hyvässä vauhdissa. Jää psljon kitumista pois.
Ehkä et ole itse vielä riittävän vanha
Olen minä. Viisikymmentä. Ihmisen pitää olla realisti. On naurettavaa fantasioida ikuisesta elämästä ja terveydestä. Vanhuus on kauheaa. Jokaisella on oikeus lähteä ennen sitä.
Eli annat itsellesi 10v aikaa. Luulisi viiskymppisen ajattelevan että 10v menee tosi nopeasti
Ehkä et vain ole tavannut hyväkuntoisia vanhuksia. Kuuskymppinen ei ole vanhus lainkaan. Vasta 80v on vanhus
Kymmemen vuotta on pitkä aika. Viisikymppiseksi on kokenut sen mikä on oleellista. (Isovanhemmuus ei minulle ole sitä.)
Miten niin kokenut kaiken oleellisen?
Olen itse 50 v ja olen oppinut jotain koko ikäni. En pidä tätä loppuaikuisuutta saati vanhuutta (joskus yli parinkymmenen vuoden päästä) yhtään vähäpätöisempänä.
Ei sen tarvitse mitään tapahtumaa olla. Mutta sitäkin. Teen töitä ja elän omaa elämääni.
Vanhuuden kehitystehtävä on minän eheys. Tekee sovun oman elämänsä kanssa. Olen nähnyt paljon tässä onnistuneita tasapainoisia vanhuksia (yli 90v). Ei heillä ole kiire kuolla. Mutteivat he sitä pelkääkään. Nämä vanhukset ovat olleet ympärivuorokautisessa hpidossa eikä sielläkään elo ole mitään kurjuutta.
En koe tuollaista elämää järkeväksi enkä halua sitä osaksi kokemusmaailmaani.
Jos et halua elää, niin oma valintasi. Minä taas haluaisin kokea myös vanhuuden. Ainakin suvun vanhukset ovat nauttineet elämästä vielä yli 80- vuotiainakin. Nytkin 85 ja 86 lähtevät talveksi Puerto de la Cruziin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkään en ymmärrä. Kuusikymmentä on hyvä hetki lähteä - kaikki tarpeellinen on nähty ja onan kehon lahoaminen hyvässä vauhdissa. Jää psljon kitumista pois.
Ehkä et ole itse vielä riittävän vanha
Olen minä. Viisikymmentä. Ihmisen pitää olla realisti. On naurettavaa fantasioida ikuisesta elämästä ja terveydestä. Vanhuus on kauheaa. Jokaisella on oikeus lähteä ennen sitä.
Eli annat itsellesi 10v aikaa. Luulisi viiskymppisen ajattelevan että 10v menee tosi nopeasti
Ehkä et vain ole tavannut hyväkuntoisia vanhuksia. Kuuskymppinen ei ole vanhus lainkaan. Vasta 80v on vanhus
Kymmemen vuotta on pitkä aika. Viisikymppiseksi on kokenut sen mikä on oleellista. (Isovanhemmuus ei minulle ole sitä.)
Miten niin kokenut kaiken oleellisen?
Olen itse 50 v ja olen oppinut jotain koko ikäni. En pidä tätä loppuaikuisuutta saati vanhuutta (joskus yli parinkymmenen vuoden päästä) yhtään vähäpätöisempänä.
Ei sen tarvitse mitään tapahtumaa olla. Mutta sitäkin. Teen töitä ja elän omaa elämääni.
Vanhuuden kehitystehtävä on minän eheys. Tekee sovun oman elämänsä kanssa. Olen nähnyt paljon tässä onnistuneita tasapainoisia vanhuksia (yli 90v). Ei heillä ole kiire kuolla. Mutteivat he sitä pelkääkään. Nämä vanhukset ovat olleet ympärivuorokautisessa hpidossa eikä sielläkään elo ole mitään kurjuutta.
En koe tuollaista elämää järkeväksi enkä halua sitä osaksi kokemusmaailmaani.
Et halua minän eheyttä ja tasapainoa
Siis juttusihan ovat täysin höperehtimistä ja omia aivoituksiasi. Vanhuudessa ei ole mitään minäm eheyttä tai tasapainoa, vaan heikentyneitä kognitiivisia taitoja, falskaava muisti ja lahoavaa lihaa.
Tunnut tietävän mitä vanhuus on. Minkä ikäinen itse olet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nämä ruikuttajat olisivat tosissaan niin tietenkin tekisivät itsarin sopivaksi katsomassaan iässä.
Oikeasti kyse on vain siitä että pelkäävät sairauksia ja raihnaisuutta.
Itse olen 54 ja aion elää vielä vuosikymmeniä terveenä ja vireänä.
Siis aivan ehdottomasti pelkään raihnauksia ja sairauksia enkä halua kokea niitä! Miksi ihmeessä haluaisin? Suomalaisella eutanasiakielteisyydellä ja surkealla kivunlievityksellä. Vaippaan paskominen ruumiina vuositolkulla sairaakasängyssä ei ole urheuden osoitus - usko pois!
No eihän siinä sitten mitään. Teet itsarin sitten vaan hyvissä ajoin. Itsemurha on helppo tehdä kivuttomasti. Tuo kivunlievityshöpinä on pelkkä tekosyy.
Ajatteles muuten, voit sairastua jo huomenna. Ehkä kannattaa toteuttaa itsemurha saman tien.
Minulla on jo se sairaus, tiedän kyllä faktat. Mutta kiitos kannustuksesta :) Hoidan kyllä asiani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina voi vetää liipaisimesta jos alkaa vituttaa.
Kyllä, mutta tämä pitäisi saada sallittuun muotoon ja laillisesti hoidetuksi muutoin.
Missään tapauksessa ei
Eli kannatat kärsimyksen jalostavuutta?
Ei. Maailmankuvani on toisenlainen. En kannata kuolemanpelon lievennystä eutanasialla. Tästähän on kyse. Pelkäät kuolemaa ja silsi haluat että joku auttaa sinut kuolemaan ennen mahdollisesti tapahtuvaa kärsimystä.
Sinä pelkäät elää ja sinä pelkäät kuolla.
Minä katson koko elämäni ja toivon olevani lopulta tasapainossa itseni ja pelkojeni kanssa. Näin olen nähnyt monen ihmisen elävän ja kuolevan. Pelkäämättä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkään en ymmärrä. Kuusikymmentä on hyvä hetki lähteä - kaikki tarpeellinen on nähty ja onan kehon lahoaminen hyvässä vauhdissa. Jää psljon kitumista pois.
Ehkä et ole itse vielä riittävän vanha
Olen minä. Viisikymmentä. Ihmisen pitää olla realisti. On naurettavaa fantasioida ikuisesta elämästä ja terveydestä. Vanhuus on kauheaa. Jokaisella on oikeus lähteä ennen sitä.
Eli annat itsellesi 10v aikaa. Luulisi viiskymppisen ajattelevan että 10v menee tosi nopeasti
Ehkä et vain ole tavannut hyväkuntoisia vanhuksia. Kuuskymppinen ei ole vanhus lainkaan. Vasta 80v on vanhus
Kymmemen vuotta on pitkä aika. Viisikymppiseksi on kokenut sen mikä on oleellista. (Isovanhemmuus ei minulle ole sitä.)
Miten niin kokenut kaiken oleellisen?
Olen itse 50 v ja olen oppinut jotain koko ikäni. En pidä tätä loppuaikuisuutta saati vanhuutta (joskus yli parinkymmenen vuoden päästä) yhtään vähäpätöisempänä.
Ei sen tarvitse mitään tapahtumaa olla. Mutta sitäkin. Teen töitä ja elän omaa elämääni.
Vanhuuden kehitystehtävä on minän eheys. Tekee sovun oman elämänsä kanssa. Olen nähnyt paljon tässä onnistuneita tasapainoisia vanhuksia (yli 90v). Ei heillä ole kiire kuolla. Mutteivat he sitä pelkääkään. Nämä vanhukset ovat olleet ympärivuorokautisessa hpidossa eikä sielläkään elo ole mitään kurjuutta.
En koe tuollaista elämää järkeväksi enkä halua sitä osaksi kokemusmaailmaani.
Et halua minän eheyttä ja tasapainoa
Siis juttusihan ovat täysin höperehtimistä ja omia aivoituksiasi. Vanhuudessa ei ole mitään minäm eheyttä tai tasapainoa, vaan heikentyneitä kognitiivisia taitoja, falskaava muisti ja lahoavaa lihaa.
Kehitystehtävä on minän eheys. Tasapaino eletyn elämän kanssa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkään en ymmärrä. Kuusikymmentä on hyvä hetki lähteä - kaikki tarpeellinen on nähty ja onan kehon lahoaminen hyvässä vauhdissa. Jää psljon kitumista pois.
No oispa karmeaa antaa oma rakas äiti ja lasten lähes kuuskymppinen mummo pois. Niin elämäniloinen ja virkeä ihminen!
Narsismia.
Ai siis, jos 60-vuotias henkilö on terve, toimintakykyinen, virkeä ja nauttii elämästä, on narsismia, ellei toivoisi tämän pian kuolevan? Ja mitä hittoa muutenkin. Suomalaiset ovat keskimääräisesti erittäin hyväkuntoisia ja terveitä vielä 60 - 70-vuotiaina. Siitä eteenpäin monella saattaa olla vähän niin ja näin (mutta ei kaikilla). Oma äitini sairastui 64-vuotiaana. Ei hänellä silti mitään kuoleman kaipuuta ole eikä masennusta. Ihmiset ovat erilaisia.
Nykyään moni elää täysin terveenä 80-90 vuotiaaksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina voi vetää liipaisimesta jos alkaa vituttaa.
Kyllä, mutta tämä pitäisi saada sallittuun muotoon ja laillisesti hoidetuksi muutoin.
Missään tapauksessa ei
Eli kannatat kärsimyksen jalostavuutta?
Ei. Maailmankuvani on toisenlainen. En kannata kuolemanpelon lievennystä eutanasialla. Tästähän on kyse. Pelkäät kuolemaa ja silsi haluat että joku auttaa sinut kuolemaan ennen mahdollisesti tapahtuvaa kärsimystä.
Sinä pelkäät elää ja sinä pelkäät kuolla.
Minä katson koko elämäni ja toivon olevani lopulta tasapainossa itseni ja pelkojeni kanssa. Näin olen nähnyt monen ihmisen elävän ja kuolevan. Pelkäämättä
Joo, en halua kitua, ja nykyaikaisessa yhteiskunnassa haluan ja oletan minulla olevan siihen oikeus. Kuolema on osa elämää, sitä en pelkää. Kitumiselämä ei mielestäni ole elämää, se on pelkästään kärsimystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkään en ymmärrä. Kuusikymmentä on hyvä hetki lähteä - kaikki tarpeellinen on nähty ja onan kehon lahoaminen hyvässä vauhdissa. Jää psljon kitumista pois.
Ehkä et ole itse vielä riittävän vanha
Olen minä. Viisikymmentä. Ihmisen pitää olla realisti. On naurettavaa fantasioida ikuisesta elämästä ja terveydestä. Vanhuus on kauheaa. Jokaisella on oikeus lähteä ennen sitä.
Eli annat itsellesi 10v aikaa. Luulisi viiskymppisen ajattelevan että 10v menee tosi nopeasti
Ehkä et vain ole tavannut hyväkuntoisia vanhuksia. Kuuskymppinen ei ole vanhus lainkaan. Vasta 80v on vanhus
Kymmemen vuotta on pitkä aika. Viisikymppiseksi on kokenut sen mikä on oleellista. (Isovanhemmuus ei minulle ole sitä.)
Miten niin kokenut kaiken oleellisen?
Olen itse 50 v ja olen oppinut jotain koko ikäni. En pidä tätä loppuaikuisuutta saati vanhuutta (joskus yli parinkymmenen vuoden päästä) yhtään vähäpätöisempänä.
Ei sen tarvitse mitään tapahtumaa olla. Mutta sitäkin. Teen töitä ja elän omaa elämääni.
Vanhuuden kehitystehtävä on minän eheys. Tekee sovun oman elämänsä kanssa. Olen nähnyt paljon tässä onnistuneita tasapainoisia vanhuksia (yli 90v). Ei heillä ole kiire kuolla. Mutteivat he sitä pelkääkään. Nämä vanhukset ovat olleet ympärivuorokautisessa hpidossa eikä sielläkään elo ole mitään kurjuutta.
En koe tuollaista elämää järkeväksi enkä halua sitä osaksi kokemusmaailmaani.
Et halua minän eheyttä ja tasapainoa
Siis juttusihan ovat täysin höperehtimistä ja omia aivoituksiasi. Vanhuudessa ei ole mitään minäm eheyttä tai tasapainoa, vaan heikentyneitä kognitiivisia taitoja, falskaava muisti ja lahoavaa lihaa.
Kehitystehtävä on minän eheys. Tasapaino eletyn elämän kanssa
Hippeys.
No mulla on ainakin niin kivaa, että toivoisin eläväni vielä monta kymmentä vuotta, terveenä jotta voisin jatkaa kaikkea kivaa mitä nytkin teen. Tietysti jos pitäisi valita että eläisinkö satavuotiaaksi kituen raihnaisena viimeiset 30 vuotta, vai eläisinkö vaikka 75-vuotiaaksi terveenä ja kuolisin kivuttomasti ja nopeasti niin ehdottomasti valitsisin jälkimmäisen :) Ei mulla mikään hinku ole päästä kuolemaan, elämä on mukavaa, toivottavasti jatkuen mukavana loppuun asti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina voi vetää liipaisimesta jos alkaa vituttaa.
Kyllä, mutta tämä pitäisi saada sallittuun muotoon ja laillisesti hoidetuksi muutoin.
Missään tapauksessa ei
Eli kannatat kärsimyksen jalostavuutta?
Ei. Maailmankuvani on toisenlainen. En kannata kuolemanpelon lievennystä eutanasialla. Tästähän on kyse. Pelkäät kuolemaa ja silsi haluat että joku auttaa sinut kuolemaan ennen mahdollisesti tapahtuvaa kärsimystä.
Sinä pelkäät elää ja sinä pelkäät kuolla.
Minä katson koko elämäni ja toivon olevani lopulta tasapainossa itseni ja pelkojeni kanssa. Näin olen nähnyt monen ihmisen elävän ja kuolevan. Pelkäämättä
Joo, en halua kitua, ja nykyaikaisessa yhteiskunnassa haluan ja oletan minulla olevan siihen oikeus. Kuolema on osa elämää, sitä en pelkää. Kitumiselämä ei mielestäni ole elämää, se on pelkästään kärsimystä.
On oikeus. Mutta ihan itse hoitaa oma elämän- ja kuolemanpelkosi pakenemalla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä olisi paskaa jos kuolisi 60v ja koko ikänsä töitä tehnyt ja eläkettä maksanut mutta päivääkään ei siitä pääsisi nauttimaan. Vituttaisi kuin kuivan kesän oravaa.
Luultavasti tulet kuitenkin vain kitumaan suurimman osan eläkevuosistasi sairauksien ja vanhuuden runtelemana. Nytkö vasta ymmärrät että järjestelmä pohjautuu illuusioon mahtavista vanhuudenpäivistä?
Ihmisellä on elinkaari, ja sen loppuosa tuppaa olemaan aika tuskainen taival. Kenenkään ei sitä tarvitse kohdata. Senon hienoa.
Ei täällä kukaan varmaan ajattele, että on hohdokasta elää elämää, jossa ei enää itse kykene peseytymään, on paljon kipuja ja olematon liikuntakyky. Silti on kyllä ihan puppua väittää, että suurin osa ihmisistä aloittaa jonkin vanhuuden kitumisen 60-vuotiaana. Tämä vain ei ole totta. Kyllä useimmat kuusikymppiset ovat vielä oikeasti hyvässä kunnossa ja nauttivat elämästä ihan normaalisti. Sitten kun 70 vuotta tulee täyteen, voi joillakin alkaa kroppa enemmän prakaamaan. Monilla merkitsevä heikkeneminen tapahtuu vasta 75 ikävuoden jälkeen.
Ja kyllä. Olen ihan lähipiirin kokemuksista oppinut, että sairaus tai kuolema voi korjata kuusikymppisenkin eikä sen vuoksi kannata panna kaikkia muniaan eläkekoriin, vaan tehdä jo siitä työelämästä niin mukavaa kuin mahdollista, nauttia rakkaudensa seurasta ja näyttää arvostuksensa lähimpiään kohtaan. Tästä huolimatta ei ole mitään realistista syytä pitää varmana tai edes kovin todennäköisenä, että 60-vuotiaana alkaa kärsimys. Hyvin todennäköisesti ei ala.
Mummoni ainoa elämänohje oli: "älkää eläkö näin vanhaksi (92v.)".
Alue: Aihe vapaa
Et halua minän eheyttä ja tasapainoa