En ymmärrä, miksi pitäisi elää kauhean vanhaksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina voi vetää liipaisimesta jos alkaa vituttaa.

Kyllä, mutta tämä pitäisi saada sallittuun muotoon ja laillisesti hoidetuksi muutoin.

Niin kai, mutta en näe asian hoitamista omatoimisesti kovin suurena vaivana.

Monelle, joka on uskonut ”vireisiin vuosiin” ja jättänyt asian liian myöhäiseksi, sen toteutus ei enää itse onnistu.

No se on sitten lähdettävä vaikka jo kuusikymppisenä varmuuden vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Mummoni ainoa elämänohje oli: "älkää eläkö näin vanhaksi (92v.)".

Fiksu mummo. Vanhuus on kauheaa.

Vierailija kirjoitti:

Minäkään en ymmärrä. Kuusikymmentä on hyvä hetki lähteä - kaikki tarpeellinen on nähty ja onan kehon lahoaminen hyvässä vauhdissa. Jää psljon kitumista pois.

Ei 60 v pidä vielä olla raihnainen ellei oo viettänyt huonoa elämää ts juopotellut. Monet 80 v viettävät vielä täyttä elämää. Seuraavat aikaa ja matkustelevat jne

Itsemurhan tekeminen ei todellakaan ole mikään helppo pikkujuttu, vaan pelottava ja vaikea asia jota kenenkään ei pitäisi joutua harkitsemaan. Mitä jos se menee pieleen, ja viettääkin sitten loppuelämänsä vielä huonommassa tilassa kun muuten olisi ollut? Entä mikä olisi sellainen varma menetelmä tappaa itsensä, jos ei omista asetta, ei halua hirttäytyä eikä pääse kadulle ostamaan jotain laittomia opioideja joilla päättää päivänsä? Kaikilla ei kuitenkaan ole mitään lääkearsenaalia kotonaan. Jos loppuelämällä ei ole mitään muuta enää tarjolla kuin kuukausien kivut ja kärsimykset, olisi eutanasia silloin inhimillinen vaihtoehto niille jotka haluavat päättää elämänsä.

Vierailija kirjoitti:

Itsemurhan tekeminen ei todellakaan ole mikään helppo pikkujuttu, vaan pelottava ja vaikea asia jota kenenkään ei pitäisi joutua harkitsemaan. Mitä jos se menee pieleen, ja viettääkin sitten loppuelämänsä vielä huonommassa tilassa kun muuten olisi ollut? Entä mikä olisi sellainen varma menetelmä tappaa itsensä, jos ei omista asetta, ei halua hirttäytyä eikä pääse kadulle ostamaan jotain laittomia opioideja joilla päättää päivänsä? Kaikilla ei kuitenkaan ole mitään lääkearsenaalia kotonaan. Jos loppuelämällä ei ole mitään muuta enää tarjolla kuin kuukausien kivut ja kärsimykset, olisi eutanasia silloin inhimillinen vaihtoehto niille jotka haluavat päättää elämänsä.

Ei eutanasiaa. Se on väärin.

Jokainen hoitakoot itsemurhansa ihan itse. Ellei uskalla, ei voi mitään. Ei sitä toisten kontille voi laittaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsemurhan tekeminen ei todellakaan ole mikään helppo pikkujuttu, vaan pelottava ja vaikea asia jota kenenkään ei pitäisi joutua harkitsemaan. Mitä jos se menee pieleen, ja viettääkin sitten loppuelämänsä vielä huonommassa tilassa kun muuten olisi ollut? Entä mikä olisi sellainen varma menetelmä tappaa itsensä, jos ei omista asetta, ei halua hirttäytyä eikä pääse kadulle ostamaan jotain laittomia opioideja joilla päättää päivänsä? Kaikilla ei kuitenkaan ole mitään lääkearsenaalia kotonaan. Jos loppuelämällä ei ole mitään muuta enää tarjolla kuin kuukausien kivut ja kärsimykset, olisi eutanasia silloin inhimillinen vaihtoehto niille jotka haluavat päättää elämänsä.

Ei eutanasiaa. Se on väärin.

Jokainen hoitakoot itsemurhansa ihan itse. Ellei uskalla, ei voi mitään. Ei sitä toisten kontille voi laittaa

Näiden psykopaattien vuoksi juuri ennakoidut itsemurhat lisääntyvät. Kärsimyksessä se ei enää onnistu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mutta eihän se passaa kupsahtaa 60-vuotiaana, silloin alkaa intensiivinen isovanhemmuus! 

Hyvin sanottu! Eivät perheet pärjää, jos isoäidit kuolisivat kuusikymppisinä. Kaikkein kauheinta on, jos he vielä matkustelevat ja nauttivat elämästä tuon ikäisinä.

Ai, kyllä mä olen pärjännyt ihan hyvin vaikka ainoa lapsia vahtiva isovanhempi kuoli 6-kymppisenä. Koskaan ei voi tietää milloin on aika lähteä ja oma elämä pitää järjestää sen mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Itsemurhan tekeminen ei todellakaan ole mikään helppo pikkujuttu, vaan pelottava ja vaikea asia jota kenenkään ei pitäisi joutua harkitsemaan. Mitä jos se menee pieleen, ja viettääkin sitten loppuelämänsä vielä huonommassa tilassa kun muuten olisi ollut? Entä mikä olisi sellainen varma menetelmä tappaa itsensä, jos ei omista asetta, ei halua hirttäytyä eikä pääse kadulle ostamaan jotain laittomia opioideja joilla päättää päivänsä? Kaikilla ei kuitenkaan ole mitään lääkearsenaalia kotonaan. Jos loppuelämällä ei ole mitään muuta enää tarjolla kuin kuukausien kivut ja kärsimykset, olisi eutanasia silloin inhimillinen vaihtoehto niille jotka haluavat päättää elämänsä.

Pitää ennakoida. Jos aikoo lähteä 60-vuotiaana, noin 50-vuotiaana on hyvin aikaa hankkia laiton ase, lääkkeitä ja lisäksi vaikka dynamiittia että varmasti lähtee henki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkään en ymmärrä. Kuusikymmentä on hyvä hetki lähteä - kaikki tarpeellinen on nähty ja onan kehon lahoaminen hyvässä vauhdissa. Jää psljon kitumista pois.

Ehkä et ole itse vielä riittävän vanha

Olen minä. Viisikymmentä. Ihmisen pitää olla realisti. On naurettavaa fantasioida ikuisesta elämästä ja terveydestä. Vanhuus on kauheaa. Jokaisella on oikeus lähteä ennen sitä.

Eli annat itsellesi 10v aikaa. Luulisi viiskymppisen ajattelevan että 10v menee tosi nopeasti

Ehkä et vain ole tavannut hyväkuntoisia vanhuksia. Kuuskymppinen ei ole vanhus lainkaan. Vasta 80v on vanhus

Kymmemen vuotta on pitkä aika. Viisikymppiseksi on kokenut sen mikä on oleellista. (Isovanhemmuus ei minulle ole sitä.)

Miten niin kokenut kaiken oleellisen?

Olen itse 50 v ja olen oppinut jotain koko ikäni. En pidä tätä loppuaikuisuutta saati vanhuutta (joskus yli parinkymmenen vuoden päästä) yhtään vähäpätöisempänä.

Ei sen tarvitse mitään tapahtumaa olla. Mutta sitäkin. Teen töitä ja elän omaa elämääni.

Vanhuuden kehitystehtävä on minän eheys. Tekee sovun oman elämänsä kanssa. Olen nähnyt paljon tässä onnistuneita tasapainoisia vanhuksia (yli 90v). Ei heillä ole kiire kuolla. Mutteivat he sitä pelkääkään. Nämä vanhukset ovat olleet ympärivuorokautisessa hpidossa eikä sielläkään elo ole mitään kurjuutta.

En koe tuollaista elämää järkeväksi enkä halua sitä osaksi kokemusmaailmaani.

Et halua minän eheyttä ja tasapainoa

Siis juttusihan ovat täysin höperehtimistä ja omia aivoituksiasi. Vanhuudessa ei ole mitään minäm eheyttä tai tasapainoa, vaan heikentyneitä kognitiivisia taitoja, falskaava muisti ja lahoavaa lihaa.

Kehitystehtävä on minän eheys. Tasapaino eletyn elämän kanssa

Usealla vanhuksella tasapaino ei löydy koskaan. Kyllä veemäinen ihminen on veemäinen loppuun saakka. Ei vanhuus mitenkään jalosta ihmisen mieltä tai tee ihmisestä automaattisesti jotenkin tasapainoisempaa. Päin vastoin, kipujen kanssa kamppailevat vanhukset muuttuvat entistä ilkeimmiksi loppua kohden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkään en ymmärrä. Kuusikymmentä on hyvä hetki lähteä - kaikki tarpeellinen on nähty ja onan kehon lahoaminen hyvässä vauhdissa. Jää psljon kitumista pois.

Ehkä et ole itse vielä riittävän vanha

Olen minä. Viisikymmentä. Ihmisen pitää olla realisti. On naurettavaa fantasioida ikuisesta elämästä ja terveydestä. Vanhuus on kauheaa. Jokaisella on oikeus lähteä ennen sitä.

Eli annat itsellesi 10v aikaa. Luulisi viiskymppisen ajattelevan että 10v menee tosi nopeasti

Ehkä et vain ole tavannut hyväkuntoisia vanhuksia. Kuuskymppinen ei ole vanhus lainkaan. Vasta 80v on vanhus

Kymmemen vuotta on pitkä aika. Viisikymppiseksi on kokenut sen mikä on oleellista. (Isovanhemmuus ei minulle ole sitä.)

Miten niin kokenut kaiken oleellisen?

Olen itse 50 v ja olen oppinut jotain koko ikäni. En pidä tätä loppuaikuisuutta saati vanhuutta (joskus yli parinkymmenen vuoden päästä) yhtään vähäpätöisempänä.

Ei sen tarvitse mitään tapahtumaa olla. Mutta sitäkin. Teen töitä ja elän omaa elämääni.

Vanhuuden kehitystehtävä on minän eheys. Tekee sovun oman elämänsä kanssa. Olen nähnyt paljon tässä onnistuneita tasapainoisia vanhuksia (yli 90v). Ei heillä ole kiire kuolla. Mutteivat he sitä pelkääkään. Nämä vanhukset ovat olleet ympärivuorokautisessa hpidossa eikä sielläkään elo ole mitään kurjuutta.

En koe tuollaista elämää järkeväksi enkä halua sitä osaksi kokemusmaailmaani.

Et halua minän eheyttä ja tasapainoa

Siis juttusihan ovat täysin höperehtimistä ja omia aivoituksiasi. Vanhuudessa ei ole mitään minäm eheyttä tai tasapainoa, vaan heikentyneitä kognitiivisia taitoja, falskaava muisti ja lahoavaa lihaa.

Kehitystehtävä on minän eheys. Tasapaino eletyn elämän kanssa

Usealla vanhuksella tasapaino ei löydy koskaan. Kyllä veemäinen ihminen on veemäinen loppuun saakka. Ei vanhuus mitenkään jalosta ihmisen mieltä tai tee ihmisestä automaattisesti jotenkin tasapainoisempaa. Päin vastoin, kipujen kanssa kamppailevat vanhukset muuttuvat entistä ilkeimmiksi loppua kohden.

Ja dementikoilla koko alitajunta purkautuu ympäristöö aggressioina, yliseksuaalisuutena, kunnes lopulta kuroutuu kiinni puhumattomuuteen, syömättömyyten ja liikkumattomuuteen. Että sellainen kehitys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsemurhan tekeminen ei todellakaan ole mikään helppo pikkujuttu, vaan pelottava ja vaikea asia jota kenenkään ei pitäisi joutua harkitsemaan. Mitä jos se menee pieleen, ja viettääkin sitten loppuelämänsä vielä huonommassa tilassa kun muuten olisi ollut? Entä mikä olisi sellainen varma menetelmä tappaa itsensä, jos ei omista asetta, ei halua hirttäytyä eikä pääse kadulle ostamaan jotain laittomia opioideja joilla päättää päivänsä? Kaikilla ei kuitenkaan ole mitään lääkearsenaalia kotonaan. Jos loppuelämällä ei ole mitään muuta enää tarjolla kuin kuukausien kivut ja kärsimykset, olisi eutanasia silloin inhimillinen vaihtoehto niille jotka haluavat päättää elämänsä.

Pitää ennakoida. Jos aikoo lähteä 60-vuotiaana, noin 50-vuotiaana on hyvin aikaa hankkia laiton ase, lääkkeitä ja lisäksi vaikka dynamiittia että varmasti lähtee henki.

Ennakointi on välttämätöntä eutanasiavastaisessa, kehittymättömässä yhteiskunnassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsemurhan tekeminen ei todellakaan ole mikään helppo pikkujuttu, vaan pelottava ja vaikea asia jota kenenkään ei pitäisi joutua harkitsemaan. Mitä jos se menee pieleen, ja viettääkin sitten loppuelämänsä vielä huonommassa tilassa kun muuten olisi ollut? Entä mikä olisi sellainen varma menetelmä tappaa itsensä, jos ei omista asetta, ei halua hirttäytyä eikä pääse kadulle ostamaan jotain laittomia opioideja joilla päättää päivänsä? Kaikilla ei kuitenkaan ole mitään lääkearsenaalia kotonaan. Jos loppuelämällä ei ole mitään muuta enää tarjolla kuin kuukausien kivut ja kärsimykset, olisi eutanasia silloin inhimillinen vaihtoehto niille jotka haluavat päättää elämänsä.

Ei eutanasiaa. Se on väärin.

Jokainen hoitakoot itsemurhansa ihan itse. Ellei uskalla, ei voi mitään. Ei sitä toisten kontille voi laittaa

Näiden psykopaattien vuoksi juuri ennakoidut itsemurhat lisääntyvät. Kärsimyksessä se ei enää onnistu.

Että oikein psykopaatti

Miutenkin väitteesi on typerä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkään en ymmärrä. Kuusikymmentä on hyvä hetki lähteä - kaikki tarpeellinen on nähty ja onan kehon lahoaminen hyvässä vauhdissa. Jää psljon kitumista pois.

Ehkä et ole itse vielä riittävän vanha

Olen minä. Viisikymmentä. Ihmisen pitää olla realisti. On naurettavaa fantasioida ikuisesta elämästä ja terveydestä. Vanhuus on kauheaa. Jokaisella on oikeus lähteä ennen sitä.

Eli annat itsellesi 10v aikaa. Luulisi viiskymppisen ajattelevan että 10v menee tosi nopeasti

Ehkä et vain ole tavannut hyväkuntoisia vanhuksia. Kuuskymppinen ei ole vanhus lainkaan. Vasta 80v on vanhus

Kymmemen vuotta on pitkä aika. Viisikymppiseksi on kokenut sen mikä on oleellista. (Isovanhemmuus ei minulle ole sitä.)

Miten niin kokenut kaiken oleellisen?

Olen itse 50 v ja olen oppinut jotain koko ikäni. En pidä tätä loppuaikuisuutta saati vanhuutta (joskus yli parinkymmenen vuoden päästä) yhtään vähäpätöisempänä.

Ei sen tarvitse mitään tapahtumaa olla. Mutta sitäkin. Teen töitä ja elän omaa elämääni.

Vanhuuden kehitystehtävä on minän eheys. Tekee sovun oman elämänsä kanssa. Olen nähnyt paljon tässä onnistuneita tasapainoisia vanhuksia (yli 90v). Ei heillä ole kiire kuolla. Mutteivat he sitä pelkääkään. Nämä vanhukset ovat olleet ympärivuorokautisessa hpidossa eikä sielläkään elo ole mitään kurjuutta.

En koe tuollaista elämää järkeväksi enkä halua sitä osaksi kokemusmaailmaani.

Et halua minän eheyttä ja tasapainoa

Siis juttusihan ovat täysin höperehtimistä ja omia aivoituksiasi. Vanhuudessa ei ole mitään minäm eheyttä tai tasapainoa, vaan heikentyneitä kognitiivisia taitoja, falskaava muisti ja lahoavaa lihaa.

Kehitystehtävä on minän eheys. Tasapaino eletyn elämän kanssa

Usealla vanhuksella tasapaino ei löydy koskaan. Kyllä veemäinen ihminen on veemäinen loppuun saakka. Ei vanhuus mitenkään jalosta ihmisen mieltä tai tee ihmisestä automaattisesti jotenkin tasapainoisempaa. Päin vastoin, kipujen kanssa kamppailevat vanhukset muuttuvat entistä ilkeimmiksi loppua kohden.

Ja dementikoilla koko alitajunta purkautuu ympäristöö aggressioina, yliseksuaalisuutena, kunnes lopulta kuroutuu kiinni puhumattomuuteen, syömättömyyten ja liikkumattomuuteen. Että sellainen kehitys.

Tai sitten tasapainona ja seesteisyytenä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsemurhan tekeminen ei todellakaan ole mikään helppo pikkujuttu, vaan pelottava ja vaikea asia jota kenenkään ei pitäisi joutua harkitsemaan. Mitä jos se menee pieleen, ja viettääkin sitten loppuelämänsä vielä huonommassa tilassa kun muuten olisi ollut? Entä mikä olisi sellainen varma menetelmä tappaa itsensä, jos ei omista asetta, ei halua hirttäytyä eikä pääse kadulle ostamaan jotain laittomia opioideja joilla päättää päivänsä? Kaikilla ei kuitenkaan ole mitään lääkearsenaalia kotonaan. Jos loppuelämällä ei ole mitään muuta enää tarjolla kuin kuukausien kivut ja kärsimykset, olisi eutanasia silloin inhimillinen vaihtoehto niille jotka haluavat päättää elämänsä.

Ei eutanasiaa. Se on väärin.

Jokainen hoitakoot itsemurhansa ihan itse. Ellei uskalla, ei voi mitään. Ei sitä toisten kontille voi laittaa

Näiden psykopaattien vuoksi juuri ennakoidut itsemurhat lisääntyvät. Kärsimyksessä se ei enää onnistu.

Että oikein psykopaatti

Miutenkin väitteesi on typerä

Löytyy suuri joukko koulutettuja ja sivistyneitä lääkäreitä jotka ymmärtävät elämän laadukkuuden rajallisuuden siinä vaiheessa kun kärsimyskynnys ylittyy. Kyse on juurikin teistä hörhöistä sairaine ja harhaisine kuvitelminenne - joilla olette valmiita nauttimaan sadisteina muiden kärsimyksestä, sitähän se pohjimmiltaan on.

Eutanasiavalmiuteen on valmis moni lääkäri ja hoitaja, se voidaan laatia vapaaehtoiseksi. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että se kuuluu normaaiin hoitotyöhön, ja hörhöille potkut persukseen jos ei (perusteltuin) hommaan suostu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsemurhan tekeminen ei todellakaan ole mikään helppo pikkujuttu, vaan pelottava ja vaikea asia jota kenenkään ei pitäisi joutua harkitsemaan. Mitä jos se menee pieleen, ja viettääkin sitten loppuelämänsä vielä huonommassa tilassa kun muuten olisi ollut? Entä mikä olisi sellainen varma menetelmä tappaa itsensä, jos ei omista asetta, ei halua hirttäytyä eikä pääse kadulle ostamaan jotain laittomia opioideja joilla päättää päivänsä? Kaikilla ei kuitenkaan ole mitään lääkearsenaalia kotonaan. Jos loppuelämällä ei ole mitään muuta enää tarjolla kuin kuukausien kivut ja kärsimykset, olisi eutanasia silloin inhimillinen vaihtoehto niille jotka haluavat päättää elämänsä.

Ei eutanasiaa. Se on väärin.

Jokainen hoitakoot itsemurhansa ihan itse. Ellei uskalla, ei voi mitään. Ei sitä toisten kontille voi laittaa

Näiden psykopaattien vuoksi juuri ennakoidut itsemurhat lisääntyvät. Kärsimyksessä se ei enää onnistu.

Että oikein psykopaatti

Miutenkin väitteesi on typerä

Löytyy suuri joukko koulutettuja ja sivistyneitä lääkäreitä jotka ymmärtävät elämän laadukkuuden rajallisuuden siinä vaiheessa kun kärsimyskynnys ylittyy. Kyse on juurikin teistä hörhöistä sairaine ja harhaisine kuvitelminenne - joilla olette valmiita nauttimaan sadisteina muiden kärsimyksestä, sitähän se pohjimmiltaan on.

Eutanasiavalmiuteen on valmis moni lääkäri ja hoitaja, se voidaan laatia vapaaehtoiseksi. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että se kuuluu normaaiin hoitotyöhön, ja hörhöille potkut persukseen jos ei (perusteltuin) hommaan suostu.

Kyllä. Aborttiinkin on hörhöhoitsun suostuttava avustamaan. Tietysti.

Mulla mummot kuolleet vanhana ja kituneet vaipoissakin.

Toivoisin lähteväni sillee sopivasti ennen kaikkea tuota.

Mutta eläväni sen verran vanhaksi, että pääsen nauttimaan lapsenlapsistani ja olemaan heille ihana mummo. Sellainen, kun omanikin oli. Omat lapset kun ovat jääneet ihanista mummoista paitsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsemurhan tekeminen ei todellakaan ole mikään helppo pikkujuttu, vaan pelottava ja vaikea asia jota kenenkään ei pitäisi joutua harkitsemaan. Mitä jos se menee pieleen, ja viettääkin sitten loppuelämänsä vielä huonommassa tilassa kun muuten olisi ollut? Entä mikä olisi sellainen varma menetelmä tappaa itsensä, jos ei omista asetta, ei halua hirttäytyä eikä pääse kadulle ostamaan jotain laittomia opioideja joilla päättää päivänsä? Kaikilla ei kuitenkaan ole mitään lääkearsenaalia kotonaan. Jos loppuelämällä ei ole mitään muuta enää tarjolla kuin kuukausien kivut ja kärsimykset, olisi eutanasia silloin inhimillinen vaihtoehto niille jotka haluavat päättää elämänsä.

Ei eutanasiaa. Se on väärin.

Jokainen hoitakoot itsemurhansa ihan itse. Ellei uskalla, ei voi mitään. Ei sitä toisten kontille voi laittaa

Miksi tämä eutanasia on sinulta pois? Ei kukaan sinua kehota sellaista itsellesi hankkimaan. Etkö voisi sallia sen niille jotka sen haluavat? Ja miksi se on jotenkin niin kauhean väärin, ja itsemurha on parempi vaihtoehto? 

Mitä väliä millään on? Oma aika täällä ollaan ja sit kaikki on ohi.

Vierailija kirjoitti:

Mitä väliä millään on? Oma aika täällä ollaan ja sit kaikki on ohi.

Kitumisella? Minulla sille on. En halua sellaista ”omaa aikaa”.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsemurhan tekeminen ei todellakaan ole mikään helppo pikkujuttu, vaan pelottava ja vaikea asia jota kenenkään ei pitäisi joutua harkitsemaan. Mitä jos se menee pieleen, ja viettääkin sitten loppuelämänsä vielä huonommassa tilassa kun muuten olisi ollut? Entä mikä olisi sellainen varma menetelmä tappaa itsensä, jos ei omista asetta, ei halua hirttäytyä eikä pääse kadulle ostamaan jotain laittomia opioideja joilla päättää päivänsä? Kaikilla ei kuitenkaan ole mitään lääkearsenaalia kotonaan. Jos loppuelämällä ei ole mitään muuta enää tarjolla kuin kuukausien kivut ja kärsimykset, olisi eutanasia silloin inhimillinen vaihtoehto niille jotka haluavat päättää elämänsä.

Ei eutanasiaa. Se on väärin.

Jokainen hoitakoot itsemurhansa ihan itse. Ellei uskalla, ei voi mitään. Ei sitä toisten kontille voi laittaa

Näiden psykopaattien vuoksi juuri ennakoidut itsemurhat lisääntyvät. Kärsimyksessä se ei enää onnistu.

Että oikein psykopaatti

Miutenkin väitteesi on typerä

Löytyy suuri joukko koulutettuja ja sivistyneitä lääkäreitä jotka ymmärtävät elämän laadukkuuden rajallisuuden siinä vaiheessa kun kärsimyskynnys ylittyy. Kyse on juurikin teistä hörhöistä sairaine ja harhaisine kuvitelminenne - joilla olette valmiita nauttimaan sadisteina muiden kärsimyksestä, sitähän se pohjimmiltaan on.

Eutanasiavalmiuteen on valmis moni lääkäri ja hoitaja, se voidaan laatia vapaaehtoiseksi. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että se kuuluu normaaiin hoitotyöhön, ja hörhöille potkut persukseen jos ei (perusteltuin) hommaan suostu.

Miksi kirjoitat noin rumasti ja yksisilmäisesti?