Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En kestä stressiä
02.08.2018 |
Vähänkin stressiä riittää siihen että palan loppuun. En vain yksinkertaiseti kestä, henkinen kanttini on oikeasti niin heikko. Taaskin olen saikulla loppuunpalamisen takia, viimekerrastakin on vasta 24 päivää kun saikku loppui ja palasin burnoutin jälkeen mahdollisimman pian töihin. Miten te muut jaksatte töissä ja kestätte stressiä? Oikeasti?
Kommentit (7)
Kerran romahdin, traumaperäinen stressihäiriö. Sen jälkeen en ole kestänyt stressiä ollenkaan hyvin. Saan paniikkikohtauksia ja oireita jo vähäisestä stressistä. Sietokyky on toki vähän vahvistunut mutta onhan se huono vieläkin näin 3 vuoden jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä mutta jotenkin vaan vuodesta toiseen jaksan, vaikka tilanne periaatteessa huono:
- unta viikolla vain 2-4 tuntia yössä
- joudun lievittämään ahdistusta ja paniikkia alkoholilla lähes päivittäin
- en jaksa mitään muuta kuin työni
- maha kroonisesti "pelkoruikulla"
- läskiä tullut 40 kg 10 vuodessa lohtusyömisistä
Mutta tasaisesti menee aina vaan, ja olen tottunutkin tähän stressiin niin ettei se niin haittaa.
Itse olen työttömänä joten siitä ei stressiä sinällään ole, mitä nyt jatkuva pelko pers*issä siitä että johonkin pakkosijoitetaan karenssin uhalla itkemään ja askartelemaan. Kotona on viimeisen vuoden aikana paljon huolta ja murhetta aiheuttava teini. Alituiseen on jotenkin hälytystilassa, että mitä nyt, ei kai mitään huonoa vaikka parempaan päin on mentykin. Usein jos herään aamuyöllä kaikki murheet ryöppyää päälle ja sitten ei tarvitse enää nukkua ja se on pahasta kun olen ihminen joka tarvitsee paljon unta, että järki säilyy. Sain tässä vastikään verenpainetautidiagnoosinkin, todella korkeat paineet ja en ihmettele tällä ololla...
Huomaan, että kaikki pienetkin vastoinkäymiset saa jotenkin joko hirveään raivon valtaan, päässä oikein kiehuu ja sitten tulee lannistus ja alakulo. Mistään ei uskalla olla enää oikein tyytyväinen tai vähänkään aikaa ajatella, että nyt tää varmaan alkaa tästä mennä hyvin kun takuulla nurkan takana odottaa joku uusi vastoinkäyminen, iso tai pieni. Luotto siihen elämän kantamiseen on tosin mulla jo lähtökohtaisesti huono, parikymppisenä saattelin hautaan liian monta ihan läheistä, mm oman esikoiseni. Näitä olisi pitänyt silloin käsitellä vaan jäi tekemättä, aiheuttaa ongelmia nyt, mielenterveys rakoilee ohuesti.
Pelle. Hanki elämä ja kasvata nahka.
Minullakin on ollut hemmoteltu elämä, joten vähän isommatki vastoinkäymiset laittavat stressaamaan. Onneksi on pääomatuloja, joten ei tarvitse tehdä töitä juurikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pelle. Hanki elämä ja kasvata nahka.
Jep. Toista se oli ennen, kun töitä paiskittiin mukisematta ja stressi otettiin vastaan kuin mies.
Alue: Aihe vapaa
Ehkä mä kestän kun stressi on ollut päällä ainakin sen 10 vuotta. Unettomuus on tullut tutuksi. Maha ja suolisto on lähes jatkuvasti sekaisin. Hermot on aika lailla p.sk.na. Lääkäreistä apua nolla, zero, ei yhtään. Haaveilen itsarin tekemisestä.