Tapailemani miehen jääkaappi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini on hippi ja jopa vähän minimalisti ruuan suhteen. Lapsuuteni kuuntelin kuinka hän valitti isälle isoista annoksista, ja ettei leivän päällä tarvitse olla kaikkea:juusto, salaatti, muna, kurkku, tomaatti.. (mielestäni ihan hyvä täyteläinen leipä).

Äitini ei ymmärtänyt isän tapaa kerätä eteensä iso hyvä aamiainen. Hänelle olisi riittänyt vain puuro ja kahvi tms.

Itse tykkään syödä monipuolisesti, käydä ja tehdä brunsseja ja mehuja itse.. Kuitenkin äidiltä opittu säästäminen ja ruuan hyödyksikäyttö on niin vahvana, että tulee oikeasti paha mieli, kun mies heittää päivittäin roskiin hyvää tavaraa.

Muuten meillä menee hyvin, mutta pelkään että minusta tulee äitini. Ainakin isän suhteen valitus oli ihan turhaa, hän ei muuttanut tapojaan ja lopulta erosivat.

Ap

Okei. Taustasi vuoksi liität siis ruokaan todella paljon kaikenlaisia merkityksiä. Olet lapsena kokenut varmasti negatiivisia tunteita liittyen vanhempien ruokakeskusteluihin. Niihin on mielessäsi tiivistynyt se, mikä perheessä on ollut pielessä.

Tiedätkö, että oikeasti äitisi on voinut olla isällesi vihainen siitä, ettei ole seksiä, tai rahaa tai että hän on tuntenut olevansa yksin tmv? Hän on ehkä purkanut pahaa oloa nalkuttamalla tuollaisesta mitättömästä asiasta kuin muka liian iso aamupala.

Sinun pitää nyt relata vähän. Ruoka on vain ruokaa. Kohteleeko mies sinua hyvin? Se on tärkeää. Hän saattaa oppia välttämään ruokahävikkiä ja syömään sinun laittamaasi ruokaa. Mutta vaikka näin ei kävisi, yritä muistaa, ettei se tarkoita mitään muuta ettekä te ole isäsi ja äitisi.

Niin, en ole tullut ajatelleeksi eron todellisia syitä.

Äitini tykkää vouhottaa ruuasta ja ympäristöstä, joten taisin kuvitella isän kyllästyneen siihen.

Aamupalat olivat usein negatiivisia, kun tuntui että äiti kyttäsi meidän, etenkin isän syömisiä.

Mies on kunnollinen ja ystävällinen, ja vähän itsepäinen. Ainoa ongelma on hiukan erilainen arvomaailma.

Ap

Et tule koskaan löytämään ihmistä, jolla on täsmälleen sama arvomaailma ja elämäntapa. Pitkä parisuhde on aina kompromissi. Turhaan sitten itketään myöhemmin yksinäisyyttä ja perheettömyyttä, jos on ensin pantu kumppaneita kilometritehtaalle vääränlaisen syömisen, pukeutumisen ja leffamaun takia. No, elämä on valintoja.

Taidatte olla aika nuoria. Kaksi havaintoani tulee vaitettani. Ensinnakin kerrot etta miehesi syo paljon energiatiheata roskaruokaa, mutta liikunnan johdosta tama ei kuitenkaan kerry ylimaaraiseksi rasvavarannoksi. Kyseessa lienee siis nuoren miehen metabolia. Toinen havinto joka tukee vaitettani on sinun pikkumainen takertuminen asiaan johon vaikutusmahdollisuutesi ovat rajalliset. Kun vanhenet opit etta kaikilla on taakkansa ja huonot puolensa.

Paljon sita ikaa oli?

Vierailija kirjoitti:

Taidatte olla aika nuoria. Kaksi havaintoani tulee vaitettani. Ensinnakin kerrot etta miehesi syo paljon energiatiheata roskaruokaa, mutta liikunnan johdosta tama ei kuitenkaan kerry ylimaaraiseksi rasvavarannoksi. Kyseessa lienee siis nuoren miehen metabolia. Toinen havinto joka tukee vaitettani on sinun pikkumainen takertuminen asiaan johon vaikutusmahdollisuutesi ovat rajalliset. Kun vanhenet opit etta kaikilla on taakkansa ja huonot puolensa.

Paljon sita ikaa oli?

Samaa ajattelin.

On vaikea edes käsittää, että jotakuta jaksaa kiinnostaa noin paljon, mitä joku toinen syö.

Meillä on mieheni kanssa täysin eri ruuat uusperheessä mm allergioiden takia. En edes tiefä, mitä hän päivittäin syö, eikä oikeastaan voisi vähempää kiinnostaakaan. Ehkä ap sun kannattaa hankkia elämä.

On kiva kuulla, kuinka ajattelet mahdollisia tulevia lapsia, ja koska lihavuus on myös periytyvää lasta voitaisiin koulukiusata.