Lue keskustelun säännöt.
Toipuminen pettämisestä (Toinen nainen osa 2)
01.08.2018 |
Haluaisin viedä aiemman aloitukseni toisille urille ja siirtyä draaman spekuloinnista selviytymiseen.
Olen saanut nyt jo hyviä ohjeita,joissa kehoitetaan hellimään itseä ja elämään hetki kerrallaan. Pohtimaan asioita itsestä käsin ja tekemään uudenlaisesta elämästä pienillä asioilla siedettävää.
Tuntuisi kuitenkin lohduttavalta kuulla lisää tapoja ja keinoja selviytyä uuden arjen edessä.
Olen itse tällä hetkellä tilanteessa,jossa jatkan elämääni suhteen ollessa "tauolla" , pettämisen selviämisestä on vielä niin vähän aikaa. Ainoa päätös tulevaisuuden suhteen on, että minä jatkan asumista kotona jota olemme 15v asuttaneet yhdessä ja mies siirtyy tänään toiseen osoitteeseen.
Mitään lopullista eroa emme ole tehneet, minun tahdostani elämme kuitenkin erillämme toistaiseksi, ehkä lopullisesti. Sen näyttää aika.
Mies haluaisi jatkaa suhdettamme, hän on alun (ensimmäisen päivän) jatkuvan pommittamisen jälkeen onneksi hieman rauhoittunut.
Ajattelen tänä aamuna, että naiseuteni ei sinänsä ole kokenut suurta kolausta,uskon olevani edelleen viehättävä. Tunnen vain kipeää tekevää riittämättömyyttä lapsettomuuden vuoksi, mies kun oli hetken suhteessa äiti-ihmisen kanssa.
En tiedä olenko jotenkin sekaisin ajatellessani, että itse suhdetta ja seksiä pahempaa on se, että nainen on äiti.
Jotenkin kirpeältä tuntuvaa on juuri se fakta, että tämä toinen on osaksi sitä mitä itse en voi olla.
Olen itse pitänyt elämäämme hyvänä. Tulemme taloudellisesti hyvin toimeen, harrastamme paljon yhdessä. Meillä on yhteisiä projekteja. Pidämme samanlaisista asioista. Olemme olleet toistemme parhaimmat ystävät ja tehneet paljon asioita yhdessä,matkustaneet ja nähneet maailmaa. Onnistuneet työelämässä molemmat omalta osaltamme ja varmasti kyllä myös hukuttaneet lapsen menetystä ja lapsettomuutta siihen osa-alueeseen elämässä.
Tuntuu hyvin oudolta nukkua yöt erillään ja olla toisesta kaukana, se on 15v aikana ollut hyvin harvinaista. Joitain satunnaisia matkoja tai sukulaisissa piipahtamisia lukuunottamatta.
Miten tästä eteenpäin, päivä kerrallaan kai.
Tiedän pärjääväni, mutta ymmärrän jo nyt ettei tästä tule helppoa.
Kommentit (445)
161/445
|
01.08.2018 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua auttoi eron jälkeen arjen rutiinit, työssä käynti, lapsesta ja koirasta huolehtiminen, luonnossa liikkuminen ja ystävien kanssa keskusteleminen. Ajoittain olin niin lamaantunut ja uupunut, että makasin vaan työpäivän jälkeen sohvalla jaksamatta laittaa edes ruokaa, mutta niinpä tuo lapsi näyttää olevan elossa ja hyvinvoiva, vaikka eineksiä silloin useasti söikin. Aloin myös tekemään säännöllisesti mindfulness- harjoituksia ja pitämään joka ilta kiitollisuuspäiväkirjaa. Kiitollisuuspäiväkirja auttoi huomaamaan kuinka paljon kiitollisuudenaiheita oli vaikeasta elämäntilanteesta huolimatta. Parisuhde lapsen isän kanssa loppui salasuhteen paljastumiseen ihmisen kanssa, jonka tunsin ja jonka kanssa olin säännöllisesti tekemisissä. Mies muutti sitten suoraan tämän uuden kanssa yhteen asumaan.
Kiitollisuuspäiväkirja on ihana ajatus.
En osaa edes kuvitella,miltä tuntuu kun salasuhteen toinen osapuoli on tuttu ihminen.
Mietin myös miltä tuntuu kun salasuhteen naisesta tulee osa omien lasten/lapsen elämää...
Ajattelin tänään myös itse,että arki helpottaisi tätä kaikkea. Juuri nyt minulla sattuu olemaan loma. Kun yhteiset lomasuunnitelmat kaatuvat tämän kaiken alle,on aikaa aivan liikaa.
Ap💛
Vierailija kirjoitti:
Lapsen menettämisen jälkeen, olen ajatellut että mikään ei voi minua kokonaan kaataa, että olen kokenut pahimman pelkoni ja elänyt sen todeksi.
Ajattelen tästäkin, että olen vinoon heilahtanut, mutta pääsen suoraksi.
Pääsen pystyyn.Pettämisen jälkeen, kun mies oli saapumassa mökille hän kysyi tarvitsenko jotain kaupasta. Vastasin "aseen"
Lähtiessään pois hän ojensi minulle jotakin, lempivärisen vesipyssyn. Ja minä naurahdin.
Huumori, joskus musta ja sarkastinen ovat olleet aina meidän keino selviytyä kriiseistä ja murheista. En tiedä miksi kerron tämän teille, kun tämä saattanee kuulostaa aivan imbesilliltä touhulta.
Mutta sellaista hassua ja veikeää ihmistä, joka nauraa samoille typerille asioille minä rakastan.Ja olihan se aika uskaliasta.
Jos sinä olisit tässä hetkessä minä,mitä tekisit?
Menisit pesulle ja nukkumaan...pyytäisu jonkun ystävän kylään....soittaisit miehen keskustelemaan...joisit skumppaa ja kuuuntelisit spotifystä musiikkia....?
Ap💛
Ottaisin kunnolla etäisyyttä mieheen. En antaisi sen läheisyyden, huumorin ym. hyvän houkutella. Vasta etäisyyden (siis vaikka kuukauden mittaisen totaalisen yhteydenpidottomuuden jälkeen) tietäisin, onko mitään saumaa antaa anteeksi vai onko se vain oma heikkous, mikä vie lähelle toista.
Ja tuo terassi ei ollut mikään heitto, lähtisin oikeasti katselemaan ihmisiä, jos olisin sinä. Niin tein silloinkin kun olin vastaavanlaisessa tilanteessa. Paitsi että oli talvi ja menin pubiin... Mutta yksikseen asiat voi saada kummallisia kierteitä ajatuksissa. Joskus toki helpottaakin. Ystävän pyytäminen kylään voisi olla hyvä ajatus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsen menettämisen jälkeen, olen ajatellut että mikään ei voi minua kokonaan kaataa, että olen kokenut pahimman pelkoni ja elänyt sen todeksi.
Ajattelen tästäkin, että olen vinoon heilahtanut, mutta pääsen suoraksi.
Pääsen pystyyn.Pettämisen jälkeen, kun mies oli saapumassa mökille hän kysyi tarvitsenko jotain kaupasta. Vastasin "aseen"
Lähtiessään pois hän ojensi minulle jotakin, lempivärisen vesipyssyn. Ja minä naurahdin.
Huumori, joskus musta ja sarkastinen ovat olleet aina meidän keino selviytyä kriiseistä ja murheista. En tiedä miksi kerron tämän teille, kun tämä saattanee kuulostaa aivan imbesilliltä touhulta.
Mutta sellaista hassua ja veikeää ihmistä, joka nauraa samoille typerille asioille minä rakastan.Ja olihan se aika uskaliasta.
Jos sinä olisit tässä hetkessä minä,mitä tekisit?
Menisit pesulle ja nukkumaan...pyytäisu jonkun ystävän kylään....soittaisit miehen keskustelemaan...joisit skumppaa ja kuuuntelisit spotifystä musiikkia....?
Ap💛[/quot
Meillä myös on auttanut paitsi puhuminen, tuo huumori! Jos se natsaa hyvin, nii kuin teilläkin näyttäisi, sen avulla voitte päästä pitkälle. Se on yksi teitä alunperinkin yhdistänyt ja viehättänyt asia, pitäkää siitä kiinni. Älä luovuta ♥️
Mies käyttää sitä huumoria nyt tietoisesti, yrittää sillä saada naisen takaisin. Niin läpinäkyvää, niin oksettavaa. Ja surullista, että ap reagoi juuri kuten on tarkoitus.... naurulla ja kaipuulla. Juuri ne hyvät muistot mies yrittääkin aktivoida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En aio tehdä miehestäni "julkista" pettäjää läheisteni edessä. Se ei vaan ole minun tyylistä.
Hän on käyttäytynyt tänään niin tilaa antavasti ja jokaisen tunteeni vastaanottaen. Puolustelematta mitään ja olematta yhtään asiaton. Arvostan sitä,vaikka muuten arvostus onkin hakusessa juuri nyt.Myöskään pirtaani ei oikein sovi naisen perheen sotkeminen tähän. Voin olla typerä,kun en aukaise tätä tilannetta. Kuulostanko naiivilta sanoessani, että ehkäpä eestään löytää,tavalla tai toisella. Olen lisäksi niin lankoihin sotkeutunut tässä omassa ongelmien ytimessä, etten välittäisi vääntää rautalankaa yhdenkään tuntemattoman kanssa.
Ystävärt ovat meille yhteisiä ja tärkeitä, myönnän, suren salaa sitä että mieheni jää pois juhlista minun vuokseni.
Mies yöpyy hotellissa, kun ei jaksanut ajaa kesäasunnolle. Kaikki tuntuu niin hankalalta.
Myönnän,että jokin osa minusta haluaisi hänet takaisin tänne puhumaan ja puhumaan.....
Ap💛
Voi voi... kuulostaa siltä, että kaipuu miehen luo alkaa viedä sinusta voiton. Toivottavast et haksahda.
Olisi silkkaa valhetta sanoa, että kaikki tunteet kuolivat ja minä en kaipaisi.
Tottakai kaipaan, viisitoista vuotta on iso siivu elämää. Olisi kaiketi ihme, jos parissa päivässä pystyisi kumittamaan kaiken pois ja sanomaan, että yhtäkään tunnetta ei ole.
Ehkä kaipuu liittyy suruun ja ikävä tulee,kun on tottunut olemaan yhdessä.
Ap💛
Vierailija kirjoitti:
Ootko ajatellut mitä ois tapahtunut jos miehesi ei olisi jäänyt kiinni? Kuinka monta panoa ois kertynyt ens kesään mennessä? Tottakai mies tuntuu tutulta ja turvalliselta, mutta sitä kipeämpää se on muistaa kerta toisensa jälkeen mitä se sulle teki.
Tämä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsen menettämisen jälkeen, olen ajatellut että mikään ei voi minua kokonaan kaataa, että olen kokenut pahimman pelkoni ja elänyt sen todeksi.
Ajattelen tästäkin, että olen vinoon heilahtanut, mutta pääsen suoraksi.
Pääsen pystyyn.Pettämisen jälkeen, kun mies oli saapumassa mökille hän kysyi tarvitsenko jotain kaupasta. Vastasin "aseen"
Lähtiessään pois hän ojensi minulle jotakin, lempivärisen vesipyssyn. Ja minä naurahdin.
Huumori, joskus musta ja sarkastinen ovat olleet aina meidän keino selviytyä kriiseistä ja murheista. En tiedä miksi kerron tämän teille, kun tämä saattanee kuulostaa aivan imbesilliltä touhulta.
Mutta sellaista hassua ja veikeää ihmistä, joka nauraa samoille typerille asioille minä rakastan.Ja olihan se aika uskaliasta.
Jos sinä olisit tässä hetkessä minä,mitä tekisit?
Menisit pesulle ja nukkumaan...pyytäisu jonkun ystävän kylään....soittaisit miehen keskustelemaan...joisit skumppaa ja kuuuntelisit spotifystä musiikkia....?
Ap💛[/quot
Meillä myös on auttanut paitsi puhuminen, tuo huumori! Jos se natsaa hyvin, nii kuin teilläkin näyttäisi, sen avulla voitte päästä pitkälle. Se on yksi teitä alunperinkin yhdistänyt ja viehättänyt asia, pitäkää siitä kiinni. Älä luovuta ♥️
Mies käyttää sitä huumoria nyt tietoisesti, yrittää sillä saada naisen takaisin. Niin läpinäkyvää, niin oksettavaa. Ja surullista, että ap reagoi juuri kuten on tarkoitus.... naurulla ja kaipuulla. Juuri ne hyvät muistot mies yrittääkin aktivoida.
Saatat olla oikeassa.
Ap💛
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ootko ajatellut mitä ois tapahtunut jos miehesi ei olisi jäänyt kiinni? Kuinka monta panoa ois kertynyt ens kesään mennessä? Tottakai mies tuntuu tutulta ja turvalliselta, mutta sitä kipeämpää se on muistaa kerta toisensa jälkeen mitä se sulle teki.
Tämä
Voi,kyllä. Olen ajatellut ja monta kertaa.
Ajatus on sietämätön.
Ap💛
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysypä mieheltä, mitä HÄN itse luulee että olisi jatkossa tapahtunut jos sinä et olisi saanut tietää?
Joka tapauksessa kaikki sun tunteet on ok. Ei oo ihmekään että kaikenlaista pyörii mielessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi ajatus mikä on ollut tänään voimakas. Kiitän luojaani etten noussut autosta ulos siellä huoltoasemalla ja sännännyt heidän luokseen.
En edes halua ajatella,miten raivona,sekaisin ja täysin murtuneena olisin ollut siinä pihalla tajutessani että autossa istuu lapsi.
Elämälle kiitos,että menin niin lamaantuneeksi. Ja ainoa mitä kykenin tekemään,oli vapisevin käsin otettu huono kuva heistä.
Ajatuksia on niin paljon..
Mitp jos ajatuksia erityisesti.
Ap💛
Ranskalaisissa elokuvissa on rakkaussuhteita, pettymyksiä ja pettämisiä, eroja ja kohtaamisia, särjettyjä sydämiä, hiusten raastamista, kyyneleitä, suudelmia ja sitten oolalaa kaikki kokoontuvat puutarhajuhlaan syömään, etupäässä juomaan ja keskustelemaan sivistyneesti ja välillä taas selitellään käsillä ja korotetaan ääntä.
En tiedä mistä en selviäisi jos minulla on viinilasi lähellä, hyvää ruokaa ja miellyttävät puitteet. Voisin ottaa mukaan petollisen mieheni, jota kuitenkin rakastan koska rakkaus ei lopu sormia napsauttamalla (siitähän se suuttumus syntyy petettynä kun tunteita ei saa pois päältä, hetkellisesti voi järkyttyä, turtua tai väsyä), voisin ottaa juhliin rakastajani ja ex-mieheni vuosien takaa.
C'est la vie sanon ääneen kun vaihdan kevyen suudelman ex-mieheni kanssa, miten elämä on sinua kohdellut mon chéri, petollinen puolisoni katsoo kurkkuaan selvitellen kauempana, vaihtaa painoa jalalta toiselle ja pitelee cocktail-lautasiamme iltapäivän paahteessa hämillisenä. Rakastajani kurtistaa tummia kulmiaan, höllää kravattiaan ja juo liian nopeaa tahtia viinilasistaan kun hänellä ei ole tarvittavaa elämänkokemusta takanaan ymmärtääkseen moninaisia kuvioita, vivahteita ja sotkuja.
Mielikuvissani selviän elegantisti mistä vaan ;)
Miksipä ei asenteella ja hyvällä viinillä, ruualla selviä kotimaassakin, näitä juttuja tapahtuu aina, joten kyllä se osuu omallekin kohdalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt irti siitä äijästä kokonaan, ei mitään asumuserossa jahkaamista. Sä et voi alkaa rakentaa sun uutta elämää niin kauan kuin roikut tässä kpäässä joka tykkää pikkulikoista.
Irti kokonaan ja sitten kun olet valmis, menet nettiin ja huomaat että on toisenlaisiakin miehiä. Niitä jotka eivät kuolaa pikkupimuja.
Sun äijä tulee varmaan tekeen vielä lapsiakin. Kuulostaa siltä.
Mitä mies sanoi verukkeeksi kun lähti sinne vuokramökille tapaamaan tätä toista naista? Vietti siellä kuitenkin yönkin, eikö niin?
Vierailija kirjoitti:
Ranskalaisissa elokuvissa on rakkaussuhteita, pettymyksiä ja pettämisiä, eroja ja kohtaamisia, särjettyjä sydämiä, hiusten raastamista, kyyneleitä, suudelmia ja sitten oolalaa kaikki kokoontuvat puutarhajuhlaan syömään, etupäässä juomaan ja keskustelemaan sivistyneesti ja välillä taas selitellään käsillä ja korotetaan ääntä.
En tiedä mistä en selviäisi jos minulla on viinilasi lähellä, hyvää ruokaa ja miellyttävät puitteet. Voisin ottaa mukaan petollisen mieheni, jota kuitenkin rakastan koska rakkaus ei lopu sormia napsauttamalla (siitähän se suuttumus syntyy petettynä kun tunteita ei saa pois päältä, hetkellisesti voi järkyttyä, turtua tai väsyä), voisin ottaa juhliin rakastajani ja ex-mieheni vuosien takaa.
C'est la vie sanon ääneen kun vaihdan kevyen suudelman ex-mieheni kanssa, miten elämä on sinua kohdellut mon chéri, petollinen puolisoni katsoo kurkkuaan selvitellen kauempana, vaihtaa painoa jalalta toiselle ja pitelee cocktail-lautasiamme iltapäivän paahteessa hämillisenä. Rakastajani kurtistaa tummia kulmiaan, höllää kravattiaan ja juo liian nopeaa tahtia viinilasistaan kun hänellä ei ole tarvittavaa elämänkokemusta takanaan ymmärtääkseen moninaisia kuvioita, vivahteita ja sotkuja.
Mielikuvissani selviän elegantisti mistä vaan ;)
Miksipä ei asenteella ja hyvällä viinillä, ruualla selviä kotimaassakin, näitä juttuja tapahtuu aina, joten kyllä se osuu omallekin kohdalle.
😂✌💘
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En aio tehdä miehestäni "julkista" pettäjää läheisteni edessä. Se ei vaan ole minun tyylistä.
Hän on käyttäytynyt tänään niin tilaa antavasti ja jokaisen tunteeni vastaanottaen. Puolustelematta mitään ja olematta yhtään asiaton. Arvostan sitä,vaikka muuten arvostus onkin hakusessa juuri nyt.Myöskään pirtaani ei oikein sovi naisen perheen sotkeminen tähän. Voin olla typerä,kun en aukaise tätä tilannetta. Kuulostanko naiivilta sanoessani, että ehkäpä eestään löytää,tavalla tai toisella. Olen lisäksi niin lankoihin sotkeutunut tässä omassa ongelmien ytimessä, etten välittäisi vääntää rautalankaa yhdenkään tuntemattoman kanssa.
Ystävärt ovat meille yhteisiä ja tärkeitä, myönnän, suren salaa sitä että mieheni jää pois juhlista minun vuokseni.
Mies yöpyy hotellissa, kun ei jaksanut ajaa kesäasunnolle. Kaikki tuntuu niin hankalalta.
Myönnän,että jokin osa minusta haluaisi hänet takaisin tänne puhumaan ja puhumaan.....
Ap💛
Voi voi... kuulostaa siltä, että kaipuu miehen luo alkaa viedä sinusta voiton. Toivottavast et haksahda.
Olisi silkkaa valhetta sanoa, että kaikki tunteet kuolivat ja minä en kaipaisi.
Tottakai kaipaan, viisitoista vuotta on iso siivu elämää. Olisi kaiketi ihme, jos parissa päivässä pystyisi kumittamaan kaiken pois ja sanomaan, että yhtäkään tunnetta ei ole.
Ehkä kaipuu liittyy suruun ja ikävä tulee,kun on tottunut olemaan yhdessä.Ap💛
Ymmärrän kyllä, ettei tunteet kuole hetkessä. Vuoksesi vain toivon, että näet sen juuri sinä... kaipuuna, tottumuksena, ikävänä johonkin mitä oli tai luulit olevan. Jonain mihin on syytä ottaa etäisyyttä.
Jos ne häät ovat jo tänä viikonloppuna, niin on todella epäkohteliasta käytöstä teiltä jättää päätös miehen osallistumisesta roikkumaan sen varaan, mikä fiilis teillä (vai sinulla?) sattuu hääpäivänä olemaan. Hääpari kuitenkin maksaa miehenkin osuuden tarjoiluista, järjestää hänelle istumapaikan jne, jos eivät tiedä etukäteen miehen osallistumisen peruuntumisesta. Ajattele myös itseäsi, miltä tuntuu istua vastapäätä tyhjää paikkaa, jossa lukee petturimiehesi nimi, päivänä jolloin ystävänne juhlistavat rakkauttaan ja päätöstä sitoutua toisiinsa? Jos ilmoitatte heti, ettei mies tulekaan, sinut ehditään vielä plaseerata niin, ettei miehen puuttuminen pistä muiden silmään.
En jaksa selostaa omia kokemuksiani, mutta sanon sen, että on tärkeää päästä näkemään se miehen todellinen karva tämän asian suhteen. Hyvää kertoo se, että mies ei selitellyt eikä puolustellut. Mutta mitä nyt tapahtuu, vielä montakin päivää, on miehellekin shokkireaktio. Hän käy selviytymistaistelua, ja voi osata käydä sitä erittäin hyvin.
Älä ylläty, jos viikon päästä tämä on kaikki sinun vikaasi. Mitä ihmeellisimmillä meriselityksillä. Jos tämä sattuu, niin se sattuu vielä enemmän. Se hyvä puoli tuossa tilanteessa on, että se myös vituttaa.