Toipuminen pettämisestä (Toinen nainen osa 2)

9. Nostan hattua jokaiselle naiselle,joka tässä tuskassa on toiminut äitinä ja suojana ja turvana lapsilleen.

Tämä oli omalla kohdalla äärettömän vaikeaa, kun en voinut surra asiaa täysillä, vaan omat tunteet oli pakko hillitä ja piti toimia kuin kone. En halunnut näyttää lapsille pahaa oloa, mutta lapset on niin fiksuja että kyllä ne tajuaa kun asiat eivät ole hyvin. Meni muutama kuukausi ja lapset alkoivat reagoimaan. Se oli miehelle todella kova pala tajuta miten paljon pahaa hän on aiheuttanut kun lapsetkin kärsii. Ja kun on lapsia niin asioita ei voi puhua milloin vain, aina pitää odottaa että ovat nukkumassa tms, tekee asiasta tosi vaikeeta.

Näitä lukiessa tässä meinaa omatkin haavat aueta uudelleen, sitä muistaa asiat kuin eilisen päivän.

Vierailija kirjoitti:

123 , minua liikutti kirjoituksessasi kohta jossa kerrot että teillä ei ollut lapsia. Että oli aikaa ja mahdollisuus keskustella ja riidellä jne.

Meillä myös on tuo samainen "etu" , ettei tarvitse raivata aikaa, jos sitä haluaa ja tarvitsee selvittelyyn.

Kysyin myös mieheltä, miksi juuri tämä nainen. Miksi periaatteet lopulta katosivat. Hän sanoi,että aivan puskasta tullut huomio tuntui erikoiselta ja hänestä erikoisinta oli tämän naisen ja hänen "erilaisuus". Kuvasi, että jonkun asteinen kiinnostus heräsi vaikka omatunto kolkutteli jo alun viesteissä. Hän oli naiselle kuvannutkin, että olotila on hämmentynyt ja hänelle epätyypillinen. Ja ihanan kornisti kuvannut elämäänsä sellaiseksi johon eioon ollut kaivannut tai tilannut mitään tällaista....

Niinpä niin, sitä saa mitä tulee. Vai?

Ap💛

123 tässä aina vaan:-) tämä keskustelu on todella itsellenikin repivä, lisäksi vielä olenkin "vihollinen", eli toisen puolen tekijä:-(

En missään nimessä omasta mielestäni ollut mitään rakastumista tai seikkailuja tms vailla ja silti niin kävi. Se onkin vähän pahempi juttu, sillä sehän tarkoittaa, että kyse ei ollut mistään (kuten täällä monet ovat esittäneet pettämisen syyksi, varmaan tosi sekin) mun kriisistä, suhteen tilasta, tms. Ei vaan ollut, vaan se oli tämä tyyppi, joka veti mua puoleensa, josta halusin enemmän. Tätä ei mieheni ihan hyvällä katsonut:-)

Olisi ollut just helppo selittää, että joo, kato, ollaan siinä tässä iässä ja kriisissä ja jaja...mutta niin ei ollut. Lopulta koko homma lyhyesti kilpeistyi vain siihen, mitä siis oikeasti haluan, elämän mieheni kanssa vai jotain muuta.

Tästä on nyt kymmenisen vuotta ja lapsia meillä ei ole vieläkään, eikä tässä iässä enää tule. Joskus mietin, että varastin mieheltä lapset (hän ehkä olisi niitä halunnut, mä en oikein koskaan ole halunnut), kun aikaa meni tälläisenkin selvittelyyn. Toisina hetkinä ajattelen, että tällä ei ole asian kanssa mitään tekemistä, olisimme sitten riidelleet siitä, tehdäänkö niitä vai ei. Kolmansina hetkinä ajattelen, että kaikki vastaavat itsestään, myös mieheni siitä valinnasta, että kaikesta huolimatta päätti itse jäädä luokseni.

Meillä onkin riitelyjen ja itkujen päätteeksi tehty yksi selkeä päätös ja se on juuri se, että jokainen on vapaa niin lähtemään kuin jäämään ja siitä päätöksestä on itse otettava vastuu.

En saa kuulla riidoissa tästä asiasta, puhelintani ei tutkita ja sanaani siitä, minne menen, ei epäillä. Sillä selvää on, että minäkin opin läksyni ja noudatan tuota edellä nimettyä sovittua päätöstä.

Ei pidä unohtaa sovintoseksin (ei siis rakastelun) voimaannuttavaa ja parantavaa vaikutusta!

Vierailija kirjoitti:

Mahtoi prinsessa Dianaa ketuttaa kun Charles toi julkisuuteen syrjähyppynsä Camillan kanssa. Jos googlaa prinsessa Diana kostomekko niin näkee kuinka tyylikkään sivalluksen Diana teki juhliessaan hehkuvana pikkumustassaan.

Moni nainen häpeää miehensä petosta eikä halua nähdä tuttuja, ei tavata ketään ja tuntee olonsa nöyryytetyksi. Prinsessa Diana keräsi ja kesti miljoonien katseet ja pohjimmiltaan ujona, epävarmana naisena, hei petettynä naisena, hän keräsi itsetuntonsa rippeet ja marssi pää pystyssä juhlimaan. Seuraavana päivänä kukaan ei puhunut Charlesin syrjähypystä vaan Dianan rohkeasta mekosta ja vedosta.

Jokainen petetty ihminen on oikeutettu kulkemaan pystypäin toisten ihmisten ilmoilla, ja selittelemättä mitään ellei itse halua. Aina voi sanoa ettei "Raimo" päässyt valitettavasti juhlimaan, sehän on totta. Jos joku kyselee ettei miksei päässyt niin se on ihan "Raimon" oma asia, ei mitään vakavaa.

Mene sinäkin ap vain lauantaina juhlimaan ja muista clutch-käsilaukku, se viimeistelee tyylin kuten Diana tiesi. Laukkuun mahtuu kortin ja avaimien lisäksi puhelin, pieni taskumatti, nenäliina, purkkaa ja puuteria, kampa ja hehkuva huulipuna. Ehkei nyt kondomia sentään, näin pian.

Näin.

Tai sitten itke ja sormeta.

Ne häät, kumman ystäviä ovat? Jos sinun, mies jääkööt pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni kirjoitus herätti minussa ajatuksia. Huomaan vain olevani niin täynnä tunteita ja mielen muutoksia, että jäsentely tuntuu työläältä. Ja toisaalta kaikkeen vastaaminen kestäisi ikuisuuden.

Tapasin miehen kun saavuin tänne kotiin. Tässä joitakin faktoja. Listan tekeminen tuntuu viralliselta ja kylmältä,mutta auttaa väsynyttä mieltä. Varmaankin ymmärrätte.

1. Keskustelimme pitkään asioista, keskustelu oli sekavaa ja tunteikasta, voitte uskoa. Mies ei ollut missään kohtaa lässyn-lässyn, eikä myöskään suuripiirteisesti asioita avaava. Hetkittäin hän tuntui vieraalta, hetkittäin minun tärkeimmältä ihmiseltä, tutulta ja tärkeältä.

2. Hän halusi näyttää heidän viestiketjunsa, itse sanoin etten välitä nähdä mutta keskustelun edetessä katsoin ne. Viestittely on käyty FB messengerin välityksellä ja whatappissa. Ensi kontaktin mieheen on ottanut tämä nainen, jota mieheni on työnpuolesta auttanut alun alkaen ammatillisessa mielessä. Aluksi mies on korrekti, mutta keskustelut menevät yksityisiksi jossakkn kohti. Nainen kysyy,mies avaa. Ensimmäinen tapaaminen tapahtuu niin että tämä nainen on liikkeellä tässä "meidän kaupungissa" ystävättärensä kanssa ja mies liittyy seuraan. Ja kuskaa naiset pisteestä A, pisteeseen B. Toisella kerralla tapaavat kaksin, tapaamisen jälkeen nainen tivaa yksityisasioita mieheltä viestitse esim.minusta. ja kiittää lounas salaatista...hän kyayysyy millainen olen ja mitä teen työkseni. Mies ei avaa elämäämme hänelle. (Se tuntui hyvältä) Sitten on tämä mökkiretki, nainen kysyy tulisiko mies moikkaamaan mökille häntä, mies empii viesteissä,mutta lopulta menee. Ja lopun tiedättekin. Huokaus. Viimeinen näkyvissä oleva viestittely on eiliseltä illalta, jossa nainen toivoo että mies saa elämänsä järjestykseen. Ja kysyy tietysti olenko uhannut hänen perheen hajoittamisella. Jossakin kohtaa edellispäivän viesteissä naista pelottaa, että minä rikon hänen perheensä. Yksi kuvaviesti junasta hänestä ja lapsesta "kiitos päästiin junaan, anteeksi kun sekoitin sun elämän, oot ihana ihminen" tyyppinen teksti. Kuvan kohdalla minua alkoi oksettaa.

3. Syy miksi nainen oli kaksin lapsen kanssa mökillä ei selvinnyt minulle. Mökki on vuokrattu kesäksi "niille" ,niille meinasi tämän naisen perhettä. Naisen ja häneb miehensä perheen vuokraama siis.

4. Kornein kohta on miehen huonoa omatuntoa sisältävä viesti naiselle ennen mökille ajoa ja silti hän meni ja teki mitä teki. En ymmärrä.

5. Mies asuu toisaalla nyt, murruin kun hän oli lähdössä. Tuli vihainen olo ja aivan järjetön kipu. Sanoin ettän voi käsittää miten joku voi olla niin idiootti ja sika. Hän itki.

6. Lähdön jälkeen iski väsymys, totaalinen ja aivan kipeä olo.

7. Mies sanoi jäävänsä la juhlista pois, jos niin haluan.

8. En ole edelleenkään kertonut kuin anopille ja siskolleni. En pysty...toisaalta vihaan itse julkista ryöpytystä. Ehkä osaksi en pysty myöntämään itsellenikään asiaa.

9. Nostan hattua jokaiselle naiselle,joka tässä tuskassa on toiminut äitinä ja suojana ja turvana lapsilleen.

Sekavaa,mutta en kykene parempaan. Ehkä jotakin oleellista jäi.....

Ap💛

Mies menetti kaiken vain muutaman panon takia. Kannattiko? (retorinen kysymys miehelle)

Riippuu. Jos akka on narsistipsykopaatti niin varmaan kannatti.

Jos jotain positivista pitäisi etsiä, niin mökki ei sentään ollut yhdessä vuokrattu eikä reissu yhdessä suunniteltu. Miehesi kuulodtaa todellan katuvan ja hän selvästi rakastaa sinua, kunnioittas ja antaa tilaa. Ei ala kiukutella tai vedota vanhoihin riitoihin tai ongelmiin. Minulla on kokemusta väkivallasta suhteessa. Narsisti saa toisen osapuolen tuntemaan syyllisyyttä siitäkin, "mutta kun sä ärsytit". Pettäminenkään ei ollut hänen itsensä syy. Se on ihan käsittämätöntä, ja on vaikea nähdä sillä hetkellä kirkkaasti.

Toivon teille kaikkea hyvää, toivottavasti saatte selvitettyä asiat. Terapiasta olisi varmasti apua, yhdessä ja erikseen ehkä.

Takuulla nalkutit ja pihtasit. Niin ne aina.

Mielestäni Ap:n pitäis mennä häihin ja mieshän lupasi jo jäädä pois?! Niin sitä pitää.  Jos kaataa kukkaruukun ja multa leviää, niin kaataja siivoaa (paitsi kissojen tapauksessa :))

Ja ne clutch-laukut ja punat yms. mukaan.

Voithan aina kertoa suoraan ihmisille että mies petti ja miettii tekosiaan nyt kotosalla. "Ai että jatketaanko me vielä yhdessä? Vitustako sen tietää." :D

Pää pystyyn flikka, tässä maailmassa ei ole yhtä oikeaa. On vain vääriä ja niitä jotka eivät ole vääriä.

Ap,

Minä kertoisin miehesi pettämiskumppanin miehelle tilanteesta. Minusta hänellä on oikeus mitä hänen vaimonsa puuhaa ja kenen kanssa. Samalla naikkonen saa maistaa omaa lääkettään: ei ole oikein että hän tuhoaa sinun parisuhteesi ja pelastaa omansa kun ei uskalla paljastaa pettämistään miehelleen .

En aio tehdä miehestäni "julkista" pettäjää läheisteni edessä. Se ei vaan ole minun tyylistä.

Hän on käyttäytynyt tänään niin tilaa antavasti ja jokaisen tunteeni vastaanottaen. Puolustelematta mitään ja olematta yhtään asiaton. Arvostan sitä,vaikka muuten arvostus onkin hakusessa juuri nyt.

Myöskään pirtaani ei oikein sovi naisen perheen sotkeminen tähän. Voin olla typerä,kun en aukaise tätä tilannetta. Kuulostanko naiivilta sanoessani, että ehkäpä eestään löytää,tavalla tai toisella. Olen lisäksi niin lankoihin sotkeutunut tässä omassa ongelmien ytimessä, etten välittäisi vääntää rautalankaa yhdenkään tuntemattoman kanssa.

Ystävärt ovat meille yhteisiä ja tärkeitä, myönnän, suren salaa sitä että mieheni jää pois juhlista minun vuokseni.

Mies yöpyy hotellissa, kun ei jaksanut ajaa kesäasunnolle. Kaikki tuntuu niin hankalalta.

Myönnän,että jokin osa minusta haluaisi hänet takaisin tänne puhumaan ja puhumaan.....

Ap💛

Mitä aiot sanoa jos joku kysyy missä miehesi on? Ovatko kumman ystävän häät?

Vierailija kirjoitti:

Mitä aiot sanoa jos joku kysyy missä miehesi on? Ovatko kumman ystävän häät?

Alunperin minun, vuosien varrella tulleet tärkeäksi myös miehelleni.

En tiedä lainkaan mitä sanoisin kysyttäessä. Olisiko jotenkin hääparille reilumpaa yrittää yksi ilta selvitä yhdessä?

Tiedän, että emme äidy kesken juhlien kiistelemään. Ellei meillä lopulöisesti vinksahda...

Ap💛

Suru on syvä kuin meri, muttei pohjaton

Suru on laaja kuin meri muttei rannaton

(mukaellen Happoradiota)

Hääparin puoliskona arvostaisin mutta ehkä ihmettelisinkin jaksamista. Tärkeimpänä kuitenkin pitäisin että viihtyykö vieraani minun häissäni. (Olisi kamalaa jos joku olisi mukana velvollisuudentunnosta.) Kuuntele miltä itsestäsi tuntuu asian suhteen.

Uskotko, että jaksaisit häissä katsoa toisten onnea ja kuunnella siirappisia puheita rakkaudesta, uskollisuudesta ja yhteisestä tulevaisuudesta uskottoman kunppanin vierellä? Itse en olisi ikinä pystynyt moiseen.

Minua auttoi eron jälkeen arjen rutiinit, työssä käynti, lapsesta ja koirasta huolehtiminen, luonnossa liikkuminen ja ystävien kanssa keskusteleminen. Ajoittain olin niin lamaantunut ja uupunut, että makasin vaan työpäivän jälkeen sohvalla jaksamatta laittaa edes ruokaa, mutta niinpä tuo lapsi näyttää olevan elossa ja hyvinvoiva, vaikka eineksiä silloin useasti söikin. Aloin myös tekemään säännöllisesti mindfulness- harjoituksia ja pitämään joka ilta kiitollisuuspäiväkirjaa. Kiitollisuuspäiväkirja auttoi huomaamaan kuinka paljon kiitollisuudenaiheita oli vaikeasta elämäntilanteesta huolimatta. Parisuhde lapsen isän kanssa loppui salasuhteen paljastumiseen ihmisen kanssa, jonka tunsin ja jonka kanssa olin säännöllisesti tekemisissä. Mies muutti sitten suoraan tämän uuden kanssa yhteen asumaan.

Lapsen menettämisen jälkeen, olen ajatellut että mikään ei voi minua kokonaan kaataa, että olen kokenut pahimman pelkoni ja elänyt sen todeksi.

Ajattelen tästäkin, että olen vinoon heilahtanut, mutta pääsen suoraksi.

Pääsen pystyyn.

Pettämisen jälkeen, kun mies oli saapumassa mökille hän kysyi tarvitsenko jotain kaupasta. Vastasin "aseen"

Lähtiessään pois hän ojensi minulle jotakin, lempivärisen vesipyssyn. Ja minä naurahdin.

Huumori, joskus musta ja sarkastinen ovat olleet aina meidän keino selviytyä kriiseistä ja murheista. En tiedä miksi kerron tämän teille, kun tämä saattanee kuulostaa aivan imbesilliltä touhulta.

Mutta sellaista hassua ja veikeää ihmistä, joka nauraa samoille typerille asioille minä rakastan.

Ja olihan se aika uskaliasta.

Jos sinä olisit tässä hetkessä minä,mitä tekisit?

Menisit pesulle ja nukkumaan...pyytäisu jonkun ystävän kylään....soittaisit miehen keskustelemaan...joisit skumppaa ja kuuuntelisit spotifystä musiikkia....?

Ap💛

Vierailija kirjoitti:

En aio tehdä miehestäni "julkista" pettäjää läheisteni edessä. Se ei vaan ole minun tyylistä.

Hän on käyttäytynyt tänään niin tilaa antavasti ja jokaisen tunteeni vastaanottaen. Puolustelematta mitään ja olematta yhtään asiaton. Arvostan sitä,vaikka muuten arvostus onkin hakusessa juuri nyt.

Myöskään pirtaani ei oikein sovi naisen perheen sotkeminen tähän. Voin olla typerä,kun en aukaise tätä tilannetta. Kuulostanko naiivilta sanoessani, että ehkäpä eestään löytää,tavalla tai toisella. Olen lisäksi niin lankoihin sotkeutunut tässä omassa ongelmien ytimessä, etten välittäisi vääntää rautalankaa yhdenkään tuntemattoman kanssa.

Ystävärt ovat meille yhteisiä ja tärkeitä, myönnän, suren salaa sitä että mieheni jää pois juhlista minun vuokseni.

Mies yöpyy hotellissa, kun ei jaksanut ajaa kesäasunnolle. Kaikki tuntuu niin hankalalta.

Myönnän,että jokin osa minusta haluaisi hänet takaisin tänne puhumaan ja puhumaan.....

Ap💛

Voi voi... kuulostaa siltä, että kaipuu miehen luo alkaa viedä sinusta voiton. Toivottavast et haksahda.

Ootko ajatellut mitä ois tapahtunut jos miehesi ei olisi jäänyt kiinni? Kuinka monta panoa ois kertynyt ens kesään mennessä? Tottakai mies tuntuu tutulta ja turvalliselta, mutta sitä kipeämpää se on muistaa kerta toisensa jälkeen mitä se sulle teki.