Lue keskustelun säännöt.
Toipuminen pettämisestä (Toinen nainen osa 2)
01.08.2018 |
Haluaisin viedä aiemman aloitukseni toisille urille ja siirtyä draaman spekuloinnista selviytymiseen.
Olen saanut nyt jo hyviä ohjeita,joissa kehoitetaan hellimään itseä ja elämään hetki kerrallaan. Pohtimaan asioita itsestä käsin ja tekemään uudenlaisesta elämästä pienillä asioilla siedettävää.
Tuntuisi kuitenkin lohduttavalta kuulla lisää tapoja ja keinoja selviytyä uuden arjen edessä.
Olen itse tällä hetkellä tilanteessa,jossa jatkan elämääni suhteen ollessa "tauolla" , pettämisen selviämisestä on vielä niin vähän aikaa. Ainoa päätös tulevaisuuden suhteen on, että minä jatkan asumista kotona jota olemme 15v asuttaneet yhdessä ja mies siirtyy tänään toiseen osoitteeseen.
Mitään lopullista eroa emme ole tehneet, minun tahdostani elämme kuitenkin erillämme toistaiseksi, ehkä lopullisesti. Sen näyttää aika.
Mies haluaisi jatkaa suhdettamme, hän on alun (ensimmäisen päivän) jatkuvan pommittamisen jälkeen onneksi hieman rauhoittunut.
Ajattelen tänä aamuna, että naiseuteni ei sinänsä ole kokenut suurta kolausta,uskon olevani edelleen viehättävä. Tunnen vain kipeää tekevää riittämättömyyttä lapsettomuuden vuoksi, mies kun oli hetken suhteessa äiti-ihmisen kanssa.
En tiedä olenko jotenkin sekaisin ajatellessani, että itse suhdetta ja seksiä pahempaa on se, että nainen on äiti.
Jotenkin kirpeältä tuntuvaa on juuri se fakta, että tämä toinen on osaksi sitä mitä itse en voi olla.
Olen itse pitänyt elämäämme hyvänä. Tulemme taloudellisesti hyvin toimeen, harrastamme paljon yhdessä. Meillä on yhteisiä projekteja. Pidämme samanlaisista asioista. Olemme olleet toistemme parhaimmat ystävät ja tehneet paljon asioita yhdessä,matkustaneet ja nähneet maailmaa. Onnistuneet työelämässä molemmat omalta osaltamme ja varmasti kyllä myös hukuttaneet lapsen menetystä ja lapsettomuutta siihen osa-alueeseen elämässä.
Tuntuu hyvin oudolta nukkua yöt erillään ja olla toisesta kaukana, se on 15v aikana ollut hyvin harvinaista. Joitain satunnaisia matkoja tai sukulaisissa piipahtamisia lukuunottamatta.
Miten tästä eteenpäin, päivä kerrallaan kai.
Tiedän pärjääväni, mutta ymmärrän jo nyt ettei tästä tule helppoa.
Kommentit (445)
Kun jutut voivat olla täällä tarinoita yhtä hyvin kuin tosiakin - niin ei toimittaja voi kirjoitella niistä ikään kuin faktana Iltasanomissa. Uutisoinnin taso on Iltasanomissa matalampi kuin matala (näköjään).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitään lopullista eroa emme ole tehneet, minun tahdostani elämme kuitenkin erillämme toistaiseksi.
Minun mielestä tämä lause aloituksessa paljasti provon. Eli sinä toimittaja, mikäli vielä luet ketjua, niin tee provosi paremmin seuraavalla kerralla. Mieluiten älä tee ollenkaan.
Miksikö tuo lause paljasti provoksi? No, jos kiinnijäämisestä on vain muutama päivä, niin miten voi kirjoittaa "elämme kuitenkin erillämme toistaiseksi"? Ikään kuin mies olisi vaivatta tuosta noin vain saanut jostain mieluisan ja sopivan omistus- tai vuokrakämpän, ilman mitään vaikeuksia, ihan muutamassa päivässä. Ei sanaakaan muuttohässäkästä tai muusta.
Poismuutto vaatii melko paljon, vaikka olisikin väliaikaista. Tuo "elämme erillämme" - lause vaatii jo viikkojen ja kuukausien aikaa sitä erillään elämistä, että voi tuota lausetta käyttää.
Tuossa vaiheessa olisi vielä muutto ja pakkaus päällä, itse asiassa tuossa vaiheessa mies olisi jossain kaverin nurkissa etsimässä sitä asuntoa itselleen.
Toimittajan olisi pitänyt kirjoittaa, että "mies muuttaa toiseen asuntoon, tällä hetkellä majailee kaverinsa / äitinsä / tuttavansa luona etsien väliaikaista vuokrakämppää, koska en voi sietää häntä silmissäni".
Tarkkuutta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap 💛
Olemme päätyneet, että mies saapuu juhliin lauantaina. Menemme toisen ystäväpariskunnan kanssa samalla taksilla koko matkaa. Junailin asian niin,koska en osaa ajatella kaksin taitettavaa matkaa juuri nyt. Onneksi ystäväni ehdotti tätä.
Mies ottaa taksin hotellille ,hakee minut ja me taas ystävämme jokusen kilometrin päästä. Ajattelen,että nelisin on helpompaa.
Olen liian kiltti, mutta aloin ahdistua ajatuksesta,että ystävämme kaipaavat häntä sinne. Hän on tärkeä ja pidetty.
Yritän soljua tutussa seurueessa ja pärjätä ihmisjoukossa tunteiden kanssa.
Muuten tilanne jatkuu niin,että minä olen kotona ja hän toisaalla. Se lienee viisain vaihtoehto edelleen.
Päivän romahduttavin heti on tatuoidun naisen Fb messenger viesti, jossa hän lähetti numeronsa ja kysyy, voisinko soittaa hänelle,että voisimme jutella.
Sain viestin ennen kahdeksaa. Se herätti raivon,ärsytyksen ja ahdistuksen. Yllätyin vaikka tavallaan oasin sitä olettaa.
En ole vastannut mitään.Luulen,että pelko ajaa hänet toimimaan. Ekä toden totta kannattaisi herättää nukkuvaa karhua.
Hyvä päätös. Joskus se kulissien säilyttäminen kannattaa. Minä suhtauduin vastaavassa tilanteessa viileän rauhallisesti koko juttuun, sellainen olen luonteeltani. Kerroin yhdelle ainoalle ystävälleni, joka ei edes ollut kovin läheinen, mutta tiesin, että häneen voi luottaa 100% eikä hän koskaan kertoisi muille, ei edes omalle miehelleen (vaikken sitä erikseen pyytänyt).
Käsittelin asian ensin itseni kanssa ja sitten mieheni kanssa. Päätin jatkaa pitkää avioliittoamme, koska ei minun rakkauteni mieheeni ollut kuollut. Sitä päätöstä en ole koskaan katunut. Joskus vain on niin, että rakkaus voittaa kaiken. Kaikille ei yhtä suurta rakkautta ole suotu.
Koskaan en ole kenellekään muulle kuin tälle yhdelle ystävälle asiasta kertonut, en äidille, en siskolle, en parhaalle ystävälleni, en ”rikoskumppanin” miehelle.
Muut saavat olla tästä päätöksestäni ja käyttäytymisestäni ihan mitä mieltä tahansa, se ei minua hetkauta. Minä itse tiedän tehneeni oikean päätöksen ja minulla/meillä on kaikki hyvin.
Minusta kulissit säilyttävät naiset ova jotenkin todella surullisia.
Siellä pönötetään juhlissa lasi kädessä, hymy huulilla. Nauretaan asteen verran liian kovaa ja kun katsot sen naisen silmiä, huomaat ettei hymy ulotu sinne saakka. Miehen tullessa lähistölle ja vaihtaessa muutaman sanan, huomaat miten naisen koko keho jännittyy. Ja niistä silmistä näet koko sen tuskan, mitä ihminen yrittää peittää.
Monesti nähnyt näitä ja ihmetellyt, miksi. Miksi tuo teatteri ja teeskentely, joka menee ehkä läpi joillekin, mutta ei tarkkasilmäisemmille.
Mies kyllästyi seksiin saman naisen kanssa ja halusi vaihtelua.. turha spekuloida muuta.
T: Mies
Kylläpä monella näyttää menevän tunteisiin. En ymmärrä tätä jatkuvaa totuuden etsimistä. Oletteko samoja ihmisiä, jotka tutkivat miehen kännykän ja haistelevat vaatteet jokaisen päivän päätteeksi?
Minulle on yhdentekevää, onko tämä jonkun toimittajan keksimä aihe vai tuskaisen naisen tekemä aloitus. Aihe on mielenkiintoinen ja olen aina valmis auttamaan ja tukemaan kanssasisaria. Olen sisäistänyt ajatuksen siitä, että ihmisen ei tarvitse todistaa olevansa syytön ja että luotan, kunnes ei enää ole syytä. En tajua niitä, jotka usein ilkkuvat, että olitpas tyhmä, kun et huomannut miehesi pettävän. Normaaliin parisuhteeseen kuuluu luottamus. Itse asiassa se kuuluu normaaliin ihmissuhteeseen. Kyllä se kirpaisee, kun henkilö, johon olet luottanut lujasti kuin kallioon, ei olekaan luottamuksesi arvoinen. Mutta sitten asia käsitellään ja jatketaan eteenpäin. Ei muututa katkeriksi ja etsitä pettämisen merkkejä jokaisesta vastaan kävelevästä.
Jos tunnet itsesi petetyksi, koska ap:n tarinaa lainataan iltapäivälehdessä, niin nuole haavasi ja jatka eteenpäin. Mutta älä tule tänne huutelemaan provoa ja manipuloimaan meitä muita uskomaan samaa. Mitä jos olemme tajunneet sen mahdollisuuden ajat sitten ja valinneet, että emme anna sen vaikuttaa asiaan?
Ap:n tarinassa on hyvä opetus: fiksu huolehtii itsestään eikä syyttele saatikka yritä tuhota muita. Ei ennen kuin se nukkuva karhu herätetään. Päivän mietelauseeksi sopii hyvin meille kaikille tuo ap:n viisaus: älä herätä nukkuvaa karhua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskoakseni varsin harva - jos kukaan - ihminen pystyy aloittajan kaltaiseen viileään ja rationaaliseen asioiden tarkasteluun jos uskottomuus erosta tosiaan vasta muutama päivä. Ja tuli täysin yllätyksenä.
Ja totta myös, että tässä tilanteessa elämä ei kummallakaan vain solahda joustavasti *erilleen elämiseen*.
Suurissa tunnekuohuissa tuskin myöskään kykenee menemään - todellisuudessa - johonkin sukujuhliin häihin.
Jos tarina on totta uskottomuus ei tullut täysin yllätyksenä tai sitten pariskunnan tunteet eivät todellisuudessa olleet enää vahvat.
Itse en tässä kuvatussa tilanteessa edes miettisi mitään häihin menoa yhdessä juuri julkitulleen pettäjän kanssa.
Sukulaiset saisivat ajatella poisjäännistä ihan mitä haluavat.
En jaksaisi olla siellä yksinkään, olisin niin väsynyt, itkuherkkä, räjähdysherkkä ja ajatukset muissa asioissa, että en olisi mitenkään *kelvollinen* häävieras.
Muutenkin toisten häät ja häähymistely olisi aivan liikaa kestettäväksi.
Miten kestäisi sen ajan siellä pakotettuna hymyilemään ja juttelemaan kepeästi muiden kanssa, ei millään.
Vierailija kirjoitti:
Mies kyllästyi seksiin saman naisen kanssa ja halusi vaihtelua.. turha spekuloida muuta.
T: Mies
Ja? Entäs sitten? Muuttaako se mitään? Tekeekö miehestä paremman vai kenties huonomman?
Ei ainakaan herätä tunnetta "Jaa, no sehän selvä. Tämä mies kannattaa kyllä pitää, on rakastamisen arvoinen hyvä mies".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uskoakseni varsin harva - jos kukaan - ihminen pystyy aloittajan kaltaiseen viileään ja rationaaliseen asioiden tarkasteluun jos uskottomuus erosta tosiaan vasta muutama päivä. Ja tuli täysin yllätyksenä.
Ja totta myös, että tässä tilanteessa elämä ei kummallakaan vain solahda joustavasti *erilleen elämiseen*.Suurissa tunnekuohuissa tuskin myöskään kykenee menemään - todellisuudessa - johonkin sukujuhliin häihin.
Jos tarina on totta uskottomuus ei tullut täysin yllätyksenä tai sitten pariskunnan tunteet eivät todellisuudessa olleet enää vahvat.
Itse en tässä kuvatussa tilanteessa edes miettisi mitään häihin menoa yhdessä juuri julkitulleen pettäjän kanssa.
Sukulaiset saisivat ajatella poisjäännistä ihan mitä haluavat.
En jaksaisi olla siellä yksinkään, olisin niin väsynyt, itkuherkkä, räjähdysherkkä ja ajatukset muissa asioissa, että en olisi mitenkään *kelvollinen* häävieras.
Muutenkin toisten häät ja häähymistely olisi aivan liikaa kestettäväksi.Miten kestäisi sen ajan siellä pakotettuna hymyilemään ja juttelemaan kepeästi muiden kanssa, ei millään.
Mä olen nähnyt ihmisiä, jotka menee juhliin ja pitää yllä kulisseja, vaikka oma elämä olisi pirstaleina. He pystyvät siihen, koska heille se on tärkeää. Itselle ei, mutta olen muutenkin sellainen, että haistatan paskat kulisseille ja sille, mitä joku muu jostakin ajattelee. Ihminen pystyy tuskassaankin siihen, mitä pitää tärkeänä kun taas itselle yhdentekevät asiat jää.
Uskottomuuden jälkeen on hyvin tarkkaa jos ollaan pian tapahtuneen jälkeen samoissa tiloissa tai tilaisuudessa pettäjän kanssa.
Vaikka kuinka tsemppaa itseään rauhallisuuteen, niin mikään ei takaa, että joku miehen ilme, sana tai ylipäätään, että mies on siinä silmissä saattaa laukaista tunnevyöryn ja provosoida jonkun, ehkä äänekkäästi *kohtauksen*.
Kiusallista itselle ja muille.
Itse en saattaisi itseäni alttiiksi, en edes jaksaisi.
Mitkään kulissit tai kohteliaisuus ei moista vaadi eikä velvoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uskottomuuden jälkeen on hyvin tarkkaa jos ollaan pian tapahtuneen jälkeen samoissa tiloissa tai tilaisuudessa pettäjän kanssa.
Vaikka kuinka tsemppaa itseään rauhallisuuteen, niin mikään ei takaa, että joku miehen ilme, sana tai ylipäätään, että mies on siinä silmissä saattaa laukaista tunnevyöryn ja provosoida jonkun, ehkä äänekkäästi *kohtauksen*.
Kiusallista itselle ja muille.
Itse en saattaisi itseäni alttiiksi, en edes jaksaisi.Mitkään kulissit tai kohteliaisuus ei moista vaadi eikä velvoita.
Jep. Ja alkoholin kanssa pitää olla tosi tarkka. Pienikin annos, joka ei normaalisti tunnu missään, laskee sitä impulssikontrollia. Ja sitten voi draama olla irti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskottomuuden jälkeen on hyvin tarkkaa jos ollaan pian tapahtuneen jälkeen samoissa tiloissa tai tilaisuudessa pettäjän kanssa.
Vaikka kuinka tsemppaa itseään rauhallisuuteen, niin mikään ei takaa, että joku miehen ilme, sana tai ylipäätään, että mies on siinä silmissä saattaa laukaista tunnevyöryn ja provosoida jonkun, ehkä äänekkäästi *kohtauksen*.
Kiusallista itselle ja muille.
Itse en saattaisi itseäni alttiiksi, en edes jaksaisi.Mitkään kulissit tai kohteliaisuus ei moista vaadi eikä velvoita.
Jep. Ja alkoholin kanssa pitää olla tosi tarkka. Pienikin annos, joka ei normaalisti tunnu missään, laskee sitä impulssikontrollia. Ja sitten voi draama olla irti.
Täytyykin sitten häävieraana olla tosi varuillaan jos muut vieraat ovat tikittäviä aikapompomeja ja yksi siemaisu kuoharia laskee välittömästi impulssikontrollin ja raivozombie petetyssä ihmisessä pääsee valloilleen. Itseni tunnen ettei itsehillintä ole pettänyt missään tilanteessa mutta teistä muista en ole ollenkaan varma.
Ai tässä kakussa on kostukkeena lilööriä.. raaaaaaggghhhAAAAARGGGHHROAAAAAARRRRRRFFGRRRRRRRÄÄÄÄGGGHHNN..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nro 330 on ap - joka on alkanut selitellä toisten harhaanjohtamista kertomaan itsestään. Viimeistään vastaava päätoimittaja (sanomat konserni) vastaa toimittajistaan. Ei kyllä ole eettistä ja tiedät journalisti sen itsekin.
Ääliö, varsinainen Sherlock..
Vierailija kirjoitti:
Uskoakseni varsin harva - jos kukaan - ihminen pystyy aloittajan kaltaiseen viileään ja rationaaliseen asioiden tarkasteluun jos uskottomuus erosta tosiaan vasta muutama päivä. Ja tuli täysin yllätyksenä.
Ja totta myös, että tässä tilanteessa elämä ei kummallakaan vain solahda joustavasti *erilleen elämiseen*.Suurissa tunnekuohuissa tuskin myöskään kykenee menemään - todellisuudessa - johonkin sukujuhliin häihin.
Jos tarina on totta uskottomuus ei tullut täysin yllätyksenä tai sitten pariskunnan tunteet eivät todellisuudessa olleet enää vahvat.
Itse en tässä kuvatussa tilanteessa edes miettisi mitään häihin menoa yhdessä juuri julkitulleen pettäjän kanssa.
Sukulaiset saisivat ajatella poisjäännistä ihan mitä haluavat.
En jaksaisi olla siellä yksinkään, olisin niin väsynyt, itkuherkkä, räjähdysherkkä ja ajatukset muissa asioissa, että en olisi mitenkään *kelvollinen* häävieras.
Muutenkin toisten häät ja häähymistely olisi aivan liikaa kestettäväksi.Miten kestäisi sen ajan siellä pakotettuna hymyilemään ja juttelemaan kepeästi muiden kanssa, ei millään.
Me ihmiset olemme erilaisia. Minä olen käynyt läpi tuon ja pystyin siihen. Vahvat ihmiset kestävät ja pystyvät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisten tunnekuohu ei ole itkuista tai räjähtelevää, minulla fiilis oli kylmää jäätä ja samalla kun selviteltiin pettämistä ja avoeroa oli vanhemman sisareni häät missä me molemmat olimme. Ei olisi ollut reilua pyytää exmiestä jäämään pois koska hän oli perheelleni tärkeä. Asialinja exän suhteen, perheeni tiesi mutta sisareni oli pääosassa niin omat jutut häivytettiin taustalle.
Ei tullut kohtauksia ja mukavat häät, en vaan ajatellut omia juttuja mikä oli helpotus. Kukaan ei kysellyt mitään ja jos juttu alkoi luisua siihen suuntaan mitä meille kuuluu niin lähdin kohentamaan tarjoilupöytää, koristeita, oli kaikkea pientä.. ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskoakseni varsin harva - jos kukaan - ihminen pystyy aloittajan kaltaiseen viileään ja rationaaliseen asioiden tarkasteluun jos uskottomuus erosta tosiaan vasta muutama päivä. Ja tuli täysin yllätyksenä.
Ja totta myös, että tässä tilanteessa elämä ei kummallakaan vain solahda joustavasti *erilleen elämiseen*.Suurissa tunnekuohuissa tuskin myöskään kykenee menemään - todellisuudessa - johonkin sukujuhliin häihin.
Jos tarina on totta uskottomuus ei tullut täysin yllätyksenä tai sitten pariskunnan tunteet eivät todellisuudessa olleet enää vahvat.
Itse en tässä kuvatussa tilanteessa edes miettisi mitään häihin menoa yhdessä juuri julkitulleen pettäjän kanssa.
Sukulaiset saisivat ajatella poisjäännistä ihan mitä haluavat.
En jaksaisi olla siellä yksinkään, olisin niin väsynyt, itkuherkkä, räjähdysherkkä ja ajatukset muissa asioissa, että en olisi mitenkään *kelvollinen* häävieras.
Muutenkin toisten häät ja häähymistely olisi aivan liikaa kestettäväksi.Miten kestäisi sen ajan siellä pakotettuna hymyilemään ja juttelemaan kepeästi muiden kanssa, ei millään.
Me ihmiset olemme erilaisia. Minä olen käynyt läpi tuon ja pystyin siihen. Vahvat ihmiset kestävät ja pystyvät.
Ei se ole vahvuutta. Vaan surullista, säälittävää ylpeyttä ja kulissien pitoa.
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä monella näyttää menevän tunteisiin. En ymmärrä tätä jatkuvaa totuuden etsimistä. Oletteko samoja ihmisiä, jotka tutkivat miehen kännykän ja haistelevat vaatteet jokaisen päivän päätteeksi?
Minulle on yhdentekevää, onko tämä jonkun toimittajan keksimä aihe vai tuskaisen naisen tekemä aloitus. Aihe on mielenkiintoinen ja olen aina valmis auttamaan ja tukemaan kanssasisaria. Olen sisäistänyt ajatuksen siitä, että ihmisen ei tarvitse todistaa olevansa syytön ja että luotan, kunnes ei enää ole syytä. En tajua niitä, jotka usein ilkkuvat, että olitpas tyhmä, kun et huomannut miehesi pettävän. Normaaliin parisuhteeseen kuuluu luottamus. Itse asiassa se kuuluu normaaliin ihmissuhteeseen. Kyllä se kirpaisee, kun henkilö, johon olet luottanut lujasti kuin kallioon, ei olekaan luottamuksesi arvoinen. Mutta sitten asia käsitellään ja jatketaan eteenpäin. Ei muututa katkeriksi ja etsitä pettämisen merkkejä jokaisesta vastaan kävelevästä.
Jos tunnet itsesi petetyksi, koska ap:n tarinaa lainataan iltapäivälehdessä, niin nuole haavasi ja jatka eteenpäin. Mutta älä tule tänne huutelemaan provoa ja manipuloimaan meitä muita uskomaan samaa. Mitä jos olemme tajunneet sen mahdollisuuden ajat sitten ja valinneet, että emme anna sen vaikuttaa asiaan?
Ap:n tarinassa on hyvä opetus: fiksu huolehtii itsestään eikä syyttele saatikka yritä tuhota muita. Ei ennen kuin se nukkuva karhu herätetään. Päivän mietelauseeksi sopii hyvin meille kaikille tuo ap:n viisaus: älä herätä nukkuvaa karhua.
Sinun mielipiteesi on ihan yhtä arvokas kuin kenen tahansa muunkin. Eli jokainen täällä sanoo ihan mitä haluaa riippumatta siitä mitä mieltä sinä olet. Ja Sinullahan tämä tunteisiin näyttää menevän.; et ole sen ylevämpi kuin kukaan muukaan täällä (haistelet kumppanisi vaatteita tai et).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskoakseni varsin harva - jos kukaan - ihminen pystyy aloittajan kaltaiseen viileään ja rationaaliseen asioiden tarkasteluun jos uskottomuus erosta tosiaan vasta muutama päivä. Ja tuli täysin yllätyksenä.
Ja totta myös, että tässä tilanteessa elämä ei kummallakaan vain solahda joustavasti *erilleen elämiseen*.Suurissa tunnekuohuissa tuskin myöskään kykenee menemään - todellisuudessa - johonkin sukujuhliin häihin.
Jos tarina on totta uskottomuus ei tullut täysin yllätyksenä tai sitten pariskunnan tunteet eivät todellisuudessa olleet enää vahvat.
Itse en tässä kuvatussa tilanteessa edes miettisi mitään häihin menoa yhdessä juuri julkitulleen pettäjän kanssa.
Sukulaiset saisivat ajatella poisjäännistä ihan mitä haluavat.
En jaksaisi olla siellä yksinkään, olisin niin väsynyt, itkuherkkä, räjähdysherkkä ja ajatukset muissa asioissa, että en olisi mitenkään *kelvollinen* häävieras.
Muutenkin toisten häät ja häähymistely olisi aivan liikaa kestettäväksi.Miten kestäisi sen ajan siellä pakotettuna hymyilemään ja juttelemaan kepeästi muiden kanssa, ei millään.
Me ihmiset olemme erilaisia. Minä olen käynyt läpi tuon ja pystyin siihen. Vahvat ihmiset kestävät ja pystyvät.
Ei se ole vahvuutta. Vaan surullista, säälittävää ylpeyttä ja kulissien pitoa.
No itke sinä mascarat poskilla ja kerjää sympatiaa kaikilta, jotka suostuvat kuuntelemaan säälittävää nyyhkytystäsi kun räkä ja luomivärit valuu juhlamekollesi. Anna aitojen tunteiden näkyä kun roikut tanssilattialla miehesi kaulassa ja kännissä huudat bändiä soittamaan teidän biisin, "kuuletko Jami, meidän biisi tulee, eikö se merkinnyt sinulle mitään". Sitten vähän brandya käsilaukusta ja heilut alusvaatteillasi kesken morsiamen isän puheen "kato Jami mitä sinä menetät!!! Tämän kaiken!!! Pane mua!!!"
Niin no, joskus kannattaa pitää surullisen säälittävät kulissit yllä ja käyttäytyä kuin olla aidon säälittävä ja surullinen.
Vierailija kirjoitti:
Uskoakseni varsin harva - jos kukaan - ihminen pystyy aloittajan kaltaiseen viileään ja rationaaliseen asioiden tarkasteluun jos uskottomuus erosta tosiaan vasta muutama päivä. Ja tuli täysin yllätyksenä.
Ja totta myös, että tässä tilanteessa elämä ei kummallakaan vain solahda joustavasti *erilleen elämiseen*.Suurissa tunnekuohuissa tuskin myöskään kykenee menemään - todellisuudessa - johonkin sukujuhliin häihin.
Jos tarina on totta uskottomuus ei tullut täysin yllätyksenä tai sitten pariskunnan tunteet eivät todellisuudessa olleet enää vahvat.
Itse en tässä kuvatussa tilanteessa edes miettisi mitään häihin menoa yhdessä juuri julkitulleen pettäjän kanssa.
Sukulaiset saisivat ajatella poisjäännistä ihan mitä haluavat.
En jaksaisi olla siellä yksinkään, olisin niin väsynyt, itkuherkkä, räjähdysherkkä ja ajatukset muissa asioissa, että en olisi mitenkään *kelvollinen* häävieras.
Muutenkin toisten häät ja häähymistely olisi aivan liikaa kestettäväksi.Miten kestäisi sen ajan siellä pakotettuna hymyilemään ja juttelemaan kepeästi muiden kanssa, ei millään.
Kyllä me kriisin /paineensietokykyiset ihmiset olemme oikeasti olemassa . Onneksi, koska toimintakykymme säilyy myös silloin kun herkimmät lamaantuvat. AP on varmasti aito, minun sukulaisieluni. Ymmärrän täysin hänen ajatusmaailmaansa ja tunnen suurta myötätuntoa häntä kohtaan <3
Tuolla *minä pydtyn itllä menemään* asenteella ei ole mitään tekemistä ihmisen henkisen vahvuuden kanssa.
Vahva ihminen kykenee ja pystyy näyttämään sen, että on myös välillä heikko.
Luuisin, että ne ihmiset pystyvät asioihin juuri noiden kulissien takia, koska pitävät niitä itsensä takia pystyssä, menemään yhdessä vaikka missä tilanteessa, puhumaan pakotettua small talkia, hymyilemään pakotetusti ja näyttelemäån ulospäin jotain roolia.
Koska rooliahan se silloin juuri on.
Vanhat rutiinit ja kulissit ovat tukipilareina, ei kerro mitään itse ihmisen vahvuudesta.
Vahvat ihmiset eivät tarvitse, välitä tai edes halua mitään *näytelmää* muita ihmisiä varten.
He ovat niin itsenäisiä ja suoraselkäisiä, että eivät edes halua ulospäin näytellä avioliittoa tai suhdetta jota jota ei ole.
Silloin tulee kieltämättä mieleen oliko koko avioliitto jotain kulissia ja statuksen pönkitystä? Silloinhan ei pettäminen ymäårettävästi koskekaan niin paljon kuin sitä ihmistä joka oli aivan muilla motiiveilla parisuhteessa ja tuli petetyksi?
Ihmiset ovat tosiaan erilaisia. Tunteella ja syvästi elävä tuntee loppuun saakka, viileä, ehkä pinnallisesti elävä voi ja haluaakin vetää roolia loppuun asti.
Ei se ole vahvuutta vaan opeteltu malli, jolla selviää.
Tai luulee selviävänsä.
Kummasti ap katosi heti, kun lehtijuttu oli saatu julkaistua ;)