Lue keskustelun säännöt.
Toipuminen pettämisestä (Toinen nainen osa 2)
01.08.2018 |
Haluaisin viedä aiemman aloitukseni toisille urille ja siirtyä draaman spekuloinnista selviytymiseen.
Olen saanut nyt jo hyviä ohjeita,joissa kehoitetaan hellimään itseä ja elämään hetki kerrallaan. Pohtimaan asioita itsestä käsin ja tekemään uudenlaisesta elämästä pienillä asioilla siedettävää.
Tuntuisi kuitenkin lohduttavalta kuulla lisää tapoja ja keinoja selviytyä uuden arjen edessä.
Olen itse tällä hetkellä tilanteessa,jossa jatkan elämääni suhteen ollessa "tauolla" , pettämisen selviämisestä on vielä niin vähän aikaa. Ainoa päätös tulevaisuuden suhteen on, että minä jatkan asumista kotona jota olemme 15v asuttaneet yhdessä ja mies siirtyy tänään toiseen osoitteeseen.
Mitään lopullista eroa emme ole tehneet, minun tahdostani elämme kuitenkin erillämme toistaiseksi, ehkä lopullisesti. Sen näyttää aika.
Mies haluaisi jatkaa suhdettamme, hän on alun (ensimmäisen päivän) jatkuvan pommittamisen jälkeen onneksi hieman rauhoittunut.
Ajattelen tänä aamuna, että naiseuteni ei sinänsä ole kokenut suurta kolausta,uskon olevani edelleen viehättävä. Tunnen vain kipeää tekevää riittämättömyyttä lapsettomuuden vuoksi, mies kun oli hetken suhteessa äiti-ihmisen kanssa.
En tiedä olenko jotenkin sekaisin ajatellessani, että itse suhdetta ja seksiä pahempaa on se, että nainen on äiti.
Jotenkin kirpeältä tuntuvaa on juuri se fakta, että tämä toinen on osaksi sitä mitä itse en voi olla.
Olen itse pitänyt elämäämme hyvänä. Tulemme taloudellisesti hyvin toimeen, harrastamme paljon yhdessä. Meillä on yhteisiä projekteja. Pidämme samanlaisista asioista. Olemme olleet toistemme parhaimmat ystävät ja tehneet paljon asioita yhdessä,matkustaneet ja nähneet maailmaa. Onnistuneet työelämässä molemmat omalta osaltamme ja varmasti kyllä myös hukuttaneet lapsen menetystä ja lapsettomuutta siihen osa-alueeseen elämässä.
Tuntuu hyvin oudolta nukkua yöt erillään ja olla toisesta kaukana, se on 15v aikana ollut hyvin harvinaista. Joitain satunnaisia matkoja tai sukulaisissa piipahtamisia lukuunottamatta.
Miten tästä eteenpäin, päivä kerrallaan kai.
Tiedän pärjääväni, mutta ymmärrän jo nyt ettei tästä tule helppoa.
Kommentit (445)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monesta vastauksesta kuuluu, että pettäminen nähdään asiana, joka on: minä, minulle, minun, minusta. Eli minä olen loukkaantunut, minulle on on tehty vääryyttä, minun parisuhteeni on rikottu, minusta tuntuu, että kaikki on nyt loppu, rikki, jne.
Kun irrottaa pettämisen kuviosta kokonaan itsensä ja pohtii vain sitä, mitä: sinä, sinulle, sinun, sinusta, näkee asian hieman toisin. Eli sinä teit tämän päätöksen, sinulle koituu tästä seuraamuksia, sinun vastuusi on kantaa tämä asia, sinusta on varmaan tuntunut, että syitä, miksi näin tapahtui, on.
Vaikka tietysti jokaiselle omat tunteet ovat tärkeimmät ja ne täytyy käydä läpi, ne eivät oikein useinkaan auta päätöksien tekemisessä (mitä nyt tehdään) tai toipumisessa päätöksien jälkeen. En tarkoita, että tunteita ei pidä tuntea, että ne pitää tukahduttaa tai mitään sellaista, tarkoitan vain, että niiden vetvominen harvemmin auttaa. Sinä-kysymyksiin pureutuminen sen sijaan voi auttaa, jos toinen on valmis niitä vastaanottamaan. Ellei, se on sitten eri asia.
VMP. Pettäjä rikkoo kumppanuuden ja sopimukset mitä hänellä on kumppaninsa kanssa. Ihan turha vatvoa ja yrittää ymmärtää hänen motiivejaan . On aivan sama miksi hän petti, joka tapauksessa hän irtisanoi yhteiset sopimukset ja luottamukset. Mitä vellomista se on , että tällaisen poistaa elämästään, nuolee haavansa ja jatkaa elämäänsä? Tässä tapauksessa ei ole edes lapsia ongelmana.
Voi auttaa kuitenkin eteenpäin menemisessä ja asian käsittelyssä, jos kykenee miettimään asiaa laajemminkin eikä vaan uhriudu tilanteesta. Etenkin sitten, kun on aikaa kulunut niin, kykeneekö jatkamaan omaa elämäänsä eteenpäin vai jääkö kiinni katkeruuteen ja menneeseen. Ja luottamaan ihmisiin. Minä tunnen ihmisiä, jotka ovat pettäneet suhteissaan ja jokaisen tarina on erilainen. Ja myös motiivit pettämiseen, vaikka niitä ei aina ulospäin näkisikään. Tiedän, että esim. eräät mielenterveyden häiriöt voivat vaikuttaa alttiuteen pettää, vaikka ei tietenkään kovin monessa tapauksessa näin välttämättä ole.
Näen sieluni silmin kun pettäjämies jää auton alle niin eräskin vaimo (ei ap) kiirehtii paikalle "ei elvytetä! Se meni ja petti!" Itsekeskeisillä ihmisillä tai suoraan sanottuna typerillä ihmisillä tuppaa se laajempi kuva ja harkinta puuttumaan.
Sanoisin, että kun suhde päättyy miehen pettämiseen ja ero tulee, tämä ihminen on sen jälkeen aivan yhdentekevä. On siis aivan sama elääkö vai kuoleeko, ei kiinnosta sen enempää. Jos tuntee kostonhimoa tai tyydytystä toisen onnettomuudesta, silloin ei selvästikkään ole itselleen käsitellyt asiaa, eikä päässyt elämässään eteenpäin.
Mitäpä sanoisit teidän yhteisille lapsille? Ja selvästikään kirjoitetaan yhdellä k-kirjaimella.
Selvästikkkin sanoisin muksullle, että kuuleppas kulta kun nyt kävi sellainen jutttu, että isäs jäi auton alle ja kuoli. Mitä muuta siinä muka voi sanoa? Toki lapsella on oikeus surra jos haluaa ja jutella asiasta. Ihmiset nyt vaan kuolee joskus jokainen ihan varmasti. Ei siitä mitään draamaa kannata vääntää.
"Kuulepas kulta, mitä jos ostettaisiin sinulle marsu?" olisi sinulle se parempi vaihtoehto toimia niin lapsi voi jutella elämän asioista lemmikilleen, äidin tahto ja taidot eivät selvästikään riitä. Keskity sinäkin jatkossa jyrsijöihin kuin bylsijöihin, väärin valittu ja voit siitä syyttää vain itseäsi. Et pärjää edes marsulle Mirjami Pyykkö -kisassa, kuka on empaattisin.
Tä? Ihan hyvin tässä on selvitty kummankin isoisänkin kuolemasta kolmen lapsen kanssa. Lapsilla on aina ollut lemmikkejä ja ovat kokeneet poikasten syntymisen ja vanhojen ja sairaiden kuolemisen/lopettamisen. Asioista täytyy keskustella avoimesti ja rehellisesti lasten kanssa heidän ikätasolleen sopivalla tavalla, mutta turha tosiasioita on ryhtyä muuksi selittelemään ja sokerilla kuoruttamaan. Kuolema on ihan luonollinen osa elämää. Nykyajan kermaperseet vaan on siitä siitä vieraantuneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko mies vastannut kysymykseen miksi jäi yöksi? Mitä jos sä olisit just silloin vaikka aamulla soittanut ja kysynyt mitä puuhaat? Vai pitikö puhelimen kii.?
Vierailija kirjoitti:
Onko mies vastannut kysymykseen miksi jäi yöksi? Mitä jos sä olisit just silloin vaikka aamulla soittanut ja kysynyt mitä puuhaat? Vai pitikö puhelimen kii.?
Sinänsä kyllä pervo äijä kun lähtee panemaan vierasta muijaa kun tällä on muksu mukana.
Tsemppiä ap! Olet vahva ja upea nainen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monesta vastauksesta kuuluu, että pettäminen nähdään asiana, joka on: minä, minulle, minun, minusta. Eli minä olen loukkaantunut, minulle on on tehty vääryyttä, minun parisuhteeni on rikottu, minusta tuntuu, että kaikki on nyt loppu, rikki, jne.
Kun irrottaa pettämisen kuviosta kokonaan itsensä ja pohtii vain sitä, mitä: sinä, sinulle, sinun, sinusta, näkee asian hieman toisin. Eli sinä teit tämän päätöksen, sinulle koituu tästä seuraamuksia, sinun vastuusi on kantaa tämä asia, sinusta on varmaan tuntunut, että syitä, miksi näin tapahtui, on.
Vaikka tietysti jokaiselle omat tunteet ovat tärkeimmät ja ne täytyy käydä läpi, ne eivät oikein useinkaan auta päätöksien tekemisessä (mitä nyt tehdään) tai toipumisessa päätöksien jälkeen. En tarkoita, että tunteita ei pidä tuntea, että ne pitää tukahduttaa tai mitään sellaista, tarkoitan vain, että niiden vetvominen harvemmin auttaa. Sinä-kysymyksiin pureutuminen sen sijaan voi auttaa, jos toinen on valmis niitä vastaanottamaan. Ellei, se on sitten eri asia.
VMP. Pettäjä rikkoo kumppanuuden ja sopimukset mitä hänellä on kumppaninsa kanssa. Ihan turha vatvoa ja yrittää ymmärtää hänen motiivejaan . On aivan sama miksi hän petti, joka tapauksessa hän irtisanoi yhteiset sopimukset ja luottamukset. Mitä vellomista se on , että tällaisen poistaa elämästään, nuolee haavansa ja jatkaa elämäänsä? Tässä tapauksessa ei ole edes lapsia ongelmana.
Voi auttaa kuitenkin eteenpäin menemisessä ja asian käsittelyssä, jos kykenee miettimään asiaa laajemminkin eikä vaan uhriudu tilanteesta. Etenkin sitten, kun on aikaa kulunut niin, kykeneekö jatkamaan omaa elämäänsä eteenpäin vai jääkö kiinni katkeruuteen ja menneeseen. Ja luottamaan ihmisiin. Minä tunnen ihmisiä, jotka ovat pettäneet suhteissaan ja jokaisen tarina on erilainen. Ja myös motiivit pettämiseen, vaikka niitä ei aina ulospäin näkisikään. Tiedän, että esim. eräät mielenterveyden häiriöt voivat vaikuttaa alttiuteen pettää, vaikka ei tietenkään kovin monessa tapauksessa näin välttämättä ole.
Näen sieluni silmin kun pettäjämies jää auton alle niin eräskin vaimo (ei ap) kiirehtii paikalle "ei elvytetä! Se meni ja petti!" Itsekeskeisillä ihmisillä tai suoraan sanottuna typerillä ihmisillä tuppaa se laajempi kuva ja harkinta puuttumaan.
Sanoisin, että kun suhde päättyy miehen pettämiseen ja ero tulee, tämä ihminen on sen jälkeen aivan yhdentekevä. On siis aivan sama elääkö vai kuoleeko, ei kiinnosta sen enempää. Jos tuntee kostonhimoa tai tyydytystä toisen onnettomuudesta, silloin ei selvästikkään ole itselleen käsitellyt asiaa, eikä päässyt elämässään eteenpäin.
Mitäpä sanoisit teidän yhteisille lapsille? Ja selvästikään kirjoitetaan yhdellä k-kirjaimella.
Selvästikkkin sanoisin muksullle, että kuuleppas kulta kun nyt kävi sellainen jutttu, että isäs jäi auton alle ja kuoli. Mitä muuta siinä muka voi sanoa? Toki lapsella on oikeus surra jos haluaa ja jutella asiasta. Ihmiset nyt vaan kuolee joskus jokainen ihan varmasti. Ei siitä mitään draamaa kannata vääntää.
"Kuulepas kulta, mitä jos ostettaisiin sinulle marsu?" olisi sinulle se parempi vaihtoehto toimia niin lapsi voi jutella elämän asioista lemmikilleen, äidin tahto ja taidot eivät selvästikään riitä. Keskity sinäkin jatkossa jyrsijöihin kuin bylsijöihin, väärin valittu ja voit siitä syyttää vain itseäsi. Et pärjää edes marsulle Mirjami Pyykkö -kisassa, kuka on empaattisin.
Tä? Ihan hyvin tässä on selvitty kummankin isoisänkin kuolemasta kolmen lapsen kanssa. Lapsilla on aina ollut lemmikkejä ja ovat kokeneet poikasten syntymisen ja vanhojen ja sairaiden kuolemisen/lopettamisen. Asioista täytyy keskustella avoimesti ja rehellisesti lasten kanssa heidän ikätasolleen sopivalla tavalla, mutta turha tosiasioita on ryhtyä muuksi selittelemään ja sokerilla kuoruttamaan. Kuolema on ihan luonollinen osa elämää. Nykyajan kermaperseet vaan on siitä siitä vieraantuneet.
Joo, isoisät eivät ole olleet vissiin kenenkään lapsen isiä, ne kun tuppaa olemaan vähän läheisempiä. Lemmikit on myös vähän eri asia, akvaariokala kun sairastuu niin sen voi lätkäistä lattiaan mutta isoisän kanssa on eri homma.
En ollut ehdottamassa, että kun pettäjämies kuolee niin laitetaan tomusokerilla nätiksi niin ei ne lapset huomaa, ymmärsit väärin enkä minä ole koskaan ollut mikään kummoinenkaan leipoja.
Kuollut on kuollut eikä nyt nuku tai ole lähtenyt mihinkään. Mutta lasten isä se on aina vaikka tuhkattuna heikompi tunnistaa, kannattaa seikkaa kunnioittaa lasten vuoksi. Se ihminen ei ole yhdentekevä vaikka vithuttaa. Ja hyppysellinen empaattisuutta lapselle, huomiota siihen omaan äänensävyyn ja varsinkin naamanilmeisiin ei ole draamaa. On sitä kuoltu meilläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitoutua niin syvästi
että muuttuu pohjattomaksi
Puristaa niin lujasti
että muuttuu rajattomaksi
Rakastaa niin mielettömästi
ettei mikään enää
ole vailla merkitystä...
Tommy Tabermann
Pumpulihöttöä, jolla petetyksi tulleet Pollyannat yrittävät kriisissään saada suhteen petturimieheen näyttämään edelleen ah niin kauniilta ja kiinni pitämisen arvoiselta. Kyllä rakkaus on kaunista, sielussa soi, vaikka mieheni muna meni vieraaseen pimppiin, niin sieluni ja rakkauteni on aina niiiin paljon syvempi kuin tuo ontelo oli. Lässyn lässyn teillekin.
Tommyn runoissa on syvyyttä ja oivalluksia, hän oli herkkä ja huumorintajuinen ihminen olematta nössö. Rakkaus on kaunista ja itse olen onnellisessa asemassa voidessani rakastaa ja olla rakastettuna. Rakastettuna, ei kynnysmattona. Rakkaus on tahdon asia ja jos pystyy rakastamaan ehdottomasti niin taustalla on voimakas tahto, luja luonne. Se tahto toimii myös keinona päästä irti suhteesta jos ei enää tahdo rakastaa. Minulle reiluus merkitsee enemmän kuin rakkaus. Joten pystyn luopumaan rakkaudesta jos en enää halua tahtoa. Miehelleni sanoin tahdon. Sinulle sanon, kuse muuntajaan.
Minäkin rakastan miestäni ja onhan se kaunista ja syvää. Jos mieheni pettäisi, miettisin kyllä kaksi kertaa, voiko häntä enää rakastaa. Silloin kun on kriisissä on parempi katsoa todellisuutta silmiin kuin uppoutua Tommyn runojen vietäväksi... ne sopii leijuntaan, ei kriisiin. Ehkä se muuntajaan kuseminen sopisi paremmin sinulle, sätkäyttäisi hieman ja toisi maan pinnale.
Kuka sinä olet sanomaan miten ihmisen on omassa kriisissään käyttäydyttävä? Kenen kriisissä on vain yksi oikea tapa käyttäytyä? Sinullako on kahden kerran miettimiseen se yksi tunnetaso ja se ei muka heilahtele?
Silloin kun on kriisissä (mielestäni petetyksi tuleminen ei ole kriisi hallelujaa vaan ainoastaan vastoinkäyminen, läheisen ihmisen kuolema on minulle kriisi) niin tunteet heilahtelevat. Petetty miettii kaikkea hyvää mennyttä ja kuinka se kirpaisee kun nykyhetki on mitä on ja tulevaisuutta ei vielä tiedä, hahmota.
Ole sinä vaan paheksuva, että minä en saisi mahdollisessa kriisissäni lukea runoa vaan minun pitäisi tuijottaa siemennesteen tahrimaa lakanaa. Niin kuin ihmisessä olisi vain yksi taso millä toimia lukee runon > haihattelee, miettii kaksi kertaa > järkevä ihminen.
Kun noin ajattelet niin sinun mielipiteelläsi ei ole minulle väliä, vastasin vain siksi, että ymmärtäisit jotain. Olet liian kapea ajatusmaailmaltasi, että sinun mielipiteestäsi olisi minulle tai kenelle muullekaan apua mahdollisessa kriisissä.
Kriisissä ihminen juuri kaipaa kohti sitä hyvää, mtä toisessa oli. Siihen suuntaan on luontainen veto ja siksi juuri siihen suuntaan ei kannata kannustaa. Pidä vain paheksuvana ja yksisilmäisenä... monta kriisiä olen kokenut ja monessa ollut rinnalla kulkija, joten jotain uskon tietäväni. Ehkäpä raadollisuuteni kolahtaa sinuun joistain omista syistäsi... tunnut haluavan valistaa minua, ehkäpä viihdyt hyvän ja syvän ihmisen roolissa?
Voi kamala.. olet ottanut melkoisen vastuun manipuloimalla tietoisesti tai tietämättäsi toista ihmistä kriisissä. Puhut ettet kannusta hyvän miettimiseen mutta kun toinen ihminen pohtii elämänsä isoja valintoja niin puntarissa on hyvät ja huonot asiat yhtä lailla. Melkoinen idiootti olet jos näin ymmärtämättömästi toimit. Kriisissä olevaa ihmistä tuetaan ja kuunnellaan, ei ohjata eikä vaikuteta hänen ajatteluun. Minä en ikinä tohtisi vaikuttaa toisen ihmisen elämäänsä koskeviin päätöksiin esim. "ota ero!" Tai "älä ajattele niitä teidän hyviä hetkiä, sinä tiedät että se petti sinua". Ihmiset ovat heikkona hetkinään vaikutuksille alttiita ja saatat siinä empaattisuudessasi tai määräilynpuuskassasi, kas realistisena raadollisella ihmisenä sinähän tiedät kaikesta kaiken, niin suistaa toisen rotkoon, vaikutat hänen elämän suuriin päätöksiin.
Minä osaan olla romanttinen, realistinen, mutta raadollinen minun ei tarvitse olla, käytän järkeä ja tunteita, ja olisin todella varovainen ohjailemaan toisen ihmisen käytöstä. On täysin eri asia auttaa toista ihmistä selvittämään vastauksia kriiseissään kun määrätä, ohjata hänen käytöstään. Mielummin kannattaa kuunnella, pyytää toista kirjoittamaan itselleen asioita vihkoon ja lukemaan aiheesta tai käyttämään ammatti-ihmisiä kun tentata tai ottaa kantaa puolesta tai vastaan.
Tommypa sen hyvin sanoi :D
On vain yksi ehto,
elinehto:
Värisevää sielua
ei saa tallata.Jos toinen ihminen on tullut petetyksi, tallatuksi niin älä sinä enää hänen ylitseen kävele, anna tilaa, älä ohjaa, älä kannusta mihinkään suuntaan, vaan kuuntele ja tue. Ole vain olkapää, mihin nojata ja pohtia elämän suuntaa, älä kylmä mitään ymmärtämätön koura, joka työntää selästä koska ei sinusta ole sanomaan miten toisen pitää oma elämänsä elää.
Voi kuule, samanlaista manipulaatiota se on tarjota siihen hetkeen toiselle Tommyn runoja. Surullista, jos et näe, että valtaa se käyttää rautanyrkki silloinkin, jos sen pukee silkkihanskaan. IRL, toisen ollessa kriisissä, sitä tietenkin vain kuuntelee ja ilmaisee mielipiteensä vain, jos toinen kysyy. Tietysti päänsä sisässä voi ajatella, että voi voi, nyt se lankeaa taas tuohon kaipuunsa höttöön, mutta se on ihmisen oma valinta vajota jos niin tahtoo. Enkä sano kenellekään, että jätä se sika. Monet elävät sikansa kanssa ihan onnellista elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, että avioerossa joutuisin luovuttamaan lapset puolet ajasta ex-miehelle, jonka uusi nainen hoitaisi, peittelisi, lohduttaisi, syöttäisi ja leikkisi äitiä lapselleni kun minä olisin yksin kotona ikävöiden lapsiani on niin oksettava ajatus, että jos vaihtoehtona on jatkaakin yhteiselämää uskottoman miehen kanssa niin valitsen sen.
Tämä! Kiteytit hyvin ajatusmaailmani asiasta.
Lapsilla on isä, joka hoitaa ja hoivaa ja sit on äiti, joka on lasten äiti ja huoltaa ja hoivaa heitä sen oman osansa. Ei se ole isän uuden puolison hommaa, tehdä niitä äidin hommia. Itse en edes yrittänyt. Olis lapsen isän vaimo. Puolisoni hoiti ne vanhemmuushommat oman lapsensa osalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en oo nauranut pitkään aikaan niin makeasti kun luin tämän! Ylihyvä! Vieläkin hymyilen täällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitoutua niin syvästi
että muuttuu pohjattomaksi
Puristaa niin lujasti
että muuttuu rajattomaksi
Rakastaa niin mielettömästi
ettei mikään enää
ole vailla merkitystä...
Tommy Tabermann
Pumpulihöttöä, jolla petetyksi tulleet Pollyannat yrittävät kriisissään saada suhteen petturimieheen näyttämään edelleen ah niin kauniilta ja kiinni pitämisen arvoiselta. Kyllä rakkaus on kaunista, sielussa soi, vaikka mieheni muna meni vieraaseen pimppiin, niin sieluni ja rakkauteni on aina niiiin paljon syvempi kuin tuo ontelo oli. Lässyn lässyn teillekin.
Tommyn runoissa on syvyyttä ja oivalluksia, hän oli herkkä ja huumorintajuinen ihminen olematta nössö. Rakkaus on kaunista ja itse olen onnellisessa asemassa voidessani rakastaa ja olla rakastettuna. Rakastettuna, ei kynnysmattona. Rakkaus on tahdon asia ja jos pystyy rakastamaan ehdottomasti niin taustalla on voimakas tahto, luja luonne. Se tahto toimii myös keinona päästä irti suhteesta jos ei enää tahdo rakastaa. Minulle reiluus merkitsee enemmän kuin rakkaus. Joten pystyn luopumaan rakkaudesta jos en enää halua tahtoa. Miehelleni sanoin tahdon. Sinulle sanon, kuse muuntajaan.
Minäkin rakastan miestäni ja onhan se kaunista ja syvää. Jos mieheni pettäisi, miettisin kyllä kaksi kertaa, voiko häntä enää rakastaa. Silloin kun on kriisissä on parempi katsoa todellisuutta silmiin kuin uppoutua Tommyn runojen vietäväksi... ne sopii leijuntaan, ei kriisiin. Ehkä se muuntajaan kuseminen sopisi paremmin sinulle, sätkäyttäisi hieman ja toisi maan pinnale.
Kuka sinä olet sanomaan miten ihmisen on omassa kriisissään käyttäydyttävä? Kenen kriisissä on vain yksi oikea tapa käyttäytyä? Sinullako on kahden kerran miettimiseen se yksi tunnetaso ja se ei muka heilahtele?
Silloin kun on kriisissä (mielestäni petetyksi tuleminen ei ole kriisi hallelujaa vaan ainoastaan vastoinkäyminen, läheisen ihmisen kuolema on minulle kriisi) niin tunteet heilahtelevat. Petetty miettii kaikkea hyvää mennyttä ja kuinka se kirpaisee kun nykyhetki on mitä on ja tulevaisuutta ei vielä tiedä, hahmota.
Ole sinä vaan paheksuva, että minä en saisi mahdollisessa kriisissäni lukea runoa vaan minun pitäisi tuijottaa siemennesteen tahrimaa lakanaa. Niin kuin ihmisessä olisi vain yksi taso millä toimia lukee runon > haihattelee, miettii kaksi kertaa > järkevä ihminen.
Kun noin ajattelet niin sinun mielipiteelläsi ei ole minulle väliä, vastasin vain siksi, että ymmärtäisit jotain. Olet liian kapea ajatusmaailmaltasi, että sinun mielipiteestäsi olisi minulle tai kenelle muullekaan apua mahdollisessa kriisissä.
Kriisissä ihminen juuri kaipaa kohti sitä hyvää, mtä toisessa oli. Siihen suuntaan on luontainen veto ja siksi juuri siihen suuntaan ei kannata kannustaa. Pidä vain paheksuvana ja yksisilmäisenä... monta kriisiä olen kokenut ja monessa ollut rinnalla kulkija, joten jotain uskon tietäväni. Ehkäpä raadollisuuteni kolahtaa sinuun joistain omista syistäsi... tunnut haluavan valistaa minua, ehkäpä viihdyt hyvän ja syvän ihmisen roolissa?
Voi kamala.. olet ottanut melkoisen vastuun manipuloimalla tietoisesti tai tietämättäsi toista ihmistä kriisissä. Puhut ettet kannusta hyvän miettimiseen mutta kun toinen ihminen pohtii elämänsä isoja valintoja niin puntarissa on hyvät ja huonot asiat yhtä lailla. Melkoinen idiootti olet jos näin ymmärtämättömästi toimit. Kriisissä olevaa ihmistä tuetaan ja kuunnellaan, ei ohjata eikä vaikuteta hänen ajatteluun. Minä en ikinä tohtisi vaikuttaa toisen ihmisen elämäänsä koskeviin päätöksiin esim. "ota ero!" Tai "älä ajattele niitä teidän hyviä hetkiä, sinä tiedät että se petti sinua". Ihmiset ovat heikkona hetkinään vaikutuksille alttiita ja saatat siinä empaattisuudessasi tai määräilynpuuskassasi, kas realistisena raadollisella ihmisenä sinähän tiedät kaikesta kaiken, niin suistaa toisen rotkoon, vaikutat hänen elämän suuriin päätöksiin.
Minä osaan olla romanttinen, realistinen, mutta raadollinen minun ei tarvitse olla, käytän järkeä ja tunteita, ja olisin todella varovainen ohjailemaan toisen ihmisen käytöstä. On täysin eri asia auttaa toista ihmistä selvittämään vastauksia kriiseissään kun määrätä, ohjata hänen käytöstään. Mielummin kannattaa kuunnella, pyytää toista kirjoittamaan itselleen asioita vihkoon ja lukemaan aiheesta tai käyttämään ammatti-ihmisiä kun tentata tai ottaa kantaa puolesta tai vastaan.
Tommypa sen hyvin sanoi :D
On vain yksi ehto,
elinehto:
Värisevää sielua
ei saa tallata.Jos toinen ihminen on tullut petetyksi, tallatuksi niin älä sinä enää hänen ylitseen kävele, anna tilaa, älä ohjaa, älä kannusta mihinkään suuntaan, vaan kuuntele ja tue. Ole vain olkapää, mihin nojata ja pohtia elämän suuntaa, älä kylmä mitään ymmärtämätön koura, joka työntää selästä koska ei sinusta ole sanomaan miten toisen pitää oma elämänsä elää.
Voi kuule, samanlaista manipulaatiota se on tarjota siihen hetkeen toiselle Tommyn runoja. Surullista, jos et näe, että valtaa se käyttää rautanyrkki silloinkin, jos sen pukee silkkihanskaan. IRL, toisen ollessa kriisissä, sitä tietenkin vain kuuntelee ja ilmaisee mielipiteensä vain, jos toinen kysyy. Tietysti päänsä sisässä voi ajatella, että voi voi, nyt se lankeaa taas tuohon kaipuunsa höttöön, mutta se on ihmisen oma valinta vajota jos niin tahtoo. Enkä sano kenellekään, että jätä se sika. Monet elävät sikansa kanssa ihan onnellista elämää.
Mitä vikaa on kaipuussa? Rakkaus on ruma sana, kaipuu soi kauniimpana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä en oo nauranut pitkään aikaan niin makeasti kun luin tämän! Ylihyvä! Vieläkin hymyilen täällä.
Ai minkä? Tän ketjun vai?
Potku munille, ja kohti uusia seikkailuja!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitoutua niin syvästi
että muuttuu pohjattomaksi
Puristaa niin lujasti
että muuttuu rajattomaksi
Rakastaa niin mielettömästi
ettei mikään enää
ole vailla merkitystä...
Tommy Tabermann
Pumpulihöttöä, jolla petetyksi tulleet Pollyannat yrittävät kriisissään saada suhteen petturimieheen näyttämään edelleen ah niin kauniilta ja kiinni pitämisen arvoiselta. Kyllä rakkaus on kaunista, sielussa soi, vaikka mieheni muna meni vieraaseen pimppiin, niin sieluni ja rakkauteni on aina niiiin paljon syvempi kuin tuo ontelo oli. Lässyn lässyn teillekin.
Tommyn runoissa on syvyyttä ja oivalluksia, hän oli herkkä ja huumorintajuinen ihminen olematta nössö. Rakkaus on kaunista ja itse olen onnellisessa asemassa voidessani rakastaa ja olla rakastettuna. Rakastettuna, ei kynnysmattona. Rakkaus on tahdon asia ja jos pystyy rakastamaan ehdottomasti niin taustalla on voimakas tahto, luja luonne. Se tahto toimii myös keinona päästä irti suhteesta jos ei enää tahdo rakastaa. Minulle reiluus merkitsee enemmän kuin rakkaus. Joten pystyn luopumaan rakkaudesta jos en enää halua tahtoa. Miehelleni sanoin tahdon. Sinulle sanon, kuse muuntajaan.
Minäkin rakastan miestäni ja onhan se kaunista ja syvää. Jos mieheni pettäisi, miettisin kyllä kaksi kertaa, voiko häntä enää rakastaa. Silloin kun on kriisissä on parempi katsoa todellisuutta silmiin kuin uppoutua Tommyn runojen vietäväksi... ne sopii leijuntaan, ei kriisiin. Ehkä se muuntajaan kuseminen sopisi paremmin sinulle, sätkäyttäisi hieman ja toisi maan pinnale.
Kuka sinä olet sanomaan miten ihmisen on omassa kriisissään käyttäydyttävä? Kenen kriisissä on vain yksi oikea tapa käyttäytyä? Sinullako on kahden kerran miettimiseen se yksi tunnetaso ja se ei muka heilahtele?
Silloin kun on kriisissä (mielestäni petetyksi tuleminen ei ole kriisi hallelujaa vaan ainoastaan vastoinkäyminen, läheisen ihmisen kuolema on minulle kriisi) niin tunteet heilahtelevat. Petetty miettii kaikkea hyvää mennyttä ja kuinka se kirpaisee kun nykyhetki on mitä on ja tulevaisuutta ei vielä tiedä, hahmota.
Ole sinä vaan paheksuva, että minä en saisi mahdollisessa kriisissäni lukea runoa vaan minun pitäisi tuijottaa siemennesteen tahrimaa lakanaa. Niin kuin ihmisessä olisi vain yksi taso millä toimia lukee runon > haihattelee, miettii kaksi kertaa > järkevä ihminen.
Kun noin ajattelet niin sinun mielipiteelläsi ei ole minulle väliä, vastasin vain siksi, että ymmärtäisit jotain. Olet liian kapea ajatusmaailmaltasi, että sinun mielipiteestäsi olisi minulle tai kenelle muullekaan apua mahdollisessa kriisissä.
Kriisissä ihminen juuri kaipaa kohti sitä hyvää, mtä toisessa oli. Siihen suuntaan on luontainen veto ja siksi juuri siihen suuntaan ei kannata kannustaa. Pidä vain paheksuvana ja yksisilmäisenä... monta kriisiä olen kokenut ja monessa ollut rinnalla kulkija, joten jotain uskon tietäväni. Ehkäpä raadollisuuteni kolahtaa sinuun joistain omista syistäsi... tunnut haluavan valistaa minua, ehkäpä viihdyt hyvän ja syvän ihmisen roolissa?
Voi kamala.. olet ottanut melkoisen vastuun manipuloimalla tietoisesti tai tietämättäsi toista ihmistä kriisissä. Puhut ettet kannusta hyvän miettimiseen mutta kun toinen ihminen pohtii elämänsä isoja valintoja niin puntarissa on hyvät ja huonot asiat yhtä lailla. Melkoinen idiootti olet jos näin ymmärtämättömästi toimit. Kriisissä olevaa ihmistä tuetaan ja kuunnellaan, ei ohjata eikä vaikuteta hänen ajatteluun. Minä en ikinä tohtisi vaikuttaa toisen ihmisen elämäänsä koskeviin päätöksiin esim. "ota ero!" Tai "älä ajattele niitä teidän hyviä hetkiä, sinä tiedät että se petti sinua". Ihmiset ovat heikkona hetkinään vaikutuksille alttiita ja saatat siinä empaattisuudessasi tai määräilynpuuskassasi, kas realistisena raadollisella ihmisenä sinähän tiedät kaikesta kaiken, niin suistaa toisen rotkoon, vaikutat hänen elämän suuriin päätöksiin.
Minä osaan olla romanttinen, realistinen, mutta raadollinen minun ei tarvitse olla, käytän järkeä ja tunteita, ja olisin todella varovainen ohjailemaan toisen ihmisen käytöstä. On täysin eri asia auttaa toista ihmistä selvittämään vastauksia kriiseissään kun määrätä, ohjata hänen käytöstään. Mielummin kannattaa kuunnella, pyytää toista kirjoittamaan itselleen asioita vihkoon ja lukemaan aiheesta tai käyttämään ammatti-ihmisiä kun tentata tai ottaa kantaa puolesta tai vastaan.
Tommypa sen hyvin sanoi :D
On vain yksi ehto,
elinehto:
Värisevää sielua
ei saa tallata.Jos toinen ihminen on tullut petetyksi, tallatuksi niin älä sinä enää hänen ylitseen kävele, anna tilaa, älä ohjaa, älä kannusta mihinkään suuntaan, vaan kuuntele ja tue. Ole vain olkapää, mihin nojata ja pohtia elämän suuntaa, älä kylmä mitään ymmärtämätön koura, joka työntää selästä koska ei sinusta ole sanomaan miten toisen pitää oma elämänsä elää.
Voi kuule, samanlaista manipulaatiota se on tarjota siihen hetkeen toiselle Tommyn runoja. Surullista, jos et näe, että valtaa se käyttää rautanyrkki silloinkin, jos sen pukee silkkihanskaan. IRL, toisen ollessa kriisissä, sitä tietenkin vain kuuntelee ja ilmaisee mielipiteensä vain, jos toinen kysyy. Tietysti päänsä sisässä voi ajatella, että voi voi, nyt se lankeaa taas tuohon kaipuunsa höttöön, mutta se on ihmisen oma valinta vajota jos niin tahtoo. Enkä sano kenellekään, että jätä se sika. Monet elävät sikansa kanssa ihan onnellista elämää.
Mitä vikaa on kaipuussa? Rakkaus on ruma sana, kaipuu soi kauniimpana.
Ei kai kaipuussa vikaa ole. Ja vaikka olisi, ei sitä voi välttääkään. Lähinnä voi välttää sen, että jos pulu paskantaa päähän, ei kuvittele sen olevan märkiä suukkoja ja tähtipölyä.
Nauroin sille viestille jossa ero heti, piikille heti, autot myyntiin heti ja telkkari mäjelle heti jne. Loistava viesti. Nauroin ääneen, kai joku muukin? En ilkeää naurua vaan vilpitöntä koska viesti oli hauska ja sellaiseksi tietenkin tarkoitettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitoutua niin syvästi
että muuttuu pohjattomaksi
Puristaa niin lujasti
että muuttuu rajattomaksi
Rakastaa niin mielettömästi
ettei mikään enää
ole vailla merkitystä...
Tommy Tabermann
Pumpulihöttöä, jolla petetyksi tulleet Pollyannat yrittävät kriisissään saada suhteen petturimieheen näyttämään edelleen ah niin kauniilta ja kiinni pitämisen arvoiselta. Kyllä rakkaus on kaunista, sielussa soi, vaikka mieheni muna meni vieraaseen pimppiin, niin sieluni ja rakkauteni on aina niiiin paljon syvempi kuin tuo ontelo oli. Lässyn lässyn teillekin.
Tommyn runoissa on syvyyttä ja oivalluksia, hän oli herkkä ja huumorintajuinen ihminen olematta nössö. Rakkaus on kaunista ja itse olen onnellisessa asemassa voidessani rakastaa ja olla rakastettuna. Rakastettuna, ei kynnysmattona. Rakkaus on tahdon asia ja jos pystyy rakastamaan ehdottomasti niin taustalla on voimakas tahto, luja luonne. Se tahto toimii myös keinona päästä irti suhteesta jos ei enää tahdo rakastaa. Minulle reiluus merkitsee enemmän kuin rakkaus. Joten pystyn luopumaan rakkaudesta jos en enää halua tahtoa. Miehelleni sanoin tahdon. Sinulle sanon, kuse muuntajaan.
Minäkin rakastan miestäni ja onhan se kaunista ja syvää. Jos mieheni pettäisi, miettisin kyllä kaksi kertaa, voiko häntä enää rakastaa. Silloin kun on kriisissä on parempi katsoa todellisuutta silmiin kuin uppoutua Tommyn runojen vietäväksi... ne sopii leijuntaan, ei kriisiin. Ehkä se muuntajaan kuseminen sopisi paremmin sinulle, sätkäyttäisi hieman ja toisi maan pinnale.
Kuka sinä olet sanomaan miten ihmisen on omassa kriisissään käyttäydyttävä? Kenen kriisissä on vain yksi oikea tapa käyttäytyä? Sinullako on kahden kerran miettimiseen se yksi tunnetaso ja se ei muka heilahtele?
Silloin kun on kriisissä (mielestäni petetyksi tuleminen ei ole kriisi hallelujaa vaan ainoastaan vastoinkäyminen, läheisen ihmisen kuolema on minulle kriisi) niin tunteet heilahtelevat. Petetty miettii kaikkea hyvää mennyttä ja kuinka se kirpaisee kun nykyhetki on mitä on ja tulevaisuutta ei vielä tiedä, hahmota.
Ole sinä vaan paheksuva, että minä en saisi mahdollisessa kriisissäni lukea runoa vaan minun pitäisi tuijottaa siemennesteen tahrimaa lakanaa. Niin kuin ihmisessä olisi vain yksi taso millä toimia lukee runon > haihattelee, miettii kaksi kertaa > järkevä ihminen.
Kun noin ajattelet niin sinun mielipiteelläsi ei ole minulle väliä, vastasin vain siksi, että ymmärtäisit jotain. Olet liian kapea ajatusmaailmaltasi, että sinun mielipiteestäsi olisi minulle tai kenelle muullekaan apua mahdollisessa kriisissä.
Kriisissä ihminen juuri kaipaa kohti sitä hyvää, mtä toisessa oli. Siihen suuntaan on luontainen veto ja siksi juuri siihen suuntaan ei kannata kannustaa. Pidä vain paheksuvana ja yksisilmäisenä... monta kriisiä olen kokenut ja monessa ollut rinnalla kulkija, joten jotain uskon tietäväni. Ehkäpä raadollisuuteni kolahtaa sinuun joistain omista syistäsi... tunnut haluavan valistaa minua, ehkäpä viihdyt hyvän ja syvän ihmisen roolissa?
Voi kamala.. olet ottanut melkoisen vastuun manipuloimalla tietoisesti tai tietämättäsi toista ihmistä kriisissä. Puhut ettet kannusta hyvän miettimiseen mutta kun toinen ihminen pohtii elämänsä isoja valintoja niin puntarissa on hyvät ja huonot asiat yhtä lailla. Melkoinen idiootti olet jos näin ymmärtämättömästi toimit. Kriisissä olevaa ihmistä tuetaan ja kuunnellaan, ei ohjata eikä vaikuteta hänen ajatteluun. Minä en ikinä tohtisi vaikuttaa toisen ihmisen elämäänsä koskeviin päätöksiin esim. "ota ero!" Tai "älä ajattele niitä teidän hyviä hetkiä, sinä tiedät että se petti sinua". Ihmiset ovat heikkona hetkinään vaikutuksille alttiita ja saatat siinä empaattisuudessasi tai määräilynpuuskassasi, kas realistisena raadollisella ihmisenä sinähän tiedät kaikesta kaiken, niin suistaa toisen rotkoon, vaikutat hänen elämän suuriin päätöksiin.
Minä osaan olla romanttinen, realistinen, mutta raadollinen minun ei tarvitse olla, käytän järkeä ja tunteita, ja olisin todella varovainen ohjailemaan toisen ihmisen käytöstä. On täysin eri asia auttaa toista ihmistä selvittämään vastauksia kriiseissään kun määrätä, ohjata hänen käytöstään. Mielummin kannattaa kuunnella, pyytää toista kirjoittamaan itselleen asioita vihkoon ja lukemaan aiheesta tai käyttämään ammatti-ihmisiä kun tentata tai ottaa kantaa puolesta tai vastaan.
Tommypa sen hyvin sanoi :D
On vain yksi ehto,
elinehto:
Värisevää sielua
ei saa tallata.Jos toinen ihminen on tullut petetyksi, tallatuksi niin älä sinä enää hänen ylitseen kävele, anna tilaa, älä ohjaa, älä kannusta mihinkään suuntaan, vaan kuuntele ja tue. Ole vain olkapää, mihin nojata ja pohtia elämän suuntaa, älä kylmä mitään ymmärtämätön koura, joka työntää selästä koska ei sinusta ole sanomaan miten toisen pitää oma elämänsä elää.
Voi kuule, samanlaista manipulaatiota se on tarjota siihen hetkeen toiselle Tommyn runoja. Surullista, jos et näe, että valtaa se käyttää rautanyrkki silloinkin, jos sen pukee silkkihanskaan. IRL, toisen ollessa kriisissä, sitä tietenkin vain kuuntelee ja ilmaisee mielipiteensä vain, jos toinen kysyy. Tietysti päänsä sisässä voi ajatella, että voi voi, nyt se lankeaa taas tuohon kaipuunsa höttöön, mutta se on ihmisen oma valinta vajota jos niin tahtoo. Enkä sano kenellekään, että jätä se sika. Monet elävät sikansa kanssa ihan onnellista elämää.
Mitä vikaa on kaipuussa? Rakkaus on ruma sana, kaipuu soi kauniimpana.
Ei kai kaipuussa vikaa ole. Ja vaikka olisi, ei sitä voi välttääkään. Lähinnä voi välttää sen, että jos pulu paskantaa päähän, ei kuvittele sen olevan märkiä suukkoja ja tähtipölyä.
Tai voi välttää jos pulu paskantaa sun päähän ja näin on käynyt tosi usein, sulle, niin et silti lähtis haukkumaan Tommy Tabermannin runoja pumpulihötöksi ja lässytykseksi kun et tiedä mistä kukin lohdutuksensa saa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitoutua niin syvästi
että muuttuu pohjattomaksi
Puristaa niin lujasti
että muuttuu rajattomaksi
Rakastaa niin mielettömästi
ettei mikään enää
ole vailla merkitystä...
Tommy Tabermann
Pumpulihöttöä, jolla petetyksi tulleet Pollyannat yrittävät kriisissään saada suhteen petturimieheen näyttämään edelleen ah niin kauniilta ja kiinni pitämisen arvoiselta. Kyllä rakkaus on kaunista, sielussa soi, vaikka mieheni muna meni vieraaseen pimppiin, niin sieluni ja rakkauteni on aina niiiin paljon syvempi kuin tuo ontelo oli. Lässyn lässyn teillekin.
Tommyn runoissa on syvyyttä ja oivalluksia, hän oli herkkä ja huumorintajuinen ihminen olematta nössö. Rakkaus on kaunista ja itse olen onnellisessa asemassa voidessani rakastaa ja olla rakastettuna. Rakastettuna, ei kynnysmattona. Rakkaus on tahdon asia ja jos pystyy rakastamaan ehdottomasti niin taustalla on voimakas tahto, luja luonne. Se tahto toimii myös keinona päästä irti suhteesta jos ei enää tahdo rakastaa. Minulle reiluus merkitsee enemmän kuin rakkaus. Joten pystyn luopumaan rakkaudesta jos en enää halua tahtoa. Miehelleni sanoin tahdon. Sinulle sanon, kuse muuntajaan.
Minäkin rakastan miestäni ja onhan se kaunista ja syvää. Jos mieheni pettäisi, miettisin kyllä kaksi kertaa, voiko häntä enää rakastaa. Silloin kun on kriisissä on parempi katsoa todellisuutta silmiin kuin uppoutua Tommyn runojen vietäväksi... ne sopii leijuntaan, ei kriisiin. Ehkä se muuntajaan kuseminen sopisi paremmin sinulle, sätkäyttäisi hieman ja toisi maan pinnale.
Kuka sinä olet sanomaan miten ihmisen on omassa kriisissään käyttäydyttävä? Kenen kriisissä on vain yksi oikea tapa käyttäytyä? Sinullako on kahden kerran miettimiseen se yksi tunnetaso ja se ei muka heilahtele?
Silloin kun on kriisissä (mielestäni petetyksi tuleminen ei ole kriisi hallelujaa vaan ainoastaan vastoinkäyminen, läheisen ihmisen kuolema on minulle kriisi) niin tunteet heilahtelevat. Petetty miettii kaikkea hyvää mennyttä ja kuinka se kirpaisee kun nykyhetki on mitä on ja tulevaisuutta ei vielä tiedä, hahmota.
Ole sinä vaan paheksuva, että minä en saisi mahdollisessa kriisissäni lukea runoa vaan minun pitäisi tuijottaa siemennesteen tahrimaa lakanaa. Niin kuin ihmisessä olisi vain yksi taso millä toimia lukee runon > haihattelee, miettii kaksi kertaa > järkevä ihminen.
Kun noin ajattelet niin sinun mielipiteelläsi ei ole minulle väliä, vastasin vain siksi, että ymmärtäisit jotain. Olet liian kapea ajatusmaailmaltasi, että sinun mielipiteestäsi olisi minulle tai kenelle muullekaan apua mahdollisessa kriisissä.
Kriisissä ihminen juuri kaipaa kohti sitä hyvää, mtä toisessa oli. Siihen suuntaan on luontainen veto ja siksi juuri siihen suuntaan ei kannata kannustaa. Pidä vain paheksuvana ja yksisilmäisenä... monta kriisiä olen kokenut ja monessa ollut rinnalla kulkija, joten jotain uskon tietäväni. Ehkäpä raadollisuuteni kolahtaa sinuun joistain omista syistäsi... tunnut haluavan valistaa minua, ehkäpä viihdyt hyvän ja syvän ihmisen roolissa?
Voi kamala.. olet ottanut melkoisen vastuun manipuloimalla tietoisesti tai tietämättäsi toista ihmistä kriisissä. Puhut ettet kannusta hyvän miettimiseen mutta kun toinen ihminen pohtii elämänsä isoja valintoja niin puntarissa on hyvät ja huonot asiat yhtä lailla. Melkoinen idiootti olet jos näin ymmärtämättömästi toimit. Kriisissä olevaa ihmistä tuetaan ja kuunnellaan, ei ohjata eikä vaikuteta hänen ajatteluun. Minä en ikinä tohtisi vaikuttaa toisen ihmisen elämäänsä koskeviin päätöksiin esim. "ota ero!" Tai "älä ajattele niitä teidän hyviä hetkiä, sinä tiedät että se petti sinua". Ihmiset ovat heikkona hetkinään vaikutuksille alttiita ja saatat siinä empaattisuudessasi tai määräilynpuuskassasi, kas realistisena raadollisella ihmisenä sinähän tiedät kaikesta kaiken, niin suistaa toisen rotkoon, vaikutat hänen elämän suuriin päätöksiin.
Minä osaan olla romanttinen, realistinen, mutta raadollinen minun ei tarvitse olla, käytän järkeä ja tunteita, ja olisin todella varovainen ohjailemaan toisen ihmisen käytöstä. On täysin eri asia auttaa toista ihmistä selvittämään vastauksia kriiseissään kun määrätä, ohjata hänen käytöstään. Mielummin kannattaa kuunnella, pyytää toista kirjoittamaan itselleen asioita vihkoon ja lukemaan aiheesta tai käyttämään ammatti-ihmisiä kun tentata tai ottaa kantaa puolesta tai vastaan.
Tommypa sen hyvin sanoi :D
On vain yksi ehto,
elinehto:
Värisevää sielua
ei saa tallata.Jos toinen ihminen on tullut petetyksi, tallatuksi niin älä sinä enää hänen ylitseen kävele, anna tilaa, älä ohjaa, älä kannusta mihinkään suuntaan, vaan kuuntele ja tue. Ole vain olkapää, mihin nojata ja pohtia elämän suuntaa, älä kylmä mitään ymmärtämätön koura, joka työntää selästä koska ei sinusta ole sanomaan miten toisen pitää oma elämänsä elää.
Voi kuule, samanlaista manipulaatiota se on tarjota siihen hetkeen toiselle Tommyn runoja. Surullista, jos et näe, että valtaa se käyttää rautanyrkki silloinkin, jos sen pukee silkkihanskaan. IRL, toisen ollessa kriisissä, sitä tietenkin vain kuuntelee ja ilmaisee mielipiteensä vain, jos toinen kysyy. Tietysti päänsä sisässä voi ajatella, että voi voi, nyt se lankeaa taas tuohon kaipuunsa höttöön, mutta se on ihmisen oma valinta vajota jos niin tahtoo. Enkä sano kenellekään, että jätä se sika. Monet elävät sikansa kanssa ihan onnellista elämää.
Mitä vikaa on kaipuussa? Rakkaus on ruma sana, kaipuu soi kauniimpana.
Ei kai kaipuussa vikaa ole. Ja vaikka olisi, ei sitä voi välttääkään. Lähinnä voi välttää sen, että jos pulu paskantaa päähän, ei kuvittele sen olevan märkiä suukkoja ja tähtipölyä.
Tai voi välttää jos pulu paskantaa sun päähän ja näin on käynyt tosi usein, sulle, niin et silti lähtis haukkumaan Tommy Tabermannin runoja pumpulihötöksi ja lässytykseksi kun et tiedä mistä kukin lohdutuksensa saa.
Mä olen aika hyvä välttelemään kyllä paskantavia puluja ja näin toistaiseksi onnellisessa parisuhteessa eläessä siihen ei ole hirveästi tarvetta. Tommyn runoilla on toki aikansa ja paikkansa, mutta itse en ruokkisi niillä sellaisen ihmisen kaipuuta ja ikävää, joka on juuri tullut miehensä pettämäksi. Minusta se on sitä rumaa juttua, mitä väitit minun harjoittavan... manipulaatiota nimittäin, ei mitään lohtua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitoutua niin syvästi
että muuttuu pohjattomaksi
Puristaa niin lujasti
että muuttuu rajattomaksi
Rakastaa niin mielettömästi
ettei mikään enää
ole vailla merkitystä...
Tommy Tabermann
Pumpulihöttöä, jolla petetyksi tulleet Pollyannat yrittävät kriisissään saada suhteen petturimieheen näyttämään edelleen ah niin kauniilta ja kiinni pitämisen arvoiselta. Kyllä rakkaus on kaunista, sielussa soi, vaikka mieheni muna meni vieraaseen pimppiin, niin sieluni ja rakkauteni on aina niiiin paljon syvempi kuin tuo ontelo oli. Lässyn lässyn teillekin.
Tommyn runoissa on syvyyttä ja oivalluksia, hän oli herkkä ja huumorintajuinen ihminen olematta nössö. Rakkaus on kaunista ja itse olen onnellisessa asemassa voidessani rakastaa ja olla rakastettuna. Rakastettuna, ei kynnysmattona. Rakkaus on tahdon asia ja jos pystyy rakastamaan ehdottomasti niin taustalla on voimakas tahto, luja luonne. Se tahto toimii myös keinona päästä irti suhteesta jos ei enää tahdo rakastaa. Minulle reiluus merkitsee enemmän kuin rakkaus. Joten pystyn luopumaan rakkaudesta jos en enää halua tahtoa. Miehelleni sanoin tahdon. Sinulle sanon, kuse muuntajaan.
Minäkin rakastan miestäni ja onhan se kaunista ja syvää. Jos mieheni pettäisi, miettisin kyllä kaksi kertaa, voiko häntä enää rakastaa. Silloin kun on kriisissä on parempi katsoa todellisuutta silmiin kuin uppoutua Tommyn runojen vietäväksi... ne sopii leijuntaan, ei kriisiin. Ehkä se muuntajaan kuseminen sopisi paremmin sinulle, sätkäyttäisi hieman ja toisi maan pinnale.
Kuka sinä olet sanomaan miten ihmisen on omassa kriisissään käyttäydyttävä? Kenen kriisissä on vain yksi oikea tapa käyttäytyä? Sinullako on kahden kerran miettimiseen se yksi tunnetaso ja se ei muka heilahtele?
Silloin kun on kriisissä (mielestäni petetyksi tuleminen ei ole kriisi hallelujaa vaan ainoastaan vastoinkäyminen, läheisen ihmisen kuolema on minulle kriisi) niin tunteet heilahtelevat. Petetty miettii kaikkea hyvää mennyttä ja kuinka se kirpaisee kun nykyhetki on mitä on ja tulevaisuutta ei vielä tiedä, hahmota.
Ole sinä vaan paheksuva, että minä en saisi mahdollisessa kriisissäni lukea runoa vaan minun pitäisi tuijottaa siemennesteen tahrimaa lakanaa. Niin kuin ihmisessä olisi vain yksi taso millä toimia lukee runon > haihattelee, miettii kaksi kertaa > järkevä ihminen.
Kun noin ajattelet niin sinun mielipiteelläsi ei ole minulle väliä, vastasin vain siksi, että ymmärtäisit jotain. Olet liian kapea ajatusmaailmaltasi, että sinun mielipiteestäsi olisi minulle tai kenelle muullekaan apua mahdollisessa kriisissä.
Kriisissä ihminen juuri kaipaa kohti sitä hyvää, mtä toisessa oli. Siihen suuntaan on luontainen veto ja siksi juuri siihen suuntaan ei kannata kannustaa. Pidä vain paheksuvana ja yksisilmäisenä... monta kriisiä olen kokenut ja monessa ollut rinnalla kulkija, joten jotain uskon tietäväni. Ehkäpä raadollisuuteni kolahtaa sinuun joistain omista syistäsi... tunnut haluavan valistaa minua, ehkäpä viihdyt hyvän ja syvän ihmisen roolissa?
Voi kamala.. olet ottanut melkoisen vastuun manipuloimalla tietoisesti tai tietämättäsi toista ihmistä kriisissä. Puhut ettet kannusta hyvän miettimiseen mutta kun toinen ihminen pohtii elämänsä isoja valintoja niin puntarissa on hyvät ja huonot asiat yhtä lailla. Melkoinen idiootti olet jos näin ymmärtämättömästi toimit. Kriisissä olevaa ihmistä tuetaan ja kuunnellaan, ei ohjata eikä vaikuteta hänen ajatteluun. Minä en ikinä tohtisi vaikuttaa toisen ihmisen elämäänsä koskeviin päätöksiin esim. "ota ero!" Tai "älä ajattele niitä teidän hyviä hetkiä, sinä tiedät että se petti sinua". Ihmiset ovat heikkona hetkinään vaikutuksille alttiita ja saatat siinä empaattisuudessasi tai määräilynpuuskassasi, kas realistisena raadollisella ihmisenä sinähän tiedät kaikesta kaiken, niin suistaa toisen rotkoon, vaikutat hänen elämän suuriin päätöksiin.
Minä osaan olla romanttinen, realistinen, mutta raadollinen minun ei tarvitse olla, käytän järkeä ja tunteita, ja olisin todella varovainen ohjailemaan toisen ihmisen käytöstä. On täysin eri asia auttaa toista ihmistä selvittämään vastauksia kriiseissään kun määrätä, ohjata hänen käytöstään. Mielummin kannattaa kuunnella, pyytää toista kirjoittamaan itselleen asioita vihkoon ja lukemaan aiheesta tai käyttämään ammatti-ihmisiä kun tentata tai ottaa kantaa puolesta tai vastaan.
Tommypa sen hyvin sanoi :D
On vain yksi ehto,
elinehto:
Värisevää sielua
ei saa tallata.Jos toinen ihminen on tullut petetyksi, tallatuksi niin älä sinä enää hänen ylitseen kävele, anna tilaa, älä ohjaa, älä kannusta mihinkään suuntaan, vaan kuuntele ja tue. Ole vain olkapää, mihin nojata ja pohtia elämän suuntaa, älä kylmä mitään ymmärtämätön koura, joka työntää selästä koska ei sinusta ole sanomaan miten toisen pitää oma elämänsä elää.
Voi kuule, samanlaista manipulaatiota se on tarjota siihen hetkeen toiselle Tommyn runoja. Surullista, jos et näe, että valtaa se käyttää rautanyrkki silloinkin, jos sen pukee silkkihanskaan. IRL, toisen ollessa kriisissä, sitä tietenkin vain kuuntelee ja ilmaisee mielipiteensä vain, jos toinen kysyy. Tietysti päänsä sisässä voi ajatella, että voi voi, nyt se lankeaa taas tuohon kaipuunsa höttöön, mutta se on ihmisen oma valinta vajota jos niin tahtoo. Enkä sano kenellekään, että jätä se sika. Monet elävät sikansa kanssa ihan onnellista elämää.
Mitä vikaa on kaipuussa? Rakkaus on ruma sana, kaipuu soi kauniimpana.
Ei kai kaipuussa vikaa ole. Ja vaikka olisi, ei sitä voi välttääkään. Lähinnä voi välttää sen, että jos pulu paskantaa päähän, ei kuvittele sen olevan märkiä suukkoja ja tähtipölyä.
Tai voi välttää jos pulu paskantaa sun päähän ja näin on käynyt tosi usein, sulle, niin et silti lähtis haukkumaan Tommy Tabermannin runoja pumpulihötöksi ja lässytykseksi kun et tiedä mistä kukin lohdutuksensa saa.
Mä olen aika hyvä välttelemään kyllä paskantavia puluja ja näin toistaiseksi onnellisessa parisuhteessa eläessä siihen ei ole hirveästi tarvetta. Tommyn runoilla on toki aikansa ja paikkansa, mutta itse en ruokkisi niillä sellaisen ihmisen kaipuuta ja ikävää, joka on juuri tullut miehensä pettämäksi. Minusta se on sitä rumaa juttua, mitä väitit minun harjoittavan... manipulaatiota nimittäin, ei mitään lohtua.
Pyh. Runo pölähti päähäni kuvaamaan tunnetta mitä ap ja toinen elämää kokenut, ajatteluun pystyvä ihminen toi keskustelussa esille, ristiriitaiset tunteet; miksi mieleen tulevat niin hyvät kuin huonot asiat kuten miksi kaipaa siihen syliin eniten mikä on loukannut pahiten. Koska tunteet eivät sammu nappia painamalla ja elämää, suuria päätöksiä puntaroidessaan käy läpi hyvät ja huonot asiat. Minäkin sanoisin päättäväni asiat järjellä mutta kun asiaan perehtyy niin ihminen luulee päättävänsä järjellä mutta tunteet vaikuttavat päätökseen aina. Ap ja sympatiseeraamani kommentoija ovat niin viisaita naisia, että ymmärtävät elämän ristiriidat ja paradoksin. Olisin minäkin mieluusti toista mieltä mutta elämä opettaa.
Tämä seuraava tuottaa minulle kovin suurta nautintoa kommentoida juuri sinulle ;)
"Jos sydän ja järki ovat eri mieltä, kulje aina sydämen tietä."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni vastaava tausta. Miehen uskottomuudesta 5 vuotta ja meillä lapsia, olen 42v.
Vasta nyt koen eläväni siedettävää elämää. Pystyn vasta nyt nauttimaan asioista joista nautin 5v sitten, esim marjojen poiminnasta.
Tällä kokemuksellani suosittelen eroa ja totaalista yhteyden katkaisemista mieheen. Kun et näe ja kuule hänestä niin pääset paremmin uuteen elämään. Ja varmasti joku tulee nyt sanomaan että ”ei ole pakko erota , rakentakaa jotain parempaa”. En usko että sellainen on kokenut uskottomuutta oikeasti . Uskottomuus tuhoaa luottamuksen ja toisen kunnioituksen. Jos toiseen ei luota ei toista kunnioita niin eihän silloin ole mitään jäljellä.
Saanko kysyä,mitkä asiat vaikuttivat päätökseesi jatkaa yhteistä elämäänne? Oliko perheenne yksi syy siihen ja jos oli, olisitko ehkä valinnut toisin jos kyseessä olisi ollut vain kaksi aikuista ihmistä?
Tulen surulliseksi rivejäsi lukiessa, järkyttävää kuinka pitkäksi aikaa toisen hairahdus voi tuhota toisen ihmisen kyvyn nauttia elämästä. Olen niin pahoillani puolestasi.
Ap💛Mies aneli jäämään, mutta sillä ei varsinaisesti ollut päätöksen kanssa mitään tekemistä.
Tein puhtaasti järkipäätöksen jäämisestä. Lapsemme olivat tuolloin alle kouluikäisiä enkä ollut valmis siihen että erossa menettäisin puolet ajasta lasten kanssa ja että jossain vaiheessa ehkä joku vieras nainen eli äitipuoli alkaisi hoitamaan _minun_lapsiani.
Lisäksi taloudelliset seikat vaikuttivat. En halunnut että minä lapsemme joutuisimme eron myötä muuttamaan uudesta omakotitalosta pienehköön kertostaloasuntoon, sillä en olisi voinut lunastaa itselleni omakotitaloamme koska palkkani ei olisi riittänyt siihen.
Olisinko eronnut jos meillä ei olisi ollut lapsia? Kyllä, ehdottomasti ja vielä viiden vuoden jälkeenkin olen sitä mieltä.
Koen, että mies on minulle nykyään asuinkumppani. Valitettavasti kaikki rakkaus on hiljalleen kuollut viiden vuoden aikana osaltani. Emme kuitenkaan riitele arjessa , olemme hyvin toimiva tiimi. En usko että minun puoleltani enää muodostuu rakkauden tunteita miestä kohtaan, mutta meneehän tämä näinkin toistaiseksi. Pian lapset ovat lukioikäisiä ja koen että minulla on mahdollisuus tehdä päätökset avioliittomme osalta. Oletan, että jos ilmoittaisin haluavani eron niin se olisi yllätys miehelle - mutta niin oli hänen uskottomuutensa minullekin.
Mulla sama juttu. Lapset vielä alakoululaisia, joten pitää vain odottaa, kunnes ovat sen ikäisiä, että kukaan äitipuoli ei pääse hoitelemaan omia lapsiani. Minkä ikäinen muuten olet nyt?
Avaisiko joku näin ajatteleva minulle hieman lisää ajatusmaailmaansa? Tarkoitan siis tätä, että ei halua kenenkään muun ottavan osaa lastensa kasvatukseen. On niin ihmeellinen ajatus. Lapsella on eronkin jälkeen vain yksi äiti tai isä, ja ne mahdolliset muut ihmiset ovat vaan turvallisina aikuisina heidän elämässään.
Lapset eivät saa kärsiä siitä, että mies oli petollinen.
Haluan, että lapsilla on yksi ja sama koti kirjaimellisesti, en halua heille reppureissaaja-elämää kaksine koteineen, enkä ikimaailmassa haluaisi mitään uusperhehelvettiä, en ikinä. En halua muita aikuisia sekaantumaan lasten kasvatukseen tai hoitamiseen. Ei ole minun syyni, että luottoa ei enää ole. Joten tässä ollaan, kun toimeen tullaan eikä riidellä eikä huudeta.Naimisissa, kaksi lasta ja hyvä parisuhde. Ymmärrän sinua 100%. Lisäidin vielä, että se, jolle vastaat puhuu turvallisista aikuisista. Aika sinisilmäinen ajatusmaailma. Ihan järkevätkin aikuiset eivät kohtele aina lapsia kovin hyvin, kun oma etu on kyseessä. Eivät toki edes biologiset vanhemmat, saati muut. Eikä tämä nyt taas tarkoita, että uusperhekuvio ei voi mitenkään onnistua. Tottakai voi ja niitä turvallisia aikuisia on. Mutta aika usein menee pieleen, monin tavoin. Lisäksi ajatus siitä, että lapseni olisivat olleet puolet ajasta pois lyhyestä lapsuudestaan. Ei, ei, ei.
MInkälaisen parisuhteen mallin lapset saavat? Eli, mitkä ovat ne keskeiset asiat, jotka näissä tapauksissa pystytte lapsille välittämään? Ja näkevätkö lapset "kulissin" läpi?
Kulissiseista jauhaminen on yksi tyypillinen tapa perustella poukkoilevia parisuhdekuvioita. Onnen perässä juokseminen on toinen. Uskon, että uskottomuuden jälkeen suhteeseen jäävien tilannetta sekä kulissien ylläpito että onnen hylkääminen kuvaavat kuitenkin aika harvoin. Useammin halutaan säilyttää lapsilla yksi koti. Se, miten parisuhde hoidetaan, varmaankin vaihtelee.
Luit minua huonosti. Elän onnellisessa suhteessa ja perheessä, jossa asiat puidaan hyvin avoimesti. Ei siis mallia kulisseista nyt ainakaan. Meidän lapset ovat jo siis jo teinejä.
Otin kantaa, kun pyydettiin avaamaan tällaista ajatusmallia. Ihmeteltiin, miksi joku ei halua erota pettämisen jälkeen, jos on pieniä lapsia. Omassa suhteessani jos mies olisi pettänyt, en oli missään nimessä tahtonut luopua puolesta lasteni lapsuutta, laittaa heitä ravaamaan paikasta toiseen ja sietämään kaiken maailman (vaihtuvia) isä-ja äitipuolia. Tätä olen nähnyt ja kuullut ystäväpiirissä niin riittämiin - ja kuulen koko ajan, vaikka kyseessä olevat ovat ns. fiksuja ja koulutettuja. Sellaista tappelua, ikuista vääntöä jne. että oksat pois.
Jos mies olisi pettänyt ja lähtenyt, se olisi toki ollut hänen valintansa, jota en voisi enkä yrittäisi hallita. Nyt avasin omaa ajatusmaailmaani. Lapset olen halunnut, rakastan heitä ja tahdon olla heidän kanssaan ja sen vuoksi olen myös valmis tekemään valintoja. En siis uhrautumaan, en salailemaan tai pelaamaan pelejä vaan tekemään tietoisia valintoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitoutua niin syvästi
että muuttuu pohjattomaksi
Puristaa niin lujasti
että muuttuu rajattomaksi
Rakastaa niin mielettömästi
ettei mikään enää
ole vailla merkitystä...
Tommy Tabermann
Pumpulihöttöä, jolla petetyksi tulleet Pollyannat yrittävät kriisissään saada suhteen petturimieheen näyttämään edelleen ah niin kauniilta ja kiinni pitämisen arvoiselta. Kyllä rakkaus on kaunista, sielussa soi, vaikka mieheni muna meni vieraaseen pimppiin, niin sieluni ja rakkauteni on aina niiiin paljon syvempi kuin tuo ontelo oli. Lässyn lässyn teillekin.
Tommyn runoissa on syvyyttä ja oivalluksia, hän oli herkkä ja huumorintajuinen ihminen olematta nössö. Rakkaus on kaunista ja itse olen onnellisessa asemassa voidessani rakastaa ja olla rakastettuna. Rakastettuna, ei kynnysmattona. Rakkaus on tahdon asia ja jos pystyy rakastamaan ehdottomasti niin taustalla on voimakas tahto, luja luonne. Se tahto toimii myös keinona päästä irti suhteesta jos ei enää tahdo rakastaa. Minulle reiluus merkitsee enemmän kuin rakkaus. Joten pystyn luopumaan rakkaudesta jos en enää halua tahtoa. Miehelleni sanoin tahdon. Sinulle sanon, kuse muuntajaan.
Minäkin rakastan miestäni ja onhan se kaunista ja syvää. Jos mieheni pettäisi, miettisin kyllä kaksi kertaa, voiko häntä enää rakastaa. Silloin kun on kriisissä on parempi katsoa todellisuutta silmiin kuin uppoutua Tommyn runojen vietäväksi... ne sopii leijuntaan, ei kriisiin. Ehkä se muuntajaan kuseminen sopisi paremmin sinulle, sätkäyttäisi hieman ja toisi maan pinnale.
Kuka sinä olet sanomaan miten ihmisen on omassa kriisissään käyttäydyttävä? Kenen kriisissä on vain yksi oikea tapa käyttäytyä? Sinullako on kahden kerran miettimiseen se yksi tunnetaso ja se ei muka heilahtele?
Silloin kun on kriisissä (mielestäni petetyksi tuleminen ei ole kriisi hallelujaa vaan ainoastaan vastoinkäyminen, läheisen ihmisen kuolema on minulle kriisi) niin tunteet heilahtelevat. Petetty miettii kaikkea hyvää mennyttä ja kuinka se kirpaisee kun nykyhetki on mitä on ja tulevaisuutta ei vielä tiedä, hahmota.
Ole sinä vaan paheksuva, että minä en saisi mahdollisessa kriisissäni lukea runoa vaan minun pitäisi tuijottaa siemennesteen tahrimaa lakanaa. Niin kuin ihmisessä olisi vain yksi taso millä toimia lukee runon > haihattelee, miettii kaksi kertaa > järkevä ihminen.
Kun noin ajattelet niin sinun mielipiteelläsi ei ole minulle väliä, vastasin vain siksi, että ymmärtäisit jotain. Olet liian kapea ajatusmaailmaltasi, että sinun mielipiteestäsi olisi minulle tai kenelle muullekaan apua mahdollisessa kriisissä.
Kriisissä ihminen juuri kaipaa kohti sitä hyvää, mtä toisessa oli. Siihen suuntaan on luontainen veto ja siksi juuri siihen suuntaan ei kannata kannustaa. Pidä vain paheksuvana ja yksisilmäisenä... monta kriisiä olen kokenut ja monessa ollut rinnalla kulkija, joten jotain uskon tietäväni. Ehkäpä raadollisuuteni kolahtaa sinuun joistain omista syistäsi... tunnut haluavan valistaa minua, ehkäpä viihdyt hyvän ja syvän ihmisen roolissa?
Voi kamala.. olet ottanut melkoisen vastuun manipuloimalla tietoisesti tai tietämättäsi toista ihmistä kriisissä. Puhut ettet kannusta hyvän miettimiseen mutta kun toinen ihminen pohtii elämänsä isoja valintoja niin puntarissa on hyvät ja huonot asiat yhtä lailla. Melkoinen idiootti olet jos näin ymmärtämättömästi toimit. Kriisissä olevaa ihmistä tuetaan ja kuunnellaan, ei ohjata eikä vaikuteta hänen ajatteluun. Minä en ikinä tohtisi vaikuttaa toisen ihmisen elämäänsä koskeviin päätöksiin esim. "ota ero!" Tai "älä ajattele niitä teidän hyviä hetkiä, sinä tiedät että se petti sinua". Ihmiset ovat heikkona hetkinään vaikutuksille alttiita ja saatat siinä empaattisuudessasi tai määräilynpuuskassasi, kas realistisena raadollisella ihmisenä sinähän tiedät kaikesta kaiken, niin suistaa toisen rotkoon, vaikutat hänen elämän suuriin päätöksiin.
Minä osaan olla romanttinen, realistinen, mutta raadollinen minun ei tarvitse olla, käytän järkeä ja tunteita, ja olisin todella varovainen ohjailemaan toisen ihmisen käytöstä. On täysin eri asia auttaa toista ihmistä selvittämään vastauksia kriiseissään kun määrätä, ohjata hänen käytöstään. Mielummin kannattaa kuunnella, pyytää toista kirjoittamaan itselleen asioita vihkoon ja lukemaan aiheesta tai käyttämään ammatti-ihmisiä kun tentata tai ottaa kantaa puolesta tai vastaan.
Tommypa sen hyvin sanoi :D
On vain yksi ehto,
elinehto:
Värisevää sielua
ei saa tallata.Jos toinen ihminen on tullut petetyksi, tallatuksi niin älä sinä enää hänen ylitseen kävele, anna tilaa, älä ohjaa, älä kannusta mihinkään suuntaan, vaan kuuntele ja tue. Ole vain olkapää, mihin nojata ja pohtia elämän suuntaa, älä kylmä mitään ymmärtämätön koura, joka työntää selästä koska ei sinusta ole sanomaan miten toisen pitää oma elämänsä elää.
Voi kuule, samanlaista manipulaatiota se on tarjota siihen hetkeen toiselle Tommyn runoja. Surullista, jos et näe, että valtaa se käyttää rautanyrkki silloinkin, jos sen pukee silkkihanskaan. IRL, toisen ollessa kriisissä, sitä tietenkin vain kuuntelee ja ilmaisee mielipiteensä vain, jos toinen kysyy. Tietysti päänsä sisässä voi ajatella, että voi voi, nyt se lankeaa taas tuohon kaipuunsa höttöön, mutta se on ihmisen oma valinta vajota jos niin tahtoo. Enkä sano kenellekään, että jätä se sika. Monet elävät sikansa kanssa ihan onnellista elämää.
Mitä vikaa on kaipuussa? Rakkaus on ruma sana, kaipuu soi kauniimpana.
Ei kai kaipuussa vikaa ole. Ja vaikka olisi, ei sitä voi välttääkään. Lähinnä voi välttää sen, että jos pulu paskantaa päähän, ei kuvittele sen olevan märkiä suukkoja ja tähtipölyä.
Tai voi välttää jos pulu paskantaa sun päähän ja näin on käynyt tosi usein, sulle, niin et silti lähtis haukkumaan Tommy Tabermannin runoja pumpulihötöksi ja lässytykseksi kun et tiedä mistä kukin lohdutuksensa saa.
Mä olen aika hyvä välttelemään kyllä paskantavia puluja ja näin toistaiseksi onnellisessa parisuhteessa eläessä siihen ei ole hirveästi tarvetta. Tommyn runoilla on toki aikansa ja paikkansa, mutta itse en ruokkisi niillä sellaisen ihmisen kaipuuta ja ikävää, joka on juuri tullut miehensä pettämäksi. Minusta se on sitä rumaa juttua, mitä väitit minun harjoittavan... manipulaatiota nimittäin, ei mitään lohtua.
Pyh. Runo pölähti päähäni kuvaamaan tunnetta mitä ap ja toinen elämää kokenut, ajatteluun pystyvä ihminen toi keskustelussa esille, ristiriitaiset tunteet; miksi mieleen tulevat niin hyvät kuin huonot asiat kuten miksi kaipaa siihen syliin eniten mikä on loukannut pahiten. Koska tunteet eivät sammu nappia painamalla ja elämää, suuria päätöksiä puntaroidessaan käy läpi hyvät ja huonot asiat. Minäkin sanoisin päättäväni asiat järjellä mutta kun asiaan perehtyy niin ihminen luulee päättävänsä järjellä mutta tunteet vaikuttavat päätökseen aina. Ap ja sympatiseeraamani kommentoija ovat niin viisaita naisia, että ymmärtävät elämän ristiriidat ja paradoksin. Olisin minäkin mieluusti toista mieltä mutta elämä opettaa.
Tämä seuraava tuottaa minulle kovin suurta nautintoa kommentoida juuri sinulle ;)
"Jos sydän ja järki ovat eri mieltä, kulje aina sydämen tietä."
Jaa jaa. Mun kokemuksen mukaan silloin, kun sydämen ja järjen ristiriita poistuu ja molempien rytmi on sama, tietää olevansa oikealla tiellä. Mutta kukin tavallaan, valitse vapaasti tiesi. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitoutua niin syvästi
että muuttuu pohjattomaksi
Puristaa niin lujasti
että muuttuu rajattomaksi
Rakastaa niin mielettömästi
ettei mikään enää
ole vailla merkitystä...
Tommy Tabermann
Pumpulihöttöä, jolla petetyksi tulleet Pollyannat yrittävät kriisissään saada suhteen petturimieheen näyttämään edelleen ah niin kauniilta ja kiinni pitämisen arvoiselta. Kyllä rakkaus on kaunista, sielussa soi, vaikka mieheni muna meni vieraaseen pimppiin, niin sieluni ja rakkauteni on aina niiiin paljon syvempi kuin tuo ontelo oli. Lässyn lässyn teillekin.
Tommyn runoissa on syvyyttä ja oivalluksia, hän oli herkkä ja huumorintajuinen ihminen olematta nössö. Rakkaus on kaunista ja itse olen onnellisessa asemassa voidessani rakastaa ja olla rakastettuna. Rakastettuna, ei kynnysmattona. Rakkaus on tahdon asia ja jos pystyy rakastamaan ehdottomasti niin taustalla on voimakas tahto, luja luonne. Se tahto toimii myös keinona päästä irti suhteesta jos ei enää tahdo rakastaa. Minulle reiluus merkitsee enemmän kuin rakkaus. Joten pystyn luopumaan rakkaudesta jos en enää halua tahtoa. Miehelleni sanoin tahdon. Sinulle sanon, kuse muuntajaan.
Minäkin rakastan miestäni ja onhan se kaunista ja syvää. Jos mieheni pettäisi, miettisin kyllä kaksi kertaa, voiko häntä enää rakastaa. Silloin kun on kriisissä on parempi katsoa todellisuutta silmiin kuin uppoutua Tommyn runojen vietäväksi... ne sopii leijuntaan, ei kriisiin. Ehkä se muuntajaan kuseminen sopisi paremmin sinulle, sätkäyttäisi hieman ja toisi maan pinnale.
Kuka sinä olet sanomaan miten ihmisen on omassa kriisissään käyttäydyttävä? Kenen kriisissä on vain yksi oikea tapa käyttäytyä? Sinullako on kahden kerran miettimiseen se yksi tunnetaso ja se ei muka heilahtele?
Silloin kun on kriisissä (mielestäni petetyksi tuleminen ei ole kriisi hallelujaa vaan ainoastaan vastoinkäyminen, läheisen ihmisen kuolema on minulle kriisi) niin tunteet heilahtelevat. Petetty miettii kaikkea hyvää mennyttä ja kuinka se kirpaisee kun nykyhetki on mitä on ja tulevaisuutta ei vielä tiedä, hahmota.
Ole sinä vaan paheksuva, että minä en saisi mahdollisessa kriisissäni lukea runoa vaan minun pitäisi tuijottaa siemennesteen tahrimaa lakanaa. Niin kuin ihmisessä olisi vain yksi taso millä toimia lukee runon > haihattelee, miettii kaksi kertaa > järkevä ihminen.
Kun noin ajattelet niin sinun mielipiteelläsi ei ole minulle väliä, vastasin vain siksi, että ymmärtäisit jotain. Olet liian kapea ajatusmaailmaltasi, että sinun mielipiteestäsi olisi minulle tai kenelle muullekaan apua mahdollisessa kriisissä.
Kriisissä ihminen juuri kaipaa kohti sitä hyvää, mtä toisessa oli. Siihen suuntaan on luontainen veto ja siksi juuri siihen suuntaan ei kannata kannustaa. Pidä vain paheksuvana ja yksisilmäisenä... monta kriisiä olen kokenut ja monessa ollut rinnalla kulkija, joten jotain uskon tietäväni. Ehkäpä raadollisuuteni kolahtaa sinuun joistain omista syistäsi... tunnut haluavan valistaa minua, ehkäpä viihdyt hyvän ja syvän ihmisen roolissa?
Voi kamala.. olet ottanut melkoisen vastuun manipuloimalla tietoisesti tai tietämättäsi toista ihmistä kriisissä. Puhut ettet kannusta hyvän miettimiseen mutta kun toinen ihminen pohtii elämänsä isoja valintoja niin puntarissa on hyvät ja huonot asiat yhtä lailla. Melkoinen idiootti olet jos näin ymmärtämättömästi toimit. Kriisissä olevaa ihmistä tuetaan ja kuunnellaan, ei ohjata eikä vaikuteta hänen ajatteluun. Minä en ikinä tohtisi vaikuttaa toisen ihmisen elämäänsä koskeviin päätöksiin esim. "ota ero!" Tai "älä ajattele niitä teidän hyviä hetkiä, sinä tiedät että se petti sinua". Ihmiset ovat heikkona hetkinään vaikutuksille alttiita ja saatat siinä empaattisuudessasi tai määräilynpuuskassasi, kas realistisena raadollisella ihmisenä sinähän tiedät kaikesta kaiken, niin suistaa toisen rotkoon, vaikutat hänen elämän suuriin päätöksiin.
Minä osaan olla romanttinen, realistinen, mutta raadollinen minun ei tarvitse olla, käytän järkeä ja tunteita, ja olisin todella varovainen ohjailemaan toisen ihmisen käytöstä. On täysin eri asia auttaa toista ihmistä selvittämään vastauksia kriiseissään kun määrätä, ohjata hänen käytöstään. Mielummin kannattaa kuunnella, pyytää toista kirjoittamaan itselleen asioita vihkoon ja lukemaan aiheesta tai käyttämään ammatti-ihmisiä kun tentata tai ottaa kantaa puolesta tai vastaan.
Tommypa sen hyvin sanoi :D
On vain yksi ehto,
elinehto:
Värisevää sielua
ei saa tallata.Jos toinen ihminen on tullut petetyksi, tallatuksi niin älä sinä enää hänen ylitseen kävele, anna tilaa, älä ohjaa, älä kannusta mihinkään suuntaan, vaan kuuntele ja tue. Ole vain olkapää, mihin nojata ja pohtia elämän suuntaa, älä kylmä mitään ymmärtämätön koura, joka työntää selästä koska ei sinusta ole sanomaan miten toisen pitää oma elämänsä elää.
Voi kuule, samanlaista manipulaatiota se on tarjota siihen hetkeen toiselle Tommyn runoja. Surullista, jos et näe, että valtaa se käyttää rautanyrkki silloinkin, jos sen pukee silkkihanskaan. IRL, toisen ollessa kriisissä, sitä tietenkin vain kuuntelee ja ilmaisee mielipiteensä vain, jos toinen kysyy. Tietysti päänsä sisässä voi ajatella, että voi voi, nyt se lankeaa taas tuohon kaipuunsa höttöön, mutta se on ihmisen oma valinta vajota jos niin tahtoo. Enkä sano kenellekään, että jätä se sika. Monet elävät sikansa kanssa ihan onnellista elämää.
Mitä vikaa on kaipuussa? Rakkaus on ruma sana, kaipuu soi kauniimpana.
Ei kai kaipuussa vikaa ole. Ja vaikka olisi, ei sitä voi välttääkään. Lähinnä voi välttää sen, että jos pulu paskantaa päähän, ei kuvittele sen olevan märkiä suukkoja ja tähtipölyä.
Tai voi välttää jos pulu paskantaa sun päähän ja näin on käynyt tosi usein, sulle, niin et silti lähtis haukkumaan Tommy Tabermannin runoja pumpulihötöksi ja lässytykseksi kun et tiedä mistä kukin lohdutuksensa saa.
Mä olen aika hyvä välttelemään kyllä paskantavia puluja ja näin toistaiseksi onnellisessa parisuhteessa eläessä siihen ei ole hirveästi tarvetta. Tommyn runoilla on toki aikansa ja paikkansa, mutta itse en ruokkisi niillä sellaisen ihmisen kaipuuta ja ikävää, joka on juuri tullut miehensä pettämäksi. Minusta se on sitä rumaa juttua, mitä väitit minun harjoittavan... manipulaatiota nimittäin, ei mitään lohtua.
Pyh. Runo pölähti päähäni kuvaamaan tunnetta mitä ap ja toinen elämää kokenut, ajatteluun pystyvä ihminen toi keskustelussa esille, ristiriitaiset tunteet; miksi mieleen tulevat niin hyvät kuin huonot asiat kuten miksi kaipaa siihen syliin eniten mikä on loukannut pahiten. Koska tunteet eivät sammu nappia painamalla ja elämää, suuria päätöksiä puntaroidessaan käy läpi hyvät ja huonot asiat. Minäkin sanoisin päättäväni asiat järjellä mutta kun asiaan perehtyy niin ihminen luulee päättävänsä järjellä mutta tunteet vaikuttavat päätökseen aina. Ap ja sympatiseeraamani kommentoija ovat niin viisaita naisia, että ymmärtävät elämän ristiriidat ja paradoksin. Olisin minäkin mieluusti toista mieltä mutta elämä opettaa.
Tämä seuraava tuottaa minulle kovin suurta nautintoa kommentoida juuri sinulle ;)
"Jos sydän ja järki ovat eri mieltä, kulje aina sydämen tietä."
Jaa jaa. Mun kokemuksen mukaan silloin, kun sydämen ja järjen ristiriita poistuu ja molempien rytmi on sama, tietää olevansa oikealla tiellä. Mutta kukin tavallaan, valitse vapaasti tiesi. :)
Toki seuraan omaa intuitiotani. En halua, en voi olla kuin sata muuta. Kuin sinä. Hellaakoski on runoillut "tietä käyden tien on vanki, vapaa on vain umpihanki." :)
Katson tämän kun kotiudun ehdottomasti. Lähden ystäväni kanssa vähän hemmotteluun ja viettämääb aikaa. Kotona olo ahdistaa. Kiitos vinkistä. Palaan asiaan illemmalla. Miehen tapasin ohimennen kun hän haki veljensä kanssa veneen avaimen.
Av💛
Ps. Siskoni supervinkki selviytymiseen oli kehoitus ostaa koira. Voi pyhä Pietari!