Onko täällä ketään jota kaduttaa, että lapsiluku jäi yhteen?

Ei kaduta, enemmän kaduttaa tämä ainutkin....parisuhde kuralla ja ilmeisesti urakin, kun työpaikalla tuli organisaatio uudistus ja minun nimeä ei ole missään laatikossa. Vielä vuosi pitäis kärvistellä kotona ja lapsi on huutanut syntymästään (5kk) saakka.

Liian nuorena hankittiin olis hyvin voinut 10v vielä odottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko täällä oikeasti näin itsekästä sakkia? Ei niillä lapsilla oli niitä sitten yksi, kaksi tai kolme ole mitään velvollisuutta tehdä teistä isovanhempia. " Jättää mummokortti" yhden lapsen varaan. Tsiisus.

Älkää nyt oikeasti tehkö muksuja peräkkäin sillä ajatuksella et "niistä on seuraa toisilleen, leikkivät keskenään" joo o. Mun isosisko ei mitään muuta tehnytkään kuin kiusasi. Uhkaili saksilla tai lyövänsä, jos ei jotain saanut multa. Mutsi kerran mun jalkani. Ja meillä on ikäeroa vajaa kaks vuotta.

Se että siskosi on mielipuoli ei tarkoita että kaikki muut olisivat.

Eipä tuota sisarusrakkauta ole muissakaan perheissä näkynyt. Tappelua ja kinastelua.

Lapset sillointällöin tappelevat. Kaikissa tuntemissani perheissä kuitenkin pitävät toistensa puolia ja aikuisena ovat paljon tekemisissä ja lämpimissä väleissä. En tiedä missä ghetossa te asutte jossa vaan uhkaillaan toisia saksilla 😬

Mua ottaa päähän se, että se on nolla ja nut olis viimeinen mahdollisuus saada edes yksi. Mies on vaannollut 40 vuotta kateissa.

Vierailija kirjoitti:

Ei kaduta, enemmän kaduttaa tämä ainutkin....parisuhde kuralla ja ilmeisesti urakin, kun työpaikalla tuli organisaatio uudistus ja minun nimeä ei ole missään laatikossa. Vielä vuosi pitäis kärvistellä kotona ja lapsi on huutanut syntymästään (5kk) saakka.

Liian nuorena hankittiin olis hyvin voinut 10v vielä odottaa.

Kai tajuat, ettei juuri tuo lapsesi olisi silloin syntynyt?  Että tuo lapsi on ainutkertainen ihminen?

Melkoisen uraorientoitununut kyllä olet - että kyllä se varmaan siitä urkenee...

Vierailija kirjoitti:

Meillä vain yksi lapsi. Tällä hetkellä ok, mutta kaduttaako myöhemmin jos ei tee toista? Kokemuksia? Entä onko joku katunut toisen tekemistä (harvemmin varmaan näin päin)? T. Nainen 38 v.

Elämä kolmen lapsen kanssa oli yh-äitinä raskasta. Kaduin jo ensimmäistäni noihin aikoihin. No ei erityisemmin estetty, mutta ei varsinaisesti tehtykään kahta nuorimmaista, mutta nyt kun on lapset, lastenlapset, miniät ja vävy, olen monesti ajatellut miten tyhjää elämäni olisikaan ilman heitä. Olen eläkkeellä ja asun yksin niinpä elämääni ilahduttavat kovasti kaikki perheeni jäsenet. Elämästä ei aina tiedä, mutta vanha tätini sanoi aikoinaan, kunpa olisin tehnyt kymmenen lasta. Kaksi oli liian vähän vanhuuden yksinäisyydessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko täällä oikeasti näin itsekästä sakkia? Ei niillä lapsilla oli niitä sitten yksi, kaksi tai kolme ole mitään velvollisuutta tehdä teistä isovanhempia. " Jättää mummokortti" yhden lapsen varaan. Tsiisus.

Älkää nyt oikeasti tehkö muksuja peräkkäin sillä ajatuksella et "niistä on seuraa toisilleen, leikkivät keskenään" joo o. Mun isosisko ei mitään muuta tehnytkään kuin kiusasi. Uhkaili saksilla tai lyövänsä, jos ei jotain saanut multa. Mutsi kerran mun jalkani. Ja meillä on ikäeroa vajaa kaks vuotta.

Se että siskosi on mielipuoli ei tarkoita että kaikki muut olisivat.

Eipä tuota sisarusrakkauta ole muissakaan perheissä näkynyt. Tappelua ja kinastelua.

Lapset sillointällöin tappelevat. Kaikissa tuntemissani perheissä kuitenkin pitävät toistensa puolia ja aikuisena ovat paljon tekemisissä ja lämpimissä väleissä. En tiedä missä ghetossa te asutte jossa vaan uhkaillaan toisia saksilla 😬

Ihan pääkaupunkiseudulla asuttiin.

Tiedän perheen, jossa 4 jo aikuista lasta, joista kukaan ei hankkinut vanhemmilleen niitä lapsenlapsia (ovat jo yli 50 v, vanhemmat n. 80 v).

Ei ole mitään takeita, eläkää omaa elämäänne ja omia ratkaisujanne.

Ei sisarusten tarvitse olla leikkikavereita toisilleen! On ihan hyväksyttävää saada lapsia isommallakin ikäerolla. Ihan turha ajaa itseään piippuun ikäeroa peläten. Ja sanon tämän itse 3 lapsen äitinä, kaikillahan ikäeroa 2 v tai alle edelliseen. Nyt ovat koululaisia eivätkä mitään erityisiä kavereita keskenään, kaikilla on omat piirinsä. Ja se on ihan Ok. Pienempinä myös tappelivat paljon.

Joskus ehkä on vähän kaduttanut, jollain tavalla olis ollu kiva että lapsella olis sisarus ja näin seuraa jatkuvasti saatavilla. Mutta toisaalta sisarus vois olla tempperamentiltaan ihan erilainen tän nykyisen lapsen kanssa joten ehkä onkin parempi kun jätimme tähän yhteen.

En jaksais sisarusten jatkuvaa kinastelua enkä useamman lapsen koulujuttuja. Yhden kanssa on helppoa ja nyt hänestä alkaa olla jo kunnolla seuraakin kun on jo sen ikäinen, 10v. Yhdessä on kiva pelailla vaikka sulkapalloa tai Aliasta.

Kiva lukea tätä ketjua, kun itsekin juuri pohdin, haluaisinko vielä toisen lapsen. Lähinnä toinen vauvavuosi hirvittää. Esikoisen kanssa ainakin on joutunut valvomaan oikein urakalla. Mutta itse olen ainut lapsi, ja kaipasin usein leikkikaveria. Olisin halunnut sisaruksen.

Kadun, että minulla on vain yksi lapsi. Mutta hyvin kiitollinen olen hänestä.

Ensimmäisen jälkeen olin varma etten halua ikinä toista. Ei sitä vauvarumbaa ja taaperorumbaa ja kaikkea alusta. Sitten meni 10 v ja tuli toinen. Nyt pelkään että 10 v päästä teen sen virheen että haluan kolmannen. Noin fyysisesti se ehkä olisi mahdollista koska aloitin nuorena. En vain jaksa olla se täydellinen äiti vaikka lapsiani rakastankin eniten kaikista.