Kosin tulevaa vaimoa- Tuleva vaimo raivostui..
Kävin ostamassa vaimolle zirkoniasormuksen, joka maksoi 300€ ja jossa oli muutama zirkonia. Tuleva vaimo suuttui kosinnan jälkeen, kun näki sormuksen. Hän kysyi " Onko nuo timantteja" sanoin, että ei ole. Hän raivostui ja huusi, ettei tahdo mitään leikkisormusta.
Meni fiilikset täysin. Sekö on pääasia, että sormus on maksanut tuhansia euroja? Vai mikä ongelma oikeen on.
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Tuosta hyvästä jättäisin. Pahenee myöhemmin av(i)oliitossa.
Sitä kiinnostaa raha ja materia etkä sinä. Huomasit sen nyt itsekin että "Sekö on pääasia, että sormus on maksanut tuhansia euroja?" Kyllä vaan, hänelle on.
Justiin. Samalla hinnalla saa sitoja kiviä. Ei vaimo puhunut tuhansien sormuksesta mitään. Jos sormusta aikoo käyttää, pitäähän sen kestää hyvnen aika. Tekokivet ei kestä. (Toki tiedän irkonin ja zirkonian eron)
Vierailija kirjoitti:
Törkeää käytöstä vaimoltasi.
Eiän kyseessä ollut vaimo eikä edes tuleva vaimo jos noin raivostui.
Et rakastanut tarpeeksi! Ainakin 3000€:n edestä olisi rakastettava, mieluummin enemmän.
Olisi minuakin harmittanut. Minulle mies osti yksi joulu joululahjaksi zirkoniakorvakorut. Olihan ne prameat ja blingiä yms. Mutta kun olen viiskymppinen akka, niin ei ne oikein sopineet enää tyyliini. Paremmin sopi teinitytölleni.
Mutta ongelma oli juuri tässä, kun mies ei korujen päälle ymmärrä mitään, oli kultajousessa kysynyt, että mitä voisi ostaa vaimolle. Myyjä oli myynyt kalleimmat lasikivikorut, mitä oli löytänyt ja miestollo luuli, että nämä varmaan on jokanaisen unelma, kun myyjä oli niin sanonut.
Harmitti se rahan hukkaan heitto, koska en todellakaan voisi kuvitella työssäni pitävän sellaisia killuttimia ja ei ne oikein kyllä juhlalookkiinikaan käy.
Niin ja oma kihlasormukseni maksoi aikoinaa 150 mk, joten en ole kyllä timanttien yms. päälle. Mutta mikä lie oikku mieheltä tämä oli, kun oli kerrankin halunnut jotain hienoa laittaa. Sillä rahalla olisi saanut kauniit sileät kultaiset renkaat vaikka .
Vierailija kirjoitti:
Olisi minuakin harmittanut. Minulle mies osti yksi joulu joululahjaksi zirkoniakorvakorut. Olihan ne prameat ja blingiä yms. Mutta kun olen viiskymppinen akka, niin ei ne oikein sopineet enää tyyliini. Paremmin sopi teinitytölleni.
Mutta ongelma oli juuri tässä, kun mies ei korujen päälle ymmärrä mitään, oli kultajousessa kysynyt, että mitä voisi ostaa vaimolle. Myyjä oli myynyt kalleimmat lasikivikorut, mitä oli löytänyt ja miestollo luuli, että nämä varmaan on jokanaisen unelma, kun myyjä oli niin sanonut.
Harmitti se rahan hukkaan heitto, koska en todellakaan voisi kuvitella työssäni pitävän sellaisia killuttimia ja ei ne oikein kyllä juhlalookkiinikaan käy.
Niin ja oma kihlasormukseni maksoi aikoinaa 150 mk, joten en ole kyllä timanttien yms. päälle. Mutta mikä lie oikku mieheltä tämä oli, kun oli kerrankin halunnut jotain hienoa laittaa. Sillä rahalla olisi saanut kauniit sileät kultaiset renkaat vaikka .
Mielestäni timanttikorut ym. Eivät sovi hänelle. Hän ei ole kedon kaunein kukka, joten näyttäisi hassulta, jos hänellä olisi kallis suuri timanttisormus sormessa.
AP.
Oon ostanu kihlasormukset itselleni ja miehelleni. Maksoikohan ne 199 mk, en enää tarkkaan muista. Samoin vihkisormukset, miehelle samanlainen kuin kihlasormus ja itselleni muutamalla kivellä varustettu, yhteensä n. 900 markkaa.
Minä pidän pääasiassa sormuksia, joskus kuitenkin pitkäänkin ilman. Mies ei enää pidä, minä pidän hänenkin sormuksiaan. Yhteistä taivalta lähemmäs 30 vuotta.