Sinä, joka valitat toimistotyön olevan raskasta. Kokeilehan töitä, jotka ovat oikeastikin raskaita.

Olen tehnyt vaikka ja mitä raskasta työtä: hoitoalaa, siivousalaa ja varastotyötä, mutta mikään niistä ei ole ollut raskaampaa, kuin tämä nykyinen "toimistotyö". Istun paikoillani 8-12h päivässä, monesti jopa tekemättä mitään. Täällä ei aina ole töitä, mutta sitten kun sitä on - sitä on liikaa. Olen väsyneempi, kuin koskaan esim hoitajana ollessa. Silloin en tarvinnut päiväunia tai lomia sen kummemmin, mutta tässä työssä olen jatkuvasti lopen uupunut. Istuminen ja tietokonetta tuijottaminen ei ole yhtä luonnollista, kuin esim kävely ja touhuaminen oikeiden ihmisten parissa.

Jos tässä nyt kisataan että kellä töissä rankinta niin on paljon henkisesti stressaavampaan olla vastuussa ihmishengistä ( esim. ambulanssi) kuin jostain toimistohommista.

Olen tehnyt toimistotyötä ja enemmän ja vähemmän fyysisiä töitä.

Viimeiset 15 vuotta olrn toiminut maanviljelijänä.

Ei ole olemassa mitään yhtenäistä kategoriaa "toimistotyö".

Toki se, että ne tapahtuvat konttorin seinien sisällä.

Toimistotyö voi olla hyvinkin uuvuttavaa.

Esim. myyntityö on minulle niin raskasta, että mieluummin kaivan lapiolla ojaa.

Kyllä puhelimen ääressä toimistossa istuminen on raskainta. Siellä olet vieri vieressä työkavereiden kanssa, eikä pakoon omiin ajatuksin pääse hetkeksikään. Puhelin soi joskus niin paljon, että päivän ekan vessatauon  voi pitää 6 tunnin jälkeen. Sitten kuuntelet valitusta ja v*ttuilua, johon sinulla ei ole osaa eikä arpaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivotyö on raskasta, vaikka se olisi sinulle ja koko suvullesi vierasta.

Ja aloituksessa mainituilla esimerkkialoilla ei tarvitse ajatella niinkö?

Kirjoitinko niin? En.

Arvostan kaikkia ammatteja, mutta toimistotyö on usein kiireistä, raskasta ja töitä jatketaan seuraavana päivänä siitä, mihin ne jäivät edellisenä.

Monissa töissä näin ei ole.

Olen ollut hoitoalalla ennen. Nyt olen it-alalla. Koen tämän it-alan PALJON raskaammaksi. Ei toki fyysisesti, mutta henkinen paine on todella kovaa, jatkuvat aikataulupaineet, jatkuva tarve oppia "lennosta" uusia, vaativia tekniikoita esittäen samalla niiden gurua (vaikka tosiasiassa googlettaa tutorialia verkosta), kovat projektit jotka vaatii ylityön tekemistä paljon (ilmaiseksi, koska ylemmän toimihenkilön työsopimus sisältää ylityöt)...

Palaisin takaisin hoitoalalle muuten, mutta kun allergisoiduin niin monelle asialle etten pysty. 

Toimistotyö on kyllä noin keskimäärin väsyttävämpää. Olin vuosi sairaalan päivystyksessä hoitajana ja toki vuorot olivat kiireisiä ja työ fyysistä. Paljon piti ajatellakin ja nopeasti pystyä tekemään päätöksiä. Vastuuta oli paljon.

Rakennusmiehet tekevät mitä muut sanovat. He eivät ole sinänsä vastuussa siitä, miten joka x kantaa puuta y. Joku toinen on suunnitellut kaikki, joku ottaa vastuun työmaan johdosta ja turvallisuudesta. Isompi vastuu siinä kaikilla muilla, kuin itse rakennusmiehillä. He tekevät mitä muut sanoo. Mun miehellä on rakennusfirma, joten tiedän mistä puhun.

Hankin ylemmän korkeakoulututkinnon ja nyt teen pelkkää toimistotyötä. Työt eivät lopu töihin, vaan usein on pakko avata se kone kotonakin. Lisäksi se valtava paine ja stressi seuraa lomallakin. Mulla on valtava vastuu. Lisäksi tämä työ on osittain niin vaativaa, että ensimmäistä kertaa elämässäni olen tullur tilanteeseen, jossa en enää osaa edetä. Onneksi on fiksuja työkavereita. Tätä työtä ei voi vastuuttaa muille. Kun palaan lomalta, mua odottaa kuukauden työt. Siksi en yleensä pidä kuukautta lomaa.

Insinöörinä työskentelevä veljeni tekee lomallakin illat töitä tai herää aikaisin aamulla. Se on pakko. Hänen työhön ei saa oikeastaan sijaista, koska vaativia esimiestehtäviä, suunnittelutyötä, budjetointia jne ei tuosta noin voi opettaa jollekin kesätyöntekijälle. Hän esim suunnittelee, kilpailutttaa, toteuttaa esim ison sairaalan talotekniikkaa ja on täysin vastuussa työntekijöistä, suunnittelusta, budjetista jne.

Esimerkiksi hoitoalan työssä on selvänä keventävänä piirteenä se, että samat työt ei odota, kun palaa töihin. Tarkoitan, että jos edellisessä vuorossa jäi inhottava haavanhoito kesken, niin ei se haava siellä avoimena odota vaan joku muu on jatkanut sen kanssa. Sen sijaan ns. älytyössä ei ole näin. Sinä kannat sen vastuun ja jatkat siitä, mihin jäit. Tämä on sitä ns. pitkän aikavälin stressiä ja se kuluttaa paljon enemmän ihmistä kuin sinänsä fyysinen työ.

Mieheni on raksamies. Työ on rankkaa, tekee sellaista ns. fyysistä työvaihetta. Silti aiemmin oli vaan väsynyt, mutta muuten rento. Nykyään on alan yritys ja ei aina tarvi enää itse rehkiä, mutta on kuin viulunkieli stressistä. Puhelin soi, aina joku osanen pettää, saat miettiä aikatauluja jne. Rahaa tulee, mutta se ei korvaa tätä. Kuten mies sanoi, niin mikään raha ei riitä tämmöisen paskan korvaamiseen, mitä työ on nykyään.

Vierailija kirjoitti:

Jos tässä nyt kisataan että kellä töissä rankinta niin on paljon henkisesti stressaavampaan olla vastuussa ihmishengistä ( esim. ambulanssi) kuin jostain toimistohommista.

Ei mun mielestä. Olen töissä ambulanssissa. Mun vakkarityö on mielenterveyspuolella naisten psyk.osastolla. olen ensihoitaja ja nyt vuoden vapaat ollut vakkarista, koska halusin kokeilla ensihoitoa. Pidän molemmista töistä, mutta psyk.puolella on paljon rennompaa.

Ambulanssissa päivät menee nopeasti. On totta, että joskus tulee tilanteita, joissa pitää tehdä äkkiä iso päätös ja toivoa sen olevan potilaan parhaaksi. Se on mulle tässä se isoin murhe tavallaan. Toisaalta meillä on työpari, vakavissa tilanteissa on usein kenttäjohtaja mukana jne. Onhan meillä hyvät ohjeet jne.

Olen ensimmäiseltä koulutukseltani tradenomi. Tienasin silloin 2,5krt sen mitä nyt ensihoitajana tai psyk.puolella. Raha ei ratkaise todellakaan. Kyllä työ oli silloin todella paljon raskaampaa henkisesti. Jatkuva kiire,paine, ylitöiden määrä ja koko ajan palavereita. Mun piti kouluttaa muita ja suunnitella koulutuksia ja iso lauma ihmisiä toimi sen mukaan, mitä minä sanon. Raportoin kansainvälisesti yrityksen taloudesta ja tein laskelmia. Väitän, ettei nykyisistä työkavereista monella edes matemaattinen osaaminen riittäisi mun entiseen työhöni.

Jokainen työ on arvokasta ja hienoa, että meitä on monelle alalle. Osa työstä on omalla tavallaan vaativampaa, mutta miksi joka työn pitäisi olla vaativaa? Olin nuorena pari kesää töissä marketin kassalla. Se työ ei ollut vaativaa. Toisaalta kassatyöntekijä oli se, joka sai aina kaiken peen niskaansa. Ei työn vaativuus ole mikään ihmisarvon mittari.

Toisaalta meitä on moneen junaan. Jollekin ihmiselle joku työ voi oikeasti olla vaativaa ja vaatia isoja ponnisteluita, vaikka suurin osa muista pitäisi hommaa lähinnä leppoisana puuhasteluna. Kaikkien kapasiteetti ei riitä kaikkeen ja hyvä niin. Ei tarvitsekaan.

Ruumiillinen työ on fyysisesti helpompaa kuin istumatyö. Olen tehnyt molempia. 8-10 tuntia istumista joka päivä tekee pahaa ainakin mun kropalle.

Olen tehnyt sekä fyysistä työtä että nyt toimistohommia, molemmat on raskaita töitä, eri tavalla vain. Olen huomannut, että jopa sinänsä yksinkertaiset näpyttelyt (tyyliin kuittaan ilmoituksia hyväksy-hyväksy-hylkää-hyväksy) on raskaita kun niitä tekee tuntitolkulla, kuitenkin pitää skarppina olla ettei virheitä tule, mutta tylsää se on. Itseasiassa mietiskelin, että pitäisikö taas ensi kesäksi mennä kesätöihin kasvihuoneelle poimimaan tomaatteja. Se oli raskasta fyysisesti, mutta ihanan kevyttä henkisesti, bonuksena kroppa oli timmi syksyllä. Nyt vain väsyttää ja vatuttaa töiden jälkeen ja perse leviää :(

Niin, se voi olla jollekulle muulle raskasta, vaikka se ei sinulle olisikaan. Itse teen toimistotöitä muutaman kuukauden vuodessa puolipäiväisesti. Olen saanut aivoinfarktin 6 vuotta sitten, joten työ ottaa välillä voimille.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut hoitoalalla ennen. Nyt olen it-alalla. Koen tämän it-alan PALJON raskaammaksi. Ei toki fyysisesti, mutta henkinen paine on todella kovaa, jatkuvat aikataulupaineet, jatkuva tarve oppia "lennosta" uusia, vaativia tekniikoita esittäen samalla niiden gurua (vaikka tosiasiassa googlettaa tutorialia verkosta), kovat projektit jotka vaatii ylityön tekemistä paljon (ilmaiseksi, koska ylemmän toimihenkilön työsopimus sisältää ylityöt)...

Palaisin takaisin hoitoalalle muuten, mutta kun allergisoiduin niin monelle asialle etten pysty. 

IT-alalla on paljon pirun raskaita hommia. Pakko käytännössä venyä, koska jos vaadit vapaa-ajan itsellesi ja olet lomalla tavoittamattomissa, olet joustamaton, ja lennät seuraavissa YT:issä ulos. Eli olet käytännössä naimisissa työn kanssa 24/7

Insinööri suunnittelee ja tekee laskelmat. Toinen insinööri hoitaa työturvalisuuden. Kolmas insinööri käy säännöllisesti katsomassa ja tarkistamassa työmaan. Me raksaajat saadan tasan tarkkaan ohjeet minkä mukaan toimintaan. Jos tulee epäselvyyksiä tai tenkkapoo, niin soitetaan vastaavalle insinöörille, joka ratkaisee asian. Me raksaajat ei todellakaan olla vastuussa yhtään mistään. No siitä, että noudatetaan ohjeita ja tehdään töitä.

Meidän työpäivä loppuu kun sen aika on. Insinöörit jää pää punaisena työpaikalle. Hah, onneksi olen raksamies. Onneksi saan pitää lomalla lomaa ja illat on vapaata. Ei käy kateeksi, vaikka tienaan vähemmän.

Toivoo raksamies

Kyllä omat toimistotyöt on tietyllä tavalla paljon kuormittavampia kuin aiemmin tehty ulkona suoritettu fyysinen työ, vaikka fyysisesti ei paljoa joudu tekemään.

Vierailija kirjoitti:

Teen musiikkia tietokoneella jota toimistohommaksikin voisi luonnehtia kun siinä tietokoneella ollaan ja ajatellaan.

Teen työkseni roudausta ja voimpahan sanoa, että roudaaminen on huomattavasti raskaampaa kuin nappien näppäily ja ajattelu.

No kaikista ei ole fyysiseen työhön.

Oletko siis tehnyt musiikkia tietokoneella myös työksesi? Eli onko sinulla ollut siinä mukana pomo tulostavoitteineen hengittämässä niskaan, pakko opetella omalla ajalla uusi ohjelmisto josta siirrytään käyttämään, tuotoksen laadusta valittavat asiakkaat, jne.

Kyllähän sitä kaikenlaista toimistotyön kaltaista huvikseen voi harrastaa, mutta ei se itse työstä mitään kerro. Minäkin olen koodannut sekä harrastuksena että työksi, ensinmainittu on ihan leppoisaa puuhaa työhön verrattuna. Kuten joku jo sanoikin, ei se itse tekeminen siinä työssä rassaa, vaan organisaatio, jonka mukaan se on pakko tehdä.

Aloittajan mainitsemia palokuntahommiahan jotkut harrastaakin, vapaapalokunnissa. Jos siitä voi päätellä niin duuni ei olisi kovinkaan raskas.

Olen tehnyt sekä toimistotyötä, että fyysistä työtä (maatalous- ja siivoustyö). Ja toimistotyö on omalla tavallaan ihan yhtä raskasta myös fyysisesti. Koko päivän istuminen tietokoneen ääressä on raskasta, ja siitä on lisäksi vaikeampaa toipua kun fyysisestä työstä. Tuo maatalous- ja siivoustyö piti joskus liikkeellä koko päivänkin ja veti melko piippuun, mutta siitä toipui syömällä ja lepäämällä pari tuntia. Koko päivän istumisesta sen sijaan on vaikea parantua, siihen ei vastaavasti auta liikunta samoin kuin fyysiseen työhön auttaa lepääminen.

Jos minun pitäisi verrata kahden työpäivän raskautta (maataloustyö: aamunavetta, peltotyöt, iltanavetta ja toimistotyö: normi työpäivä tietokoneen ääressä ja vielä illalla istuminen kokouksessa) niin valitsisin raskaammaksi tuon jälkimmäisen.

Pappa on tehnyt ikänsä (50 vuotta) raskasta työtä tehtaassa. Näinä helteinä siellä on ollut yli 40 astetta kuumuutta ja työ on raskasta. Eipä hän kuitenkaan valita. Kohta pääsee onneksi eläkkeelle. Tulee joskus sääli, kun jalat on ihan turvoksissa.

Olen tehnyt nuorena fyysisesti raskaita töitä ja kyllähän ne voi olla pirun raskaita. Siinä on vain se hyvä puoli että työpäivän jälkeen on vain fyysisesti väsynyt, mutta taas asiantuntijatöissä tulee helposti stressiä, joka ei jätä välttämättä rauhaan työpäivän jälkeenkään. Saattaa olla koko illan vielä stressi päällä, vaikka olisi vapaa-aikaakin.

Joten vähän vaikea verrata...

On se raskasta, tosin eri tavalla kuin fyysinen työ. Istua paikallaan tukalassa toimistossa, epämukavassa tuolissa keinovalossa tietokoneen ruutua tuijottaen tappavan pitkät 7,5h. Parhaassa tapauksessa pöytä on säädettävä ja voit vaihtelun vuoksi jopa seistä, siinä samalla paikalla. Huonosti ilmastoitu, meluisa avokonttori, jossa tylsämieliset akat kaakattavat päällekkäin. Tai vaihtoehtoisesti kukaan ei puhu mitään. Ikkunat korkeintaan lasikuution "sisäpihalle" eli porrasaulaan. Ulkoseinän näköalahuoneet on varattu pomoille tai neukkareiksi. Tosin niissäkään ei ikkunaa saa avata, sillä ilmastointi ja palohälytys. Raittiista ulkoilmasta voi päivän aikana vain haaveilla. Ankea työ ja ankeat työkaverit, joissa nelikymppiset naiset pahin ja suurin ryhmä. Päivän kohokohta on lounas ja sen jälkeen kotiinpääsy. Maha kasvaa, persus leviää ja mieli on maassa. Ja palkka - saman saat hanttihommista.