Naiset 24-28v, minkälaista elämänne on tällä hetkellä?

Vierailija kirjoitti:

Mun seksielämä on sinkkuudesta huolimatta tai ehkä nimenomaan siitä johtuen melko vilkasta. En harrasta yleensä satunnaisia kännipanoja, vaan mulla on muutama vakipano, joiden kanssa tulee harrastettua. Yleensä seksiä on 2-10 kertaa kuussa.

hyi vi**u

28. Valmistuin tovi sitten ja etsin alani töitä, olen toki päivätyössä tälläkin hetkellä. Elän onnellisessa avoliitossa, harrastan taiteita ja meillä on yksi lemmikki, muttei lapsia. Kosintaa odotellessa, sitten voi ihmetellä niitä lapsia. :)

26, naimisissa, omakotitalo, vakiduuni, paljon lemmikkieläimiä, ei lapsia, ei mikään maailman onnellisin liitto, ahdistusta ja masennusta kohta 3w.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun seksielämä on sinkkuudesta huolimatta tai ehkä nimenomaan siitä johtuen melko vilkasta. En harrasta yleensä satunnaisia kännipanoja, vaan mulla on muutama vakipano, joiden kanssa tulee harrastettua. Yleensä seksiä on 2-10 kertaa kuussa.

hyi vi**u

Miksi hyi vittu?

26-v, kihloissa, 5 kk lapsi, opiskelen yliopistossa (olen alanvaihtaja)

Naimisissa oltu pari vuotta, ei lapsia, 2 kissaa, asutaan vuokralla vanhassa omakotitalossa, teen pätkätöitä. Ystäviä minulla ei ole lainkaan. Vapaa-ajalla viihdyn paljon kasvimaan ja puutarhan kimpussa. Muuten teen käsitöitä, liikun luonnossa, luen kirjoja ja maalaan tauluja.

N24

Yliopisto-opinnot venyneet masennuksen, ahdistuksen ja syömishäiriön takia. Terapiat käyty ja lääkkeitä syöty, mutta mikään ei tunnu auttavan. Aina tulee uusi romahdus. Pelottaa etten ikinä valmistu tai saa töitä. Tuntuu että kaikki on jo liian myöhäistä... Ei tutkintoa eikä mainittavaa työkokemusta.

Asun yksiössä ja olen hyvässä parisuhteessa. Se onkin elämässäni parasta tällä hetkellä. Kavereita kun ei enää pahemmin ole, niin miehen ansiosta en tunne olevani ihan yksin.

N27

24v, vakityössä ollut 2 vuotta eli heti amkista valmistumisen jälkeen. Asun avopuolisoni kanssa kämäisessä rivitalokaksiossa vuokralla. Nyt vihdoin löytyi talo, jonka toivottavasti ostamme. Meillä on kaksi koiraa, joista toisen sairastelut aiheuttavat tällä hetkellä pahaa stressiä.

Lapsi suunnitelmissa sitten, kun saadaan tulevaa talolainaa lyhennettyä pari vuotta.

28v avioliitossa, kaksi lasta joista toinen menee nyt kouluun ja toinen päiväkotiin. 12v parisuhdetta takana. Yksi amk-tutkinto, mutta en tee enää niitä hommia mm. palkan, huonojen työyhteisöjen ja vastuun takia. Keittelen kaffea silloin tällöin osa-aikatyönä. Aloitan yliopisto-opinnot syksyllä ja se olis sit 5v koulunpenkkiä edessä!

Kuuden vuoden jälkeen sain tenillisen yliopiston maisterintutkintoni kasaan ja nyt olen puolta vuotta töissä omalla alallani kivassa firmassa. Muutin juuri omaan kämppään pitkästä suhteesta ja otan piakkoin lemmikkieläimen.

Oloni tuntuu itsenäiseltä ja vahvalta. :)

N24

Asun kerrostalokaksiossa avomiehen ja kahden kissan kanssa. Opiskelen ammattikorkeakoulussa ja nyt kesälomalla teen freelancerhommia kotikoneelta käsin. Rahaa ei ole paljoa mutta elelemme mukavaa elämää Ikeakalusteiden ja huonekasvien keskellä. Tämä aamu meni sohvalla munakasta syöden ja piirrettyjä katsellessa. Huomenna lähden kavereiden kanssa rannalle ja illemmalla kokataan porukassa jotakin hyvää.

N25

28-vuotias

Naimisissa ollut 3 vuotta (yhdessä 7)

2 lasta (5v ja 1v)

Vuokra-asunto

Ammatti löytyy, mutta aloitan uuden ammatin opiskelun 2 viikon päästä

Keikkatyötä viikonloppuisin

Taloudellinen tilanne ei ole ihanteellinen, mutta kyllä tässä pärjätään

Istun mökillä keinussa viettämässä kesän ainoaa vapaapäivää. Oman alan eka työpaikka tänä kesänä, vielä gradu ja vikat maisteriopinnot jäljellä. Olen 26v, ja tuntuu että opiskelu saisi jo riittää, taustalla ennen yliopistoa myös yksi amk-tutkinto. Elän yksin, mutta suhteentynkä on (katsotaan johtaako mihinkään), paljon ystäviä ja läheiset välit lapsuudenperheeseen tosin tekevät elämästä onnellista. Omistan kolme kissaa jotka ovat nyt ”lapsukaisiani”, omia lapsia toivoisi sitten kun elämä tästä vielä johonkin suuntaan vakiintuu. Ehkä.

Elämä on ihanaa kyllä ihan näinkin. Huolettomana. Toisaalta pieni huoli kytee aina vähän takaraivossa, että pitäisikö sitä jotenkin olla ”saavuttanut” jotakin enemmän jo tähän mennessä. Mutta miksi pitäisi.