Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen päättänyt lopettaa parisuhteeni, ja tässä syy...
29.07.2018 |
Se syy olen minä itse. Useamman vuoden olen taistellut sen tosiasian kanssa, että en ansaitse miestäni enkä hänen rakkauttaan. Jo pitkään olen välillä ajatellut, että olisi helpompaa luovuttaa, ettei tarvitsisi aina tuntea huonoa omatuntoa kelvottomuudestaan ja siitä, etten pysty olemaan tarpeeksi hyvä.
Olen tempperamenttisesta perheestä, ja yhä edelleen aikuisena minulla on vaikeuksia kohdella kaikkein läheisimpiä rakkaitani hyvin. Tätä ei kukaan muu voisi koskaan arvata, sillä olen mm. työelämässä, ystävien kanssa jne. aina se kaikkein pitkäpinnaisin, ymmärtäväisin ja rauhallisin. Mutta kotona olen sitten aivan erilainen. Toki suurimman osan ajasta käyttäydyn kuten kuuluukin, osoitan rakkautta ja välittämistä ihan normaalisti jne. Mutta auta armias kun suutun tai hermostun jostain. En ole koskaan ollut väkivaltainen, mutta henkisesti sitäkin kamalampi. En pysty hallitsemaan huutamistani ja sitä mitä sanon, sillä jos suuttumus menee överiksi, olen niin raivoissani etten sillä hetkellä edes halua hillitä tekemisiäni.
Käytökseni takia olen jo kerran tullut jätetyksi. Silloinen mies oli kilttiäkin kiltimpi, kuten nykyinenkin, ja tiedän että olen oikeasti ollut todella hirveä, että tämä ex minut jätti. Nykyiseltä olen saanut kerta toisensa perään pyytää anteeksi, ja olen kysynyt jaksaako hän kanssani. Vielä nykyäänkin vastaus on aina kyllä. Ja tiedän tietenkin että suurimman osan ajasta meillä meneekin hyvin, mutta minä vaan en enää kestä itseäni ja tapaani joutua raivon valtaan.
Olen nyt 33-vuotias, ja minulle tuo lohtua ja tiettyä tyyneyttä ajatella, että viettäisinkin elämäni suosiolla sinkkuna. Olen siis oikeastaan jo päättänyt että niin asiat tulevat menemään.
Halusin kai vain kertoa tämän täällä. Onkohan kukaan tehnyt samanlaista ratkaisua?
Kommentit (25)
1/25
|
29.07.2018 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Ratkaisusi on siis ero, eikä esimerkiksi tuon raivotaudin hoitaminen? Toki terapia vaatii enemmän viitseliäisyyttä kuin lusikoiden jako. Onnea valitsemallasi tiellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastentahtoisuuteni esim. terapiaa kohtaan perustuu kahteen asiaan: 1. Raha, 2. Suvussani on saman ongelman takia tuota kokeiltu - ei ole auttanut ketään. Avioerot ovat olleet vääjäämättä edessä. En siis kovin suuria toiveita elättelisi terapian suhteen.
Voin olla väärässäkin, mutta siltä tuntuu nyt. Voiko muka ihmisen perusluonnetta edes muuttaa? Eivät kaikki ihmiset ole täydellisiä, eivätkä kykeneväisiä muuttumaan. Minä voin minimoida luonteeni huonojen puolien aiheuttamat ongelmat elämällä elämäni yksin.
ap
Hmm, miehesi siis rakastaa sinua kuitenkin? Älä nyt eroa ainakaan mieti, et voi olla niin kamala kuin luulet.
Vierailija kirjoitti:
Hmm, miehesi siis rakastaa sinua kuitenkin? Älä nyt eroa ainakaan mieti, et voi olla niin kamala kuin luulet.
Rakastaa, mutta en tiedä kauanko hän jaksaa. Olen kuin Jekyll/Hyde, eivätkä ne hyvät puoleni saaneet exääkään rakastamaan minua huonoista puolistani huolimatta.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisit saanut syyn mahtumaan otsikkoon. Klikkasin turhaan tänne.
Pitäiskö kuitenkin sun ap jutella asiasta sen miehesi kanssa? Jospa yhdessä miettisitte miten sua saisi hillittyä, tai jotain keinoja joilla mies voisi itseään suojata sun raivolta, esim. että lähdet pois kotoa kun raivostut, niin monet miehetkin tekevät kun tuntevat etteivät hallitse itseään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisit saanut syyn mahtumaan otsikkoon. Klikkasin turhaan tänne.
Anteeksi että aiheutin sinulle näin suuren ylimääräisen vaivan ;)
ap
Vierailija kirjoitti:
Pitäiskö kuitenkin sun ap jutella asiasta sen miehesi kanssa? Jospa yhdessä miettisitte miten sua saisi hillittyä, tai jotain keinoja joilla mies voisi itseään suojata sun raivolta, esim. että lähdet pois kotoa kun raivostut, niin monet miehetkin tekevät kun tuntevat etteivät hallitse itseään.
On näistä puhuttu, mutta ne keskustelut ovat oikeastaan aika turhauttavia koska mies rauhallisena ei vain ymmärrä, miksi en yksinkertaisesti ole huutamatta/suuttumatta. Tuota tilanteesta poistumista olen yrittänyt joskus tehdäkin, mutta jos tulee sellainen tilanne päälle että haluan "puhua suuni puhtaaksi" (eli sanoa asioita joita puolen tunnin sisään häpeän ja pyydän anteeksi), haluan todella sanoa ne jutut sen sijaan että kävelisin ulos ovesta. Muuten ajatuksesi on tosi hyvä, ei vain aina toimi :(
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
temppuilusi voi olla myös opittu käyttäytymistapa, josta voisitte oppia yhdessä selviämään jos tahtoa on.
kun tulee ikää lisää niin saatat myös tasapainottua.. älä nyt luovuta noin naurettavasta syystä, vaan odotat vain että miehesi lähtee jos ei jaksa sinua. miksi sinun pitäisi olla jättäjä? vai onko kyse siitä, että haluat ajaa hänet pois alitajuntaisesti...
tempukasko kirjoitti:
temppuilusi voi olla myös opittu käyttäytymistapa, josta voisitte oppia yhdessä selviämään jos tahtoa on.
kun tulee ikää lisää niin saatat myös tasapainottua.. älä nyt luovuta noin naurettavasta syystä, vaan odotat vain että miehesi lähtee jos ei jaksa sinua. miksi sinun pitäisi olla jättäjä? vai onko kyse siitä, että haluat ajaa hänet pois alitajuntaisesti...
Kiitos kommentista! Ikävää kun tällaisista asioista ei "livenä" kehtaa puhua kenellekään. Joskus uppoutuu asiaan niin syvälle ettei enää edes tiedä miten ulkopuoliset reagoisivat.
En tiedä haluanko ajaa häntä pois vai mitä. Ainakin haluan epätoivoisesti päästä tilanteeseen, jossa minun ei tarvitse säännöllisin väliajoin tuntea itseäni huonoksi ja epäonnistuneeksi. Mies ei tätä oloa minulle aiheuta, vaan minä itse. Minä päätän aina vaan uudestaan että nyt asia muuttuu, ja kun se ei muutukaan, soimaan itseni maanrakoon.
En haluaisi tulla jätetyksi (kuka nyt haluaisi?). Ensimmäisen suhteeni kaatuminen tähän ongelmaan jätti ison arven itsetuntooni. Sen jälkeen en ole ketään uskaltanut edes tapaillakaan ennen nykyistä suhdetta. Ja sekin alkoi ystävyydestä vuosia ennen kuin aloimme seurustella.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sulla diagnosoitu epävakaapersoonallisuus?
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla diagnosoitu epävakaapersoonallisuus?
Ei, en ole eläissäni käynyt psykologilla/terapiassa/mitään vastaavaa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä sinä ap onnistuisit hillitsemään itsesi, muttet vaan halua. On tietysti paljon helpompi toistaa itselleen sen olevan mahdotonta, vaikka kyseessä on vain opittu tapa toimia, josta voi myös oppia pois.
hei,
toivottavasti et säikähdä termiä epävakaa persoonallisuushäiriö, vaikka siitä saattaisikin olla kyse, niin sekin helpottaa iän myötä.
eli ongelma on siis kohtauksen jälkeen tuntemasi huonous jne,
purat raivoa kenties ns. ensisijaiseen henkilöösi, muistele aikaa ennen parisuhdetta, kuka hlö oli silloin.
mietin voisitko kuitenkin saada helpotusta avoimesti puhuen miehesi kanssa nimenomaan huonouden kokemuksesta, ja pelostasi että hän jättää.
Vierailija kirjoitti:
Vastentahtoisuuteni esim. terapiaa kohtaan perustuu kahteen asiaan: 1. Raha, 2. Suvussani on saman ongelman takia tuota kokeiltu - ei ole auttanut ketään. Avioerot ovat olleet vääjäämättä edessä. En siis kovin suuria toiveita elättelisi terapian suhteen.
Voin olla väärässäkin, mutta siltä tuntuu nyt. Voiko muka ihmisen perusluonnetta edes muuttaa? Eivät kaikki ihmiset ole täydellisiä, eivätkä kykeneväisiä muuttumaan. Minä voin minimoida luonteeni huonojen puolien aiheuttamat ongelmat elämällä elämäni yksin.
ap
Jos muut sukulaisesi eivät ole onnistuneet, se ei tarkoita ettetkö sinä voisi onnistua.
Mä en ny ymmärrä mikä tässä on ongelma, ap tiedostaa täysin mikä hänellä on ongelmana mutta hänellä ei ole mitään halua tehdä asialle yhtään mitään.
Mene terapiaan, se auttaa jos haluat sen auttavan mutta tämänhetkisellä asenteellasi kukaan ei voi auttaa.
Hyvä ap. että tiedostat asian ja jatkossakin ymmärrät säästää ihmisiä itseltäsi. Se on oikeasti hyvä asia.
Mitä eroaminen auttaa, jos seuraavassa suhteessa on samat ongelmat?
Alue: Aihe vapaa