Lue keskustelun säännöt.
Äidin uusi, varattu miesystävä
eik4
29.07.2018 |
Mitä mieltä olette tästä: Äiti on suhteessa varatun miehen kanssa. Miehellä on 3 lasta ja vaimo. Parisuhde vaimon kanssa on kuulemma "olematon" mutta silti perheen kanssa käydään lomilla. Suhdetta on jatkunut kohta 2 vuotta, mutta mies ei tee mitään. Pyytää vain lisää aikaa. Miten nuoren pitäisi sitten tähän reagoida? Onko äidiltä oikein vaatia 100% hyväksyntää lapsiltaan tähän suhteeseen? Itse en ole mitenkään sujut asian kanssa (siis sen kanssa, että mies on pelkuri ukko joka ei uskalla erota vaimostaan). Äiti vain roikkuu miehessä, ja lapset jäävät taka-alalle,vaikka toisin väitetään. Asiasta on tapeltu monta kertaa, ja aina äiti suuttuu, sillä mielestään minulla on liian jyrkkä mielipide.
Entä olenko liian ankara siinä, jos en tykkää siitä, että varattu mies käy meidän talossa (ei usein, mutta silti) se yököttää.
Auttakaa ja kertokaa miulle mitä mieltä oletta.
Kommentit (38)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen seurustellut joskus varatun miehen kanssa ja kyllä siinä lapsetkin ilmaisivat tyytymättömyytensä tilanteeseen. Loppujen lopuksi erosin miehestä ja jatkoin yksin.
Nykyinen parisuhdekumppanini tulee toimeen lasten kanssa ja on vapaa, joten oli viisas ratkaisu lopettaa suhde varattuun ja roikkuminen tyhjissä lupauksissa.
Äitisi valehtelee itselleen ja kuvittelee tilanteen ratkeavan vielä hyvin, mutta samalla tietää kyllä totuudenkin. Anna hänelle aikaa ja toivottavasti hän viimein ymmärtää, ettei tuo ole muuta kuin itsensä kiusaamista.
Äiti on kaunis nainen, ja saisi paljon paremman miehen. Ja vielä vapaan. Mutta kun on korvia myöten rakastunut niin tuntuu että ei se sitä ukkoa jätä. Tätä jankkausta on kestäny jo 1,5 vuotta. Olenko liian hätäinen ja kuinka paljon aikaa on tarpeeksi? Pitääkö minun nyt vain antaa äidin olla eikä puuttua parisuhteeseen mitenkään? Entä kun mies tulee sisälle taloon ja tiedän että siellä sen lapset ja vaimo kotona istuu tietämättöminä? Kannattaako mun enää puhua äitille omista tunteista ja kertoa mielipidettäni ollenkaan? (Kuulostaa että v*ttuilen sulle, mutta en 😂) Kertokaa joku mulle miten kestän tätä...
Käyttäydy kypsästi, äläkä puutu äitisi parisuhteeseen. Miksi ihmeessä asia sinua niin vaivaa, vaikka näet miestä vain harvoin?
Ajattele sitäkin, että, jos äitisi seurustelisi vapaan miehen kanssa, hän voisi vaikka muuttaa teille. Et varmaan tykkäisi uudesta isäpuolesta talossa?
Tässä tapauksessa äiti ei käyttäydy kypsästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen seurustellut joskus varatun miehen kanssa ja kyllä siinä lapsetkin ilmaisivat tyytymättömyytensä tilanteeseen. Loppujen lopuksi erosin miehestä ja jatkoin yksin.
Nykyinen parisuhdekumppanini tulee toimeen lasten kanssa ja on vapaa, joten oli viisas ratkaisu lopettaa suhde varattuun ja roikkuminen tyhjissä lupauksissa.
Äitisi valehtelee itselleen ja kuvittelee tilanteen ratkeavan vielä hyvin, mutta samalla tietää kyllä totuudenkin. Anna hänelle aikaa ja toivottavasti hän viimein ymmärtää, ettei tuo ole muuta kuin itsensä kiusaamista.
Äiti on kaunis nainen, ja saisi paljon paremman miehen. Ja vielä vapaan. Mutta kun on korvia myöten rakastunut niin tuntuu että ei se sitä ukkoa jätä. Tätä jankkausta on kestäny jo 1,5 vuotta. Olenko liian hätäinen ja kuinka paljon aikaa on tarpeeksi? Pitääkö minun nyt vain antaa äidin olla eikä puuttua parisuhteeseen mitenkään? Entä kun mies tulee sisälle taloon ja tiedän että siellä sen lapset ja vaimo kotona istuu tietämättöminä? Kannattaako mun enää puhua äitille omista tunteista ja kertoa mielipidettäni ollenkaan? (Kuulostaa että v*ttuilen sulle, mutta en 😂) Kertokaa joku mulle miten kestän tätä...
Käyttäydy kypsästi, äläkä puutu äitisi parisuhteeseen. Miksi ihmeessä asia sinua niin vaivaa, vaikka näet miestä vain harvoin?
Ajattele sitäkin, että, jos äitisi seurustelisi vapaan miehen kanssa, hän voisi vaikka muuttaa teille. Et varmaan tykkäisi uudesta isäpuolesta talossa?
Tässä tapauksessa äiti ei käyttäydy kypsästi.
No ei se silti oikeuta ap:tä jatkuvasti tappelemaan äitinsä kanssa asiasta, koska vanhempien parisuhdemoraalin valvominen ei ole lasten asia. Tuskin ap:kaan suopeasti suhtautuisi, jos äiti puuttuisi hänen poikaystäviinsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen seurustellut joskus varatun miehen kanssa ja kyllä siinä lapsetkin ilmaisivat tyytymättömyytensä tilanteeseen. Loppujen lopuksi erosin miehestä ja jatkoin yksin.
Nykyinen parisuhdekumppanini tulee toimeen lasten kanssa ja on vapaa, joten oli viisas ratkaisu lopettaa suhde varattuun ja roikkuminen tyhjissä lupauksissa.
Äitisi valehtelee itselleen ja kuvittelee tilanteen ratkeavan vielä hyvin, mutta samalla tietää kyllä totuudenkin. Anna hänelle aikaa ja toivottavasti hän viimein ymmärtää, ettei tuo ole muuta kuin itsensä kiusaamista.
Äiti on kaunis nainen, ja saisi paljon paremman miehen. Ja vielä vapaan. Mutta kun on korvia myöten rakastunut niin tuntuu että ei se sitä ukkoa jätä. Tätä jankkausta on kestäny jo 1,5 vuotta. Olenko liian hätäinen ja kuinka paljon aikaa on tarpeeksi? Pitääkö minun nyt vain antaa äidin olla eikä puuttua parisuhteeseen mitenkään? Entä kun mies tulee sisälle taloon ja tiedän että siellä sen lapset ja vaimo kotona istuu tietämättöminä? Kannattaako mun enää puhua äitille omista tunteista ja kertoa mielipidettäni ollenkaan? (Kuulostaa että v*ttuilen sulle, mutta en 😂) Kertokaa joku mulle miten kestän tätä...
Käyttäydy kypsästi, äläkä puutu äitisi parisuhteeseen. Miksi ihmeessä asia sinua niin vaivaa, vaikka näet miestä vain harvoin?
Ajattele sitäkin, että, jos äitisi seurustelisi vapaan miehen kanssa, hän voisi vaikka muuttaa teille. Et varmaan tykkäisi uudesta isäpuolesta talossa?
Tässä tapauksessa äiti ei käyttäydy kypsästi.
No ei se silti oikeuta ap:tä jatkuvasti tappelemaan äitinsä kanssa asiasta, koska vanhempien parisuhdemoraalin valvominen ei ole lasten asia. Tuskin ap:kaan suopeasti suhtautuisi, jos äiti puuttuisi hänen poikaystäviinsä.
Ei lasten myöskään tarvitse tutustua vanhempiensa varattuihin panoihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen seurustellut joskus varatun miehen kanssa ja kyllä siinä lapsetkin ilmaisivat tyytymättömyytensä tilanteeseen. Loppujen lopuksi erosin miehestä ja jatkoin yksin.
Nykyinen parisuhdekumppanini tulee toimeen lasten kanssa ja on vapaa, joten oli viisas ratkaisu lopettaa suhde varattuun ja roikkuminen tyhjissä lupauksissa.
Äitisi valehtelee itselleen ja kuvittelee tilanteen ratkeavan vielä hyvin, mutta samalla tietää kyllä totuudenkin. Anna hänelle aikaa ja toivottavasti hän viimein ymmärtää, ettei tuo ole muuta kuin itsensä kiusaamista.
Äiti on kaunis nainen, ja saisi paljon paremman miehen. Ja vielä vapaan. Mutta kun on korvia myöten rakastunut niin tuntuu että ei se sitä ukkoa jätä. Tätä jankkausta on kestäny jo 1,5 vuotta. Olenko liian hätäinen ja kuinka paljon aikaa on tarpeeksi? Pitääkö minun nyt vain antaa äidin olla eikä puuttua parisuhteeseen mitenkään? Entä kun mies tulee sisälle taloon ja tiedän että siellä sen lapset ja vaimo kotona istuu tietämättöminä? Kannattaako mun enää puhua äitille omista tunteista ja kertoa mielipidettäni ollenkaan? (Kuulostaa että v*ttuilen sulle, mutta en 😂) Kertokaa joku mulle miten kestän tätä...
Käyttäydy kypsästi, äläkä puutu äitisi parisuhteeseen. Miksi ihmeessä asia sinua niin vaivaa, vaikka näet miestä vain harvoin?
Ajattele sitäkin, että, jos äitisi seurustelisi vapaan miehen kanssa, hän voisi vaikka muuttaa teille. Et varmaan tykkäisi uudesta isäpuolesta talossa?
Tässä tapauksessa äiti ei käyttäydy kypsästi.
No ei se silti oikeuta ap:tä jatkuvasti tappelemaan äitinsä kanssa asiasta, koska vanhempien parisuhdemoraalin valvominen ei ole lasten asia. Tuskin ap:kaan suopeasti suhtautuisi, jos äiti puuttuisi hänen poikaystäviinsä.
Ei lasten myöskään tarvitse tutustua vanhempiensa varattuihin panoihin.
Onko ap tutustunut mieheen? Jutusta ei käy ilmi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuossa nykyään lasten tunteet merkkaa kun aletaan tekemään niitä havaintoja parisuhteista.
Sanotaan, että lapset menee parisuhteen edelle mutta sitten kun ilmaisen mielipiteeni, äiti suuttuu ja mököttää. Sanoo että menkää isällenne sitten asumaan jos minä en kelpaa.
Parantaisiko se tilannettasi? Tai olisiko edes käytännössä mahdollista? Entä sisarukset, isompia vai pienempiä kuin sinä?
Sinulla on vielä koulu kesken, olet menossa mahdollisesti lukioon ja siten itselläsi on edessä vaativat ajat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen seurustellut joskus varatun miehen kanssa ja kyllä siinä lapsetkin ilmaisivat tyytymättömyytensä tilanteeseen. Loppujen lopuksi erosin miehestä ja jatkoin yksin.
Nykyinen parisuhdekumppanini tulee toimeen lasten kanssa ja on vapaa, joten oli viisas ratkaisu lopettaa suhde varattuun ja roikkuminen tyhjissä lupauksissa.
Äitisi valehtelee itselleen ja kuvittelee tilanteen ratkeavan vielä hyvin, mutta samalla tietää kyllä totuudenkin. Anna hänelle aikaa ja toivottavasti hän viimein ymmärtää, ettei tuo ole muuta kuin itsensä kiusaamista.
Äiti on kaunis nainen, ja saisi paljon paremman miehen. Ja vielä vapaan. Mutta kun on korvia myöten rakastunut niin tuntuu että ei se sitä ukkoa jätä. Tätä jankkausta on kestäny jo 1,5 vuotta. Olenko liian hätäinen ja kuinka paljon aikaa on tarpeeksi? Pitääkö minun nyt vain antaa äidin olla eikä puuttua parisuhteeseen mitenkään? Entä kun mies tulee sisälle taloon ja tiedän että siellä sen lapset ja vaimo kotona istuu tietämättöminä? Kannattaako mun enää puhua äitille omista tunteista ja kertoa mielipidettäni ollenkaan? (Kuulostaa että v*ttuilen sulle, mutta en 😂) Kertokaa joku mulle miten kestän tätä...
Käyttäydy kypsästi, äläkä puutu äitisi parisuhteeseen. Miksi ihmeessä asia sinua niin vaivaa, vaikka näet miestä vain harvoin?
Ajattele sitäkin, että, jos äitisi seurustelisi vapaan miehen kanssa, hän voisi vaikka muuttaa teille. Et varmaan tykkäisi uudesta isäpuolesta talossa?
Tässä tapauksessa äiti ei käyttäydy kypsästi.
No ei se silti oikeuta ap:tä jatkuvasti tappelemaan äitinsä kanssa asiasta, koska vanhempien parisuhdemoraalin valvominen ei ole lasten asia. Tuskin ap:kaan suopeasti suhtautuisi, jos äiti puuttuisi hänen poikaystäviinsä.
Ei lasten myöskään tarvitse tutustua vanhempiensa varattuihin panoihin.
Onko ap tutustunut mieheen? Jutusta ei käy ilmi.
Jos luet ap:n aloituksen, niin huomaat että mies käy heillä. Lisäksi äiti on kertonut ihan liian paljon suhteestaan lapselle. Lapsi ei ole, ei edes aikuinen sellainen, äidin uskottu, jolle kerrotaan tuolla tasolla salapanoistaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuossa nykyään lasten tunteet merkkaa kun aletaan tekemään niitä havaintoja parisuhteista.
Sanotaan, että lapset menee parisuhteen edelle mutta sitten kun ilmaisen mielipiteeni, äiti suuttuu ja mököttää. Sanoo että menkää isällenne sitten asumaan jos minä en kelpaa.
Parantaisiko se tilannettasi? Tai olisiko edes käytännössä mahdollista? Entä sisarukset, isompia vai pienempiä kuin sinä?
Sinulla on vielä koulu kesken, olet menossa mahdollisesti lukioon ja siten itselläsi on edessä vaativat ajat.
Saatikka, että lasten etusijalle laittaminen vaatisi parisuhteen lopettamista. Jos mies käy harvoin, luulisi äidin nimenomaan ehtivän laittaa lapset etusijalle.
Ap:nä olisin vähemmän tuomitseva ja rakastavampi äitiä kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sano sille että oletko hiukan nolo muija kun et vapaata miestä saa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuossa nykyään lasten tunteet merkkaa kun aletaan tekemään niitä havaintoja parisuhteista.
Sanotaan, että lapset menee parisuhteen edelle mutta sitten kun ilmaisen mielipiteeni, äiti suuttuu ja mököttää. Sanoo että menkää isällenne sitten asumaan jos minä en kelpaa.
Olisiko mahdollista oikeasti mennä isänne luokse asumaan? Jos se herättäisi äitisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tapaatko oikeasti miestä esim. kaupassa? Alat tervehtiä ystävällisesti aina kun tapaatte. Ei äitisi voi pakottaa salailuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen seurustellut joskus varatun miehen kanssa ja kyllä siinä lapsetkin ilmaisivat tyytymättömyytensä tilanteeseen. Loppujen lopuksi erosin miehestä ja jatkoin yksin.
Nykyinen parisuhdekumppanini tulee toimeen lasten kanssa ja on vapaa, joten oli viisas ratkaisu lopettaa suhde varattuun ja roikkuminen tyhjissä lupauksissa.
Äitisi valehtelee itselleen ja kuvittelee tilanteen ratkeavan vielä hyvin, mutta samalla tietää kyllä totuudenkin. Anna hänelle aikaa ja toivottavasti hän viimein ymmärtää, ettei tuo ole muuta kuin itsensä kiusaamista.
Äiti on kaunis nainen, ja saisi paljon paremman miehen. Ja vielä vapaan. Mutta kun on korvia myöten rakastunut niin tuntuu että ei se sitä ukkoa jätä. Tätä jankkausta on kestäny jo 1,5 vuotta. Olenko liian hätäinen ja kuinka paljon aikaa on tarpeeksi? Pitääkö minun nyt vain antaa äidin olla eikä puuttua parisuhteeseen mitenkään? Entä kun mies tulee sisälle taloon ja tiedän että siellä sen lapset ja vaimo kotona istuu tietämättöminä? Kannattaako mun enää puhua äitille omista tunteista ja kertoa mielipidettäni ollenkaan? (Kuulostaa että v*ttuilen sulle, mutta en 😂) Kertokaa joku mulle miten kestän tätä...
Käyttäydy kypsästi, äläkä puutu äitisi parisuhteeseen. Miksi ihmeessä asia sinua niin vaivaa, vaikka näet miestä vain harvoin?
Ajattele sitäkin, että, jos äitisi seurustelisi vapaan miehen kanssa, hän voisi vaikka muuttaa teille. Et varmaan tykkäisi uudesta isäpuolesta talossa?
Tässä tapauksessa äiti ei käyttäydy kypsästi.
No ei se silti oikeuta ap:tä jatkuvasti tappelemaan äitinsä kanssa asiasta, koska vanhempien parisuhdemoraalin valvominen ei ole lasten asia. Tuskin ap:kaan suopeasti suhtautuisi, jos äiti puuttuisi hänen poikaystäviinsä.
Oli vähän vaikea pysytellä ulkopuolisena kun teini-iässä äiti toi pieneen asuntoon poikaystäviään baari-iltojen jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuossa nykyään lasten tunteet merkkaa kun aletaan tekemään niitä havaintoja parisuhteista.
Sanotaan, että lapset menee parisuhteen edelle mutta sitten kun ilmaisen mielipiteeni, äiti suuttuu ja mököttää. Sanoo että menkää isällenne sitten asumaan jos minä en kelpaa.
Parantaisiko se tilannettasi? Tai olisiko edes käytännössä mahdollista? Entä sisarukset, isompia vai pienempiä kuin sinä?
Sinulla on vielä koulu kesken, olet menossa mahdollisesti lukioon ja siten itselläsi on edessä vaativat ajat.
Saatikka, että lasten etusijalle laittaminen vaatisi parisuhteen lopettamista. Jos mies käy harvoin, luulisi äidin nimenomaan ehtivän laittaa lapset etusijalle.
Ap:nä olisin vähemmän tuomitseva ja rakastavampi äitiä kohtaan.
Keskenkasvuinen äiti pitää lastaan uskottunaan, se on väärin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuossa nykyään lasten tunteet merkkaa kun aletaan tekemään niitä havaintoja parisuhteista.
Sanotaan, että lapset menee parisuhteen edelle mutta sitten kun ilmaisen mielipiteeni, äiti suuttuu ja mököttää. Sanoo että menkää isällenne sitten asumaan jos minä en kelpaa.
Olisiko mahdollista oikeasti mennä isänne luokse asumaan? Jos se herättäisi äitisi.
Siellä varmaan on äitipuoli, joka ei ap:lle kelpaa, koska isä on kehdannut aloittaa parisuhteen, vaikka hänellä on lapsia. Miten se isäkään ei laita ap:ta etusijalle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen pahoillani, joudut olemaan aikuisempi kuin vanhempasi.
Valitettavasti joudut olemaan samassa tilanteessa, kuin ne meistä kenen paras ystävä tai lapsi seurustelee haitallisen ihmisen kanssa.
Jos sanoo suoraan, että ei hyväksy suhdetta, usein nämä joutuvat valitsemaan, ja koska haluavat uskoa miesystävää, menee välit ystävään/perheenjäseneeseen.
Sinun ei tarvitse miehen seuraa sietää. Voit joskus kauniisti sanoa äidillesi, että hän on kaunis nainen ja ansaitsee parempaa.
Riitely ei kannata, hänen on vain itse ymmärrettävä, ja siihen voi mennä aikaa.
Ainoa minkä voit, kun arvostaa itseäsi enemmän, ettet koskaan joutuisi suhteeseen jossa sinua ei arvosteta eikä kunnioiteta.
Voisit myös ihan rauhallisesti sanoa äidillesi, että pyydät ettei tuo mies tulisi teille kotiin silloin kuin sinä olet siellä?
Kerro sen vaimolle,mitä sen ukko touhuaa,jos siis tiedät,kuka miehen vaimo on. Mun mies on pettänyt mua varatun naisen kanssa ja tahtoisin todella tietää,jos se suhde vielä jatkuu.Epäilen että näin on. Voi olla vaikka mun mies. Kerrothan?? T:Äiti ja kolme lasta
Otan osaa.
Omalla äidilläni on vähintään kyseenalainen miesmaku. Varattujen miesten kanssa ei ole koskaan ainakaan tietääkseni seurustellut, mutta muuten on fiksu nainen kyllä aina onnistunut jostain kivenkolosta kaivamaan täysiä luusereita.
Et sinä sille oikein mitään voi, ja äidin kanssa ei kannata alkaa sen vuoksi riitelemään (ellei sinulle tai äidillesi aiheudu todellista henkistä tai ruumiillista haittaa suhteesta/miehen toimesta). Toki voit reilusti sanoa, että sinun mielestäsi varatun miehen kanssa seurustelu ei ole oikein, mutta loppupeleissä se on äitisi valinta. Älä siis intä ja vihoittele loputtomiin.
Minä olen tottunut elämään omaa elämääni ja säilyttämään hyvän äiti-tytärsuhteen äitini kanssa, vaikka en liiemmin hänen kumppanistaan pitäisikään. Tietysti kohtelen kumppania neutraalin kohteliaasti tavatessamme, mutta ei meistä tule ikinä tulemaan ylimpiä ystäviä, ja se on ihan ok. Elämässä joutuu välillä olemaan tekemisissä ihmisten kanssa joiden seura ei suuremmin kiinnostaisi, mutta muiden valintojen murehtiminen ei pidemmän päälle kannata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen seurustellut joskus varatun miehen kanssa ja kyllä siinä lapsetkin ilmaisivat tyytymättömyytensä tilanteeseen. Loppujen lopuksi erosin miehestä ja jatkoin yksin.
Nykyinen parisuhdekumppanini tulee toimeen lasten kanssa ja on vapaa, joten oli viisas ratkaisu lopettaa suhde varattuun ja roikkuminen tyhjissä lupauksissa.
Äitisi valehtelee itselleen ja kuvittelee tilanteen ratkeavan vielä hyvin, mutta samalla tietää kyllä totuudenkin. Anna hänelle aikaa ja toivottavasti hän viimein ymmärtää, ettei tuo ole muuta kuin itsensä kiusaamista.
Äiti on kaunis nainen, ja saisi paljon paremman miehen. Ja vielä vapaan. Mutta kun on korvia myöten rakastunut niin tuntuu että ei se sitä ukkoa jätä. Tätä jankkausta on kestäny jo 1,5 vuotta. Olenko liian hätäinen ja kuinka paljon aikaa on tarpeeksi? Pitääkö minun nyt vain antaa äidin olla eikä puuttua parisuhteeseen mitenkään? Entä kun mies tulee sisälle taloon ja tiedän että siellä sen lapset ja vaimo kotona istuu tietämättöminä? Kannattaako mun enää puhua äitille omista tunteista ja kertoa mielipidettäni ollenkaan? (Kuulostaa että v*ttuilen sulle, mutta en 😂) Kertokaa joku mulle miten kestän tätä...
Jotenkin tuo äitisi on oikeasti saatava tilanne tajuamaan. En nyt usuta sinua kantelemaan miehen vaimolle, mutta minkälaiset välit sinulla on isääsi? Jos voisit mennä isäsi luokse joksikin aikaa, sanot suoraan äidillesi, ettet jaksa katsoa tuota tuohua enää. Meillä sain lapsilta hyvinkin suoraa tekstiä, ovat sinua vanhempia ja osa pois muuttaneita kotoa. Ei sinun tarvitse tuota kestää, kyllä äitisi on sinut laitettava etusijalle.
Tämä nyt on kyllä aika epätodennäköinen skenaario.
Voisiko ap vastata, olisiko hänestä sitten kivempaa, jos äiti hankkisi uuden miesystävän, joka muuttaisi ap:n kotiin asumaan?