Lue keskustelun säännöt.
Ero 24-vuotiaana. Menikö juna jo?
29.07.2018 |
Erosin juuri avomiehestäni jonka kanssa olin kuuden vuoden suhteessa. Minua huolettaa että löydänkö enää hyvää kumppania, koska opiskeluajat ovat jo takanapäin ja tuntuu että kaikki ikäiseni ovat jo pariutuneet ja alkavat kohta rakentamaan yhteistä elämäänsä. Paitsi minä, joka erosin juuri ennen perinteistä asunnonosto-kodinrakennus-naimisiinmeno-vauvanhankintaikää.
Opiskeluaikana oli niin helppo tavata ihmisiä. Olen töissä pikkufirmassa joten en voi tai edes halua sekoittaa deittailukuvioita työelämään. Loppuajan puuhaan kotona tai harrastusten parissa, jotka ovat yksilölajeja. En ole ikinä deittaillut joten koko tinder/nettideittimeininki arveluttaa enkä usko että haluan ryhtyä siihen.
Tuntuu että elämänvaiheeni menivät ihan ristiin miten "useimmat" (minun perspektiivistäni) pariskunnat ovat muodostuneet ja rakentaneet yhteisen elämän. En ole kateellinen pareille mutta mietin millainen tulevaisuuteni voisi olla. Naisenahan pitää miettiä parisuhteiden aikajanaa jo biologisen ajoituksen kannalta jos lapsia joskus halajaa.
Ei kai 24-vuotiaana voi olla liian vanha aloittamaan kaiken alusta?
Kommentit (37)
Et voi menettää mitään. Pidä itsestäsi huolta, muuta yksöön/kaksioon ja ala deittailla. On paljon ikäisiäsi sinkkuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse saman ikäinen ja täysin samanlainen tilanne. Tiedän, että huolet siitä, että jäisi yksin on ihan naurettavia, mutta silti niistä ajatuksista ei meinaa päästä eroon vaikka kuinka järjellä ajattelee!
Itse erosin 8 vuoden suhteesta 26-vuotiaana. Olen siis edelleenkin 26. Ja olen juuri tainnut löytää kultakimpaleen... Joka myöskin eronnut vähän aikaa sitten. Nuoria tässä ollaan! Nyt vaan vaate- ja meikkiostoksille ja pää pystyyn! Tsemppiä. <3
Onnea, noin voi käydä kun lapset leikkii kotia. :DDDDD
Päivän naurut!
Yläpeukutin noita nauruja, anteeksi. Mutta olet siis todella nuori ja asemasi on täynnä junia, joista valita. Toivu ensin rauhassa erosta ja kun oma pää on selvä, ala katsella ympärillesi. Epätoivoisena olet liian helppo saalis. Tsemppiä, kyllä se siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen töissä seurakunnassa. Alkukesästä meillä vihittiin eräs pari, joista molemmat olivat jo iältään lähempänä kuuttakymmentä. Toinen leski, toinen eronnut. Eikä ollut edes mitenkään ainutlaatuinen tapaus.
Sanoisin, ettei ihan vielä aihetta paniikkiin.
Parikymppiset jotka luulevat olevansa keski-ikäisiä.
Ei, juna ei mennyt, sinä itse taisit vaan jäädä seisomaan hetkeksi asemalle. Seuraavan kyytiin ja takaisin deittailemaan kun olet valmis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis täh? Mitä luulet 30,40 tai 50-vuotialle eronneille tapahtuvan? Kaikki jää yksin eron jälkeen loppuelämäksi? Olet kyllä lapsellinen. . Miksi aina ylipäätään olla joku? Onko elämä vain elämää jos on joku? Opettele olemaan yksin, jos et tähän mennessä ole oppinut. Ei kaikkien tarvitse hankkia rivitalon pätkää, kultaistanoutajaa ja farmariautoa. Kaikki eivät edes saa lapsia, jotka haluaisivat. Eikä kaikkien tarvitsekaan elää samanlaista elämää. Jos et 40 ikävuoteen mennessä löydä ketään, niin itke sitten. Siihen sulla on on 16 vuotta aikaa.
Alle 25v on vielä ihan kakara, siis hyvässä mielessä eli riittävän nuori näkemään ja kokemaan vielä ihan mitä tahansa, ja ehtii rakastua vielä monta kertaa ennen kuin asettuu aloilleen ja perustaa oman perheen jonkun kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haha!
Palataan asiaan 20-30 vuoden kuluttua. Eikä elämä silloinkaan ole lähelläkään ohi. Puolessa välissä.
Sinä olet ihan lapsi vielä, jonka kirjoituksellasi todistit
Meni jo. Nyt hommaat kissan ja jos et osaa vielä kutoa sukkaa, opettelet sen taidon NYT. Tulee tarpeeseen ikäneitovuosinasi, joita sinulla on edessäsi runsaasti. Ei se mikään huono vaihtoehto ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 27 enkä ole koskaan edes ollut parisuhteessa.
Ymmärrän kyllä ajjatteluasi, mutaa olet vielä todella nuori niin ei mikään homma eikä mikään aloittaa parisuhteen rakentamista tuossa iässä. Itselläni kävi samanlainen ajatus päässä kun 24-vuotiaana erosin kihlatustani 4:n vuoden jälkeen. Olin suunnitellut häät ja talonoston ja lapsienteon ennen kuin olen 30, ja nyt saattaa mennä vähän myöhempään elämänvaiheeseen, mutta minkäs sille voi. Ei elämää pidä suorittaa jonkin tietyn kaavan mukaan.
Ellet sitten suunnittele että haluat olla kumppanin kanssa vähintään 15 vuotta enne kun harkitset lapsien tekemistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Haha!
Palataan asiaan 20-30 vuoden kuluttua. Eikä elämä silloinkaan ole lähelläkään ohi. Puolessa välissä.Sinä olet ihan lapsi vielä, jonka kirjoituksellasi todistit
Kyllä perheen perustamisen juna slloin on jo mennyt. Ja kaikki ei muutenkaan halua venyttää lapsen saamista sinne 40-vuotiaaksi.
Olimme mieheni kanssa 28v, kun aloimme seurustelemaan. Yhteisten tuttavien kautta tutustuimme. Ensitapaamisen aikaan olimme 27v.
Uskon, että sinäkin tutustut vielä uusiin ihmisiin. Ei maailma ole sinunkaan kohdallasi vielä valmis.
Ei mennyt. Itse erosin samanikäisenä ja olen ollut kahdessa pitkässä parisuhteessa sen jälkeen.
Totta kai juna meni jo. Nyt ei auta kuin alkaa odottamaan kuolemaa. Siihen saattaa tosin mennä 70 vuotta. Mutta ei auta kuin odottaa, koska juna meni jo.
Voin sanoa että tiedän miltä sinusta tuntuu, anna itsellesi aikaa totutella uuteen tilanteeseen ja alat näkemään eron valoisat puolet. Tämä parisuhde ei ollut sinua varten, eivätkä lapsetkaan selvästi olisi tähän suhteeseen sopineet. Vietä hetki aikaa yksin ja mieti mitä haluat. Elä itsenäistä elämää ja ota seuraava askel luonnollisesti.
Itse erosin 26-vuotiaana 6 vuoden avioliiton jälkeen, ei lapsia koska koin että en halunnut ikinä. Ero oli sopuisa, mutta yksinolo todella vaikeaa eron jälkeen. Ajattelin etten löydä ketään. Nyt olen seurustellut kolme vuotta ja suunnittelemme perhettä, nykyisen miehen kanssa nään yhteisen perheellisen tulevaisuuden, sillä hän on aivan erilainen ihminen kuin ex-mieheni, ihana, rehellinen, kunnollinen, komea.... Tuntuu että menneisyyden parisuhteet ovat opettaneet meille kummallekin tärkeitä oppeja parisuhteessa ja siitä, mitä haluamme. Ole onnellinen että saat samanlaisen mahdollisuuden kasvaa ja oppia vielä 24-vuotiaana. Liian moni jää tyhjään ja epätyydyttävään nuoruuden suhteeseen jumiin.
Rohkeasti Tinderiin ja lähdet ulos sinkkujen tyttökavereiden kanssa, kun tuntuu hyvältä ajalta. Pää pystyyn!
Olen 24. Ilmeisesti pitää alkaa sovittelemaan arkkuja, onhan se elämä jo kohta takana.
😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂
Ah, kiitos nauruista, piristi!
24-vuotias liian vanha aloittamaan alusta... Alusta mitä, kun et ole vielä mitään edes aloittanutkaan.