Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Olen yhä katkera lastensuojelulle.

Vierailija
29.07.2018 |

Olen siis 23.
Lapsuuteni ja teini-ikäni oli aina ollut yhtä h*lvettiä, johtuen isästäni joka käytti sekä henkistä että fyysistä väkivaltaa.

Ollessani n 10v, joku (luultavasti naapuri) oli tehnyt lasun. Tiesin jo mikä lastensuojelu on ja mitä se tekee. (Minulla oli kaveri joka oli sijoitettu.)

Ajattelin että vihdoin pääsen pos kotoa. Mitä vielä, sossut kusivat heti.

He kuulivat minua vanhempien läsnäollessa.
Miksi, kysyn MIKSI??? En minä uskaltanut kertoa miten asiat kotona oikeasti olivat kun se ihminen jota pelkäsin 24/7 istui vieressäni!
Ihminen jota pelkäsin kuollakseni ja josta tiesin että voisi helposti piestä minut hengiltä.

Eipä näkynyt sossuja enää koskaan. Myöhemminkään kun olin 16, en ottanut yhteyttä koska ajattelin ettei sieltä saa apua. Ei mua olisi varmaan edes kuunneltu. Ainakaan ilman vanhempia.

Kommentit (25)

Vierailija
21/25 |
29.07.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Useimmilla kaupungeilla on nykyisin prosessi, jossa lapseen kohdistuvaa väkivaltaa epäiltäessä lasta kuullaan aina ensin tai samaa aikaan kuin vanhempaa ja aina ilman vanhempia. Toki monet vanhemmat pyrkivät estämään tämän. 

Minua kuultiin juurikin niin että istuin vanhempieni välissä. Kai silloin se oli käytäntö? Vai oikeastiko sossut eivät ajatelleet?

Kyllä niin kuullaan lapsia edelleenkin, mutta ei silloin, jos epäillään väkivaltaa. Oletko koskaan koettanut jututtaa ujoa ja pelokasta 7 -vuotiasta ilman vanhempaa? Eipä ne yleensä puhu mitään ellei äiti ole vieressä. 

Vierailija
22/25 |
29.07.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Useimmilla kaupungeilla on nykyisin prosessi, jossa lapseen kohdistuvaa väkivaltaa epäiltäessä lasta kuullaan aina ensin tai samaa aikaan kuin vanhempaa ja aina ilman vanhempia. Toki monet vanhemmat pyrkivät estämään tämän. 

Minua kuultiin juurikin niin että istuin vanhempieni välissä. Kai silloin se oli käytäntö? Vai oikeastiko sossut eivät ajatelleet?

Kyllä niin kuullaan lapsia edelleenkin, mutta ei silloin, jos epäillään väkivaltaa. Oletko koskaan koettanut jututtaa ujoa ja pelokasta 7 -vuotiasta ilman vanhempaa? Eipä ne yleensä puhu mitään ellei äiti ole vieressä. 

Multa vanhempien läsnäollessa suoraan kysyttiin lyödäänkö mua kotona, ja laiminlyödäänkö muuten, kysyttiin muutakin mutten muista tarkalleen mitä. Ja varmasti jos eivät olisi olleet vanhemmat läsnä olisin vastannut myöntävästi ja vaikka ottanut paitani pois että näkisivät. Olin myös todella laiha ja pieni kymmenvuotiaaksi joten jälkikäteen olen ihmetellyt miksei sekään sossuja ihmetyttänyt edes hieman, saati se että vastailin hyvin hermostuneesti ja vääntelehdin tuolissa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/25 |
29.07.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Ei se lastensuojelun vika ole jos SINÄ et uskalla ottaa yhteyttä. Eikä  sekään että kuvittelet ettei sieltä saa apua - itse sinä  olet vastuussa siitä että  ajattelit ettei sieltä saa apua.

Ihan turhaan olet katkera  niille, itse sun ois pitänyt toimia tai  puhua asiasta koulussa terkkarille.

Ei se terveydenhoitajalle puhuminen kotioloista auttanut ainakaan minua. Siellä käskettiin vain ymmärtää stressaantuneita vanhempia. - Eri

Vierailija
24/25 |
29.07.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se lastensuojelun vika ole jos SINÄ et uskalla ottaa yhteyttä. Eikä  sekään että kuvittelet ettei sieltä saa apua - itse sinä  olet vastuussa siitä että  ajattelit ettei sieltä saa apua.

Ihan turhaan olet katkera  niille, itse sun ois pitänyt toimia tai  puhua asiasta koulussa terkkarille.

Niin, en uskaltanut ottaa yhteyttä kun ajattelin että mua kuullaan taas vanhempien läsnäollessa kuten silloin kun olin n 10. Jos jotain kommentoi niin pitää myös lukea kunnolla.

Lisätään tähän vielä se, että olin jo tuossa vaiheessa muutenkin menettänyt luottamuksen ihmisiin, koulukuraattorikin kertoi vanhemmilleni asioita joista olin pyytänyt ettei kertoisi, sillä seurauksella että isä lähes repi hiukset päästäni ja raahasi pitkin lattioita.

Vierailija
25/25 |
29.07.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko äitisi miehiä vihaava marrtyyri?

Ei. Äiti ei kyllä valita mistään. Ei silloinkaan kun pitäisi. Äiti on turtunut kaikkeen. Ei äiti kyllä miehiä vihaa, vain isääni.

Tunnistan tästä tuttuja piirteitä. Turtuminen kaikkeen, koska mistään mistä valittaisia johtaisi vain pahempaan.

Mä jätin hakkaavan miehen, enkä vihaa miehiä yleensä. Ainoastaan yksi on hakannut.