Lue keskustelun säännöt.
Huolissani miehen mielenterveydestä
29.07.2018 |
Puoliso eristäytyy kotiin yhä enemmän, katsoo maratonina sarjoja (jatkunut jo vuosia), hänellä ei ole ystäviä. Huomaan että itsekin alan masentua hänen kanssaan. Hän hermostuu hyvin paljon jos puhun asiasta, koska ruuturiippuvuus arka asia eikä halua että siihen puututaan. Meillä on lapsia. En tiedä, mitä voisin tehdä.
Kommentit (56)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei halua lääkäriin. Eikä aikuiselta mieheltä voi väkisin piilottaa mitään laitteita. Ei halua olla erossa Netflixistä ym., mutta tilanne vain pahenee vuosi vuodelta. Olen itse alkanut masentua tässä ja en tiedä, mitä tehdä. Minulla on omaa elämää kyllä mutta olisi mukava kun olisi puolisoon yhteyttä. Kaipaan sitä.
Vierailija kirjoitti:
Masentunut. Lääkäriin.
Kiva neuvo. Miten?
Kuulostaa ihan multa eikä kyse ole ruuturiippuvuudesta. Ei ole ystäviä eikä elämässä mitään, joten jollain tavalla pitää saada aika kulumaan ja ikävät ajatukset sivuun
Mutta eikö se ole ruuturiippuvuus, ettei lähde mistään muualta etsimään sisältöä elämään, vaan turvautuu aina ruutuun? Kun olisi niin paljon muutakin mielenkiintoista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei halua lääkäriin. Eikä aikuiselta mieheltä voi väkisin piilottaa mitään laitteita. Ei halua olla erossa Netflixistä ym., mutta tilanne vain pahenee vuosi vuodelta. Olen itse alkanut masentua tässä ja en tiedä, mitä tehdä. Minulla on omaa elämää kyllä mutta olisi mukava kun olisi puolisoon yhteyttä. Kaipaan sitä.
Ei sulla ole enää puolisoa, sut on vaihdettu sarjoihin.
Mies kierrätykseen ja tilalle sellainen kumppani joka haluaa tehdä just sun kanssa asioita.
Lääkärit ei pysty muuttamaan mitään ellei toinen halua. Lääkkeillä voi toki myrkyttää mieltä, mutta se ei kannata. Paras tapa on keskusteltu ja perseelle potkiminen. Niin ditä on ennenkin pärjätty eikä ollut mielisaita tai masentuneita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies kierrätykseen ja tilalle sellainen kumppani joka haluaa tehdä just sun kanssa asioita.
No, ensin haluaisin koettaa auttaa. Läheisyyteni hän torjuu. On introvertti, ei pidä kontaktia sukulaisiinsa, ystäviä ei ole ja lapsuudessa vanhempien ero ym. vaikeita kokemuksia. Ap
Vierailija kirjoitti:
Lääkärit ei pysty muuttamaan mitään ellei toinen halua. Lääkkeillä voi toki myrkyttää mieltä, mutta se ei kannata. Paras tapa on keskusteltu ja perseelle potkiminen. Niin ditä on ennenkin pärjätty eikä ollut mielisaita tai masentuneita.
Olen yrittänyt mutta hermostuu ihan valtavasti puuttumisesta asioihinsa. Kiihtyy ja alkaa raivota. En jaksa riidellä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ihan multa eikä kyse ole ruuturiippuvuudesta. Ei ole ystäviä eikä elämässä mitään, joten jollain tavalla pitää saada aika kulumaan ja ikävät ajatukset sivuun
Mutta ap:n miehellä on kuitenkin perhe? Luulisi elämässä olevan "jotain" ja ajankin kuluvan? Vai eikö osallistu arkeen ja huomioi läheisiä, tuijottaa vaan ruutua? Silloin on aihettakin huoleen ja mies olisi hyvä saada sinne lääkäriin.
Vierailija kirjoitti:
Lääkärit ei pysty muuttamaan mitään ellei toinen halua. Lääkkeillä voi toki myrkyttää mieltä, mutta se ei kannata. Paras tapa on keskusteltu ja perseelle potkiminen. Niin ditä on ennenkin pärjätty eikä ollut mielisaita tai masentuneita.
Mitä v*ttua selität? Perseelle potkiminen ei auta masentunutta ja voihan ap:n miehellä olla vaikka alkava psykoosi. Mielenterveysongelmia on ollut aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
.[/quote]
Olen yrittänyt mutta hermostuu ihan valtavasti puuttumisesta asioihinsa. Kiihtyy ja alkaa raivota. En jaksa riidellä. Ap[/quote]
Jos ei suostu lääkäriin, niin suostuisiko lukemaan nettisivuja? Mielenterveystalolla on hyvät sivut, joissa asiakkaille oirekartoituslomakkeita, artikkeleja ja ohjeita omalta asuinalueelta tuen hakuun.
https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/Pages/default.aspx
Suuttuminen on merkki, että on todellakin riippuvainen ruudusta. Pakenee todellisuutta ja sitä, että on yksinäinen. Pikku hiljaa siitä on kehittynyt riippuvuus, jota ei pysty lopettamaan ilman apua.
Sinuna tekisin niin, että etsisin netistä tietoa asiasta ja laittaisin linkit miehen luettavaksi vaikka sähköpostiin. Saatteena teksti, että kaipaat häntä ja hänen seuraansa + lapset kaipaavat isäänsä. Kysy haluaako hän todella hukata elämänsä fiktiivisten tarinoiden parissa, kun olisi ihan oikeakin elämä elättävänä. Lupaa tukesi ja rakkautesi, jos päättää hakea apua. Vetoa lapsiin ja siihen, että uppoutuminen täysin omaan maailmaansa on miltei sama kuin olisi kuollut. Henkistä läsnäoloa lapsille ei korvaa mikään. Lapsista voi hyvinkin tuntua, ettei ole isänsä rakkauden arvoisia, kun hän ei halua olla heidän kanssaan.
Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sivusta päin katson, minusta mies on masentunut ja iloton, tosi passiivinen. Mutta ei ole omasta mielestään masentunut, joten vaikea siinä on väittää vastaan. Tuntuu kurjalta kun suhde kuolee. Jos menen omiin menoihini, tapaan ystäviä, keskityn lapsiin ja töihin, hän passivoituu vain entistä enemmän ja ehkä jotenkin murjottaa kun olen hyväntuulinen. Jos koetan keskustella, hän ei ota kantaa. Ehkä ärsytän häntä jotenkin? Ei halua kuitenkaan erota.
Ahdistava pattitilanne.
Ap.
Vierailija kirjoitti:
Sinuna tekisin niin, että etsisin netistä tietoa asiasta ja laittaisin linkit miehen luettavaksi vaikka sähköpostiin. Saatteena teksti, että kaipaat häntä ja hänen seuraansa + lapset kaipaavat isäänsä. Kysy haluaako hän todella hukata elämänsä fiktiivisten tarinoiden parissa, kun olisi ihan oikeakin elämä elättävänä. Lupaa tukesi ja rakkautesi, jos päättää hakea apua. Vetoa lapsiin ja siihen, että uppoutuminen täysin omaan maailmaansa on miltei sama kuin olisi kuollut. Henkistä läsnäoloa lapsille ei korvaa mikään. Lapsista voi hyvinkin tuntua, ettei ole isänsä rakkauden arvoisia, kun hän ei halua olla heidän kanssaan.
Tsemppiä!
Kiitos! Juuri tuo henkinen poissaolo lasten asioista surettaa. Ei ikään kuin välitä miten lapsilla menee --on itsekin lapsena jäänyt paljolti oman onnensa nojaan ja on kai sitä mieltä että niin kuuluu ollakin.
Ap
Vetäytyminen ruudun ääreen on seurausta ikävistä tunteista eli lapsuudentraumoista, suvusta eristäytyneisyyydestä ja yksinäisyydestä. Hän tarvitsee ymmärtäjää, jonka kanssa jakaa tunteita.
Apuja kirjoitti:
.
Olen yrittänyt mutta hermostuu ihan valtavasti puuttumisesta asioihinsa. Kiihtyy ja alkaa raivota. En jaksa riidellä. Ap
Jos ei suostu lääkäriin, niin suostuisiko lukemaan nettisivuja? Mielenterveystalolla on hyvät sivut, joissa asiakkaille oirekartoituslomakkeita, artikkeleja ja ohjeita omalta asuinalueelta tuen hakuun.
https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/Pages/default.aspx
Onpa hyvät sivut! Suurkiitos. Mutta tuollakin puhutaan vain peliriippuvuudesta. Mieheni on riippuvainen viihteen katselemisesta. Koska ihmissuhteet ovat monimutkaisia ja on mukavuudenhaluinen, on helpompi vain katsella ruutua, ongelma on että siitä kuten kaikista riippuvuuksista tulee syvenevä kierre?
Olisiko kellään kokemusta samanlaisesta ja miten olette selvinneet?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lääkärit ei pysty muuttamaan mitään ellei toinen halua. Lääkkeillä voi toki myrkyttää mieltä, mutta se ei kannata. Paras tapa on keskusteltu ja perseelle potkiminen. Niin ditä on ennenkin pärjätty eikä ollut mielisaita tai masentuneita.
Olen yrittänyt mutta hermostuu ihan valtavasti puuttumisesta asioihinsa. Kiihtyy ja alkaa raivota. En jaksa riidellä. Ap
Raivoaminen on hyvä merkki. Viesti on mennyt perille. Anna aikaa, kyllä se siitä.
Vierailija kirjoitti:
Vetäytyminen ruudun ääreen on seurausta ikävistä tunteista eli lapsuudentraumoista, suvusta eristäytyneisyyydestä ja yksinäisyydestä. Hän tarvitsee ymmärtäjää, jonka kanssa jakaa tunteita.
Tai vittumaisesta akasta.
Arka aihe. Riippuvuus syntyy näin äkkiä ajateltuna liikaan viihteeseenki oli se sitten missä muodossa hyvänsä.
Ei se auta kuin pistää vähäksi aikaa piiloon koko reititin, modeemi tai alkaa muihin radikaaleihin toimenpiteisiin.