Lue keskustelun säännöt.
Huolissani miehen mielenterveydestä
29.07.2018 |
Puoliso eristäytyy kotiin yhä enemmän, katsoo maratonina sarjoja (jatkunut jo vuosia), hänellä ei ole ystäviä. Huomaan että itsekin alan masentua hänen kanssaan. Hän hermostuu hyvin paljon jos puhun asiasta, koska ruuturiippuvuus arka asia eikä halua että siihen puututaan. Meillä on lapsia. En tiedä, mitä voisin tehdä.
Kommentit (56)
Ihmiset ovat hirveän tuomitsevia, jos mies on passiivinen ja haluaa katsoa sarjoja jottei se yksinäisyys tuntuisi niin hirveän paljon koko elämään. Hänellä voi olla jotain asiaa mielen päällä. Sinä voit kokeilla lähestyä häntä sillä tavalla että katsot hänen kanssaan elokuvia ja sarjoja ja siinä samalla yrität hieman keskustella hänen kanssaan. Minun mielestä tämä olisi neutraalein tapa lähestyä häntä. Ei se auta jos motkotat tai piilottelet tavaroita. Hän vaan passivoituu enemmän ja täydeltä kiusanteoltahan tuo tuntuu. Lähde elokuviin hänen kanssaan. Yrittäkää herättää se vanha kipinä normaaleilla tavoilla. Älä kuuntele näitä jotka heti alkavat haukkumaan miestäsi masentuneeksi tai psykoosipotilaaksi. Aika kaukana vielä ollaan sellaisesta. Älä siis rasita itseäsi jollain vauva.fi palstojen kapeakatseisilla ihmisillä jotka heti tuomitsee hänet sairaaksi vain sen perusteella että mitä lukevat täältä. Kolikolla on kuitenkin aina kääntöpuoli niin kaikki ei ole välttämättä vain miehestäsi kiinni. Yrität vain tehdä normaaleja asioita hänen kanssaan. Ei sen kummempaa.
Tsemppiä! T. Työterveyshoitaja! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinähän teit jo tästä ketjun muutama viikko sitten ja sait paljon vastauksia.
Vierailija kirjoitti:
Mies on tämänkin kesän viettänyt pääasiassa sisätiloissa, vuoteessa ollen, mutta mitäpä se minulle kuuluu..
Kyllä kai ne puolison asiat kuitenkin VÄHÄN toisellekin osapuolelle kuuluu?
Vierailija kirjoitti:
Sinähän teit jo tästä ketjun muutama viikko sitten ja sait paljon vastauksia.
Haittaako se? Vahditko täällä ettei samat kirjoittele kahta kertaa? Minusta tuli ihan kiintoisaa keskustelua mutta olipa viimeinen kerta kun viitsin täältä kysyä apua. Hyvää jatkoa! Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinähän teit jo tästä ketjun muutama viikko sitten ja sait paljon vastauksia.
Haittaako se? Vahditko täällä ettei samat kirjoittele kahta kertaa? Minusta tuli ihan kiintoisaa keskustelua mutta olipa viimeinen kerta kun viitsin täältä kysyä apua. Hyvää jatkoa! Ap
Nyt ymmärrän miestäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinähän teit jo tästä ketjun muutama viikko sitten ja sait paljon vastauksia.
Haittaako se? Vahditko täällä ettei samat kirjoittele kahta kertaa? Minusta tuli ihan kiintoisaa keskustelua mutta olipa viimeinen kerta kun viitsin täältä kysyä apua. Hyvää jatkoa! Ap
No jos se on sinusta hyvä ratkaisu, niin näinhän se sitten on tehtävä.
Minulla olisi ollut kokemusta asiasta, mutta en jaksa enää kirjoittaa, jos sinä kerran häivyit täältä lukemasta.
Äksyilevä marttyyri kyselee apua vuosia kestäneeseen miehen loittonevaan käytökseen. Eikä mies edes juo, vielä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vasta eron jälkeen heräsin, lopetin pelaaminen (sama ku telkun katsominen) ja kävin moikkaa sukulaiset. Nykyään käyn päivittäin lenkeille. Vieläkin selvitän ajatukset päässäni kaikki näistä vuosien kertyneist asioista mitä olen yrittänyt piilottaa jonnekin pään sisälle. Ne ovat asioita mikä en pystynyt käsitellä suhden aikana. Asiat mikä meni ristiin eikä ollu neuvoteltavissa, esim pieni yhteishanke työkavereitten kesken mikä jäi ostamatta. Pieniä asioita, mutta monta. Olin tosissaan ihan samanlainen, karkasin mun mielikuvitusmaailmaan eikä kiinnostanut pitää keneenkään ylimääräistä yhteyttä. Motivaatio meni kuin mikään ei kelvannut.
Vierailija kirjoitti:
Ei halua lääkäriin. Eikä aikuiselta mieheltä voi väkisin piilottaa mitään laitteita. Ei halua olla erossa Netflixistä ym., mutta tilanne vain pahenee vuosi vuodelta. Olen itse alkanut masentua tässä ja en tiedä, mitä tehdä. Minulla on omaa elämää kyllä mutta olisi mukava kun olisi puolisoon yhteyttä. Kaipaan sitä.
Voi elämä taas. No mitäpä jos sanoisit suoraan sen OIKEAN ASIAN mikä sulla on mielessä.
Eli sen, että kaipaat yhteyttä puolisoosi. Vai kuvitteletko asian ratkeavan sillä, että nalkutat siitä töllön möllöttämisestä.
Mikä teitä naisia oikein vaivaa, kun te haluatte jotain niin te puhutte jostain ihan muusta asiasta, mikä teillä on oikeasti mielesssä.
OPETTELE KOMMUNIKOIMAAN.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Armaat kommentoijat
En ole äksyilevä marttyyri, en myöskään vittumainen akka, huomaan vain, että jos on valmiiksi väsynyt ja pahalla mielellä, ei täältä kannata kysellä apuja:) Kävin viimeksi täällä vauva-aikoina, joten olin unohtanut. Minulla ei ole tarve pahoittaa mieltäni täällä, mutta iso kiitos vertaistuesta teille jotka jaoitte kokemuksianne. Tosi arvokasta ❤️ Nyt uimaan maauimalaan:)
Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei halua lääkäriin. Eikä aikuiselta mieheltä voi väkisin piilottaa mitään laitteita. Ei halua olla erossa Netflixistä ym., mutta tilanne vain pahenee vuosi vuodelta. Olen itse alkanut masentua tässä ja en tiedä, mitä tehdä. Minulla on omaa elämää kyllä mutta olisi mukava kun olisi puolisoon yhteyttä. Kaipaan sitä.
Voi elämä taas. No mitäpä jos sanoisit suoraan sen OIKEAN ASIAN mikä sulla on mielessä.
Eli sen, että kaipaat yhteyttä puolisoosi. Vai kuvitteletko asian ratkeavan sillä, että nalkutat siitä töllön möllöttämisestä.
Mikä teitä naisia oikein vaivaa, kun te haluatte jotain niin te puhutte jostain ihan muusta asiasta, mikä teillä on oikeasti mielesssä.
OPETTELE KOMMUNIKOIMAAN.
Minä en nalkuta, ja olen sanonut mainitsemasi asian.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap:n puoliso kuulostaa hyvin paljon omalta puolisoltani. Olemme olleet yhdessä 22vuotta ja mies on ollut kaikki nämä vuodet tuonkaltainen.
Joskus epäilin kyseessä olevan masennuksen, mutta siitä ei todellakaan ole kyse. Miehen luonne tai persoonallisuus on ainakin meillä on vain tuollainen erakko. Kamalaahan se on, kun toista ei saa edes päiväkävelylle, ei lomalle, ei puhu, ei näytä tunteistaan kuin kiukun ja suuttumuksen, ystäviä ei ole (eikä halua) jne.
Miestä ei näytä liikuttavan mikään, aina tuntuu että järkeilemällä selvittää asiat.Töissä käy ja ilmeisesti hoitaa työnsä hyvin, kotona laittaa perheen ruoat, pesee pyykit, siivoaa ja ulkoiluttaa koirat, ja siihen se jääkin. Telkkaria / nettiä katselee paljon, asiaohjelmaa sekä uutisia.. ei mitään sarjoja, ei urheilua tai viihdettä.
Olen lukemattomia kertoja pyytänyt kesäloma-aikaan yhteiselle matkalle, retkelle, ilmaistapahtumiin, kävelylle, lenkille, teatteriin, museoon, näyttelyihin tms, mutta ei niin ei.
Lomat ja retket olen tehnyt yksin ja/tai lasten kanssa. Viime vuosien uusin ilmiö on, että mies on alkanut napisemaan niiden maksullisuudesta, joten maksulliset matkat ja tapahtumat olenkin jättänyt väliin.
Käyn paljon kävelyllä, ilmaiset tapahtumat hyödynnän ja luen.Ohjeeksi olen saanut monet kerrat, että anna miehen olla ja tee asiat yksin. Kaikkia ei vain kiinnosta olla aktiivisia, toiset ovat vain rauhallisempia, ketään ei voi pakottaa liikkumaan ja käymään paikoissa, tekemään yhdessä asioita.
Onneksi asumme Helsingissä jossa ilmaisia tapahtumia on ja erilaisia paikkoja joissa käydä. Mies on tämänkin kesän viettänyt pääasiassa sisätiloissa, vuoteessa ollen, mutta mitäpä se minulle kuuluu..
Tuo maksullisuudesta naputtaminen olisi kyllä minulla viimeinen pisara, siis jos ei oikeasti ole rahasta tiukkaa. Aina ei ole tarjolla ilmaisteatteria tai uimapaikkaa. Ja joskus voi maksaa siitä, että voi istahtaa kivaan paikkaan hetkeksi kahville ja jäätelölle (vaikka "kotona se olisi paljon halvempaa")
Myönnän olevani ns. pihi, mutta tietyistä elämyksistä olen valmis maksamaan, kuten myös ajan ja vaivan säästöstä.
Mehän voisimme kokeilla miehellesi uudenlaisia neurolepseja jotka auttaisivat tuohon passivoitumiseen. T. Lääkäri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota ero puheeksi, ehkä herää muuttumaan.
Tsemaasulle kirjoitti:
Ihmiset ovat hirveän tuomitsevia, jos mies on passiivinen ja haluaa katsoa sarjoja jottei se yksinäisyys tuntuisi niin hirveän paljon koko elämään. Hänellä voi olla jotain asiaa mielen päällä. Sinä voit kokeilla lähestyä häntä sillä tavalla että katsot hänen kanssaan elokuvia ja sarjoja ja siinä samalla yrität hieman keskustella hänen kanssaan. Minun mielestä tämä olisi neutraalein tapa lähestyä häntä. Ei se auta jos motkotat tai piilottelet tavaroita. Hän vaan passivoituu enemmän ja täydeltä kiusanteoltahan tuo tuntuu. Lähde elokuviin hänen kanssaan. Yrittäkää herättää se vanha kipinä normaaleilla tavoilla. Älä kuuntele näitä jotka heti alkavat haukkumaan miestäsi masentuneeksi tai psykoosipotilaaksi. Aika kaukana vielä ollaan sellaisesta. Älä siis rasita itseäsi jollain vauva.fi palstojen kapeakatseisilla ihmisillä jotka heti tuomitsee hänet sairaaksi vain sen perusteella että mitä lukevat täältä. Kolikolla on kuitenkin aina kääntöpuoli niin kaikki ei ole välttämättä vain miehestäsi kiinni. Yrität vain tehdä normaaleja asioita hänen kanssaan. Ei sen kummempaa.
Tsemppiä! T. Työterveyshoitaja! :)
"Lähde elokuviin hänen kanssaan". "Yritä vain tehdä normaaleja asioita hänen kanssaan." Niin, kun se mies ei tahdo. Hän torjuu ap:n yritykset ja haluaa eristäytyä tuijottamaan sarjojaan. En tiedä, minkä sortin hoitaja olet, mutta terveen ja hyvinvoivan ihmisen käytöstä et tuosta millään saa.
No huh huh mikä puolustus. Tiesitkö et samaan oloon ne huumeriippuivaisetkin käyttää huumeita ja tulevat riippuvaisiksi juuri siksi kun ikävät ajatukset on saatava muualle. Toinen tulee riippuvaiseksi piristä toinen netflixistä. Yhtä paha ongelma mun mielestä, kympikaan ei halua apua ongelmiinsa, ei myönnä sitä eikä ymmärrä ettei elämässä voi ikäviltä ajatuksilta ja ykdinöisyydeltä piiloutua. Jotain muuta semmoiselle ololle on tehtävä, ottaa apua vastaan ja poistua sieltä kotoa.