Mistä voi olla varma ettei mies tule olemaan väkivaltainen parisuhteessa?
Onko esimerkiksi jotain aikarajaa, jonka jälkeen olisi epätodennäköistä että miehestä kuoriutuisi jonkin riidan yhteydessä väkivaltainen naisenhakkaaja vai onko se riski aina olemassa?
Mieheni on aika äkkipikainen, saattaa kiivastuessaan paiskoa tavaroita yms. muttei ole mikään riidanhaastaja tai tappelupukari.
Kuitenkin pari tilannetta on ollut kunnon riidan aikana, jolloin asiat on eskaloitunut siihen että mies on fyysisesti päätynyt pitämään minua kiinni tai painanut lattiaan yms. todella kovakouraisesti yms.
Näissä tilanteissa on alkoholilla ollut jonkinverran osuutta asiaan ja olen itse provosoinut käytökselläni asioiden kulkua. Mutta voinko olla huoleti, vai pitäisikö tuollainen käytös jo itsessään nähdä mahdollisena varoituksena tai taipumuksena fyysiseen ja agressiiviseen käytökseen?
Kommentit (53)
Vierailija kirjoitti:
Jaa'a.
Meinasin sanoa että katsoo miten mies on käyttäytynyt lapsena, nuorena jne. Esimerkiksi minä en ole ikinä edes tapellut ja olen rauhallinen/diplomaattinen vaikka olen mies. Erittäin vaikea kuvitella itseäni olemassa väkivaltainen naistani kohtaan, tai ketään muutakaan. Mutta toisaalta kaikki voivat ainakin periaatteessa varmaan seota riippuen mitä elämä tuo tullessaan. Never say never
Miestä on lyöty lapsena ja on ollut kiltti ja kuuliainen.
ap
Eihän sitä koskaan voi tietääkään. Siksi ei ripustauduta täysin toisen varaan, vaan turvataan selusta omalla työpaikalla, omilla ystävillä ja harrastuksilla, omalla pankkitilillä ja laittamalla omaisuus molempien nimiin. Jos puoliso alkaa rajoittaa näitä, se on ensimmäinen merkki nostaa kytkintä.
Mies on siis jo käynyt käsiksi ja kyselet, että tuleeko tämä sama käytös jatkumaan tai pahenemaan. Hupaanen flikka.
Vierailija kirjoitti:
Miten lattiaan painaminen ei sinusta ole väkivaltaa?
No kaipa sekin täyttää kriteerin :S, vaikkei mielestäni ole rinnastettavissa lyömiseen tai muuhun.
ap
Siis öö, miehesi ON jo väkivaltainen parisuhteessa. Miten hän puhuu sinulle ja muuten kohtelee sinua?
Siis toihan ON jo väkivaltaa.
Luota intuitioosi. Se, että päädyit kirjoittamaan tänne, kertoo siitä että miehen käytös on hämmentänyt sinua. Ja syystäkin.
Vaikkapa siitä, kun mies on jo ruvennut väkivaltaiseksi tuossa.
Tekisi mieli kirjoittaa jotain kipakkaa, mutta en viitsi, olet varmaan jo aika lannistettu ja aivopesty. Soita Naisten linjalle, niin saat keskusteluapua ja ulkopuolista ammattimaista näkemystä.
Eli olet maahanpainamisvaiheessa jo repinyt miehesi naaman verille, eikö niinkin?
Mutta sinähän tässä olet naisena uhri. Aina. Ja palstamammat uskoo kaikki yksipuoliset tarinat palstalla.
Tulisipa se ydinsota.
Miten niin "tule olemaan väkivaltainen"? Sehän on jo. Avaa silmät!
Hyvin yksinkertaista, käyttäydyt hyvin, palvelet miestäsi ehdoitta ja aina teet sen mitä hän sinun käskee tehdä vastaan mukisematta.
Ei siinä sen kummempaa.
Kannattaa keskustella asioista ja siitä, mikä ärsyttää toista yli äyräiden ja miten olisi hyvä silloin toisen toimia.
Tätä eivät feministit myönnä, mutta jotkut naiset myös itse ajavat miehiään raivon valtaan - yksi sellainen asu kerran samassa kerrostalossa ja silloin kuuli, kuinka nainen aina aloitti ja vaan lisäsi ja lisäsi kierroksia - ja lopulta mieheltäkin paloi päreet, ei tosin mukiloinut, mutta liian pelottavaa oli silti tuo miehen raivo, kun se lopulta syttyi, ellei mies sitten rynnännyt ovesta ulos, minkä myös tuo nainen yritti estää. Nainen oli jollain tavalla jopa riitelyriippuivainen, joska lapsillekin karjui päättömästi.
Eli häiritsevistä asioista pitäisi keskustella - riitely ei toimi, vaikka puhedistaakin joskus ilmaa, mutta siitäkin voi näimmä tulla myös hiukan riippuvaiseksikin tai ainakin siitä tulee jonkinlainen kaavakin siis.
Monilla temperamenttisilla ja raivoisan riitelyn mallin kotoa perineillä on varmasti jotain kähinää joskus, tavaroiden paiskomista ja jotain estämistä yms. pientä, ei siis lyömistä kuitenkaan.
Mutta miehillähän myös vanhemmiten testosteronin lasku usein rauhoittaa.
Käyttäytymällä niin että ei tarvitse lyödä.
Olin tulossa sanomaan, että varmasti ei voi tietää, mutta aiempi väkivallattomuus ja ei-aggressiivisuus, myös stressaavissa tilanteissa, on varmaan paras merkki. Mutta sun miesystävä on jo ollut väkivaltainen ja SUA KOHTAAN! Jätä se heti ellet halua nyrkkeilysäkiksi (ja mahdollisesti hankkia lapsia sellaisiksi).
Vierailija kirjoitti:
Eli olet maahanpainamisvaiheessa jo repinyt miehesi naaman verille, eikö niinkin?
Mutta sinähän tässä olet naisena uhri. Aina. Ja palstamammat uskoo kaikki yksipuoliset tarinat palstalla.
Tulisipa se ydinsota.
Eikö ennemmin olisi järkevää, että tuommoinen suhde loppuu?
No mun mies on temperamenttinen ja omaa vahvan tahdon. Kertaakaan mun ei ole tarvinnut pelätä, että se kävis käsiksi. Ei ikinä.
Ai tää olikin provo. "Mistä tiedän ryhtyykö mies väkivaltaiseksi" - 16v suhteen jälkeen...eikö tällaista mietitä suhteen alkuvaiheessa.
Mutta jättäisin tuollaisen miehen. Koska pelkäisin seuraavaa vastaavaa tilannetta.
Vierailija kirjoitti:
Eli olet maahanpainamisvaiheessa jo repinyt miehesi naaman verille, eikö niinkin?
Mutta sinähän tässä olet naisena uhri. Aina. Ja palstamammat uskoo kaikki yksipuoliset tarinat palstalla.
Tulisipa se ydinsota.
Jos tarkoitat minua, niin en ollut, vaan käynyt käsiksi miehen henk.koht. omaisuuteen.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli olet maahanpainamisvaiheessa jo repinyt miehesi naaman verille, eikö niinkin?
Mutta sinähän tässä olet naisena uhri. Aina. Ja palstamammat uskoo kaikki yksipuoliset tarinat palstalla.
Tulisipa se ydinsota.
Jos tarkoitat minua, niin en ollut, vaan käynyt käsiksi miehen henk.koht. omaisuuteen.
ap
Sillä ei ole mitään väliä. Väkivallaton mies olisi selvittänyt asian åuhumalla ja jos ei pidä toiminnastasi laajemminkin, lähtenyt rauhassa kävelemään ulos suhteesta tai jos rikoit jotain, ilmoittanut, että olet korvausvelvollinen. Normaaliluonne ei käy käsiksi ylipäätään.
Ei ole alkoholi ongelmaa. Harvoin juo, eikä kauheasti ollut näilläkään kerroilla ottanut.
ap