Mitä jos se haluttomuus onkin vaan..

Huomenta ihanaiset

Tuli joku aika sitten tieteellinen dokumentti naisten haluttomuudesta. Ei, ei sen ollut tarkoitus olla seksistinen, mutta siinä oikeasti tieteellisesti tutkittiin että miksi siinä vaan tuppaa käymään niin että yleensä se on nainen kun menettää mielenkiinnon kumppaniin. Kyllä mieskin voi vaikkapa hormonaalisista tai henkisistä syistä myös menettää tietyn kyvykkyyden.
Nyt en löytänyt linkkiä siihen enää eikä ole enää esittää sen tarkempaa faktaa asiasta. Mutta päätelmät olivat sen suuntaisia että keskimäärin nainen menettää mielenkiinnon noin 1,5v päästä kun lähisuhde alkaa.

Mitä jos ihminen onkin kehittynyt eläimestä satojen tuhansien vuosien aikana eikä vaan plopsahtanut maapallolle muutama tuhatvuosi sitten? Mitä jos mennään hienojen ajatusten ja moraalioppien alapuolelle siihen miten luuta ja verta oleva organismi toimii.

Itsekin olen eronnut ja seksittömästä suhteesta tuskaillut. Mutta toi dokkari sai miettimään. Siis loppupäätelmissä kun oli tutkittu esim kädellisten eläimien lisääntymistä, tultiin siihen johtopäätökseen että se on meidän perimään kirjoitettu varsin tarpeellinen ominaisuus. Naaraat siis haluaa pesueeseen kirjavamman geenipoolin. Ei ole tarkoituksen mukaista lajinsäilymisvietin kannalta tehdä jälkeläisiä vain yhden uroksen kanssa. Naaras varmistaa että pesue on elinvoimainen ja ainakin joku selviää aikuisuuteen. Niin, siis aika pitkään asuttiin puissa, luolissa, majoissa. Vasta ihan viime ajat on voitu relata rakennetussa maailmassa.

En kokenut koskaan että multa olisi pihdattu tai ilkeyttään pidetty puutteessa. Mut mitä jos se onkin niin että luonnostaan ei ole tarkoituksenmukaista sekstailla saman kumppanin kanssa sen enempää jos sillä ei ole merkitystä. Siis jos ihmisapinoilla ja joillain muillakin eläinlajeilla oli sekin puoli käyttäytymisessä, että ruoka-annos/haaska/saalis voitiin jakaa, seksiä vastaan.
Nyt kun eletään tasa-arvoisessa täysin riippumattomissa parisuhteissa niin puuttuu jo elementtejä siitä luonnollisesta käyttäytymisestä. Nainen ei tarvitse enää puolisolta suojaa, ei ole riippuvainen elatuksesta ja geeneihin kirjoitettu pyrkimys monipuolistaa pesueen geenejä ohjaa myös osaltaa toimintaa. Pelkkää yhdessä asumista kun alkuhuumasta on päästy yli?

Vähän sama tuon syömisen kanssa. Jos me ollaan viimeiset 100 000 vuotta opeteltu syömään kaikki mitä kiinni saadaan, hengissä pysymiseksi, niin ei sekään tässä muutamassa vuosisadassa muutu kun energia on tarjolla yllinkyllin. Geeneissä ohjaa edelleen syömään yli tarpeen korkeaenergistä ravintoa.
Mitä jos tämä geenitieto myös edelleen ohjaa siihen että ei ole järkevää pitää geenejä liian yksipuolisina. Ja onhan tästä viimeaikoina valmistunu tutkimus että geeniperimä sisältää muistia ja ohjaa.