Kertomuksia onnistuneista uusperhekuvioista tänne!

Ei sellaisia ole. Ehkä uusperheen vanhempien mielestä on, mutta lapsilta ei ole silloin kysytty.

Siis sun nyxä lähteen exän lapsen kanssa sukuloimaan? Meneekö ne kumman sukulaisille käymään?

Jos nyxä on täysi isä molemmille lapsille, niin mikä ihme se biologinen isä sitten on, jos ei isä. Vaikuttaa siltä, että teillä kuviossa ei ole onnistuttu missään muussa kuin sinun mielessäsi eli lapsi on vailla isää ja kaipaa tätä, mutta kukaan aikuinen ei tee mitään, että isänkaipuu tyydyttyy.

Saako kertoo vaikeuksien kautta voittoon-tarinan? Kun ruvettiin mieheni kanssa seurustelemaan, miehen ex repi täysin pelihousunsa. Haukkui minua lapsilleen, soitteli exälleen itkupuheluita, puuttu kaikkeen maholliseen meiän elämässä. Alkuhuuman jälkeen miehen kanssa haettiin yhteisiä sääntöjä lapsille, rajoja exälle..

Pikkuhiljaa kaikki alkoi loksahdella kohdilleen, ex rauhoittui (vielä tulee harvakseltaan pieniä aivopieruja, mutta ei mtn suurta), löydettiin yhteiset säännöt, alettiin välittää toistemme lapsista. Pari vuotta tämä vaati töitä, mutta nyt elän elämäni onnellisinta aikaa. On rakkautta ja himoa miehen kanssa, kaikista lapsista huolehditaan kuin omista. On perheen yhteisiä ja miehen kanssa yhteisiä harrastuksia. On omat harrastukset jne.

Vierailija kirjoitti:

Siis sun nyxä lähteen exän lapsen kanssa sukuloimaan? Meneekö ne kumman sukulaisille käymään?

Jos nyxä on täysi isä molemmille lapsille, niin mikä ihme se biologinen isä sitten on, jos ei isä. Vaikuttaa siltä, että teillä kuviossa ei ole onnistuttu missään muussa kuin sinun mielessäsi eli lapsi on vailla isää ja kaipaa tätä, mutta kukaan aikuinen ei tee mitään, että isänkaipuu tyydyttyy.

Onpa negatiivisesti ajateltu. Siitähän ne ongelmat monesti kumpuaakin. Lapselleni ei ole mikään ongelma ajatella, että hänellä on kolme vanhempaa. Itse on asian näin kertonut. On jo sen ikäinen, että hyvin pystyy aihetta työstämään. Ollaan puhuttu paljon ja lapsen toiveita kuunnellaan kaikissa tapaamis- ja asumisasioissa. Tulee näistä alun kommenteista mieleen, että on todella syvässä uskomus siitä, että uusperhe ei voi toimia. Ei sitten millään. Toki ero ei ikinä ole optimaalinen tilanne. En sitä väitä. Mutta jääminen toimimattomaan liittoon on usein vielä huonompi. Elämässä nyt on vaan rosoja välillä, mutta kyllä niistä selviää kun vanhemmilla (tässä tapauksessa niillä kaikilla kolmella!) on hyvä yhteys lapseen ja aitoa välittämistä!

Tällä palstalla ei saa olla onnellinen tai onnistunut! Väärin aloitettu keskustelu :)

Miksi erosit? Kun vanhemman veri vetää jatkuvasti uusille pilluille/kulleille, ei lapsi ole silloin onnellinen. Alaikäisyyttään ei uskalla tätä tunnustaa, mutta se on totuus.

Vierailija kirjoitti:

Miksi erosit? Kun vanhemman veri vetää jatkuvasti uusille pilluille/kulleille, ei lapsi ole silloin onnellinen. Alaikäisyyttään ei uskalla tätä tunnustaa, mutta se on totuus.

Kyllä on katkeraa menoa. Onko sinulla hyväkin olla itsesi kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi erosit? Kun vanhemman veri vetää jatkuvasti uusille pilluille/kulleille, ei lapsi ole silloin onnellinen. Alaikäisyyttään ei uskalla tätä tunnustaa, mutta se on totuus.

Kyllä on katkeraa menoa. Onko sinulla hyväkin olla itsesi kanssa?

Itse asiassa ei ole, koska olen valitettavasti pakotettuna uusperheen jäsen. Vanhemmalla veri veti/vetää edelleen jatkuvasti uusille sukuelimille. Näin se sitten vaikuttaa. Nyt on hyvä hetki oppia jotain sellaisen vanhemman joka tällaista harkitsee.

Meillä on kokonaisuutena ihan onnistunut uusperhe, vaikka vaikeuksiakin on ollut. Siihen auttaa kovasti, että sekä oma exäni että miehen ex ovat järkeviä vanhempia, eivätkä yritä kyseenalaistaa perhettämme. Lapset myös asu(i)vat meillä kaikki, 2 omaa, 2 miehen, jolloin kiintymys on päässyt muodostumaan, toisin kuin jos kyseessä olisi viikonloppuvierailut.

Vanhin miehen lapsi muutti juuri omilleen opiskelemaan ja itseä ilahduttaa kovasti, että isänsä lisäksi minullekin soittelee ja viestittelee kuulumisia. Ei kaikki tainnut mennä ihan pieleen kuitenkaan, vaikka joskus teininä teki mieli sanoa itsensä irti.

Täällä nyt mammat peloissaan että avioero tulee ja siksi niin negatiivista.

Kiva lukea eronneena positiivisia tarinoita :)

Vierailija kirjoitti:

Siis sun nyxä lähteen exän lapsen kanssa sukuloimaan? Meneekö ne kumman sukulaisille käymään?

Jos nyxä on täysi isä molemmille lapsille, niin mikä ihme se biologinen isä sitten on, jos ei isä. Vaikuttaa siltä, että teillä kuviossa ei ole onnistuttu missään muussa kuin sinun mielessäsi eli lapsi on vailla isää ja kaipaa tätä, mutta kukaan aikuinen ei tee mitään, että isänkaipuu tyydyttyy.

Miten lapsi on vailla isää, jos hänellä on sekä biologinen isä jota tapaa ja joka on elämässä mukana sekä ei-biologinen, mutta ehkä oikeaa isääkin läheisempi isähahmo?

tuskin tämä lapsi mistään isänkaipuusta kärsii, päinvastoin.

Ja mun kokemuksen mukaan ne isänkaipuusta kärsivät lapset on pääosin niitä, joille toitotetaan kokoajan kun sillä ei ole isää ja isä ei välitä ja isä jätti ja sitä ja tätä. Ei anneta edes mahdollisuutta elää tyytyväisenä ja kokonaisena, vaan pidetään huoli että lapsi muistaa kokoajan kuka elämästä puuttuu.

Edes täysin yksinhuoltajaäitien lapset ei kärsi isänkaipuusta jos elämä on täyttä ja hyvää ilmankin. Lapsi pärjää kun sen annetaan pärjätä, niillä eväillä mitä on.

Meitä ei ehkä luokitella uusperheeksi, koska emme asu yhdessä. Mut meidän kuvio on tällainen ja kaikki osalliset on tyytyväisiä. 

Minä olen leski, mulla on kolme lasta. Miesystäväni on eronnut, hänelläkin kolme lasta ja viikko-viikko-huoltajuus exänsä kanssa. Lasten ikähaarukka 11-18v. Tunnettiin perheinä jo ennen miehen eroa ja minun mieheni kuolemaa. Jossain vaiheessa sitten naapuruus ja ystävyys syveni rakkaudeksi. Asutaan molemmat omissa taloissamme viereisillä kaduilla. Yhteen ei muuteta, koska viihdytään tällä alueella ja sellaista taloa ei ole olemassakaan, mihin kohtuudella mahtuisimme. Toimimme kuin perhe, tehdään asioita yhdessä, mm. kokkailua, pihatöitä. Harrastuskuskaukset synkronoidaan ja kumpi ei ole kuskivuorossa, kokkaa. Yökyläillään viikonloppuisin ja lomia vietetään yhdessä. Miehen ex asuu kans lähistöllä ja molemmilla on hyvät välit häneen, just viime viikolla oltiin molemmat lasten kanssa mukana remppa-apuna hänellä. 

Ehkä muutetaan yhteen sitten kun lapset on omillaan, nähtäväksi jää. Mut hyvä tilanne tämäkin, mikään kiire ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Täällä nyt mammat peloissaan että avioero tulee ja siksi niin negatiivista.

Kiva lukea eronneena positiivisia tarinoita :)

Miksi pelottaisi? Jotkut ovat osanneet kasvattaa lapset aikuisiksi ja avioeron tai kuoleman sattuessa ei tule uusperhettä. Pyrkikää samaan, haaveeksi taitaa kuitenkin useimmilla jäädä. :)

Vierailija kirjoitti:

Saako kertoo vaikeuksien kautta voittoon-tarinan? Kun ruvettiin mieheni kanssa seurustelemaan, miehen ex repi täysin pelihousunsa. Haukkui minua lapsilleen, soitteli exälleen itkupuheluita, puuttu kaikkeen maholliseen meiän elämässä. Alkuhuuman jälkeen miehen kanssa haettiin yhteisiä sääntöjä lapsille, rajoja exälle..

Pikkuhiljaa kaikki alkoi loksahdella kohdilleen, ex rauhoittui (vielä tulee harvakseltaan pieniä aivopieruja, mutta ei mtn suurta), löydettiin yhteiset säännöt, alettiin välittää toistemme lapsista. Pari vuotta tämä vaati töitä, mutta nyt elän elämäni onnellisinta aikaa. On rakkautta ja himoa miehen kanssa, kaikista lapsista huolehditaan kuin omista. On perheen yhteisiä ja miehen kanssa yhteisiä harrastuksia. On omat harrastukset jne.

Sä vaan luulet niin. Miehen lapset pitää sinua lokkeilijana ja kodinrikkojana hamaan hautaan. Ei siinä mikään ole muuttunut. Ex pitää turpansa kiinni koska isä uhkasi hylätä lapset? Himossasi rikoit lapsiperheen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saako kertoo vaikeuksien kautta voittoon-tarinan? Kun ruvettiin mieheni kanssa seurustelemaan, miehen ex repi täysin pelihousunsa. Haukkui minua lapsilleen, soitteli exälleen itkupuheluita, puuttu kaikkeen maholliseen meiän elämässä. Alkuhuuman jälkeen miehen kanssa haettiin yhteisiä sääntöjä lapsille, rajoja exälle..

Pikkuhiljaa kaikki alkoi loksahdella kohdilleen, ex rauhoittui (vielä tulee harvakseltaan pieniä aivopieruja, mutta ei mtn suurta), löydettiin yhteiset säännöt, alettiin välittää toistemme lapsista. Pari vuotta tämä vaati töitä, mutta nyt elän elämäni onnellisinta aikaa. On rakkautta ja himoa miehen kanssa, kaikista lapsista huolehditaan kuin omista. On perheen yhteisiä ja miehen kanssa yhteisiä harrastuksia. On omat harrastukset jne.

Sä vaan luulet niin. Miehen lapset pitää sinua lokkeilijana ja kodinrikkojana hamaan hautaan. Ei siinä mikään ole muuttunut. Ex pitää turpansa kiinni koska isä uhkasi hylätä lapset? Himossasi rikoit lapsiperheen.

Hyvinpä tiedät meidän lasten tunteet :D ensinnäkin minä olin sinkkuna monia vuosia ennen nykyistä miestäni, ja hyvin viihdyin niin eli himoista tässä ei ole kyse. Mies ja exänsä erosvat, koska tämä ex petti, että ihan sieltä suunnasta saa syyllistä hakee eroon :D mutta hei, toki sen jälkeen on kaikki onni ja parisuhteet kielletty.

Meillä lapset on läheisiä ja onnellisia, että on monta välittävää aikuista elämässä :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saako kertoo vaikeuksien kautta voittoon-tarinan? Kun ruvettiin mieheni kanssa seurustelemaan, miehen ex repi täysin pelihousunsa. Haukkui minua lapsilleen, soitteli exälleen itkupuheluita, puuttu kaikkeen maholliseen meiän elämässä. Alkuhuuman jälkeen miehen kanssa haettiin yhteisiä sääntöjä lapsille, rajoja exälle..

Pikkuhiljaa kaikki alkoi loksahdella kohdilleen, ex rauhoittui (vielä tulee harvakseltaan pieniä aivopieruja, mutta ei mtn suurta), löydettiin yhteiset säännöt, alettiin välittää toistemme lapsista. Pari vuotta tämä vaati töitä, mutta nyt elän elämäni onnellisinta aikaa. On rakkautta ja himoa miehen kanssa, kaikista lapsista huolehditaan kuin omista. On perheen yhteisiä ja miehen kanssa yhteisiä harrastuksia. On omat harrastukset jne.

Sä vaan luulet niin. Miehen lapset pitää sinua lokkeilijana ja kodinrikkojana hamaan hautaan. Ei siinä mikään ole muuttunut. Ex pitää turpansa kiinni koska isä uhkasi hylätä lapset? Himossasi rikoit lapsiperheen.

Hyvinpä tiedät meidän lasten tunteet :D ensinnäkin minä olin sinkkuna monia vuosia ennen nykyistä miestäni, ja hyvin viihdyin niin eli himoista tässä ei ole kyse. Mies ja exänsä erosvat, koska tämä ex petti, että ihan sieltä suunnasta saa syyllistä hakee eroon :D mutta hei, toki sen jälkeen on kaikki onni ja parisuhteet kielletty.

Meillä lapset on läheisiä ja onnellisia, että on monta välittävää aikuista elämässä :)

Ai niin ja isä välittää lapsista varmasti enempi kuin äitinsä, ainakin teoista päätellen. Asuvat viikko-viikko, mutta meillä vietetään lasten kanssa aikaa kun taas exänsä juoksee kaikki vkoloput ryyppäämässä ja mummo vahtii lapsia.

Mukava lukea, että joillakin nämä kuviot toimii. Tunnen monta eroperhettä, mutta en yhtään sellaista, jossa asiat sujuisi kitkatta ja niin, että kaikki olisivat iloisia ja tyytyväisiä ja lapset hymyssä suin vaihtaisivat tapaamisissa asuinpaikkaa perheestä toiseen. Kaikissa oireilee lapset jollain tavalla. Eikä aikuisetkaan pääse vähällä. Itsellä myös se tilanne, että erosta jo neljä vuotta ja edelleenkään emme pysty exän kanssa keskustelemaan. Kumpikaan ei (onneksi) ole vielä tuonut kuvioon uusia puolisoita kuvioita sotkemaan.