itkuherkkyys nolottaa
Hävettää tää mun liiallinen itkuherkkyyteni. Jos joudun ikäänkuin umpikujaan, niin ahdistus ja jännitys purkautuvat itkuna. Tämä on ihan helvetin lapsellista, sillä ristiriitatilanteissa aikuiset tietenkin selvittävät esimerkiksi sen, että miten kyseiseen tilanteeseen on päädytty ja ottaa opikseen virheistään siltä osin kuin se on kohtuullista.
Esimerkiksi, jos työpaikalla läksytetään vihaiseen sävyyn siitä, että olen liian hidas ja kyselen välillä tyhmiä (uusi työpaikka, paikat ja käytännöt erit)(et osaa mitään tyyliin, vaikka osaan), voisin asiallisesti pahoitella, mutta toisaalta pyytää tarkennusta. Ehkä tilanteen kohtuuttomuus ja se etten osaa puolustautua purkautuu itkuna.
Myös silloin, jos miesystäväni on jostain syystä vihainen minulle (esim. jos unohdin maksaa jonkun laskun yms.) ja sanoo jotenkin pahasti, purskahdan itkuun. En haluaisi tuottaa pettymystä.
Olenko jotenkin taantunut vai muuten yliherkkä? Nolottaa. Olen siis nuori nainen.
DingDong. Ehkä tyhmä juntti sille nauraa, niinkun on tarkoituskin suu vaahdossa ja kuola valuen, "yes we finnish people we are very big drinkers, yes in finland WE are very alchoholic, he eh he" ja muuta huonoa enkkua, eiks je? ja ulkkikset sitten naureskelevat seläntakana, että jätkä ei edes tajunnut kun on niin DingDong.