Yleinen syy lapsettomuuteen vaikuttaa olevan kiinnostuksen puute lasten hankintaan, olisiko mitään keinoa tehdä lasten kasvatuksesta mielenkiintoisempaa?
Aiemmin ihmiset ilmeisesti pitivät lapsiperheen elämää kiinnostavampana ja lasten saamista jännittävänä. Nyt lasten kasvatusta pidetään paljon enemmän tylsänä ja raskaana hommana. Isoja perheitä arvostettiin enemmän ennen ja monta lasta hankkimalla sai kunnioitusta, se oli ainakin eräs mielenkiintotekijä ennen. Ihmiset ovat mukavuudenhaluisempia kuin ennen ja vaativat elämältä enemmän helppoutta, miten lasten kasvatuksesta voisi myös tehdä vähemmän raskasta?
Kommentit (22)
Ei siitä saa mielenkiintoista tekemälläkään. Olen siisti ja pedantti ihminen. Inhoan yli kaiken sotkua. Siskon lapset sotkevat. Ruokaa lattialla ja pöydällä. Hyi.
Hei, ap. Näitä aloituksia ei tarvitse tehtailla. Miksi et aloittaisi itsestäsi menemällä klinikalla luovuttamaan sukusolujasi? Suomen puolella on lukuisia pareja ja yksinäisiä odottamassa omaa lahjoitustaan joista saa 30-250e korvauksen. Älä viitsi vaivata sellaisia joita ei kiinnosta tai ovat estyneitä.
Vierailija kirjoitti:
Hei, ap. Näitä aloituksia ei tarvitse tehtailla. Miksi et aloittaisi itsestäsi menemällä klinikalla luovuttamaan sukusolujasi? Suomen puolella on lukuisia pareja ja yksinäisiä odottamassa omaa lahjoitustaan joista saa 30-250e korvauksen. Älä viitsi vaivata sellaisia joita ei kiinnosta tai ovat estyneitä.
Nainen saa n.450€ siihen lasketaan kaikki käynnit.
Äitini on 7-lapsisesta perheestä (ei vl) , syntyneet 40-50-luvulla, eikä siihen aikaan arvostettu noin isoa perhekokoa, paheksuttiin vaan.
Tuntuu vähän siltä että nykynuoret on kasvatettu niin viimeisen päälle avuttomiksi ja itsekkäiksi että ajatus toisesta huolehtimisesta on aivan vieras. Onhan se ihan loogista että jos ei ole itsekään oikein kasvanut aikuiseksi niin miten sitten kiinnostaisi huolehtia jostain muusta. Kun tuskin itsestäänkään osaa. Arvotkin ovat niin ulkonäkökeskeiset ja kaiken pitäisi olla koko ajan Suurta Elämystä. Someen pitää tunkea koko ajan kuvia omasta pärstästä ja muistakin osista, bailauksesta ja lomamatkoista.
Mielenkiintoista seurata tätä trendiä. Pärähtääköhän sitten joskus nelikymppisenä biologinen kello soimaan.
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu vähän siltä että nykynuoret on kasvatettu niin viimeisen päälle avuttomiksi ja itsekkäiksi että ajatus toisesta huolehtimisesta on aivan vieras. Onhan se ihan loogista että jos ei ole itsekään oikein kasvanut aikuiseksi niin miten sitten kiinnostaisi huolehtia jostain muusta. Kun tuskin itsestäänkään osaa. Arvotkin ovat niin ulkonäkökeskeiset ja kaiken pitäisi olla koko ajan Suurta Elämystä. Someen pitää tunkea koko ajan kuvia omasta pärstästä ja muistakin osista, bailauksesta ja lomamatkoista.
Mielenkiintoista seurata tätä trendiä. Pärähtääköhän sitten joskus nelikymppisenä biologinen kello soimaan.
Mitä sitten, jos pärähtääkin? Voi silloinkin niitä lapsia tehdä.
Niin minkä takia niitä lapsia sitten pitäisi tehdä? Tämä maailma on jo ylikansoitettu, ja on ekoteko jättää lisääntymättä. En tarkoita etteikö ne saisi lisääntyä jotka haluaa, mutta ei nyt hyvänen aika tässä tilanteessa tarvi enää niitä houkutella, jotka ei halua.
Mielenkiintoista seurata tätä trendiä. Pärähtääköhän sitten joskus nelikymppisenä biologinen kello soimaan.
Ei välttämättä. Täytän tässä ensi kuussa 45 eikä ole koskaan pärähtänyt.
Eikö se ole hyvä, että lapsia tekevät vain ne, joita aidosti kiinnostaa kasvatuspuuhat.
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu vähän siltä että nykynuoret on kasvatettu niin viimeisen päälle avuttomiksi ja itsekkäiksi että ajatus toisesta huolehtimisesta on aivan vieras. Onhan se ihan loogista että jos ei ole itsekään oikein kasvanut aikuiseksi niin miten sitten kiinnostaisi huolehtia jostain muusta. Kun tuskin itsestäänkään osaa. Arvotkin ovat niin ulkonäkökeskeiset ja kaiken pitäisi olla koko ajan Suurta Elämystä. Someen pitää tunkea koko ajan kuvia omasta pärstästä ja muistakin osista, bailauksesta ja lomamatkoista.
Mielenkiintoista seurata tätä trendiä. Pärähtääköhän sitten joskus nelikymppisenä biologinen kello soimaan.
Itseasiassa nyt eletään ensimmäistä vuosisataa jolloin nainen on voinut kieltäytyä lasten hankkimisesta ja ensimmäisiä vuosikymmeniä jolloin se valinta on edes mitenkuten sosiaalisesti hyväksyttävää. Ylläripylläri kun oikeasti saa ja voi valita, moni valitsee lasten tekemättä jättämisen. Ennenei oltu sen epäitsekkäämpiä, vaan ne lapset oli pakko tehdä, kukaan ei kysynyt haluatko, hyvä jos kysyttiin "haluatko pari vai monta".
Rahallahan kiinnostusta luodaan. Jos lapsesta maksettaisiin synnytyksen yhteydessä vaikkapa 50 000 euroa, alkaisi varmasti lapsia syntyä.
Nykyään tuntuu olevan kaikenmaailman holhoajia joka asialle. Eiköhän anneta aikuisten ihmisten ihan itse päättää mitä elämälleen tekevät, tietysti lain puitteissa.
Vierailija kirjoitti:
Niin minkä takia niitä lapsia sitten pitäisi tehdä? Tämä maailma on jo ylikansoitettu, ja on ekoteko jättää lisääntymättä. En tarkoita etteikö ne saisi lisääntyä jotka haluaa, mutta ei nyt hyvänen aika tässä tilanteessa tarvi enää niitä houkutella, jotka ei halua.
Mielenkiintoista seurata tätä trendiä. Pärähtääköhän sitten joskus nelikymppisenä biologinen kello soimaan.
Ei välttämättä. Täytän tässä ensi kuussa 45 eikä ole koskaan pärähtänyt.
Aamen, hyvin sanottu. Ei ole mitään syytä kannustaa ihmisiä lisääntymään yhtään enempää päin vastoin! (Maahanmuuttopolitiikalla voitaisiin saada Suomeen myös oikeasti koulutettua työvoimaa jos haluttaisiin.) Eläkejärjestelmä täytyisi uudistaa kokonaan, nykyinen perustuu jatkuvaan väestönkasvuun, näin se ei voi mitenkään jatkua ymmärtäkää jo! Maapallon väestömäärä kasvaa koko ajan ja kantokyvyn on ennustettu loppuvan jo parin miljardin jälkeen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu vähän siltä että nykynuoret on kasvatettu niin viimeisen päälle avuttomiksi ja itsekkäiksi että ajatus toisesta huolehtimisesta on aivan vieras. Onhan se ihan loogista että jos ei ole itsekään oikein kasvanut aikuiseksi niin miten sitten kiinnostaisi huolehtia jostain muusta. Kun tuskin itsestäänkään osaa. Arvotkin ovat niin ulkonäkökeskeiset ja kaiken pitäisi olla koko ajan Suurta Elämystä. Someen pitää tunkea koko ajan kuvia omasta pärstästä ja muistakin osista, bailauksesta ja lomamatkoista.
Mielenkiintoista seurata tätä trendiä. Pärähtääköhän sitten joskus nelikymppisenä biologinen kello soimaan.
Itseasiassa nyt eletään ensimmäistä vuosisataa jolloin nainen on voinut kieltäytyä lasten hankkimisesta ja ensimmäisiä vuosikymmeniä jolloin se valinta on edes mitenkuten sosiaalisesti hyväksyttävää. Ylläripylläri kun oikeasti saa ja voi valita, moni valitsee lasten tekemättä jättämisen. Ennenei oltu sen epäitsekkäämpiä, vaan ne lapset oli pakko tehdä, kukaan ei kysynyt haluatko, hyvä jos kysyttiin "haluatko pari vai monta".
Nimenomaan näin, tämän luulisi olevan päivän selvää vuonna 2018. Se, että naisilla on oikeus ja mahdollisuus päättää omasta elämästään on kaikkien naisten etu, myös teidän jotka hankitte lapsia.
A) Ennen ehkäisyn yleistymistä ei voinut itse päättää tekeekö lapsia vai ei
B) Ennen lapsista ei huolehdittu kovin hyvin, ei ollut siis raskasta vaikka oli 10 mukeloa, koska ne vain laitettiin aamulla pihalle
= ennen oltiin ihan yhtä itsekkäitä kuin nytkin
Vierailija kirjoitti:
Äitini on 7-lapsisesta perheestä (ei vl) , syntyneet 40-50-luvulla, eikä siihen aikaan arvostettu noin isoa perhekokoa, paheksuttiin vaan.
Eipä niin. Ehkäisyn tultua yleiseksi ja sallituksi 60-luvulla alkoivat lapsimäärät pienentyä.
Jos nyt pitäisi tehdä lapset, niin voisi jäädä tekemättä, koska nykyinen vanhemmuus tuntuu olevan niin vaativaa. Vanhempien osaksi on tullut mm. lasten palveleminen ja harrastuksesta toiseen kuskaaminen. Ennen pääsi vähemmällä, koska lapset kulki siinä muun elämän sivussa. Eikä työelämäkään ollut vielä kiristynyt äärimmilleen. En uskoisi selviäväni "kunnialla" kaikista vaatimuksista ja paineista, luultavasti skippaisin ensimmäisenä lasten tekemisen. Tämä tehokkuusajattelu tuhoaa lopulta kaiken.
N60, 2 aikuisen lapsen äiti ja isoäiti
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu vähän siltä että nykynuoret on kasvatettu niin viimeisen päälle avuttomiksi ja itsekkäiksi että ajatus toisesta huolehtimisesta on aivan vieras. Onhan se ihan loogista että jos ei ole itsekään oikein kasvanut aikuiseksi niin miten sitten kiinnostaisi huolehtia jostain muusta. Kun tuskin itsestäänkään osaa. Arvotkin ovat niin ulkonäkökeskeiset ja kaiken pitäisi olla koko ajan Suurta Elämystä. Someen pitää tunkea koko ajan kuvia omasta pärstästä ja muistakin osista, bailauksesta ja lomamatkoista.
Mielenkiintoista seurata tätä trendiä. Pärähtääköhän sitten joskus nelikymppisenä biologinen kello soimaan.
Lasten tekeminen ei tee ketään aikuiseksi ja epäitsekkääksi vastuunkantajaksi.
tuskinpa vaan lapsia ennenkään haluttiin yhtään sen enempää kuin nykyään. jokainen uusi vauva on/oli vaan taakka ja uusi suu ruokittavaksi ja sitä enemmän piti raataa että että kaikki sai syödäkseen. täytyy muistuttaa,että nykyinen kotona makoilu äitiyskulttuuri oli aiemmin vain rikkaiden puuhaa. silloinkin tosin rikkailla oli lapsenhoitajat ja imettäjät. eli siinä että lasten hoito ja kasvatus ei kiinnosta ei ole mitään uutta. nykyajan lapsiperheet elää kermapersekulttuurissa.
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt pitäisi tehdä lapset, niin voisi jäädä tekemättä, koska nykyinen vanhemmuus tuntuu olevan niin vaativaa. Vanhempien osaksi on tullut mm. lasten palveleminen ja harrastuksesta toiseen kuskaaminen. Ennen pääsi vähemmällä, koska lapset kulki siinä muun elämän sivussa. Eikä työelämäkään ollut vielä kiristynyt äärimmilleen. En uskoisi selviäväni "kunnialla" kaikista vaatimuksista ja paineista, luultavasti skippaisin ensimmäisenä lasten tekemisen. Tämä tehokkuusajattelu tuhoaa lopulta kaiken.
N60, 2 aikuisen lapsen äiti ja isoäiti
Tässä on hyvin kiteytetty kokemuksen syvällä rintaäänellä. Missä välissä lasten kasvatuksesta on tullut ikään kuin toinen työ? Vaatimuksia vanhemmille tuutataan joka tuutista (media, some, neuvola, päiväkoti, koulu) eikä tukea tahdo saada. Monet perheet ovat jaksamisen kanssa äärirajoilla eikä hoitoapua tahdo monilla löytyä.
Suomessa homma pyörii jotenkin ihmeellisesti vain lasten ympärillä. Ranskassa lapset tulevat osaksi vanhempien elämää eivätkä ole kaiken napa. Ja varmasti lapsia rakastetaan ihan yhtälailla. Rentoa perhe-elämää ja yhteisöllisyyttä niin kaikki ovat onnellisempia.
Nykyään paljon kaikkee muuta kivaa aktiviteettia joita tekee mieluummin kuin vaihtaa vaippoja..