Onko yleistä ihastua hoitavaan lääkäriin/sairaanhoitajaan/psykologiin ym.?
Olen todella ihastunut yhteen vastaavalla tavalla kohtaamaani ihmiseen ja haluaisin hänet rakastetukseni. Mielestäni on fyysisesti ja henkisesti viehättävin ja kiinnostavin koskaan elämässäni kohtaamaani ihminen. En usko voivani tuntea vastaavaa tunnetta ketään muuta kohtaan ainakaan vuosikausiin. Hän on elämäni rakkaus...aivan ihanan täydellinen kaikin puolin. Mitä voisin tehdä ja miten pääsisin tästä eteenpäin?
Kommentit (32)
Viisikymppinen naimisissa oleva naispuolinen psykologi tai psykiatri, johon olet naisena ihastunut?
EIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIII!
Miten voisin tehdä aloitteen mahdollisimman miellyttävällä tavalla? Miltäköhän tuntuu olla niin upean viehättävä tapaus kaikin puolin? En ole varmastikaan ainoa, jolle on käynyt näin hänen kanssaan. Uskoisin, että häneen ihastutaan aivan jatkuvasti.
Vierailija kirjoitti:
Viisikymppinen naimisissa oleva naispuolinen psykologi tai psykiatri, johon olet naisena ihastunut?
EIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIII!
Sekoitat minut johonkin toiseen. Nuo seikat eivät pidä pääosin paikkaansa.
Onko yleistä, että lääkärit/psykologit jne. pitävät sivusuhteita potilaitten kanssa? Haluaisin sellaisen, jos en saisi häntä omaksi rakkaakseni täysin.
Kerro ihmeessä hänelle tunteistasi aivan suoraan, niissä ei ole mitään väärää tai häpeällistä. Ota hänen vastauksensa vastaan totena ja unohda sitten asia.
No helposti. Itse käynyt psykologilla joka on aivan hemaiseva nainen. Luultavasti jokainen miespotilas saa viboja.
Vierailija kirjoitti:
No helposti. Itse käynyt psykologilla joka on aivan hemaiseva nainen. Luultavasti jokainen miespotilas saa viboja.
No se minunkin ihastukseni on todella hottis. Hän on erittäin puoleensavetävä kaikin puolin: upea, supermuodokas, sensuelli vartalo, ihanat suloiset kasvot, kirkkaat ja samalla todella viettelevät älykkään salaperäiset kissansilmät, kaunis suu ja aurinkoinen hymy. Olen. Täysin. Sulaa. Vahaa. Hänen. Lähellään.
T. Ap
Ap jatkaa yksinpuheluaan, vaikka maailman tappiin :D:D
Mitenköhän sellaiset todella kuumat ja hemaisevat potilastyötä tekevät ammattilaset kokevat sen, että melkein kaikki ihmiset ovat heihin lääpällään? Kuinkakohan nopeasti sellaiseen turtuu?
Potilas voi huoletta ehdottaa hoitajalle tapaamista työajan ulkopuolella. Ehdotuksesta on helppo kieltäytyä ja vaitiolovelvollisuus estää puhumasta kenellekään tunnistettavasti asiasta. Tämä on vain oma mielipiteeni.
Vierailija kirjoitti:
Ap jatkaa yksinpuheluaan, vaikka maailman tappiin :D:D
Kyllä tähän useampi muukin on kommentoinut. =) Olen hieman ikävissäni ja turhautunutkin; kyllä varmaankin ymmärrät sen. :) Olisi todella huippuhienoa voida nauttia lämpimästä kesäpäivästä unelmiensa naisen kanssa. Nyt saan vain haaveilla hänestä kaikki lomapäiväni.
T. Ap
Siis varmasti kaikki ihastuu. Kävin psykologilla muutaman kerran kun osui vaikeampi vaihe elämässä. Mä olisin niin antanut sille äijänkäppänälle vaikka 100 x. Se kuunteli ja oikoi ajatuksia, ei hätkähtänyt vaikka kerroin vaikeitakin asioita liittyen menneisyyteni. Tuntui että sain kaataa kaiken epävarmuuteni sen ihmisen niskaan ilman että se piti mitään millään tavalla kummallisena.
Hyi hitto. Itse olen vastaavissa tehtävissä töissä ja pelkään sitä, jos kävisi näin. Olen lisäksi varattu. Tietenkään oman asiakkaan kanssa ei voi alkaa minnekään. Konsultoisin esimiestä mitä tehdään ja todennäköisesti asiakkuus siirtyisi jollekin toiselle.
Ei tule tapahtumaan, ei ei ei. En tunne ketään lääkäriä tai hoitajaa joka olisi potilaaseen ihastunut. En tiedä eivätkö ihmiset ymmärrä että automaattisesti me näemme potilaan toisella tavalla kuin mitä ehkäpä siviilissä. Heti kun hoitosuhde on käynnistetty (tai jo loppunut) potilasta ajattelee potilaana, ei treffikumppanina.
Sh
Vierailija kirjoitti:
Hyi hitto. Itse olen vastaavissa tehtävissä töissä ja pelkään sitä, jos kävisi näin. Olen lisäksi varattu. Tietenkään oman asiakkaan kanssa ei voi alkaa minnekään. Konsultoisin esimiestä mitä tehdään ja todennäköisesti asiakkuus siirtyisi jollekin toiselle.
Miksi ei voi alkaa? Toki ymmärrån sen, jos se kyseinen ihminen ei kiinnosta. Entäpä, jos se kiinnostaisikin? Miten toimisit, jos tuntisit seksuaalista halua potilastasi kohtaan ja huomaisit tunteen olevan molemminpuolinen?
Vierailija kirjoitti:
Ei tule tapahtumaan, ei ei ei. En tunne ketään lääkäriä tai hoitajaa joka olisi potilaaseen ihastunut. En tiedä eivätkö ihmiset ymmärrä että automaattisesti me näemme potilaan toisella tavalla kuin mitä ehkäpä siviilissä. Heti kun hoitosuhde on käynnistetty (tai jo loppunut) potilasta ajattelee potilaana, ei treffikumppanina.
Sh
Teen aivan erityyppistä työtä, mutta kieltämättä itsekin koen sen työkontekstin todella vahvana turn-offina, joten en pysty ihastumaan esim. tiimikavereihinkaan. Mutta ymmärrän niitä, joille sattuukin vastaan poikkeuksellinen tilanne.
Vierailija kirjoitti:
Hyi hitto. Itse olen vastaavissa tehtävissä töissä ja pelkään sitä, jos kävisi näin. Olen lisäksi varattu. Tietenkään oman asiakkaan kanssa ei voi alkaa minnekään. Konsultoisin esimiestä mitä tehdään ja todennäköisesti asiakkuus siirtyisi jollekin toiselle.
Eli siis myönnät, että siten voisi periaatteessa tapahtua sinullekin? Entäpä mikä tilanne olisi sen asiakkuuden päättymisen jälkeen? Voisitko sitten alkaa suhteeseen sen potilaasi kanssa, jos tunteet olisivat molemminpuoliset?
Voisiko joku vastaavassa ammatissa toimiva kertoa, miten toivoisi, että se potilas vastaavassa tilanteessa ilmaisisi ne tunteensa? Olen varmaankin ihan kohtalaista kumppaniainesta ainakin teoriassa ja siis olen ihan rakastunut häneen. Pelkään ja jännitän hänen mahdollisia reaktioitaan, mutta hän vain olisi niin oikea. <3