Mies ei ymmärrä , miten he""in ahdistunut olen.. äidillä löytyi rinnasta jotain, näyte lähetetty tutkittavaksi ja nyt vain odotellaan :(

Vierailija kirjoitti:

Epätietoisuus on pahinta. Aika moukka mies, olisi ennemmin hiljaa.

Epätietoisuus ei ole pahinta. Typerä lause.

Onpas täällä inhottavaa porukkaa.

Jos ap:n pitää keskittyä nyt hoitamaan äitiään, ketju menee niin että mies tukee ap:tä.

Kun äitini sairasti, elettiin hetkeä, ei odotettu eikä pelätty kuolemaa. Minä en uskaltanut edes ajatella sitä kuten ap, koska tiesin miten paha isku se tulisi olemaan. Kun äiti sitten kuoli, minä romahdin. Henkisesti ja fyysisesti. Olin hoitanut häntä ainoana lähiomaisena enkä ollut siinä kaiken keskellä voinut valmistautua asiaan kuten ap nyt etunojassa.

Ihmiset reagoivat eri tavoin. Luonteet, elämäntilanteet ja menneisyydet ja tulevaisuudennäkymät vaikuttavat. Ei ole oikeaa tai väärää tapaa.

Tuollainen ihminen, joka vain odottaa aina pahinta, jankuttaa asiasta koko ajan eikä lopeta ennen kuin asiaan tulee ratkaisu, on tosi väsyttävää seuraa. Oma äitini joutui muuttamaan melko pikaisesti (3kk) pitkäaikaisesta vuokrakodistaan, stressasi stressaamistaan että miten löytää asunnon, joutuuko kadulle, miten kaikki tavarat muutetaan, ei ole pakettiautoakaan, riittääkö rahat. Kauheaa jossittelua ja jatkuvaa valitusta koko ajan asian puolesta, ja pahinta on se ettei jankutus tehnyt mitään asialle. Kaikki järjestyivät sitten aikanaan, asuntokin löytyi suhteellisen helposti ja kaikki meni sujuvasti. Itse meinasin menettää malttini täysin turhasta jankkaamisesta.

Aloittaja, elämä tulee sinulle ja ympäristöllesi paremmaksi kun nyt keskityt tähän hetkeen. Asialle ei voi juuri nyt tehdä mitään, eikä sitä kannata vielä murehtia. Kuten sanottiin, valtaosa syövistä on hyvälaatuisia. Tee jotain kivaa, jatka elämää kuten ennenkin, vielä ei ole aika murehtia. Elämä on tosi raskasta, jos aina pelkää pahinta ja pysäyttää elämisen koska tulevaisuus pelottaa.

Kun mieheltä löytyi kasvain ja siitä lähti näytepala tutkittavaksi, en miettinyt syöpää vaan tsemppasin miestä, että oli se mitä vaan, niin hyvä, että löytyi. Kun kasvain vahvistui syöväksi, tsemppasin miestä, että hoidot ovat Suomessa huippuluokkaa ja kyllä tämä yhdessä käydään läpi. Huolestua ehtii myöhemminkin ja vaikka aloittajasta tuntuu kurjalle, niin nyt hänen äidillään on vasta tutkimukset menossa. Tärkeintä on jaksaa kannustaa ja pysyä positiivisena.

kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pitutta kyynärkään vertaa?

Miehesi ei vain osaa tuon paremmin. Asia ei ole hänelle yhtä komkreettinen kuin sinulle, koska hänellä ei ole yhtä vahvaa tunnesidettä äitiisi luin sinulla. Kyse saattaa olla myös ikävän asian torjunnasta, toisaalta siitä, että hän katsoo elämää myönteisestä näkökulmasta ja haluaa pitää viimeiseen asti kiinni hyvistä hetkistä. Sinä taas ajat itseäsi kohti pahinta ja suret heti, kun on mahdollista surra.

Älä tee tästä parisuhdeasiaa, anna vähän armoa kömpelölle miehellesi. Älä myöskään ”tapa” äitiäsi etukäteen. Armoa hänellekin. Elämä on joka tapauksessa lyhyt. Voimia sinulle.

Vierailija kirjoitti:

Tuollainen ihminen, joka vain odottaa aina pahinta, jankuttaa asiasta koko ajan eikä lopeta ennen kuin asiaan tulee ratkaisu, on tosi väsyttävää seuraa. Oma äitini joutui muuttamaan melko pikaisesti (3kk) pitkäaikaisesta vuokrakodistaan, stressasi stressaamistaan että miten löytää asunnon, joutuuko kadulle, miten kaikki tavarat muutetaan, ei ole pakettiautoakaan, riittääkö rahat. Kauheaa jossittelua ja jatkuvaa valitusta koko ajan asian puolesta, ja pahinta on se ettei jankutus tehnyt mitään asialle. Kaikki järjestyivät sitten aikanaan, asuntokin löytyi suhteellisen helposti ja kaikki meni sujuvasti. Itse meinasin menettää malttini täysin turhasta jankkaamisesta.

Aloittaja, elämä tulee sinulle ja ympäristöllesi paremmaksi kun nyt keskityt tähän hetkeen. Asialle ei voi juuri nyt tehdä mitään, eikä sitä kannata vielä murehtia. Kuten sanottiin, valtaosa syövistä on hyvälaatuisia. Tee jotain kivaa, jatka elämää kuten ennenkin, vielä ei ole aika murehtia. Elämä on tosi raskasta, jos aina pelkää pahinta ja pysäyttää elämisen koska tulevaisuus pelottaa.

Syöpä ei kyllä koskaan ole hyvänlaatuinen.

Miksi murehtia ja pelätä asioita moneen kertaan - murehdi sitten vasta, jos ja kun jotain murehdittavaa ilmenee.

Taidan tunnistaa sinusta samantyyppistä käytöstä josta itse yritän oppia pois. Jos minua ahdistaa tai harmittaa jokin asia, jolle en voi mitään, keksin jonkin tavan jolla voin syyttää siitä miestäni. Siihen kaikkein lähimpänä olevaan ihmiseen kun on helpointa purkaa omaa pahaa oloa. Vasta jälkikäteen aina tajuan että miehen kanssa riitelemällä tulee kuitenkin molemmille ainoastaan paha olo ja että olen liioitellut tai vääristellyt päässäni hänen käytöstään. Eiköhän tuo sinunkin tapauksessasi ihan hyvää kuitenkin tarkoita.

Tunteeton paskapää. kirjoitti:

Onneksi anoppi on jo kuollut, syöpä vei.

No hyvä juttu!

Tsemppiä ap! Mielestäni miehesi pitäisi olla hienotunteisempi. Ei tarvitse välttämättä sanoa mitään, voi vain esim. halata.

Älkää vaan koetuloloksia odottaville menkö latelemaan tällaisia miksi surra etukäteen-kommentteja! Se vastausten odottaminen on hirveää, kyllä siinä pyörii päässä kaikki kauhukuvat.

MIesvihaketju ylös.

Kyllä vanhemman sairastuminen on aivan hlvetin ahdistavaa. Idioottikommentoijilla täällä ei selkeästi ole kokemusta siitä.