Lue keskustelun säännöt.
Pelastaako iltatähti parisuhteen?
25.07.2018 |
Kun liitto alkaa natista vähitellen lasten kasvaessa, niin miksi oletetaan uuden vauvan korjaavan suhdetta? Yli 40v naiset vielä hankkiutuvat raskaaksi ja ovat sitten lähellä 50v alakouluikäisen yksinhuoltajia.
Tuttavapiirissä on naisia, jotka ovat saaneet lapsen vielä tuossa iässä, mutta silloin on kyseessä uusi suhde ja miehellä ei ole lapsia tai sitten halutaan yhteinen lapsi.
Nuut tuntuu olevan parisuhdemarkkinoilla 50v miehiä, joilla alle kouluikäisiä lapsia joko yhteishuollossa tai yksinhuoltajuudessa.
Itse olen 44v ja ei taatusti kiinnosta mies, jolla vielä toistakymmentä vuotta huollettavia.
Nyt on hyvä aika elämässä reissuta ja nauttia, keskittyä omaan hyvinvointiin. Lapset ovat täysikäisiä ja muuttaneet omilleen.
Paras on tutustua mieheen, jolla sama tilanne tai sitten on lapseton.
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
En tiedä ainuttakaan parisuhdetta joka olisi lasten myötä parantunut mutta tiedän todella monta jotka ovat menneet pilalle lapsensaannin myötä.
Siksi meille ei tule lapsia - paitsi jos on varaa hoitajaan joka sen lapsen hoitaa 24/7.
Ainakin suhteen ollessa vaikea valmiiksi, rikkoo lapset loputkin. Tosin syyttömiä he siihen ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lasta ei ikinä pidä hankkia parisuhteen pelastamisen toivossa!
Natisevassa liitossa saatetaan tehdä se iltatähti vähän niinkuin toisen painostuksestakin ja yritetään sitoa toinen itseensä vaikka lapsen kauttakin. Siitähän se hyvä seuraa.
Kai se voi pelastaakin. Ainakin se siirtää haaveet omasta elämästä vähintään kymmenen vuotta myöhemmäksi, ja silloin hormonit ovatkin jo niin eri mallilla, että se vanha kultu saattaakin riittää loppuiäksi.
Jos suhde on valmiiksi horjuva, ei lapsi todellakaan paranna tilannetta. Odotusaika on kuitenkin ihan mukavaa, jos se sujuu hyvin. Lisäksi paussi työelämästä 40+ on ihan mukavaa hoitovapaineen kaikkineen.
Tosin hyväkin parisuhde on lujilla, kun ei enää ole nuori valvomaan öitä, opettamaan kuivaksi, ajamaan pyörällä, luistelemaan, lukemaan ja kaikkea muuta, joka käytiin läpi aikaa sitten .
Kun vihdoinkin olisi aikaa omille harrastuksille aiempien lasten kasvettua teini-ikään ja enemmänkin, niin onko mukavaa rajata kaikki omat menot jälleen kerran. Ei monikaan ajattele noin.
Jos lapsi on hankittu korjaamaan suhdetta, niin aika isot odotukset on lapsen varalle. Näitä eronneita iltatähtien vanhempia tiedän muutaman ja ei ole todellakaan helppoa.
Kun itse on lähemmäs 50v (yksi on 55v ja kolmevuotiaan yh-isä), niin kyllä väsymys näkyy.
Uuden suhteen hakeminen on työlästä, vaikka tahtoa siihen olisi. Millä tavalla uusi suhde mahdollistuu, kun se menee lasten ehdoilla ja etenkin iässä, jossa aletaan olla isovanhempia.
En ainakaan itse odottaisi uudelta kumppanilta vastuuta lasteni hoidosta .
Ei pelasta,mutta ajoissa parisuhdeterapiaan meno olisi pelastanut
Suurimmalla osalla tuttavista 40-50v ikäluokan ihmisistä on lapset aikuisia ja muuttaneet opiskelemaan tai sitten ovat lähellä täysikäisyyttä. Kolme on avioitunut uudestaan nelikymppisenä ja niistä liitoista lähelle 10v lapsi. Noissa liitoissa miehillä ei ole lapsia aiemmista suhteista, joten tilanne on aivan eri kuin aletaan tehdä vanhan ja natisevan liiton pelastukseksi iltatähteä, kun aiemmat ovat jo lähellä aikuisuutta.
Joillakin toimii, mutta ihan liian monta eronnutta viisikymppistä alle kouluikäisen lapsen vanhempaa tiedän. Lasta pompotellaan omien menojen mukaan vanhemmalta toiselle ja katkeruus on vielä luokkaa potenssiin kymmenen verrattuna nuorempiin eronneisiin; halu ja tarve olisi vielä elää ja mahdollisesti hankkia parisuhde, mutta oman ikäiset nauttivat vapaudesta (lapsista) ja matkailevat ja kuka mitäkin.
Tuuri käy löytää oman ikäinen samaa ikäluokkaa oleva samassa tilanteessa oleva ihminen. Tai vielä paremmin löytää itseään 10v nuorempi samassa tilassa.
Mutta silti. Jos on viisikymppisenä alle kouluikäisen vanhempi, niin on lähes eläkeiässä lapsen tullessa aikuiseksi.