Lue keskustelun säännöt.
KV-adoptoinnista
adoptiota harkitseva
25.07.2018 |
Osaako joku sanoa, mistä Aasian maista Suomessa voi adoptoida? Kiina, Thaimaa, Filippiinit, Taiwan ja Intia ovat tulleet Pelan ja Interpedian kautta vastaan - mutta voiko esim. Vietnamista, Laosista, tai vaikka Japanista tai Hongkongista adoptoida?
Onko täällä joku, joka olisi adoptoinut kansainvälisesti? Miten teillä on sujunut, minkä ikäinen lapsi on nyt? Haluaisitko kertoa prosessista, millaista oli ja oliko jotain, mihin ette olleet osanneet varautua? Kaikki kokemus kelpaa!
Olemme aviomieheni kanssa lapsettomiksi todettuja, mutta haluaisimme perustaa perheen. Minut on adoptoitu Suomessa, mieheni on aasialaista syntyperää ja aikanaan Suomeen adoptoitu. Haluaisimme tarjota kodin 1-3 fyysisesti terveelle lapselle. Toiveissa olisi joku Aasian maa, mutta muutkaan maat eivät ole poissuljettuja. Suomikin sopisi, mutta itsekkäästi emme haluaisi odottaa niin kauaa... Lisäksi Suomessa on hyvä järjestelmä, ainakin moniin muihin maihin verrattuna. Lähes kaikki adoptiota odottavat lapset saavat hyvän kodin.
Puitteet meillä on kunnossa, jos ne nyt koskaan ovat lasta varten täysin valmiit. Olemme kouluttautuneet tarpeeksi, molemmat ovat hyvissä töissä ja saamme tarpeeksi palkkaa elättääksemme itsemme ja lapset. Biologiset lapset olivat ensisijainen toive, mutta toisaalta, uskoisin meillä olevan resursseja ja ennen kaikkea ymmärrystä adoptoida myös kv-adoptiolla lapsia.
Kommentit (23)
Mä olen antanut lapsen adoptioon, ihan suomalaisen lapsen. Pelannut kautta ne asiat aika hyvin selviää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen antanut lapsen adoptioon, ihan suomalaisen lapsen. Pelannut kautta ne asiat aika hyvin selviää.
Siis pelan
Onnea yritykseen!! Ihan adoptiot ovat viime vuosina vähentyneet tosi paljon. Toivottavasti saatte lapsen.
Me emme ole vielä niin pitkällä, että adoptioneuvontaan olisi varattu aika. Kesän jälkeen potkaisemme projektin käyntiin, nyt olemme miehen synnyinmaassa tutustumassa paikalliseen elämänmenoon :) Mielenkiintoista nähdä, miten oma mieskin näyttää "paikalliselta" ja tuntuu ymmärtävän itseään paremmin. Upeaa olla jakamassa tätä kokemusta.
Vierailija kirjoitti:
Onnea yritykseen!! Ihan adoptiot ovat viime vuosina vähentyneet tosi paljon. Toivottavasti saatte lapsen.
"Ihan" piti olla "KV".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen antanut lapsen adoptioon, ihan suomalaisen lapsen. Pelannut kautta ne asiat aika hyvin selviää.
Olet tehnyt ison, mutta varmasti oikean päätöksen sen hetkisillä eväilläsi. Miten suhtaudut adoptioon nykyään, koetko syyllisyyttä tai katumusta? Iloa, ehkä?
Adoptoidun näkökulmasta sanon, että minulla ei ole bio-vanhempiani vastaan mitään negatiivista. He tekivät vastuullisen päätöksen aikanaan - ja luojan kiitos se ei ollut abortti!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onnea yritykseen!! Ihan adoptiot ovat viime vuosina vähentyneet tosi paljon. Toivottavasti saatte lapsen.
"Ihan" piti olla "KV".
Näin mäkin olen ymmärtänyt. Toisaalta ihmettelen, toisaalta ymmärrän - onhan tämä varmaan yksi hankalimmista tavoista tulla vanhemmaksi. Ja loputtoman kallista. Vauva-ajan väliinjättäminenkin pelottaa varmasti monia (myös meitä!).
Kiitos paljon, kyllä me sen oman pikkuisemme vielä saamme. Sitten kun hän on meillä, niin rakkaudesta ja hellyydestä ei tule olemana pulaa! Sydän ja syli suorastaan huutavat sitä pientä, josta voisi pitää huolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maat löytyy Pekan ja Interpedian sivuilta.
Meillä kaksi lasta kv adoption kautta. En näe tätä mitenkään erilaisena tapana perustaa perhe. Normielämää.
Interpedia ja Pela on ainoat järjestöt joiden kautta Suomeen voi ulkomailta adoptoida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Maat löytyy Pekan ja Interpedian sivuilta.
Meillä kaksi lasta kv adoption kautta. En näe tätä mitenkään erilaisena tapana perustaa perhe. Normielämää.
Ovatko ne maat ainoat mahdolliset? Meille on jäänyt sellainen mielikuva.
Kuinka vanhoja teidän lapset ovat, miten teillä on sujunut? Olen kuullut, että moni adoptoitu lapsi kohtaa oppimisvaikeuksia ja isompia identiteettikriisejä. Mieheni ei kärsinyt mielestään merkittävästi kummistakaan.
adoptioita harkitseva kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen antanut lapsen adoptioon, ihan suomalaisen lapsen. Pelannut kautta ne asiat aika hyvin selviää.
Olet tehnyt ison, mutta varmasti oikean päätöksen sen hetkisillä eväilläsi. Miten suhtaudut adoptioon nykyään, koetko syyllisyyttä tai katumusta? Iloa, ehkä?
Adoptoidun näkökulmasta sanon, että minulla ei ole bio-vanhempiani vastaan mitään negatiivista. He tekivät vastuullisen päätöksen aikanaan - ja luojan kiitos se ei ollut abortti!
Päätös oli sillä hetkellä oikea mutta ainahan sitä miettii olisiko voinut tehdä toisin. Adoptioon antama jo aikuinen lapseni on kovin katkera ja kateellinen nuoremmalle Lapselleni jolla on hänen äitinsä ja joka saa elää äidin kanssa. Myös adoptio isältä olen kaikkea kritiikkiä ja asiattomuuksia itseäni kohtaan kuullut. Adoptioäitiin on ollut ihan suht. Asialliset välit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
adoptioita harkitseva kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maat löytyy Pekan ja Interpedian sivuilta.
Meillä kaksi lasta kv adoption kautta. En näe tätä mitenkään erilaisena tapana perustaa perhe. Normielämää.
Ovatko ne maat ainoat mahdolliset? Meille on jäänyt sellainen mielikuva.
Kuinka vanhoja teidän lapset ovat, miten teillä on sujunut? Olen kuullut, että moni adoptoitu lapsi kohtaa oppimisvaikeuksia ja isompia identiteettikriisejä. Mieheni ei kärsinyt mielestään merkittävästi kummistakaan.
No ovat, kun ovat nykyään ainoat palvelunantajat.
Meidän lapset on jo lukiossa. Kummallakin todistus ollut aina kympin lähellä. Eikä yhtään mitään muutakaan ongelmaa ole ollut.
Vierailija kirjoitti:
adoptioita harkitseva kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen antanut lapsen adoptioon, ihan suomalaisen lapsen. Pelannut kautta ne asiat aika hyvin selviää.
Olet tehnyt ison, mutta varmasti oikean päätöksen sen hetkisillä eväilläsi. Miten suhtaudut adoptioon nykyään, koetko syyllisyyttä tai katumusta? Iloa, ehkä?
Adoptoidun näkökulmasta sanon, että minulla ei ole bio-vanhempiani vastaan mitään negatiivista. He tekivät vastuullisen päätöksen aikanaan - ja luojan kiitos se ei ollut abortti!
Päätös oli sillä hetkellä oikea mutta ainahan sitä miettii olisiko voinut tehdä toisin. Adoptioon antama jo aikuinen lapseni on kovin katkera ja kateellinen nuoremmalle Lapselleni jolla on hänen äitinsä ja joka saa elää äidin kanssa. Myös adoptio isältä olen kaikkea kritiikkiä ja asiattomuuksia itseäni kohtaan kuullut. Adoptioäitiin on ollut ihan suht. Asialliset välit.
Olen pahoillani, sekä sinun että adoptioon antamasi lapsen puolesta. Katkeruus on myrkkyä mutta lähinnä vain henkilölle itselleen. Vaikka toki ymmärrän häntäkin, varmasti tuntuu kummalliselta, että olet "halunnut" pitää toisen lapsen enemmän kuin hänet. Olen itse tavannut omat bio-vanhempani ja välit ovat neutraalit, he ovat nykyään naimisissa ja heillä on pieniä lapsia. Olin teiniraskauden tulos ja olen niin kiitollinen, etteivät vanhempani lähteneet minua rippi-ikäisinä kasvattamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
adoptioita harkitseva kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maat löytyy Pekan ja Interpedian sivuilta.
Meillä kaksi lasta kv adoption kautta. En näe tätä mitenkään erilaisena tapana perustaa perhe. Normielämää.
Ovatko ne maat ainoat mahdolliset? Meille on jäänyt sellainen mielikuva.
Kuinka vanhoja teidän lapset ovat, miten teillä on sujunut? Olen kuullut, että moni adoptoitu lapsi kohtaa oppimisvaikeuksia ja isompia identiteettikriisejä. Mieheni ei kärsinyt mielestään merkittävästi kummistakaan.
No ovat, kun ovat nykyään ainoat palvelunantajat.
Meidän lapset on jo lukiossa. Kummallakin todistus ollut aina kympin lähellä. Eikä yhtään mitään muutakaan ongelmaa ole ollut.
Okei, kiitos tiedosta :) Me vähän naiivisti ehkä ajattelimme, että adoptioprosessin voisi hoitaa itsenäisestikin. Onneksi ei voi, tilanne johtaisi välillä tämän "oikeuden" kamaliin väärinkäytöksiin.
Kivaa kuulla, että lapsesi menestyvät hyvin. Oletteko kaikki eurooppalaisia, vai ovatko lapset toiselta mantereelta? Minkä uskot olevan teidän saavutuksienne takana?
adoptioita harkitseva kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
adoptioita harkitseva kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maat löytyy Pekan ja Interpedian sivuilta.
Meillä kaksi lasta kv adoption kautta. En näe tätä mitenkään erilaisena tapana perustaa perhe. Normielämää.
Ovatko ne maat ainoat mahdolliset? Meille on jäänyt sellainen mielikuva.
Kuinka vanhoja teidän lapset ovat, miten teillä on sujunut? Olen kuullut, että moni adoptoitu lapsi kohtaa oppimisvaikeuksia ja isompia identiteettikriisejä. Mieheni ei kärsinyt mielestään merkittävästi kummistakaan.
No ovat, kun ovat nykyään ainoat palvelunantajat.
Meidän lapset on jo lukiossa. Kummallakin todistus ollut aina kympin lähellä. Eikä yhtään mitään muutakaan ongelmaa ole ollut.
Okei, kiitos tiedosta :) Me vähän naiivisti ehkä ajattelimme, että adoptioprosessin voisi hoitaa itsenäisestikin. Onneksi ei voi, tilanne johtaisi välillä tämän "oikeuden" kamaliin väärinkäytöksiin.
Kivaa kuulla, että lapsesi menestyvät hyvin. Oletteko kaikki eurooppalaisia, vai ovatko lapset toiselta mantereelta? Minkä uskot olevan teidän saavutuksienne takana?
Lapset on Aasiasta. Minun sukujuureni on Saksasta, vaikkei sillä varmaan tässä ole merkitystä. Mitä tarkoitat saavutuksella?
adoptioita harkitseva kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onnea yritykseen!! Ihan adoptiot ovat viime vuosina vähentyneet tosi paljon. Toivottavasti saatte lapsen.
"Ihan" piti olla "KV".
Näin mäkin olen ymmärtänyt. Toisaalta ihmettelen, toisaalta ymmärrän - onhan tämä varmaan yksi hankalimmista tavoista tulla vanhemmaksi. Ja loputtoman kallista. Vauva-ajan väliinjättäminenkin pelottaa varmasti monia (myös meitä!).
Kiitos paljon, kyllä me sen oman pikkuisemme vielä saamme. Sitten kun hän on meillä, niin rakkaudesta ja hellyydestä ei tule olemana pulaa! Sydän ja syli suorastaan huutavat sitä pientä, josta voisi pitää huolta.
KV adoptiot ovat vähentyneet siksi, että lapsia ei enää anneta kansainväliseen adoptioon niin paljoa. Useimmat maat pyrkivät hoitamaan adoptiot maan sisäisesti.
Vierailija kirjoitti:
adoptioita harkitseva kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
adoptioita harkitseva kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maat löytyy Pekan ja Interpedian sivuilta.
Meillä kaksi lasta kv adoption kautta. En näe tätä mitenkään erilaisena tapana perustaa perhe. Normielämää.
Ovatko ne maat ainoat mahdolliset? Meille on jäänyt sellainen mielikuva.
Kuinka vanhoja teidän lapset ovat, miten teillä on sujunut? Olen kuullut, että moni adoptoitu lapsi kohtaa oppimisvaikeuksia ja isompia identiteettikriisejä. Mieheni ei kärsinyt mielestään merkittävästi kummistakaan.
No ovat, kun ovat nykyään ainoat palvelunantajat.
Meidän lapset on jo lukiossa. Kummallakin todistus ollut aina kympin lähellä. Eikä yhtään mitään muutakaan ongelmaa ole ollut.
Okei, kiitos tiedosta :) Me vähän naiivisti ehkä ajattelimme, että adoptioprosessin voisi hoitaa itsenäisestikin. Onneksi ei voi, tilanne johtaisi välillä tämän "oikeuden" kamaliin väärinkäytöksiin.
Kivaa kuulla, että lapsesi menestyvät hyvin. Oletteko kaikki eurooppalaisia, vai ovatko lapset toiselta mantereelta? Minkä uskot olevan teidän saavutuksienne takana?
Lapset on Aasiasta. Minun sukujuureni on Saksasta, vaikkei sillä varmaan tässä ole merkitystä. Mitä tarkoitat saavutuksella?
Tarkoitin sitä, että millaisten asioiden koet olleen avainasemassa siihen, että elämänne on mennyt (mitä ilmeisimmin) näin tasaisesti ja hyvin? Oletteko esim. olleet aina avoimia lasten kanssa siitä, ettette ole biologisesti sukua? Tai jotain muuta vastaavaa.
En halua udella liikoja, mutta näitä asioita mietimme paljon. Erityisesti sitä, jos ja kun lapsi ei näytäkään kummaltakaan vanhemmistaan. Tai sitä, kun lapsi sisäistää olevansa adoptoitu ja puhkeaa kunnon identiteettikriisi.
Vierailija kirjoitti:
adoptioita harkitseva kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onnea yritykseen!! Ihan adoptiot ovat viime vuosina vähentyneet tosi paljon. Toivottavasti saatte lapsen.
"Ihan" piti olla "KV".
Näin mäkin olen ymmärtänyt. Toisaalta ihmettelen, toisaalta ymmärrän - onhan tämä varmaan yksi hankalimmista tavoista tulla vanhemmaksi. Ja loputtoman kallista. Vauva-ajan väliinjättäminenkin pelottaa varmasti monia (myös meitä!).
Kiitos paljon, kyllä me sen oman pikkuisemme vielä saamme. Sitten kun hän on meillä, niin rakkaudesta ja hellyydestä ei tule olemana pulaa! Sydän ja syli suorastaan huutavat sitä pientä, josta voisi pitää huolta.
KV adoptiot ovat vähentyneet siksi, että lapsia ei enää anneta kansainväliseen adoptioon niin paljoa. Useimmat maat pyrkivät hoitamaan adoptiot maan sisäisesti.
Ymmärrän tämän varsin hyvin. Tällä hetkellä pohdimme sitäkin, voisimmeko antaa kodin lapselle, jolla olisi fyysinen rajoite. Henkisen puolen jutuista ei koskaan tiedä - mutta eihän niistä tiedä biologisenkaan lapsen kanssa.
adoptioita harkitseva kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
adoptioita harkitseva kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
adoptioita harkitseva kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maat löytyy Pekan ja Interpedian sivuilta.
Meillä kaksi lasta kv adoption kautta. En näe tätä mitenkään erilaisena tapana perustaa perhe. Normielämää.
Ovatko ne maat ainoat mahdolliset? Meille on jäänyt sellainen mielikuva.
Kuinka vanhoja teidän lapset ovat, miten teillä on sujunut? Olen kuullut, että moni adoptoitu lapsi kohtaa oppimisvaikeuksia ja isompia identiteettikriisejä. Mieheni ei kärsinyt mielestään merkittävästi kummistakaan.
No ovat, kun ovat nykyään ainoat palvelunantajat.
Meidän lapset on jo lukiossa. Kummallakin todistus ollut aina kympin lähellä. Eikä yhtään mitään muutakaan ongelmaa ole ollut.
Okei, kiitos tiedosta :) Me vähän naiivisti ehkä ajattelimme, että adoptioprosessin voisi hoitaa itsenäisestikin. Onneksi ei voi, tilanne johtaisi välillä tämän "oikeuden" kamaliin väärinkäytöksiin.
Kivaa kuulla, että lapsesi menestyvät hyvin. Oletteko kaikki eurooppalaisia, vai ovatko lapset toiselta mantereelta? Minkä uskot olevan teidän saavutuksienne takana?
Lapset on Aasiasta. Minun sukujuureni on Saksasta, vaikkei sillä varmaan tässä ole merkitystä. Mitä tarkoitat saavutuksella?
Tarkoitin sitä, että millaisten asioiden koet olleen avainasemassa siihen, että elämänne on mennyt (mitä ilmeisimmin) näin tasaisesti ja hyvin? Oletteko esim. olleet aina avoimia lasten kanssa siitä, ettette ole biologisesti sukua? Tai jotain muuta vastaavaa.
En halua udella liikoja, mutta näitä asioita mietimme paljon. Erityisesti sitä, jos ja kun lapsi ei näytäkään kummaltakaan vanhemmistaan. Tai sitä, kun lapsi sisäistää olevansa adoptoitu ja puhkeaa kunnon identiteettikriisi.
Aina kaikki kerrottu ja käsitelty avoimesti ja vanhempi oli mukana hakemassa nuorempaa. Asumme itäisessä Helsingissä joten ei paljon erotuta muista. 😂 Me ollaan aina oltu vaan lapsiperhe, eikä keskitytty siihen, että lapsissa olis jotain poikkeavaa. Siksi he kai pitää itseään ihan normitapauksina.
Seuraan. Olen menossa adoptioneuvontaan ja uskon että tämä on tapamme perustaa perhe.
Tosin meillä ei maalla ole väliä, joskin voihan olla että ajatus muuttui adoptioneuvonnassa...