Eikö exän vihanpidolle mahda mitään?
Olemme eronneet jo vuosia sitten. Eroon ei liittynyt kolmansia osapuolia tai muutakaan törkeää, eropäätöksestä erilleenmuuttoon kului pari kuukautta eli en vain ottanut ja lähtenyt.
Lapsi meillä on ja hänen vuokseen jotain yhteyttä on pidettävä. Kaikki asiat on sovittu paperille (asuminen, tapaamiset sekä elatus). Isä on saanut valita miten tapaa ja mitä maksaa. Koskaan en ole tapaamisilla pelleillyt ja isästä puhun vain hyvää, jos puhun.
Silti harvat yhteydenpidot ovat minun arvosteluani ja jopa haukkumista. En voi uskoa että sellaista pitää muka kestää. Lähestymiskieltoa en saa koska en ole vaarassa ja viestit liittyvät tavallaan lapseen. Kokonaan en voi laittaa estoja tms. koska meillä on yhteishuoltajuus.
Onko muuta tehtävissä kuin odottaa ajan kuluvan? Luulin että monen vuoden jälkeen ei kukaan jaksaisi enää vihata niin paljon. Se melkein pelottaa.
Kommentit (8)
Jos mies arvostelee kasvatustapojasi tai haluaa kertoa oman näkemyksensä lapsen kasvattamisesta, niin sinun on vain siedettävä ja jos mahdollista niin otettava opiksi. Teillä on yhteishuoltajuus mikä tarkoittaa, että lapsen asioista on päätettävä yhteisymmärryksessä.
Moni nainen luulee erotessaan pääsevänsä miehestä eroon, mutta jos on yhteisiä lapsia niin yhteys säilyy kunnes ovat täysi-ikäisiä. Joissain tapauksessa pitempäänkin jos lapsi opiskelee ja ex-puolison odotetaan osallistuvan kustannuksiin.
Vierailija kirjoitti:
Jos mies arvostelee kasvatustapojasi tai haluaa kertoa oman näkemyksensä lapsen kasvattamisesta, niin sinun on vain siedettävä ja jos mahdollista niin otettava opiksi. Teillä on yhteishuoltajuus mikä tarkoittaa, että lapsen asioista on päätettävä yhteisymmärryksessä.
Moni nainen luulee erotessaan pääsevänsä miehestä eroon, mutta jos on yhteisiä lapsia niin yhteys säilyy kunnes ovat täysi-ikäisiä. Joissain tapauksessa pitempäänkin jos lapsi opiskelee ja ex-puolison odotetaan osallistuvan kustannuksiin.
Kommunikointi hänen puoleltaan on ala-arvoista. Jos kyse olisikin pelkistä erimielisyyksistä päätöksenteossa, mutta kun asiat menevät tyyliin : Isä haluaa lainata lapselta rahaa. Minä kiellän ja saan kuulla olevani ämmä. Tai kun lapsella ei ole jotain yhtä tiettyä vaatetta mukanaan (mitä isä ei ole pyytänyt, vaan minun pitäisi lukea ajatuksia) niin olen taas joku *piip*.
Ap
Yhtä paljon mahdat kuin puutteessa oleva puoliso pihtaajalle. Onko lapsi haluttu sinun vai hänen aloitteestaan?
Vierailija kirjoitti:
Yhtä paljon mahdat kuin puutteessa oleva puoliso pihtaajalle. Onko lapsi haluttu sinun vai hänen aloitteestaan?
Molempien
Ap tässä. Viestini eivät tule perille. Vain tuohon yhteen sain sanalla vastattua.
Yritän nyt vielä kertaalleen laittaa esimerkin. Eli isä on vaikkapa yrittänyt lainata lapsen tililtä rahaa. Kun minä kiellän, hän nimittelee minua. Tämäntyylistä, vuodesta toiseen.
Ap
Pyydä häneltä ettei hän olisi niin ilkeä sinulle eikä haukkuisi sinua. Pyydä joka kerta. Ensin hän ärsyyntyy ja haukkuu kahta kauheammin. Mutta kun pyydät joka kerta, kärsivällisesti ja asiallisella äänellä (älä itke tai ulise), niin hän kyllästyy kuulemaan sitä joka kerta.
Jätä omaan arvoonsa.