Mikä on niin vaikeaa kummilapsen kiittää saamastaan lahjasta?
Kummina olen pahoittanut mieleni usein, miten jo murrosikäänkin tulleet kummilapset eivät osaa kiittää saamistaan lahjakorteista tai rahoista. Jos lähetän ne esim. puhelimeen, pitää ihan kysyä tuliko perille?
Onko 100€ liian pieni lahja? Kummilapset aivan tavallisista keski-tai matalapalkkaa ansaitsevista perheistä. Kummilasten vanhemmat ovat kyllä ystävällisiä ja mielissään kun "kummit" tulee paikalle. Mistä sitten nuoren vetäytyminen johtuu? Yritän olla asiallinen ja ystävällinen, toisaalta en saa edes mahdollisuutta kysellä kuulumisia, kannustaa ja kehua. Minulla on ollut useita kummilapsia, heistä ehkä kaksi on osannut kiittää ja tulla kahvipöytään syntymä-ja valmistumispäivinä juttelemaan. Mitä olen tehnyt väärin? Nyt päätin, en enää aio tämän vuoksi aikuisikäisille kummilapsille lahjakortteja ojentaa, laitan syntymäpäivinä vain onnittelut. Vanhemmat kutsuvat kyllä kahville, en mene. Olen helpottunut, se mitä minulta on kummina haluttu, on tehty, lahjakorttien ja rahojen jako on loppunut. Seura ja muu apu ei ole koskaan kelvannut, tosin en ole niitä tuputtanutkaan.
Kommentit (13)
Kasvatuksesta tuo on kaikki kiinni. Kummi on itsekin kasvattaja omalta pieneltä osaltaan. Itse en laittaisi mitään rahaa tai lahjoja tulemaan ilman kutsua tai tapaamista. Mielestäni kummius on muutakin kuin lahja-automaattina toimiminen. Itse toimin tällaisissa tilanteissa sekä oman että kummilapsien kanssa niin, että helpoin tapa päästä "nolosta" kiittämisestä, tervehtimisestä tms. eroon on tehdä se kohteliaasti ja tyylikkäästi. Muussa tapauksessa teen asiasta ns. numeron, mikä on teinin mielestä vieläkin nolompaa. :)
Miksi lahjot lapsia vielä? Ei kummin tehtävä ole olla raha-automaatti. Ihan oma vika jos rahojasi heihin syydät, turha pahoittaa mieltä siitä. He pärjäävät ja elävät varmasti ilman sinun lahjuksiasi. Laita raha mielummin vaikka kodittomien kissojen hoitoon...
En anna enään mitään lahjoja. Tekstiviesti.
Saan vieläkin lasten vanhemmilta kutsuja tulla synttäri+valmistumisjuhliin ym. sen vuoksi vielä tulee mentyä. Jotenkin on ollut vaikea kieltäytyä, jos kutsu tulee. Tulevaisuudessa tulee sitten suunnanmuutos. Ehkä olen yliarvioinut itseni kummina, mutta vähintään olen sen 50€ antanut, ripille pääsyn, täysi-ikään ja yo/valmistumisjuhlaan 100€ mielelläni olen ne antanut, vaikka itsellänikin tiukkaa rahasta. Ainut vastine mitä olisin toivonut, "kiitos, mukavaa kun tulit ja mitä sinulle kuuluu?" -ei muita vaatimuksia.
Aloittaja
Heitä ei ole opetettu kiittämään. Meillä ei koskaan kiitetty mistään, joten sana "kiitos" tuntui kiusalliselta. Enkä pienempänä suostunutkaan sanomaan kiitos lahjan antajille.
Sanoudu irti kummin tehtävästä, hyväksikäyttävät sinua raha-automaattina eivätkä arvosta pätkääkään.
Kiitätkö sinä vettä, joka valuu hanasta?
Asennoituminen kummiin lahja-automaattina on samanlainen.
Vasta kun hanasta ei tule vettä tai kummilta lahjaa, kurtistetaan otsaa ja huomataan toimintahäiriö. Seuraa reklamaatio.
Lopetin lahjojen suoltamisen aikoja sitten.
Tenavat hukkuu muutenkin rojuun.
Käytöstapojen puute, näköjään vanhemmilla jotka eivät vaivaudu kasvattamaan kersojaan. Noloa.
Hyvä päätös, koska kiittäminen kuuluu asiaan.
Isäni uusioperheessä oli vastaava tilanne. Hänen nuori vaimonsa oli kohtelias ja ystävällinen ja osasi kiittää, mutta lapset eivät. Vein sisarukseni kanssa heille lahjoja, kalliita tuliaisia jne. eikä KOSKAAN kiitosta. Sama tilanne oli muiden sukulaisten viemien lahjojen kohdalla.
Oikeasti hämmästyttävä tilanne, koska isän uusi puoliso on fiksu.
Syy on totta kai myös isän, mutta hän elää omissa neromaailmoissaan eikä ole koskaan ottanut huomioon muita ihmisiä tai edes omia lapsiaan.
Mua surettaa kun lapsen toinen kummi eli miehen veli on niin äkkiväärä: saa raivareita, tuiskahtelee ihan tavallisista asioista jne. Lapsi kokee hänet ymmärrettävästi pelottavana ja on lapsestakin lapsen kuullen puhunut joskus ikäviä ja ihan haukkunut lasta. Mt-ongelmia kummilla on, luulisin. En ole uskaltanut tarkemmin kysellä mutta tällainen luulo siis on ja näin olemme lapselle selittäneet, että x on vähän sairaana ollut niin siksi toimii tyhmästi.
Eihän lapsi (teini nykyään jo) uskalla tälle kummille mitään juuri puhua, enkä voi lasta syyttää. Nähdään harvoin, mutta kutsutaan kyllä synttäreille jne, koska halutaan kuitenkin olla yhteyksissä vaikkei kummi itse meihin päin olekaan.
Todennäköisesti kummin puoliso (tullut kuvioihin vasta hiljattain, ja viime aikoina onkin ollut tasaisempaa kummin käytös) miettii juuri niin kuin ap, että miksi lapsemme on niin epäkohtelias ja vetäytyy jos kummi ja vaimonsa meille tulevat. Joten ap, oletko pelottava tai ollut jopa ilkeä lapsille? Ainakin nyt kauhean tärkeää sinulle tuntuu olevan juuri näpäyttäminen (”Vanhemmat kutsuvat kahville. En mene.”)
voi pelko kummia kohtaan estää kiittämästä lahjasta? outoa!
Jostain kympin hopealusikasta.. Jos ei edes ole halunnut sellaista.
Opettaako vanhemmat lapsilleen, hei muista kiittää lahjastasi ja tule vaihtamaan muutama sana syntymäpäivävieraidesi kanssa. Vanhemmat vain sokeana ihastelevat jälkikasvuaan, etteivät huomaa tätä?