Miten te tulkitsisitte tän Nerudan runon?

Onko tää niinku vilpitön rakkauden tunnustus? Hitto, kun toi enkun tulkinta on vähän vajavaista...

Syvä kiihkeä ja odottava rakkaus.

Ei rakasta ulkonäköä, vaan jotain suurempaa.

Kertoo, ettei mikään kylmä, kova ja maallisen arvokas ole mitenkään verrattavissa tähän syvään tunteeseen.

Kiihkeä, sanaton ja odottava kaipuu. Itse rakkauden kaipuu on se mikä viehättää.

Kiitos tästä postauksesta ap:lle. Hieno runo.

Tuon pojan rakkaalla on toinen ja runo kertoo saavuttamattomasta rakkaudesta ja odotuksesta tai ujosta miehestä. Runo oli selvästi osoitettu naiselle.

Rakastajan kirjoittama salaiselle rakkaalleen tuo runo ei missään nimessä ole. Tuo ei ole saanut naista tai sitten uskaltanut lähestyä.

Onhan tuossa uhkavuutta ja pakkomielteisyyttäkin.

Kiitos teille, näin olin itsekin ajatellut, mut piti varmistaa, kun on toi oma enkku vähän ruosteessa lähinnä tulkinnan osalta. Ihana runo minustakin ja pystyn hyvin eläytymään tähän. Olisimpa kohde. En näe uhkaavuutta. Ap

Vierailija kirjoitti:

I do not love you as if you were salt-rose, or topaz,

or the arrow of carnations the fire shoots off.
I love you as certain dark things are to be loved,

in secret, between the shadow and the soul.

I love you as the plant that never blooms

but carries in itself the light of hidden flowers;
thanks to your love a certain solid fragrance,

risen from the earth, lives darkly in my body.

I love you without knowing how, or when, or from where.

I love you straightforwardly, without complexities or pride;

so I love you because I know no other way

than this: where I does not exist, nor you,

so close that your hand on my chest is my hand,

so close that your eyes close as I fall asleep.

Pablo Neruda

Olen surkea tulkitsemaan runoja. Tämäkin hämmentää. Toisaalta rakastaa salaa, mutta toisaalta "thanks your love" eli saa kuitenkin vastarakkautta? Ovatkohan nämä siis jo saaneet toisensa mutta rakkaus on salaista muulta maailmalta?

Mä en ajattele sitä noin kirjaimellisesti, että rakastaisi salaa vaan enemmänkin sillai hiljaisesti ja piilossa, ettei suuna päänä toitota kaikille. Niinku vaalien.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos teille, näin olin itsekin ajatellut, mut piti varmistaa, kun on toi oma enkku vähän ruosteessa lähinnä tulkinnan osalta. Ihana runo minustakin ja pystyn hyvin eläytymään tähän. Olisimpa kohde. En näe uhkaavuutta. Ap

Runot ovat samankaltaisia kuin laulujen sanat. Jokainen peilaa niitä omaan elämäänsä ja tulkitsee omalla tavallaan. Yhtä oikeaa tulkintatapaa ei ole ja oma tulkinta voi olla aivan muuta kuin runon kirjoittaja on itse ajatellut. Oli kiva törmätä tänään tälla palstalla tällaiseen viestiin. Kiitos siitä sinulle.

Aika perushöttöä, mutta kohta

"I love you as certain dark things are to be loved,

in secret, between the shadow and the soul."

jää kyllä vähän mysteeriksi. Onko tuo kirjoitettu alunperin jollain muulla kielellä, se voisi selittää oudon sanavalinnan... siis miten rakastetaan varjon ja sielun välissä?

Rakastaa edesmennyttä. Kaipaa hautaan myös, koska rakkaus ei voi koskaan olla täydellistä.

Mä oon lukenut Nerudalta vain Oodin kissalle :) Se taas ei ole kovin vaikea, mutta sitäkin kauniimpi!

On muuten varmaan alkuperäisesti espanjaksi kirjoitettu. Löytyisköhän sekin netistä... tosin siitä ei tajua sen vertaa. Ap

No te amo como si fueras rosa de sal, topacio

o flecha de claveles que propagan el fuego:

te amo como se aman ciertas cosas oscuras,

secretamente, entre la sombra y el alma.

Te amo como la planta que no florece y lleva

dentro de sí, escondida, la luz de aquellas flores,

y gracias a tu amor vive oscuro en mi cuerpo

el apretado aroma que ascendió de la tierra.

Te amo sin saber cómo, ni cuándo, ni de dónde,

te amo directamente sin problemas ni orgullo:

así te amo porque no sé amar de otra manera,

sino así de este modo en que no soy ni eres,

tan cerca que tu mano sobre mi pecho es mía,

tan cerca que se cierran tus ojos con mi sueño.

Salainen rakkaus, täyttymätön rakkaus. Mutta erittäin kauniisti kuvailtuna. Ja käännöshän tämä tietty on, koska Neruda oli chileläinen ja tod.näk. kirjoitti espanjaksi.

On tässä helteessä se hyväkin puoli, että ei jaksa touhuta koko ajan, niin tulee luettua runoja. Mulla on myös rakkaudenkaipuu ja tämä jostain menneisyydestä pompsahti. AP

Kivastihan tuossa kuvataan rakkautta orgaanisena, elävänä asiana, kuin kasvina ja maan tuoksuna, tiedostamattomana ja häpeämättömänä, vrt. ensimmäisten rivien viittaukset kiviin ja tuleen, jotka nekin luovat omanlaisiaan kukkia.

Tää runo jäi mietityttämään mua. Oikeastaan ensimmäinen runo, joka kolahti. Olen jo useamman kerran palannut lukemaan.