Kuinka kauan pärjäisit ilman älypuhelinta tai missä vaiheessa tekisi tiukkaa?

Kysymys voisi olla laajempikin, mitä jos ei olisi nettiä enää tai sähköt poistuisivat. Mitä tekisitte silloin? :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heh, tässä juuri kummityttöni 13v soitti leiriltä että heillä ei toimi täällä nettiyhteys, ja olisi pakko kuulemma päästä kotiin. No ei valitettavasti pääse kun minä olen toisella puolen Suomea ja vanhempansa ulkomailla.

Sanoin että yritä kestää ja keksikää siellä jotain muuta tekemistä, vaikka ihan niitä "lapsellisia" pelejä ja leikkejä. Kerroin mitä kaikkea minun lapsuudessani leikittiin ja pelattiin.

Parin viikon päästä kummityttö kiitti minua että oli ollut paras leiri ikinä :D Kukaan ei vaan kehdannut ehdottaa leikkejä kun ne koettiin lapselliseksi, mutta loppu leiriaika oli ollut mahtavaa.

Merkillistä. Meillä riparilaisella piti olla joku aikuinen hakumatkan päässä tarpeen tullen. Toki mikään netin kaatuminen ei ole syy hakea riparilta kotiin mutta vaikka sairastuminen. Sinnekö olisi kummityttösi jäänyt esim. ripuloimaan yksin leirille?!

No olisihan tämä kummitäti tai -setä varmaan lähtenyt hakemaan jos olisi ollut joku "oikee tilanne". Älä nyt viitti.

No eihän kun sanoi että oli toisella puolelal suomea niin ei lähtenyt hakemaan ja vanhemmat vielä ulkomailla.

Miksi se pitkä matka piti mainita?

Vaikka ikuisesti. Miksi en pärjäisi?

Olen koko elämäni pärjännyt ilman älypuhelinta ja aion pärjätä jatkossakin ilman älypuhelinta.

Pärjäisin tavallisella puhelimella. Minulla on nettiyhteys puhelimessa lähinnä navigointia varten. En käytä sitä muuhun. En edes välitä puhelimesta. Olen tunnettu siitä, että usein minulta jää puhelin kotiin kun lähden töihin tai töihin, kun lähden kotiin. Puhelin on usein äänettömällä jossain repussa tms. ja soittelen ihmisille takaisin kun näen että joku on soittanut. Vihaan puhelimessa puhumista. Läppäri sen sijaan on tärkeä, mutta sitäkään en ota mukaan minnekään. Kokousmuistiinpanot otan ihan paperille :)

Heti pärjään. Puhelin itsessään on kuitenkin tärkeä, koska haluan olla yhteydessä lapseeni (aikuiseen).

Ei tarvitse mihinkään. Markkinapellet suoltaa ulos markkinoille milloin mitäkin tuhraa härpäkettä ja uuno kansa vauhkona ostaa. On tää maailma mullin mallin.

Olen 22v ja ei tuota ongelmia pitkäkään aika. Katson puhelimesta oikeastaan vain kelloa, joskus tarvitsen sitä muuhunkin, mutta jos ei ole saatavilla, ei se haittaa. En aina edes tiedä, missä puhelimeni on. Kerran en tiennyt viiteen päivään, missä se on, muttei haitannut. Varmaksi siis kuitenkin tiesin, että on kotona.

Mistä ihmeestä te tiedätte, mitä ne ihmiset niillä puhelimillaan tekevät. Jos joku nyt on häiden odotteluaikana katsonut parhaaksi kysyä lapsenvahdilta, miten lapset pärjäävät kotona tai kurkkaavat, tuliko kirkossa hyviä kuvia, niin heti leimataan someaddiktiksi.

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olen pärjännyt toistaiseksi ilman älypuhelinta. Ikää 45v.

Tosin nyt noin 8v vanha nokialainen alkaa olla lopussa. Edessä hankala päätös mitä tilalle. Doron vanhusten simpukkamalli vai älypuhelin...

Tai sitten ihan tavallinen peruspuhelin, niitä on tarjolla muitakin kuin seniorimalleja. Itsekin olen nelikymppinen enkä aio hankkia älypuhelinta, pärjään tavallisella ihan mainiosti.

Minulla ei ole ollut koskaan älypuhelinta. Hyvin pärjään. Minulla on tosin aina mukana oleva iPad mini, jossa on paljon isompi ja parempi näyttö ja käytännössä samaan taipuu kuin puhelinkin.

N44