Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Sinkut, voitteko muka olla onnellisia?
24.07.2018 |
En käsitä miten sinkkuna voi olla onnellinen! Ennen kuin löysin mieheni, elämäni oli ihan ok hyvää. Mutta en ollut onnellinen. Välillä olin ihan masentunut. Elämässä ei ollut päämäärää eikä sisältöä eikä mikään tuonut silleen mielihyvää .
Nyt parisuhdetta takana 6 vuotta, enkä vois onnellisempi olla <3 se tunne kun on perhosia vatsassa ja saa läheisyyttä! Miten ihminen voi muka kokea onnea ilman sitä? Ilman niitä ihania hormoni- ja tunnekuohuja? Minä aloin elämään vasta kun löysin parisuhteen! Voiko sinkku muka oikeasti olla onnellinen? Empä usko.
Kommentit (19)
Hyvä parisuhde lähestulkoon edellyttää sen, että kaksi jo entuudestaan onnellista ihmistä löytää toisensa. Silloin parisuhde ei ole mikään korvike tai laastari korjaamaan ja paikkaamaan kenenkään entuudestaan surkeata elämää.
Kun parisuhteen alkuhuuma aikanaan hälvenee niin ne vanhat ongelmat ja surkeat jutut nostaa taas päätään. Sitten on hyvä mahdollisuus pilata parisuhde siinä samalla kun masennus iskee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et sinä ole oikeasti onnellinen kun sinulla ei ole lapsia! Lapset ovat elämän ilo, kukaan ei ole kokenut oikeaa onnellisuutta ennen kuin on saanut oman lapsen ja seurata tämän kehitystä!
Kyllä, juttusi kuulostaa yhtä typerältä
En ole onnellinen. En ole ollut sitä lapsuuden jälkeen, toki olen vaikeasti masentunut. En myöskään ole koskaan seurustellut joten en voi tietää olisinko masentunut jos mulla olis ollut rakkautta. N29
Olen sinkku ja surkea. Elämä on sietämätöntä yksin.
Olen onnelline ilman vatsakipuja, vtutusta ja talous kunnossa ekaa kertaa elämässä. Ennen oli kädestä leukaan, kun toinen lonni ja maksoin 98% kaiken. Otin eron vaimostani ja aloin elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmisellä voi olla muitakin päämääriä ja sisältöjä elämässään kuin parisuhde.
Olen lähes aina ollut onnellinen, paitsi silloin, jos olen ollut paskassa parisuhteessa. Silloin olen ollut hetken onneton, ennen kuin olen hankkiutunut eroon ko. parisuhteesta. Olen siis ollut onnellinen niin sinkkuna kuin esimerkiksi tällä hetkellä, ollessani hyvässä parisuhteessa. Elämässä on riittänyt erilaisia päämääriä, sisältöjä ja tavoitteita. Parisuhde on ollut yksi monien tavoitteiden joukossa, muttei ainoa tai tärkein.
Joku läheisriippuvainen siellä taas jankkaa. Onnelliset ihmiset eivät tunne tarvetta arvostella toisten valintoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen sinkku ja ikionnellinen ilman miestä!
No minä ainakin olen. Mitään erityistä päämäärää tai sisältöä en elämääni kaipaa, pieni tavallinen arki riittää. Luonto, arjen pienet nautinnot, ruoka jne.
Mutta jos kaipaisin jotain enemmän sisältöä elämääni, en alkaisi sitä kenestäkään toisesta ihmisestä etsimään. Ehkä voisin alkaa yrittää tehdä mahdollisimman paljon hyvää maailmassa, hylätä businessmaailman oravanpyörässä juoksemisen ja lähteä vaikka Afrikkaan auttamaan orpoja norsuja tai jonnekin köyhään maahan auttamaan ihmisiä. Mutta ei minulle kyllä elämän sisältö tarkoita ihmissuhteita.
Aseksuaalina en kaipaa seksiäkään edes. Joskus nuorempana yritin olla suhteissa, kun "kuuluu", mutta aina se vähensi onnellisuuttani, vaikka olisi kuinka mukava mies. En vaan kaivanntu toisen seuraa ollenkaan, ja seksi oli tympäisevää, jotain mikä pitää vaan hoitaa pois alta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En käsitä miten parisuhde voi olla jonkun THE päämäärä. Sitten kun on parisuhde niin mitäs sitten? Siinä ollessako on kaikki valmista ja loistavaa? Parisuhde on vain sivujuttu muulle elämälle ja päämäärille.
Olen ollut aina onnellisempi ilman suhdetta, en ole kovin läheisyydenkaipuuden ja tykkään olla yksin ja tehdä mitä huvittaa. Yhden ihmisen seura alkaa kuitenkin tympiä pitkinä jaksoina, mutta siihen yhteen ihmiseen on sidottu niin ettei "voi" yhtäkkiä olla näkemättä viikkoon pariin, ainakaan ennen kuin suhde on pitkällä.
Helposti. Voi tehdä mitä haluaa milloin haluaa kenen kanssa haluaa missä haluaa eikä kukaan ole mäkättämässä siitä ja tuosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mitään valittamista kun elämä on niin helppoa. Vakityö, oma asunto ja rahaa kertyy kivasti vaikka vain duunari olenkin. Tottakai parisuhteen joskus haluan mutta viihdyn myös yksin 👍
M31
Olen onnellinen sinkkuna, paljon onnellisempi kuin huonossa suhteessa. Ensimmäiset vuodet rakastuneena elin tietysti huumassa mutta arjen haasteiden iskiessä päin näköä olin todella onneton vuosi kausia. En edes ollut tajunnut miten onneton olin, koska ytitin pitää kynsin hampain kiinni avioliitosta. Ajattelin juurikin samoin että sinkkuna olisi varmasti kauheaa ja yksinäistä mutta väärässä olin.
Nautin kun saan suunnitella tekemiseni, ostokseni ja lomani ihan omien mieltymysten mukaan. Ei tarvitse kysyä mieheltä voidaanko ostaa uusi sohva tai onko ok jos ostan kalliin uuden takin. Ei tarvitse odotella ketään kotiin baarista ja harmistua kun mies ei siivoa koskaan oma-alotteisesti. Ei tarvitse miettiä olenko tarpeeksi nätti vai onko mies kiinnostunut työkaveristaan. Ei tarvitse miellyttää ketään ja yrittää nalkuttaa vain sopivasti ettei mies vain alkaisi katsella muita. Ei koskaan tarvitse harrastaa seksiä vaikka ei tekisi mieli yhtään, vain koska mies voi muuten alkaa pettämään. Voin syödä pitsaa kolme päivää putkeen jos haluan, ihan oma asiani jos vatsa vähän pömpöttää.
Voisin jatkaa listaa loputtomiin mutta kantani tuli varmaan selväksi. Kyllä, yksin voi olla pirun onnellinen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En osaa kaivata sellaista, mitä en ole koskaan kokenut. Ei tämä elämä kovin surkeaa ole, kun osaa viihdyttää itseään :D Joillakin vaan on se taito. Toiset tarvitsee muita ihmisiä enemmän, kuin toiset ja se on ihan ok.
N21
Anteeksi, ilmaisin asian vähän väärin. :D siis ei yksinelo tietenkään mitään surkeaa ole. Mutta kuitenkin, ettekö kaipaa sitä rakastumisen huumaa? Sitä kun saa olla kumppanin lähellä. Eikö teistä muka ole ihanaa kun joku valtaa ajatuksenne ja tunnette perhosia vatsassa? Tiedätte että joku rakastaa ja te rakastatte! Se on mielestäni todellista onnea! En vain pysty käsittämään, mistä sinkut samanlaista onnea repivät. Harrastuksista?? Ystävistä? En usko. Mun elämä vaan oli niin tyhjää ja tylsän tasaista ilman rakkautta! Ei vaan pysty käsittää miten voi olla ilman sitä tunnetta onnellinen.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi, ilmaisin asian vähän väärin. :D siis ei yksinelo tietenkään mitään surkeaa ole. Mutta kuitenkin, ettekö kaipaa sitä rakastumisen huumaa? Sitä kun saa olla kumppanin lähellä. Eikö teistä muka ole ihanaa kun joku valtaa ajatuksenne ja tunnette perhosia vatsassa? Tiedätte että joku rakastaa ja te rakastatte! Se on mielestäni todellista onnea! En vain pysty käsittämään, mistä sinkut samanlaista onnea repivät. Harrastuksista?? Ystävistä? En usko. Mun elämä vaan oli niin tyhjää ja tylsän tasaista ilman rakkautta! Ei vaan pysty käsittää miten voi olla ilman sitä tunnetta onnellinen.
Ap
Olet ilmeisesti itse siinä rakkauden alkuhuumassa ja haluat kailottaa omaa onneasi korkeimmalta kukkulalata. Onnea vaan! :) Kyllä mekin pärjätään, kuka milläkin keinolla.
N21
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi, ilmaisin asian vähän väärin. :D siis ei yksinelo tietenkään mitään surkeaa ole. Mutta kuitenkin, ettekö kaipaa sitä rakastumisen huumaa? Sitä kun saa olla kumppanin lähellä. Eikö teistä muka ole ihanaa kun joku valtaa ajatuksenne ja tunnette perhosia vatsassa? Tiedätte että joku rakastaa ja te rakastatte! Se on mielestäni todellista onnea! En vain pysty käsittämään, mistä sinkut samanlaista onnea repivät. Harrastuksista?? Ystävistä? En usko. Mun elämä vaan oli niin tyhjää ja tylsän tasaista ilman rakkautta! Ei vaan pysty käsittää miten voi olla ilman sitä tunnetta onnellinen.
Ap
No en kaipaa, kun se aina on ollut yksipuolista. Parempaakin tekemistä, kun masentaa itsensä sillä ettei saa vastakaikua tunteilleen.
Ei ole alkuhuumaa, ollaan 6 vuotta oltu yhdessä.
Alue: Aihe vapaa
Eipä tässä erikoisempia päämääriä tosiaan tunnu olevan, mutten sitten tiedä mitä päämääriä se kumppanikaan toisi. Aika päämäärättömäksi sekin varmaan heti menisi, jos olen tehnyt jo itselleni selväksi etten halua lapsia tai mitään normaalia (suur)perhettä. Enkä minä sen kumppanin elämääkään voi alkaa elämään siinä toivossa, että tulisi jotain päämäärää.