Lue keskustelun säännöt.
Onko kumppani(ehdokkaa)n rankalla menneisyydellä väliä?
24.07.2018 |
Olen tapaillut jo jonkinaikaa erästä miestä ja meillä on synkannyt todella hyvin ja myönnän olevani melkoisen ihastunut. Ainoa miinuspuoli on ollut, että miehen lähelle on ollut toisinaan aika vaikea päästä ja sanoikin jo alkupuolella, ettei päästä ihmisiä helposti lähelleen. Pari viikkoa sitten kuitenkin kertoi pintapuolisesti siitä, että hänellä on rankka lapsuus takanaan liittyen vanhemman menetykseen, perheväkivaltaan yms, jotka aiheuttivat sen, että teini-iässä käyttäytyi itsekin "vähän miten sattuu" ja "teki typeryyksiä purkaessaan pahaa oloaan". En tiedä olenko ihan hölmö, mutta tuo on jäänyt vaivaamaan minua ja mietin onko sillä väliä meidän suhteemme kannalta eli voiko olla todennäköistä, että ongelmat heijastuisivat meihin ja minuun. Saatan olla vain tietämätön ja ylireagoida sen vuoksi, koska oma lapsuuteni ja nuoruuteni oli niin onnellinen ja turvallinen kuin kuvitella saattaa, eikä ystäväpiirissäkään ole tuollaisia kokemuksia kellään. Tiedän vain yhden vähän vastaavan tapauksen eli yhden sukulaisen perheessä isä oli väkivaltainen alkoholisti ja hänen kolmesta lapsestaan kukaan ei ole terve, tasapainoinen aikuinen tällä hetkellä ja ilmeisesti 2/3 myös enemmän tai vähemmän väkivaltaisia olleet itsekin parisuhteissaan/elämässä ylipäätään. Rehellisesti sanottuna minua siis alkoi vähän pelottaa, vaikka en missään nimessä haluaisi olla tuomitseva ja olen todella pahoillani siitä, että kyseinen mies on joutunut noin kamalia asioita kokemaan.
Mielipiteitä? Kokemuksia?
Kommentit (25)
Onko hakenut apua väkivaltaisuuteensa? Haluaako taloudellista tukea kun omat raha-asiat on sössitty lopullisesti? Aivan varmasti vaikuttaa parisuhteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos hän jossain vaiheessa päästää sinut pinnan alle tiedät. Jos ei päästä niin ei kannata suhde.
Tuo on aika rankka juttu. Trauma voi purkautua tai olla purkautumatta väkivaltaisuutena. En ehkä lähtisi tuohon hommaan, ihan minimivaatimuksena että hakee apua ja käy säännöllisesti jossain puhumassa. Moni paljon lievempikin juttu saattaa oireilla väkivaltaisuutena ja alkoholin kanssa etenkin tulos on katastrofi.
Vierailija kirjoitti:
Tuo on aika rankka juttu. Trauma voi purkautua tai olla purkautumatta väkivaltaisuutena. En ehkä lähtisi tuohon hommaan, ihan minimivaatimuksena että hakee apua ja käy säännöllisesti jossain puhumassa. Moni paljon lievempikin juttu saattaa oireilla väkivaltaisuutena ja alkoholin kanssa etenkin tulos on katastrofi.
Oman mieheni lisäksi tunnen toisen jolla on lapsuudessa ollut perheväkivaltaa ja perheen jäsenen kuolema. Kumpikin sanoo hölmöilleensä nuorena tarkoittaen jotain tappelua kapakan edessä.
Kumpikaan ei ole väkivaltainen tai alkoholiin menevä.
Kysymys kuuluukin tarvitseeko hän edes apua vai onko osannut jo käsitellä asiat tai miten niitä käsittelee. Ap ei nyt paljon avannut mitenkään tästä miehestä ja tapahtumista jotta todella voisi sanoa mitään.
Vierailija kirjoitti:
Onko hakenut apua väkivaltaisuuteensa? Haluaako taloudellista tukea kun omat raha-asiat on sössitty lopullisesti? Aivan varmasti vaikuttaa parisuhteeseen.
En tiedä mistä päättelit, että hän on väkivaltainen tai sössinyt raha-asiansa. Ensimmäisestä en tiedä, mutta ei ole ainakaan kertonut olevansa väkivaltainen (no kukapa toisaalta niin tekisi?) eikä sellaiseen viittaavaa käytöstä ole tapailumme aikana ilmennyt. Raha-asiat kuitenkin kunnossa, tienaa aika hyvinkin ja muutenkin opiskeluista, omasta kodista yms päätellen on elänyt ihan kunniallista elämää tässä yli 20-vuotiaana ainakin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En lähtisi tuollaiseen suhteeseen itse. Ja jos nyt jo epäilyttää, niin varmaan viisainta uskoa sitä tunnetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on aika rankka juttu. Trauma voi purkautua tai olla purkautumatta väkivaltaisuutena. En ehkä lähtisi tuohon hommaan, ihan minimivaatimuksena että hakee apua ja käy säännöllisesti jossain puhumassa. Moni paljon lievempikin juttu saattaa oireilla väkivaltaisuutena ja alkoholin kanssa etenkin tulos on katastrofi.
Oman mieheni lisäksi tunnen toisen jolla on lapsuudessa ollut perheväkivaltaa ja perheen jäsenen kuolema. Kumpikin sanoo hölmöilleensä nuorena tarkoittaen jotain tappelua kapakan edessä.
Kumpikaan ei ole väkivaltainen tai alkoholiin menevä.Kysymys kuuluukin tarvitseeko hän edes apua vai onko osannut jo käsitellä asiat tai miten niitä käsittelee. Ap ei nyt paljon avannut mitenkään tästä miehestä ja tapahtumista jotta todella voisi sanoa mitään.
En oikein osannut avata asiaa tarkemmin. Aika pintapuolisesti vasta puhui noista asioista, ei sen syvemmin kertonut mitä tunteita herättäneet tai herättävät. Sanoi vain, että on menettänyt toisen vanhempansa lapsena ja että sen jälkeen on ollut perheväkivaltaa yms ongelmaa kotona, ennen sitä oli kuulemma kaikki ok. Ja että sen vuoksi tuli sitten teini-iässä purettua pahaa oloa hölmöilyyn, joka ilmeisesti tarkoitti jotain ryyppäämistä, tappelua, koulun laiminlyöntiä yms, jäi hiukan epäselväksi mitä kaikkea. Sittemmin kuitenkin todistettavasti ryhdistäytynyt ainakin opiskelujen suhteen, käynyt lukion ja yliopiston tosi hyvillä arvosanoilla. Mitään agressiivista käytöstä tms en ole havainnut tapailumme aikana, ainoastaan juuri se on ollut välillä ongelma, että ei päästä lähelleen. Kertoi sen johtuvan juurikin menneisyydestään, ei niin helppo luottaa ihmisiin ja kasvattanut kovan kuoren suojellakseen itseään. Aina kuitenkin kohdellut minua hyvin ja kunnioittavasti, siitä en voi valittaa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En lähtisi tuollaiseen suhteeseen itse. Ja jos nyt jo epäilyttää, niin varmaan viisainta uskoa sitä tunnetta.
Sitä tässä itsekin mietin, että pitäisikö uskoa epäilystään. Toisaalta sellaista ei ollut yhtään ennenkuin kertoi tuosta, joten en tiedä onko vika vain minussa ja siinä, etten tietämättömyyttäni osaa ymmärtää, koska itsellä on aina kaikki ollut hyvin. Huolestuttavampaa ehkä olisi jos miehen käytös olisi epäilyttänyt, mutta ei. Tuntuu harmittavalta ajatukselta luopua hänestä tämän takia, sillä pidän hänestä tosi paljon ja hänen kanssaan on ollut hyvä olla. Ja tunnen myös jostain syystä sellaista syyllisyyttä, että olenko kamala ihminen jos edes mietin "jättäväni" jonkun sen takia, että hänelle on tapahtunut pahoja asioita lapsuudessa/nuoruudessa.
Kaikkien lapsuudenkokemukset – olivat ne millaiset tahansa – vaikuttavat aikuisena asenteisiin, odotuksiin, valintoihin jne.
Miehelläsi on ollut lapsena ja nuorena vaikeaa, mutta hän tuntuu tiedostaneen siihen liittyvät syy-seuraussuhteet ja osaa (vaikka ylimalkaisestikin) kertoa niistä. Minusta se on hyvä. Mitä pelkäät?
Ne pakastimessa kasvaneet, puhtoiset ja ongelmattomat pyhäkoulupojat ovat mielikuvituksen tuotetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hohhoijaa. Missähän pumpulissa osa elää. Kun itsellä on mennyt kaikki aina kuin elokuvissa niin niitä joilla ei ole mennyt niin helposti aina elämä katsotaan kieroon ja suurennuslasilla etsitään vikoja.
Missä mies on, mä ottaisin ilomielin. Olen itsekin kovia kokenut lapsuudessa ja haluaisin juurikin jonkun joka ei ahdasmielisesti ja kapeakatseisesti tuomitse jo ennenkuin on tutustuttu. Ihan täysjärkinen, toimeentuleva, hauska , empaattinen ja ennenkaikkea ei-
Väkivaltainen minustakin tuli kokemuksistani huolimatta. Tai ehkä juuri siksi... Ettekö ymmärrä että vaikeudet kasvattaa ja opettaa näkemään oman navan ulkopuolellekin?
Menneisyydellä on aina merkitys parinvalinnassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai on väliä. Esim. Naisen irtoseksi on totaali ei ei..
Mjh kirjoitti:
Hohhoijaa. Missähän pumpulissa osa elää. Kun itsellä on mennyt kaikki aina kuin elokuvissa niin niitä joilla ei ole mennyt niin helposti aina elämä katsotaan kieroon ja suurennuslasilla etsitään vikoja.
Missä mies on, mä ottaisin ilomielin. Olen itsekin kovia kokenut lapsuudessa ja haluaisin juurikin jonkun joka ei ahdasmielisesti ja kapeakatseisesti tuomitse jo ennenkuin on tutustuttu. Ihan täysjärkinen, toimeentuleva, hauska , empaattinen ja ennenkaikkea ei-
Väkivaltainen minustakin tuli kokemuksistani huolimatta. Tai ehkä juuri siksi... Ettekö ymmärrä että vaikeudet kasvattaa ja opettaa näkemään oman navan ulkopuolellekin?
Olen monesti jo sanonutkin, että ehkä olen vain tietämätön ja siksi typerä, koska itse olen nimenomaan elänyt aikamoisessa pumpulissa lapsuuteni ja nuoruuteni. Tarkoitus ei ole loukata ketään, on vain fakta, että minulla heräsi pelkoja kun kuulin asiasta. Ehkä senkin takia, että ainoa oikeassa elämässä tietämäni tapaus on tuo kertomani sukulaisten tapaus, jossa kestään perheen lapsista ei ole tullut "ihan täysjärkistä" tai muutenkaan sellaista kuin sinusta. Mutta ymmärrän toki, että sellaisiakin varmasti on ja olenkin miettinyt, että varmaan jakautuu aika kahteen kastiin eli ne ketkä saavat jollakin tavalla asiat käsiteltyä ja selviävät niistä voivat olla niitä, jotka ovat hyvinkin vastakohtaisia kuin heille on oltu ja vastustavat väkivaltaa, alkoholin liiallista käyttöä yms viimeiseen asti. Ehkä tämäkin mies on sellainen, en tiedä. Hänestä taitaa vain olla hiukan vaikea saada irti sen syvällisempiä keskusteluja aiheesta, koska on tosiaan varautunut ja varovainen ja päästää lähelleen hyvin hitaasti.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen ehkä samantapainen kuin ap:n mies. Lapsuudessani oli perheen sisäistä hyväksikäyttöä ja väkivaltaa. Minun on vaikea päästää ihmisiä lähelleni, mutta puolisoni antaa onneksi tilaa. En ole koskaan ollut väkivaltainen ja kohtelen muita suurella kunnioituksella.
Asiani olen hoitanut hyvin. On omistusasunto, yliopistotutkinto ja työpaikka. Ymmärrän hyvin, jos joku ei kuitenkaan haluaisi kanssani seurustella tämän takia. Vaikka yleisesti ottaen pystyn pitämään nuppini kurissa, on minulla kuitenkin ongelmia läheisyyteen, luottamukseen ym. liittyvissä asioissa.
Puolisoni kanssa olen ollut yhdessä yli kymmenen vuotta, ja hän on sitä mieltä, että olen parasta, mitä hänelle on tapahtunut. Se riittää minulle ja meille.
Ap:n tapailemasta miehestä en tietenkään voi mitään sanoa. Riippuu millaisten asioiden kanssa ap on valmis elämään. Väkivaltaa, mustasukkaisuutta ym. ei kenenkään tarvitse sietää. Lapsuuden väkivaltakokemukset eivät yksistään tee kenestäkään väkivaltaista hullua.
Mä selvittäisin mitä nuo nuoruuden hölmöilyt ovat olleet. Ja miksi nyt kertoo tämän, koska onhan niitä sellaisiakin, jotka oikeuttavat oman väkivaltaisuutensa sillä, että on huono lapsuus. Suhteen alussahan ei usein väkivaltaisuus tule ilmi, mutta jotain merkkejä voi olla kuten hermot kireällä tai tulee tunnetta varomisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on aika rankka juttu. Trauma voi purkautua tai olla purkautumatta väkivaltaisuutena. En ehkä lähtisi tuohon hommaan, ihan minimivaatimuksena että hakee apua ja käy säännöllisesti jossain puhumassa. Moni paljon lievempikin juttu saattaa oireilla väkivaltaisuutena ja alkoholin kanssa etenkin tulos on katastrofi.
Oman mieheni lisäksi tunnen toisen jolla on lapsuudessa ollut perheväkivaltaa ja perheen jäsenen kuolema. Kumpikin sanoo hölmöilleensä nuorena tarkoittaen jotain tappelua kapakan edessä.
Kumpikaan ei ole väkivaltainen tai alkoholiin menevä.Kysymys kuuluukin tarvitseeko hän edes apua vai onko osannut jo käsitellä asiat tai miten niitä käsittelee. Ap ei nyt paljon avannut mitenkään tästä miehestä ja tapahtumista jotta todella voisi sanoa mitään.
Vaikka väkivaltaa ei olisi nyt, siihen voi hyvin olla taipumus. Vaikeassa tilanteessa tai kovan paineen alla läsähtää lättyyn helpommin kuin sellaisella, jolla on ollut helpommat olosuhteet. Myös alkoholin käyttö voi riistäytyä käsistä nopeammin. Se on vähän siinä ja siinä, kummin käy. Itse en haluaisi ottaa riskiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko hakenut apua väkivaltaisuuteensa? Haluaako taloudellista tukea kun omat raha-asiat on sössitty lopullisesti? Aivan varmasti vaikuttaa parisuhteeseen.
En tiedä mistä päättelit, että hän on väkivaltainen tai sössinyt raha-asiansa. Ensimmäisestä en tiedä, mutta ei ole ainakaan kertonut olevansa väkivaltainen (no kukapa toisaalta niin tekisi?) eikä sellaiseen viittaavaa käytöstä ole tapailumme aikana ilmennyt. Raha-asiat kuitenkin kunnossa, tienaa aika hyvinkin ja muutenkin opiskeluista, omasta kodista yms päätellen on elänyt ihan kunniallista elämää tässä yli 20-vuotiaana ainakin.
Ap
En ole tuo edellinen kirjoittaja, mutta mitä ap luulet sitten nuoruudessa hölmöilyn tarkoittavan? Minä oletan että tuo on melkoinen understatement ja takana lienee nuorisorikollisuutta, päihteitä, mahdollisesti vankilakierre, huumevieroitusta, jne, jne.
Mulla oli väkivaltainen juoppo isä, joka vielä sekoili skitsofrenian kanssa, ennen kuin lääkitys saatiin kohdilleen.
Teini-iässä itsekin purin pahaa oloa tekemällä huonoja päätöksiä. Muilla lapsilla ei ole ollut ongelmia juurikaan.
Nykyään olen onnellisessa parisuhteessa, ollut pian 10 vuotta. Lapsuuden ongelmat eivät heijastu parisuhteeseen, sillä ne on kipuiltu aikoja sitten pois. Vaikka takana on yksi avioero, sekään ei johtunut huonosta lapsuudestani tai villistä teini-iästäni, vaan puolison (hyvässä perheessä kasvaneen) ongelmista.
Nykyinen mieheni on ujohko, emmekä keskustele asioista usein kovinkaan syvällisesti, molemmat kuitenkin tuntevat toistensa lähtökohdat, mutta ei niitä tarvitse enää vatvoa, ollutta ja mennyttä ja yhdessä mennään eteen päin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko hakenut apua väkivaltaisuuteensa? Haluaako taloudellista tukea kun omat raha-asiat on sössitty lopullisesti? Aivan varmasti vaikuttaa parisuhteeseen.
En tiedä mistä päättelit, että hän on väkivaltainen tai sössinyt raha-asiansa. Ensimmäisestä en tiedä, mutta ei ole ainakaan kertonut olevansa väkivaltainen (no kukapa toisaalta niin tekisi?) eikä sellaiseen viittaavaa käytöstä ole tapailumme aikana ilmennyt. Raha-asiat kuitenkin kunnossa, tienaa aika hyvinkin ja muutenkin opiskeluista, omasta kodista yms päätellen on elänyt ihan kunniallista elämää tässä yli 20-vuotiaana ainakin.
Ap
En ole tuo edellinen kirjoittaja, mutta mitä ap luulet sitten nuoruudessa hölmöilyn tarkoittavan? Minä oletan että tuo on melkoinen understatement ja takana lienee nuorisorikollisuutta, päihteitä, mahdollisesti vankilakierre, huumevieroitusta, jne, jne.
Okei, en enää ikinä sano hölmöilleeni nuoruudessa, jos se joidenkin mielestä voi tarkoittaa vain tuota.
Omat hölmöilyni oli koulusta lintsaamista, vanhempien uhmaamista, kotoa varastelua, lastenkodissa vietettyä aikaa, useita poikaystäviä ja älytöntä alkoholin käyttöä ja sen sellaista.
Nykyään olen korkeakoulutettu, onnellisessa parisuhteessa oleva lapsia omaava yksityisyrittäjä.
Ota nyt ensin selvää mistä on kyse. Tällä hetkellä ylireagoit jos et tiedä enempää.