Lue keskustelun säännöt.
Onko kumppani(ehdokkaa)n rankalla menneisyydellä väliä?
24.07.2018 |
Olen tapaillut jo jonkinaikaa erästä miestä ja meillä on synkannyt todella hyvin ja myönnän olevani melkoisen ihastunut. Ainoa miinuspuoli on ollut, että miehen lähelle on ollut toisinaan aika vaikea päästä ja sanoikin jo alkupuolella, ettei päästä ihmisiä helposti lähelleen. Pari viikkoa sitten kuitenkin kertoi pintapuolisesti siitä, että hänellä on rankka lapsuus takanaan liittyen vanhemman menetykseen, perheväkivaltaan yms, jotka aiheuttivat sen, että teini-iässä käyttäytyi itsekin "vähän miten sattuu" ja "teki typeryyksiä purkaessaan pahaa oloaan". En tiedä olenko ihan hölmö, mutta tuo on jäänyt vaivaamaan minua ja mietin onko sillä väliä meidän suhteemme kannalta eli voiko olla todennäköistä, että ongelmat heijastuisivat meihin ja minuun. Saatan olla vain tietämätön ja ylireagoida sen vuoksi, koska oma lapsuuteni ja nuoruuteni oli niin onnellinen ja turvallinen kuin kuvitella saattaa, eikä ystäväpiirissäkään ole tuollaisia kokemuksia kellään. Tiedän vain yhden vähän vastaavan tapauksen eli yhden sukulaisen perheessä isä oli väkivaltainen alkoholisti ja hänen kolmesta lapsestaan kukaan ei ole terve, tasapainoinen aikuinen tällä hetkellä ja ilmeisesti 2/3 myös enemmän tai vähemmän väkivaltaisia olleet itsekin parisuhteissaan/elämässä ylipäätään. Rehellisesti sanottuna minua siis alkoi vähän pelottaa, vaikka en missään nimessä haluaisi olla tuomitseva ja olen todella pahoillani siitä, että kyseinen mies on joutunut noin kamalia asioita kokemaan.
Mielipiteitä? Kokemuksia?
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko hakenut apua väkivaltaisuuteensa? Haluaako taloudellista tukea kun omat raha-asiat on sössitty lopullisesti? Aivan varmasti vaikuttaa parisuhteeseen.
En tiedä mistä päättelit, että hän on väkivaltainen tai sössinyt raha-asiansa. Ensimmäisestä en tiedä, mutta ei ole ainakaan kertonut olevansa väkivaltainen (no kukapa toisaalta niin tekisi?) eikä sellaiseen viittaavaa käytöstä ole tapailumme aikana ilmennyt. Raha-asiat kuitenkin kunnossa, tienaa aika hyvinkin ja muutenkin opiskeluista, omasta kodista yms päätellen on elänyt ihan kunniallista elämää tässä yli 20-vuotiaana ainakin.
Ap
En ole tuo edellinen kirjoittaja, mutta mitä ap luulet sitten nuoruudessa hölmöilyn tarkoittavan? Minä oletan että tuo on melkoinen understatement ja takana lienee nuorisorikollisuutta, päihteitä, mahdollisesti vankilakierre, huumevieroitusta, jne, jne.
Mies mainitsi silloin asiasta kertoessaan sen tarkoittavan "tyyliin ryyppäämistä, tappelua ja koulun laiminlyöntiä" teini-iässä, lähinnä ilmeisesti yläasteiässä. On nimittäin valmistunut ylioppilaaksi hyvillä arvosanoilla ja päässyt heti ensimmäisellä yrittämällä yliopistoon, josta valmistui pari vuotta sitten myös todella hyvillä papereilla ja oli jo yliopiston ohessa työelämässä kuten sen jälkeenkin on ollut. Sielläkin pärjää kivasti. En usko, että on mitään vankilakierteitä sun muita ehtinyt kyllä olla missään välissä siis ja tuskin siispä mitään vakavaa rikollisuuttakaan näin ollen taustalla.
Ap
Väkivaltaisuus naisia kohtaan voi olla vaikka kuinka hyvässä ammatissa olevalla miehellä, vaikken nyt sano, että tällä treffikumppanillasi olisi asiat niin. Sepä siinä just onkin vaikeaa, että alussa mies vaikuttaa kivalta, eiväthän väkivaltaisissa suhteissa elävät muuten olisi aloittaneet suhdetta. Ihan hyvä olla varovainen, koska kyllähän lapsuudenokemukset paljon vaikuttavat jos niitä ei ole mitenkään käynyt läpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen väkivaltaisen alkoholisti isän lapsi ja olen kaikkea muuta kuin väkivaltainen. Vihan hallinnan kanssa on kyllä ongelmia, koska en ole ikinä kotona oppinut puhumaan ongelmista tai oppinut mitään muitakaan terveellisiä tapoja käsitellä turhautumista jne, mutta ikinä se ei purkaudu fyysisenä keneenkään. Inhoan kaikenlaista öykkäröintiä ja vaikka itsekkin juon ja olen aika useinkin humalassa niin pelkään känniläisiä. Traumoja siis on edelleen vaikka en ole asunut isän kanssa reilusti yli kymmeneen vuoteen. Vakaassa parisuhteessa olen kuitenkin ollut 11 vuotta ja mieheni on parasta mitä ikinä minulle on tapahtunut. Hän ymmärtää räjähdyksiäni ja miten suhtautua niihin ja olen oppinut hänen kanssaan viimein miten tunteista puhutaan ja huomaan muuttuneeni ihmisenä paljon vuosien aikana.
Sinuna puhuisin miehen kanssa asioista ja toivon ettet heti lyttää häntä lapsuutensa ja menneisyytensä takia. Hän varmasti häpeää ja soimaa itseään noista asioista jo jatkuvasti muutenkin.
No ensimmäinen hyvä juttu on se, että mies on kertonut asiasta. Jos et ole vielä tähän mennessä itse huomannut mitään "pelottavaa" hänessä niin välttämättä sellaista ei tule myöhemminkään esille.
Ja ihmiset muuttuvat. Teini-iässä moni on kuin piru, mutta laantuu iän myötä. Kannattaa katsella miestä jonkin aikaa, kyllä ne trauman aiheuttamat huonot puolet tulevat esiin jos tulevat. Mutta jos asia on sinulle nyt ylipääsemätön, niin etsi toinen mies.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen väkivaltaisen alkoholisti isän lapsi ja olen kaikkea muuta kuin väkivaltainen. Vihan hallinnan kanssa on kyllä ongelmia, koska en ole ikinä kotona oppinut puhumaan ongelmista tai oppinut mitään muitakaan terveellisiä tapoja käsitellä turhautumista jne, mutta ikinä se ei purkaudu fyysisenä keneenkään. Inhoan kaikenlaista öykkäröintiä ja vaikka itsekkin juon ja olen aika useinkin humalassa niin pelkään känniläisiä. Traumoja siis on edelleen vaikka en ole asunut isän kanssa reilusti yli kymmeneen vuoteen. Vakaassa parisuhteessa olen kuitenkin ollut 11 vuotta ja mieheni on parasta mitä ikinä minulle on tapahtunut. Hän ymmärtää räjähdyksiäni ja miten suhtautua niihin ja olen oppinut hänen kanssaan viimein miten tunteista puhutaan ja huomaan muuttuneeni ihmisenä paljon vuosien aikana.
Sinuna puhuisin miehen kanssa asioista ja toivon ettet heti lyttää häntä lapsuutensa ja menneisyytensä takia. Hän varmasti häpeää ja soimaa itseään noista asioista jo jatkuvasti muutenkin.
Minäkin tulin suosittelemaan puhumista avoimesti miehen kanssa. Itse kannatan aina sitä, että kaikista vaikeistakin asioista puhutaan avoimesti ja rehellisesti. Minä vastaavassa tilanteessa kertoisin omistakin peloistani ja ajatuksistani miehelle suoraa. En tosin tiedä, kuinka helppo sellaisista on sanoa loukkaamatta toista. Ottaako toinen sitten itseensä, että aijjaa, pidät minua väkivaltaisena hulluna? On nimittäin myönnettävä, että monessa ihmissuhteessa toinen osapuoli on pahoittanut mielensä ja ottanut itseensä rehellisyyteni ja avoimuuteni takia, vaikkei se ole ollut tarkoitus. Toisaalta ne ihmissuhteet mitkä minulla toimivat (esim parisuhde tällä hetkellä 8 v kestänyt), todellakin sitten toimivat ja niissä on henkinen läheisyys mielestäni poikkeuksellisen hyvällä tasolla, kun _kaikesta_ oikeasti voidaan puhua.
Mies mainitsi silloin asiasta kertoessaan sen tarkoittavan "tyyliin ryyppäämistä, tappelua ja koulun laiminlyöntiä" teini-iässä, lähinnä ilmeisesti yläasteiässä. On nimittäin valmistunut ylioppilaaksi hyvillä arvosanoilla ja päässyt heti ensimmäisellä yrittämällä yliopistoon, josta valmistui pari vuotta sitten myös todella hyvillä papereilla ja oli jo yliopiston ohessa työelämässä kuten sen jälkeenkin on ollut. Sielläkin pärjää kivasti. En usko, että on mitään vankilakierteitä sun muita ehtinyt kyllä olla missään välissä siis ja tuskin siispä mitään vakavaa rikollisuuttakaan näin ollen taustalla.
Ap