Häpeän kun isäni häpeää minua

Noin. Sain "sanottua ääneen" tämän. Olen rikkaasta perheestä jossa narsistinen isä. Erittäin ulkonäkökeskeinen vieläpä. Koko elämäni olen ollut se lapsi jota ei kovin mielellään esitelty ihmisille, kun en ole kaunis. Yhden kesän olin firmassa töissä, ja muistan aina hävenneeni kun seisoin jossain taustalla isän esitellessä ylpeänä kaunista siskoani sekä ainutta poikaansa. Jos tuli oikein tärkeitä vieraita, sain armollisesti olla lehtikuvaajien joukossa kuvaamassa ja minua kohdeltiin kuin muutakin pressiä. Se oli aika nöyryyttävää. Kerran yksi toimittaja tajusi minun olevan samaa perhettä ja oli hämmästynyt miksi minä olin siellä "väärällä puolella" sakkia.

Viimeiset viisi vuotta olen lähinnä pakoillut isäni kohtaamista koska en halua enää satuttaa itseäni. Olen erkaantunut myös sisaruksistani, jotka taas ovat tosi läheisiä isämme kanssa. Saman oloisiakin luonteiltaan, vaikka itse kyllä näen myös heidän arvet naamion takana, sillä kyllähän elämä narsistin kanssa jättää jälkensä.
Syyllistäminen erkaantumisestani on kovaa mutta ahdistus vielä kovempaa, mikäli joudun tällaiseen tapaamiseen. Tiedän että ikuisesti en voi pakoilla, mutta en tiedä miten kohdatakkaan. Ahdistaa kun taas joulu lähestyy ja sen myötä iloinen perhekohtaaminen. Jo kaksi joulua olen onnistunut välttelemään isääni, eipä taida enää onnistua. Viimeisin joulu jonka vietimme yhdessä, meni osittain esittäen reipasta ja osittaen vessassa itkemässä. Sekin on niin nöyryyttävää kun sisarukset saavat jotain ihan uskomattomia lahjoja, jotka annettu ennen aattoa ettei minulle tulisi kiusallinen olo/ettei minulle tarvisi kertoa, mutta kuitenkin niistä sitten on vihjailtava siellä joulupöydässä.

Vaikka olen jankuttanut itselleni koko aikuisiän että kyllä minä olen ihan hyvä ihminen, ja oikeasti yritänkin olla aina toisia kohtaan, niin silti aina vain tunnen oloni luuseriksi. Itsetunto on pohjamudissa.
Joskus mietin että isä ei tule ikinä ymmärtämään sitä millainen vaikutus hänellä oli elämääni.

Häpeän että mua hävetään. Välillä sukulaiset tai kaverit varovasti surkuttelevat kun en ole isäni suosiossa. Eivät ymmärrä miten kipeä asia on.