Voiko siitä loppujen lopuksi olla mitään hyötyä että minut petettiin ja jätettiin?

Ykkösenä, olet päässyt pettävästä ihmiskurasta eroon. Sitä arvostaa enemmän vuosi vuodelta, vaikka aluksi sattuukin.

Toiseksi, olet saanut parhaan mahdollisen motivaatiotekijän elämääsi. Ei ehkä perinteisin ratkaisu, mutta mulla ainakin kun elämä yllättäen potkii päähän ja tuntuu siltä, ettei millään jaksa ja selviä, muistelen pettäjäeksääni, joka muutenkin väkivaltaisena ja läpipaskana ihmisenä jätti syvät haavat niin kirjaimellisesti kuin kuvainnollisestikin. Se kiukku antaa voimia selvitä ihan mistä tahansa. Surusta sisuksi. :)

Sinulla on ne lapset. Ole kiitollinen heistä. He ovat syy siihen, että olitte yhdessä. Anna heille niin hyvä elämä kuin suinkin pystyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Karman laki ei toimi.

Vaikka saisi kuinka paljon paskaa niskaan se ei tarkoita sitä, että lopuksi saa siitä hyvästä suuren palkinnon.

Ihmiset vaan käsittää väärin. Käsi ojossa ollaan ja odotetaan, eikö kukaan tuo minulle sitä onnea ja autuutta ja hyviä asioita kun olen kärsinyt niin. Aina vaan kärsitään,niimpä tietysti ja pitihän se arvata. Marttyyrikaruselli pyörii.

Miten olisi, jos IHAN ITSE miettisi että miten minä voin tästä henkisesti kasvaa,oppia,hyötyä ja muuttaa elämääni paremmaksi? Kriisit ovat aina mahdollisuus isoonkin muutokseen ja parempaan yhteyteen itsensä kanssa.

Niin. Onko se tosiaan niin että itse voi vaikuttaa kaikkeen? Siis: jos Afrikan nälkää näkevä ottaa tuon asenteen, niin tuleeko hän todella onnellisemmaksi?

AP ei ole nälkää näkevä afrikkalainen, vaan arvatenkin tasaisen keskiluokkainen suomalainen, joka todentotta voi näkökulmaa muuttamalla parantaa olotilaansa huomattavasti.

Vierailija kirjoitti:

Karman laki ei toimi.

Vaikka saisi kuinka paljon paskaa niskaan se ei tarkoita sitä, että lopuksi saa siitä hyvästä suuren palkinnon.

Usein se toimii, mutta toisin päin. Jos pettää, on röyhkeä ja piittaamaton muista ihmisistä, usein jossakin vaiheessa kupla puhkeaa. Tuttavan mies jätti perheensä tosi törkeällä tavalla uuden naisen vuoksi. Haukkui vielä lähtiessään exänsä mitättömyydeksi. Nykyisin exällä menee hyvin. Aikuiset lapset pitävät häneen paljon yhteyttä ja käyvät usein kylässä. Jättäjä jätettiin aika pian. Hän sai alennuksen töissä ihan vain sen vuoksi, että töppäili aika paljon työtehtävissä äkkirakastumisen aikoihin. Aikuiset lapset eivät pidä mitään yhteyttä isäänsä, koska pitivät hänen tempaustaan hulluna. Asuu nykyisin yksin ja on hyvin katkera. Tässä yksi esimerkki.

Kaikenlaisiin vastoinkäymisiin liittyy mahdollisuus ihmisen henkiseen kasvuun, jos voimavarat siihen riittävät. Riski on se, että ne eivät riitä ja katkeroidut ja sinusta tulee ikävä ihminen. Muutos on aina mahdollisuus ja vaikka nyt ei varmasti siltä tunnu, on mahdollista, että tämän tapahtuman kautta elämään tulee jotain uutta ja myöhemmin huomaat, että sitä positiivista muutosta ei olisi tapahtunut ilman sitä edeltävää vaikeaa kautta.

Kyllä on hyvä asia. Pääsit eroon ihmisestä joka ei rakasta sinua, ja nyt voit löytää jonkun joka rakastaa sinua

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Karman laki ei toimi.

Vaikka saisi kuinka paljon paskaa niskaan se ei tarkoita sitä, että lopuksi saa siitä hyvästä suuren palkinnon.

Ihmiset vaan käsittää väärin. Käsi ojossa ollaan ja odotetaan, eikö kukaan tuo minulle sitä onnea ja autuutta ja hyviä asioita kun olen kärsinyt niin. Aina vaan kärsitään,niimpä tietysti ja pitihän se arvata. Marttyyrikaruselli pyörii.

Miten olisi, jos IHAN ITSE miettisi että miten minä voin tästä henkisesti kasvaa,oppia,hyötyä ja muuttaa elämääni paremmaksi? Kriisit ovat aina mahdollisuus isoonkin muutokseen ja parempaan yhteyteen itsensä kanssa.

Niin. Onko se tosiaan niin että itse voi vaikuttaa kaikkeen? Siis: jos Afrikan nälkää näkevä ottaa tuon asenteen, niin tuleeko hän todella onnellisemmaksi?

No itseasiassa kehitysmaissa ihmiset usein OVAT onnellisempia ja iloisempia. Oma näkemykseni on, että ihminen usein ymmärtää keskittyä olennaiseen, pitää positiivista asennetta ja jaksamista tukevaa ajattelua yllä juuri siksi että olosuhteet ovat niin karut/stressaavat että ymmärtää jos ei itse tätä tee, niin ei tee kukaan muukaan. Siis ei ole varaa jäädä pyörimään omaan surkeuteensa. Sitten jäät jalkoihin,kärsit lisää ja olosuhteet ovat entistä karmeammat eikä ketään kiinnosta. Itse sinun täytyy taistella.

Rankempi elämä myös opettaa usein etsimään niitä ilonaiheita pienistä asioista, pakko että jaksaa ja selviää. Kun itselle ja muille tapahtuu karmeita ja niistä selviää, saa myös itseluottamusta niin että voi luottaa selviävän jatkossakin. Lisäksi, eihän esim.kehitysmaiden ihmiset nimenomaan luota omaan erinomaisuuteensa, vaan Jumalaan tai johonkin korkeampaan voimaan. Ymmärtävät ettei kaikki ole omissa käsissä, mutta uskovat ja luottavat asioiden muuttuvan paremmiksi.

Kannattiko muuttua miehiä vihaavaksi siiderivalaaksi?

Epäreilulta voi tuntua nyt ja jälkikäteen huomaa plussapuolet. Tsempit ap!