Mennyttä elämää (parisuhdetta) miettiessä tulee täysin epätodellinen olo

Katselin vanhoja valokuvia, ja törmäsin entisen avopuolisoni kanssa otettuihin lomakuviin. Siitä etenin katsomaan kuvia entisestä kodistamme, ja muista yhteisistä jutuista.

En tiedä miksi tämä kolahti niin kovasti, mutta minulle tuli TÄYSIN epätodellinen olo kun katsoin noita kuvia! Kyllähän minä sen tiedän että olen ko. tyypin kanssa seurustellut, useamman vuodenkin, mutta kun en ole vuosiin enää asiaa aktiivisesti ajatellut niin jotenkin tämä järkytti. Kaikki yhteiskuvamme, joiden ottamishetkistä ei ole tarkkoja muistikuvia. Exän kasvot, jotka ovat samaan aikaan niin tutut mutta äärettömän vieraat. Parisuhteen silloisesta dynamiikasta tuli voimakkaita muistikuvia. Vanha asunto tuntui tutulta, mutta vieraalta. Muistan, miten laitoin koristekiviä talon pihapolun reunoille, ja miten tietyt lattialaudat olohuoneessa narisivat, vaikka vielä eiliseen saakka en ollut vuosiin ajatellut koko taloa ollenkaan. Ihan yhtä outo fiilis tuli, kun näin kuvia miehen perheenjäsenistä.

Olo oli niin kummallinen, että olen vieläkin pöllämystynyt. Miksiköhän tämä nyt tältä tuntuu :D Suhde päättyi kohtuullisen hyvissä väleissä, joten pitäisikö melkein kysyä kuulumisia... tai tehdä pieni road trip ja ajaa vanhan talon ohi.

Kummallista, miten vuosikausien mittainen ajanjakso voi tyystin pyyhkiytyä pitkäksi aikaa mielestä pois, kun kuviot ovat täysin vaihtuneet toisiin. Onneksi mielessä ei ole mitään haikeutta, vaan pikemminkin suurta onnea siitä että tuo elämänvaihe on ohi.

Kukaan muu kokenut samaa?