Miten jaksaa elää yksin?

Eipä tässä ole mitään raskasta, eli helposti kestää. Elämässä on paljon muutakin kuin vain parisuhde...

Vierailija kirjoitti:

Eipä tässä ole mitään raskasta, eli helposti kestää. Elämässä on paljon muutakin kuin vain parisuhde...

Mitä sinulla on?

Jonkinasteisia ystäviä saa kyllä, mutta syvää ystävyyttä voi olla vaikea löytää.

Elämässä on silti paljon hyviä puolia kuten luonto, taide, ja vapaus.

Hanki lemmikki, siitä on seuraa. Mulla on koira, enkä ole koskaan ns. yksin. 

Toinen on sitten hankkia harrastuksia. Mä käyn tiistaisin joogassa ja torstaisin uimassa, harrastan myös ruuanlaittoa eli vietän keittiössä aika paljon aikaa. Tykkään myös puutarhanhoidosta. 

Joskus juttelen netissä "tuntemattomien" kanssa, näistä on tullut tavallaan ystävyyssuhteita. 

Kamppailen itse samojen kysymysten kanssa. Kavereita oli aikanaan, sitten jäivät pois yksi toisensa jälkeen, masennuin ja sulkeuduin enkä enää osannut tutustua ihmisiin. Ikävuodet 19-26 täysin yksin, sitten tutustuin töissä 40 vuotta itseäni vanhempaan naiseen ja meistä tuli ystävät. Näemme kerran viikossa, muuten olen aina yksin. Rankkaahan tämä on. En enää osaa olla ihmisten kanssa, ajatuskin ahdistaa että pitäisi tutustua johonkin, enkä mä kyllä missään ihmisiä tapaakkaan kun olen aina töissä ja vapaa-aika menee kotona nysväten. N29

Yksin oleminen on sellainen taito joka kaikkien pitäisi oppia.

Asuupa yksin tai isossa perheessä, täytyy tiukan paikan tullen pystyä kestämään yksinäisyyttä. Se kasvattaa.

yksin muttei yksinäinen kirjoitti:

Hanki lemmikki, siitä on seuraa. Mulla on koira, enkä ole koskaan ns. yksin. 

Toinen on sitten hankkia harrastuksia. Mä käyn tiistaisin joogassa ja torstaisin uimassa, harrastan myös ruuanlaittoa eli vietän keittiössä aika paljon aikaa. Tykkään myös puutarhanhoidosta. 

Joskus juttelen netissä "tuntemattomien" kanssa, näistä on tullut tavallaan ystävyyssuhteita. 

Lemmikki vaatii liikaa eikä korvaa sitä, että istuisi jonkun sylissä ja juttelisi.

Harrastuksia on, mutta siellä tuntee itsensä vain yksinäisemmäksi muiden joukossa.

ap.

Raskasta ja turvatonta se on.

Tällaisissa tilanteissa on sikälikin vähän hankalaa neuvoa, koska parhaiten yksin jaksavat tai "viihtyvät" ovat niitä, jotka eivät juurikaan tai ollenkaan sitä muiden ihmisten seuraa kaipaa. Jos parisuhteen tai kavereiden kaipuu on luonnostaan kova, niin onhan se sitten huomattavasti vaikeampaa. :/

Mene inttiin vapaaehtoisena. Saat ystäviä.

Vierailija kirjoitti:

yksin muttei yksinäinen kirjoitti:

Hanki lemmikki, siitä on seuraa. Mulla on koira, enkä ole koskaan ns. yksin. 

Toinen on sitten hankkia harrastuksia. Mä käyn tiistaisin joogassa ja torstaisin uimassa, harrastan myös ruuanlaittoa eli vietän keittiössä aika paljon aikaa. Tykkään myös puutarhanhoidosta. 

Joskus juttelen netissä "tuntemattomien" kanssa, näistä on tullut tavallaan ystävyyssuhteita. 

Lemmikki vaatii liikaa eikä korvaa sitä, että istuisi jonkun sylissä ja juttelisi.

Harrastuksia on, mutta siellä tuntee itsensä vain yksinäisemmäksi muiden joukossa.

ap.

Sun täytyy ehdottomasti opetella tykkäämään itsestäsi.

Ja jos on rankkaa,alat keräilemään irtonumeroita.

Asenne ratkaisee: mieti mitä hyviä puolia yksin elämisessä on ja keskity niihin. Älä kuitenkaan eristäydy tai rupea itsekkääksi. Päin vastoin, yksin elävän on paljon helpompi ennättää avuksi, jos joku - sukulainen, tuttava, ventovieras - tarvitsee tukea tai apua. Siitä sitä elämän mielekkyyttä löytyy. Kuten jo aiemmin mainittu, myös luonto ja taide antavat todella upeita elämyksiä, joiden takia kannattaa elää! Kenenkään ei tule perustaa onneaan toisten varaan, jokainen on oman onnensa seppä!

Hyväksy asiantila täysin ja ala opetella elämään yksin mahdollisimman hyvää elämää.

Itse olin lapsesta asti koulukiusattu, ei ikinä yhtään kaveria. Miestäkään en koskaan löytänyt, ei ystäviä. Mutta ei minun elämäni ole mitenkään kurjaa. Nyt kun ikää on jo 40, en enää edes haluaisi ketään ihmisiä elämääni - en kaipaa niitä yhtään mihinkään. Sisäisen voiman olen löytänyt itsestäni, en kaipaa ihmisiä tuekseni. Yhteiskunta taas järjestää täälläpäin tukiverkon esim. sairauden ja työttömyyden varalta. Rakkautta en kaipaa myöskään ulkoapäin, sillä minulle riittää että olen itse täynnä rakkautta, ja olen sitä esim. luontoa ja eläimiä kohtaan.

Minä en enää jaksaisi asua kenenkään kanssa. Toki mieluusti ottaisin suhteen fiksun miehen kanssa, mutta omat asunnot molemmille. Eli hellyyttä kaipaan, seksiäkin, ja yhdessä tekemistä, mutta ei kokoaikaisesti.

Olen harkinnut suhdetta varatun kanssa, hänen pitäisi mennä aina lopulta kotiinsa. 😊

Ei pidä jäädä vatvomaan sitä. Elämäni parasta aikaa, kaikki itsestä kiinni. Kaikki päätökset voi tehdä ainoastaan itseään miellyttäväksi.

Kosketuksia en todellakaan kaipaa, en ole koskaan edes ymmärtänyt niiden päälle. Yhden tekeviä.Joo ihan kiva kun oli naimisissa n 38v, mutta en koe mistään jäävän nykyisin paitsi.

Parisuhde ei ole ainut autuaaksi tekevä maailmassa. En myöskään koskaan ole tajunnut niitä jotka jämähtävät siihen, kun eivät uskalla elää omaa itsenäistä elämää.

Vapaaehtoistyö, harrastukset, järjestöt, politiikka, seurakunnat - sosiaalisia kontakteja ja ajankulua.

Meitä ikisinkkuja on paljon.

Vierailija kirjoitti:

yksin muttei yksinäinen kirjoitti:

Hanki lemmikki, siitä on seuraa. Mulla on koira, enkä ole koskaan ns. yksin. 

Toinen on sitten hankkia harrastuksia. Mä käyn tiistaisin joogassa ja torstaisin uimassa, harrastan myös ruuanlaittoa eli vietän keittiössä aika paljon aikaa. Tykkään myös puutarhanhoidosta. 

Joskus juttelen netissä "tuntemattomien" kanssa, näistä on tullut tavallaan ystävyyssuhteita. 

Lemmikki vaatii liikaa eikä korvaa sitä, että istuisi jonkun sylissä ja juttelisi.

Harrastuksia on, mutta siellä tuntee itsensä vain yksinäisemmäksi muiden joukossa.

ap.

Ihminen on raskaampi kuin lemmikki.

Ihminen ei koko ajan ole kiva ja juttele mukavia. Ihmiset v***uilevat, arvostelevat, marmattavat, mulkoilevat, kyttäävät, kontrolloivat, sotkevat, pomottavat, alistavat ja vaativat kaikenlaista.

Oma lemmikki, jos sitä itse rakastat, antaa sinulle paljon enemmän kuin ihminen koskaan.

Olen ollut monta kertaa parisuhteessa. Siinä menee hermot. Pelkästään nukkuminen toisen vieressä on inhottavaa. Hiukset jäävät aina jonnekin väliin ja sattuu. Happi loppuu heti jos nukkuu toisen "kainalossa". Yöllä ei kehtaa pyöriä ja liikkua asentoa korjatakseen ettei toinen hermostu.

Ei kehtaa rampata niin paljon vessassa kun haluaisi. Jos menkat alkavat keskenkaiken, on inhottavampaa klöntteineen hipsiä suihkuun.

Aamulla henki haisee pahalle. Naama on ruma, ennen kun on kerennyt meikata sitä. Yksin saa olla vapaammin ja ei tarvitse säädellä itseään. Voi pierrä. Ei tarvitse hävetä vaikka rusahtaisi märkääkin.

Yksin saa syödä milloin haluaa ja mitä haluaa. Voi mennä minne haluaa ja milloin haluaa.

Toisen kanssa joutuu koko ajan tekemään inhottavia ja typeriä kompromissejä.

Toinen haluaa katsoa jotain naurettavaa ohjelmaa ja sinun lempi sarjasi on toisen mielestä typerää ja häpeällistä katsottavaa.

Mustasukkainen ja omistava kumppani on epäterveellistä seuraa.

Unohtakaa "keskustelut". Ne on väittelyä, ja manipulointia. Äärimmäisen harvassa ovat sellaiset ihmiset joilla on oikeasti keskustelijana mitään annettavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vinkkejä kaipaisin. En usko, että saan enää parisuhdetta tai ystäviä, mutta en halua kuollakaan.

Oma tyytymättömyys, joskus jopa katkeruus ja viha, kohdistuu menneisyyteen - nykytilan hyväksyn tai pakostakin tyydyn siihen, mutta mennyt harmittaa tällä hetkellä eniten, mutta on vaikea olla ajattelematta sitä.  Jos, jos ja jos...

Olkaa ihmiset viisaita etenkin 2-kymppisinä - 4-kymppisenä ei välttämättä ole enää mitään tehtävissä.

Osa ihmisistä on näennäisestä typeryydestään ja pinnallisuudestaan huolimatta yllättävän viisaita nuorena, siis viisaalla tavalla elämännälkäisiä - kun tajuavat, että nuorena on vitsa väännettävä tai muuten jää vääntämättä.

- itselläni oli täysin harhainen kuva, että sitten vanhempana on kaikin viisampi - ja että kannattaa katsoa ja odottaa... 

- ei ollut mitään käsitystä siitä, miten elämä voi jäädä jopa kokonaan elämättä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

yksin muttei yksinäinen kirjoitti:

Hanki lemmikki, siitä on seuraa. Mulla on koira, enkä ole koskaan ns. yksin. 

Toinen on sitten hankkia harrastuksia. Mä käyn tiistaisin joogassa ja torstaisin uimassa, harrastan myös ruuanlaittoa eli vietän keittiössä aika paljon aikaa. Tykkään myös puutarhanhoidosta. 

Joskus juttelen netissä "tuntemattomien" kanssa, näistä on tullut tavallaan ystävyyssuhteita. 

Lemmikki vaatii liikaa eikä korvaa sitä, että istuisi jonkun sylissä ja juttelisi.

Harrastuksia on, mutta siellä tuntee itsensä vain yksinäisemmäksi muiden joukossa.

ap.

Ihminen on raskaampi kuin lemmikki.

Ihminen ei koko ajan ole kiva ja juttele mukavia. Ihmiset v***uilevat, arvostelevat, marmattavat, mulkoilevat, kyttäävät, kontrolloivat, sotkevat, pomottavat, alistavat ja vaativat kaikenlaista.

Oma lemmikki, jos sitä itse rakastat, antaa sinulle paljon enemmän kuin ihminen koskaan.

Olen ollut monta kertaa parisuhteessa. Siinä menee hermot. Pelkästään nukkuminen toisen vieressä on inhottavaa. Hiukset jäävät aina jonnekin väliin ja sattuu. Happi loppuu heti jos nukkuu toisen "kainalossa". Yöllä ei kehtaa pyöriä ja liikkua asentoa korjatakseen ettei toinen hermostu.

Ei kehtaa rampata niin paljon vessassa kun haluaisi. Jos menkat alkavat keskenkaiken, on inhottavampaa klöntteineen hipsiä suihkuun.

Aamulla henki haisee pahalle. Naama on ruma, ennen kun on kerennyt meikata sitä. Yksin saa olla vapaammin ja ei tarvitse säädellä itseään. Voi pierrä. Ei tarvitse hävetä vaikka rusahtaisi märkääkin.

Yksin saa syödä milloin haluaa ja mitä haluaa. Voi mennä minne haluaa ja milloin haluaa.

Toisen kanssa joutuu koko ajan tekemään inhottavia ja typeriä kompromissejä.

Toinen haluaa katsoa jotain naurettavaa ohjelmaa ja sinun lempi sarjasi on toisen mielestä typerää ja häpeällistä katsottavaa.

Mustasukkainen ja omistava kumppani on epäterveellistä seuraa.

Unohtakaa "keskustelut". Ne on väittelyä, ja manipulointia. Äärimmäisen harvassa ovat sellaiset ihmiset joilla on oikeasti keskustelijana mitään annettavaa.

Ihanan inhorealistista :)

Vierailija kirjoitti:

Yksin oleminen on sellainen taito joka kaikkien pitäisi oppia.

Asuupa yksin tai isossa perheessä, täytyy tiukan paikan tullen pystyä kestämään yksinäisyyttä. Se kasvattaa.

Mitä iloa kasvaminen antaa, jos on jatkuvasti yksinäinen?